Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi koko ajan isovanhemmilla
28.05.2019 |
Lähisukulaisellani on lapsi, joka on koko tähänastisen lapsuutensa asunut oikeastaan puoliksi isovanhemmillaan. On siis useana päivänä viikosta heillä hoidossa päiväkodin jälkeen ja viikonloppuisin. Eli tosin sanoen aika, jonka vanhemmat viettävät lapsensa kanssa on todella vähäistä, kun isovanhemmat saattavat hakea päiväkodista ja vanhemmat noutavat lapsen vasta juuri ennen nukkumaanmenoa kotiin tai sitten tämä jää isovanhemmille yöksi. Vanhemmat olisivat tunkemassa lapsen hoitoon aina kuin mahdollista. Suvussani kukaan ei käsittele tätä "ongelmaa", vaan isovanhemmat vaan hoitavat lasta, vaikka eihän tuo nyt normaalilta vaikuta. Olen tähän asti pysynyt asiasta hiljaa, mutta monta vuotta tuota kuviota katselleena on pikku hiljaa tullut sellainen olo, että jotain pitäisi tehdä/sanoa. Tuntuu pahalta katsoa sivusta kuinka lapsi tuntuu olevan omille vanhemmille rasite, jonka kanssa ei eletä jokapäiväistä arkea vaan hänet työnnetään aina mummolaan tai muualle hoitoon, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa. Ymmärrän kyllä, että ihan jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa säännöllisesti, mutta tässä ei mielestäni ole enää siitä kyse.
Pelkään, että jos puutun asiaan jollakin tavalla menetän välit näihin sukulaisiin, mutta toisaalta tilanne näyttää niin surulliselta ja ahdistavalta etten enää tiedä voinko olla vain hiljaa.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä haittaa siitä on lapsella, että hänellä on ympärillä ennemmän välittäviä aikuisia kuin vain ne omat vanhempansa? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin kasvaa aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
No, voiko lapsi jotenkin huonosti?
Tämähän vaikuttaa ihan vanhanaikaiselta sukupolvisysteemiltä, jossa vain asuttiin saman katon alla tai samassa pihapiirissä. Nuoret vanhemmat paiskivat töitä ja vanhukset katsoivat lapset.
Jos kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä, ei pitäisi olla ongelma sinullekaan. (Sillä ongelmahan on sinun, kun muut elävät elämäänsä - ja sinä vain seuraat sivusta kuviota, jossa sinulla ei ole paikkaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on näitä vanhempia, jotka eivät koskaan ns. kasva isäksi/äidiksi. Lapsen saamista jopa ehkä kadutaan paljon. Tai taustalla voi olla vaikeaa masennusta. Joka tapauksessa eihän tuo tosiaan vaikuta ihan normaalilta ja perhe tarvisi apua ja tukea. Itselläni on yksi ystävä, joka kasvoi tuollaisessa perheessä - hänellä on täysin välit poikki vanhempiinsa näin aikuisiällä.
Onko jompi kumpi lapsen vanhemmista sinulle läheisempi? Voisit ehkä todella varovasti ottaa asiaa esille, jos olet hyvin huolissasi. Ei syyllistäen vaan sitä kautta, että voisitko olla jollakin tavalla avuksi. Varaudu tosin siihen, että saattaa välit mennä. Nämä on niin herkkiä asioita.
Olen samantapaisen lapsuuden viettänyt ja sanoisin sinulle että älä huolehdi jos lapsi vaikuttaa hyvinvoivalta:) Ihanaa että lapsella on vahva suhde isovanhempiinsa ja mahdollisuus viettää aikaa heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on lapsella, että hänellä on ympärillä ennemmän välittäviä aikuisia kuin vain ne omat vanhempansa? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin kasvaa aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Suomen mallihan on poikkeus. Vain täällä tulisi lapset vangita sen ydinperheen muurien sisäpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä vanhempia, jotka eivät koskaan ns. kasva isäksi/äidiksi. Lapsen saamista jopa ehkä kadutaan paljon. Tai taustalla voi olla vaikeaa masennusta. Joka tapauksessa eihän tuo tosiaan vaikuta ihan normaalilta ja perhe tarvisi apua ja tukea. Itselläni on yksi ystävä, joka kasvoi tuollaisessa perheessä - hänellä on täysin välit poikki vanhempiinsa näin aikuisiällä.
Onko jompi kumpi lapsen vanhemmista sinulle läheisempi? Voisit ehkä todella varovasti ottaa asiaa esille, jos olet hyvin huolissasi. Ei syyllistäen vaan sitä kautta, että voisitko olla jollakin tavalla avuksi. Varaudu tosin siihen, että saattaa välit mennä. Nämä on niin herkkiä asioita.
Nehän saa apua ja tukea isovanhemmilta. Hyvä vain että tajuavat itsekkin pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen koko ikäni ollut paita ja peppu isoäitini kanssa ja nyt hoidan häntä, kun hänellä alkaa olemaan tuota ikää 90 vuotta. Kumpi meistä nyt on se häviäjä?
No mulla veli meni hankkimaan nuoruudenhuumassaan ensimmäisen vastaantulevan tytön kanssa lapsen. Tämä tyttö oli päättänyt jo yläasteella, että lapsia saa tulla heti kun kumppani löytyy; kaikki lähipiirin naiset (oma äiti mukaan lukien olivat aina olleet kotiäitejä, tehneet 5-10 lasta jne). No hosumista oli ja kieltämättä olisi saanut miettiä yhteisen lapsen tekemistä pitempään. Veljeni oli kaikkea muuta kuin valmis isäksi, molempien vanhempien elämänhallinta mitä sattuu (ei koulutusta, ei parisuhde vakaalla pohjalla, kovat menohalut jne). No erohan se tuli ennen kuin lapsi oli edes vuoden.
8kk iästä alkaen veljeni nosti kytkintä ja jatkoi elämäänsä miten parhaaksi katsoi. Muutti todella kauas jne. Äitinsä halusi mennä ja olla vapaa myös. Joten asia ratkaistiin niin, että tämä lapsi alkoi käytännössä asua puolet ajasta 350km päässä isovanhemmillaan. Minun ja veljeni vanhemmilla siis. Nämä työttömiä ja aikaa heillä oli. Koskaan ei edes vaippoja mukaan laitettu, ei ruokarahaa tmv. Ei ikinä. 8kk iästä asti oli aina 2-3vk pätkän isovanhemmilla. Sitten taas viikon pari äitinsä luona.
No äidillään on nyt neljäs lapsi tulossa kolmannelle miehelle ja elämänhallinta edelleen kaikkea muuta kuin kohdillaan sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä. Tämä kuvio isovanhempien kanssa rauhoittui viimein kun lapsi meni kouluun; ei voinut enää pukata samalla lailla pois jaloista isovanhemmille viikoiksi. Tämä oli helpotus vanhoille ihmisille; he ovat omansa jo hoitaneet.
Minä olen saanut kusipäänmaineen, kun olen avoimesti tätä kuviota arvostellut. Ja todellakin tiedän, että yhtä pitkälle en tulisi omien lasten/lastenlasteni kanssa venymään. Toki haluan aikanaan mukana olla, mutta päävastuu saa todellakin olla niillä, jotka lapsen hankkivat.
Itse en ole saanut tukea perusarkeen päivääkään; vanhempani ovat toki minunkin lapsiani katsoneet (mielellään) kerran vuodessa, kun niin kaukana asuvat. Kerran vuodessa lapset ovat menneet etukäteen isovanhemmille vaikkapa päivää tai kahta ennen kuin me vanhemmat on tultu perässä. Tällöin olemme tehneet mm. semmoisia remonttihommia, joita ei lasten kanssa ole pystynyt. Rahallisesti en ole koskaan ollut mitään vailla, toisin kuin tämä veljeni poppoo.
Silti; tämmöinen kuvio ei ole mahdollista ellei yksi kriteeri täyty. Ympäristö on se, joka mahdollistaa tämmöiselle loisvahnemmalle mahdollisuuden livetä vastuusta lapsensa suhteen. Jos isovanhempi ilmoittaisi selvät rajat ja laittaisi lompakonnyörit kiinni, niin siinä vaiheessa sitä olisi aikuisen ihmisen pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa hommansa itse tai laittaa lapsi laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on lapsella, että hänellä on ympärillä ennemmän välittäviä aikuisia kuin vain ne omat vanhempansa? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin kasvaa aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Eihän siitä mitään haittaa olekaan. Kyse oli nyt siitä etteivät vanhemmat mielestäni tarjoa välittävää ja rakastavaa kiintymyssuhdetta lapselleen. Tämä on aina "ylimääräinen" perheenjäsen, joka laitetaan hoitoon, jotta vanhemmat saavat elää omaa arkeaan ja tehdä joka ikinen viikonloppu mitä huvittaa. Kyse ei ole esim. yhdestä viikonlopusta per kk vaan vähintään 3/4 viikonlopusta per kuukausi.
Eipä asia minulle kai kuulukaan, surettaa vaan lapsen puolesta. Ja tiedän aikuisia, jotka ovat itse kasvaneet vähän samanlaisessa tilanteessa ja aikuisena ilmaisseet, että olisipa joku puuttunut tilanteeseen lapsuudessa.
-Ap
Asia ei kuulu ap:lle mitenkään. Se voi olla vaikka erityislapsi, joka on todella työläs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on lapsella, että hänellä on ympärillä ennemmän välittäviä aikuisia kuin vain ne omat vanhempansa? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin kasvaa aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Eihän siitä mitään haittaa olekaan. Kyse oli nyt siitä etteivät vanhemmat mielestäni tarjoa välittävää ja rakastavaa kiintymyssuhdetta lapselleen. Tämä on aina "ylimääräinen" perheenjäsen, joka laitetaan hoitoon, jotta vanhemmat saavat elää omaa arkeaan ja tehdä joka ikinen viikonloppu mitä huvittaa. Kyse ei ole esim. yhdestä viikonlopusta per kk vaan vähintään 3/4 viikonlopusta per kuukausi.
Eipä asia minulle kai kuulukaan, surettaa vaan lapsen puolesta. Ja tiedän aikuisia, jotka ovat itse kasvaneet vähän samanlaisessa tilanteessa ja aikuisena ilmaisseet, että olisipa joku puuttunut tilanteeseen lapsuudessa.
-Ap
Ja mikä pätevyys sinulla on tehdä tällaisia diagnooseja?
Oman lapseni isä tekee samaa. Viettää hyvin vähän aikaa lapsen kanssa kahden, yleensä vie lapsen sukulaisilleen. Toisaalta, hyvä, että lapselle muodostuu läheiset välit isän puolen sukuun. Toisaalta välit isään jäävät ilmeisesti vähän etäisemmiksi. Se on isän ratkaisu. Samoin kuin kuvaamassasi tapauksessa on kyseisen lapsen vanhempien ratkaisu. Jos lapsi on kuitenkin hyvin hoidettu, niin asua ei muille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu ap:lle mitenkään. Se voi olla vaikka erityislapsi, joka on todella työläs.
Kyse tosiaan lähisukulaisesta, joten tunnen lapsen hyvin. Ei todellakaan ole erityislapsi eikä vaikuta muutenkaan millään lailla hankalalta tai vaativalta. Sen kyllä huomaa ettei hänellä ole etenkään äitiinsä oikein minkäänlaista suhdetta, lapsi siis suhtautuu äitiinsä välinpitämättömästi ja äitinsä lapseen kuin rasitteeseen, joka pitää saada äkkiä silmistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on lapsella, että hänellä on ympärillä ennemmän välittäviä aikuisia kuin vain ne omat vanhempansa? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin kasvaa aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Eihän siitä mitään haittaa olekaan. Kyse oli nyt siitä etteivät vanhemmat mielestäni tarjoa välittävää ja rakastavaa kiintymyssuhdetta lapselleen. Tämä on aina "ylimääräinen" perheenjäsen, joka laitetaan hoitoon, jotta vanhemmat saavat elää omaa arkeaan ja tehdä joka ikinen viikonloppu mitä huvittaa. Kyse ei ole esim. yhdestä viikonlopusta per kk vaan vähintään 3/4 viikonlopusta per kuukausi.
Eipä asia minulle kai kuulukaan, surettaa vaan lapsen puolesta. Ja tiedän aikuisia, jotka ovat itse kasvaneet vähän samanlaisessa tilanteessa ja aikuisena ilmaisseet, että olisipa joku puuttunut tilanteeseen lapsuudessa.
-Ap
Lapselle riittää yksi kyllin hyvä välittävä aikuinen, joka on saatavilla. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia lapsista, joista on vastannut joku muu kuin heidän oma vanhempi. Minä olen aikuinen, joka on kasvanut isovanhempien kanssa ja jolle isoäiti on rakkaampi kuin kukaan muu. Se, että tiedät aikuisia, jotka ovat "kärsineet" tilanteesta ei tarkoita, että tämä lapsi kärsii vaan tämä voi olla myös lapsen etu.
Toki, jos lapsesta näkyy ettei isovanhemmat pysty vastaamaan lapsen tunteisiin kannattaa olla yhteydessä lastensuoleluun, eikä lähteä nostattamaan omaa egoaa suvun kesken, kuinka sinun surettaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on lapsella, että hänellä on ympärillä ennemmän välittäviä aikuisia kuin vain ne omat vanhempansa? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin kasvaa aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Eihän siitä mitään haittaa olekaan. Kyse oli nyt siitä etteivät vanhemmat mielestäni tarjoa välittävää ja rakastavaa kiintymyssuhdetta lapselleen. Tämä on aina "ylimääräinen" perheenjäsen, joka laitetaan hoitoon, jotta vanhemmat saavat elää omaa arkeaan ja tehdä joka ikinen viikonloppu mitä huvittaa. Kyse ei ole esim. yhdestä viikonlopusta per kk vaan vähintään 3/4 viikonlopusta per kuukausi.
Eipä asia minulle kai kuulukaan, surettaa vaan lapsen puolesta. Ja tiedän aikuisia, jotka ovat itse kasvaneet vähän samanlaisessa tilanteessa ja aikuisena ilmaisseet, että olisipa joku puuttunut tilanteeseen lapsuudessa.
-Ap
Ap. Asia EI kuuluSINULLE. Sinä et tiedä mitään todellisia syitä, haluat vain tuomita. Jos vanhemmat eivät ole kykeneviä 24/7 vanhemmiksi, lapsen lapsuus on tasapainoisempi kun hän saa viettää aikaa rakastettuna isovanhempien luona.
T. Mummo vähän vastaavassa tilanteessa. Tytär ei halunnut aborttia mutta ei ’jaksa’ elää pelkästään äiti-elämää. Nyt kun lapsenlapsi on meillä usein, ovat hänen välinsä meihin isovanhempien läheiset ja turvalliset - ja äiti kykenee olemaan 100% huolehtiva ja rakastava syli sen aikaa kun ovat yhdessä, sekä jatkamaan opiskelujaan+käymään töissä.
Joku täällä kommentoi, että tuo ei ole normaalia - no enemmistössä maailman maista se on kyllä täysin normaalia, että isovanhemmat antavat paljon aikaansa ja ottavat kasvatusvastuuta. Vain Suomessa jonkun mielestä oikeasti voi olla haitallista se, että lapsi viettää aikaa myös isovanhempiensa hoivissa...
Toki on eri asia, jos isovanhempien terveys/psyyke/elämä ei kestä lapsen läsnäoloa, mutta tuolloin sinun tulee olla huolissaan heistä - ei lapsesta!
Mitä lapselle kuuluu? Et taida kuitenkaan viettää heidän kanssa heidän päivittäistä arkea, etkä ole ihan selvillä miten lapsella menee?
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulu sinulle pätkääkään.