Onko täällä muita joiden mielenterveys ei järky

Oletko aspie?

Olen joskus miettinyt samaa. Jos mieleterveyden sairaudet eivät ole muotia, niistä kärsivät ovat löytäneet tämän palstan.

Minä olen ollut vähän masentunut joskus, esim. Vuodet avioeron jälkeen, mutta katson silti olevani terve. Minulla on voimakkaat tunteet, mutta tunne ei vie minua vaan minä tunteita.

N50

Ei minulla ole ikinä ollut mitään ongelmia ja laajasta ystävä- ja tuttavakatraastakaan vain parilla on ollut ongelmia. Voihan niitä tulla, mutta ainakaan nyt ei ole vielä ollut. N45

Joo. Olen kokenut koulukiusaamista ja avioeron. Silti pysynyt positiivinen mieliala. Eron jälkeen kävin pari kertaa juttelemassa terapeutin kanssa, koska en halunnut kaataa asioita läheisten niskaan. Hän totesi, että olen harvinaisen vahva ihminen, koska vaikka ero aiheutti surua ja käytännön haasteita, selvisin niistä kuitenkin tasapainoisena.

Luulen, että syy hyvään mielenterveyden pohjaan on onnellinen lapsuus, hyvä suhde lapsuuden perheeseen ja se, että minulla on elämässä moni asia hyvin, mm. hyviä ystäviä. Ja turha Jumalassa.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olen kokenut koulukiusaamista ja avioeron. Silti pysynyt positiivinen mieliala. Eron jälkeen kävin pari kertaa juttelemassa terapeutin kanssa, koska en halunnut kaataa asioita läheisten niskaan. Hän totesi, että olen harvinaisen vahva ihminen, koska vaikka ero aiheutti surua ja käytännön haasteita, selvisin niistä kuitenkin tasapainoisena.

Luulen, että syy hyvään mielenterveyden pohjaan on onnellinen lapsuus, hyvä suhde lapsuuden perheeseen ja se, että minulla on elämässä moni asia hyvin, mm. hyviä ystäviä. Ja turha Jumalassa.

Siis turva Jumalassa.

Mulla oli tollainen olo siihen asti kunnes aloin vakavampiin ihmissuhteisiin. Sitten alkoi järkkyä.

Voisi kai sanoa että ne aiemman elämän ongelmat nousivat sitten esiin.

Kysymyksenasettelu on minusta outo. Totta kai on niitä, joilla ei ole ollut mielenterveysongelmaa. Minullakaan ei ole mielenterveysdiagnooseja. Mutta mistäpä tulevaisuudesta tietää?

Sama kuin jos sanoisi, että onko muita joilla ei murru luut tai muita joille ei tule syöpää. 

Toki jos on selvinnyt ns. tervejärkisenä kiperistä tilanteista, niin ehkä selviää terveenä jatkossakin.

Tähän asti olen päässyt ilman mielenterveysongelmia, vaikka tulenkin väkivaltaisesta ja päihdeongelmaisesta perheestä. Toivottavasti pääsen vielä pidemmälle ilman ongelmia. Tällä hetkellä minulla on monia syitä olla onnellinen.

N32

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Kysymyksenasettelu on minusta outo. Totta kai on niitä, joilla ei ole ollut mielenterveysongelmaa. Minullakaan ei ole mielenterveysdiagnooseja. Mutta mistäpä tulevaisuudesta tietää?

Sama kuin jos sanoisi, että onko muita joilla ei murru luut tai muita joille ei tule syöpää. 

Toki jos on selvinnyt ns. tervejärkisenä kiperistä tilanteista, niin ehkä selviää terveenä jatkossakin.

Jos on elänyt pumpulissa, niin ei voi ennakoida, järkkyykö mieli vai ei. Mutta minulla on kaveri, josta uskallan väittää, että hänen mielensä olevan niin vahva, ettei se järky. Hänellä on traumaattinen tausta, esim lapsena pelastanut isänsä hirrestä, että jos hänen mielensä olisi heikko, niin se olisi jo murtunut.

Masennusta ja uupumusta hänellä on elämänsä varrella ollut, mutta masennus on mielialahäiriö, ei mielisairaus.

Määritelmäkysymys. Itse esim. pitäisin mt-ongelmana sitä, että ei masennu vaikka kohtaa suuria vääryyksiä ja surua. Ei tunnekylmyys ole mikään hyve.

Mä olen ollut myös tuollainen peruspositiivinen ja selviytyjä koko elämäni. En todellakaan tunnekylmä!

Nyt pari vuotta sitten loukkaannuin vakavasti enkä saa kipuihini apua, tämä on poikinut sitten muitakin vaivoja. Nyt kun ei nuku (uneton jo 36v) senkään vertaa kuin ennen ja kivut on koko ajan läsnä alkaa mieli menemään matalaksi. Ulospääsyä tilanteesta ei ole, masentaahan se lopulta. 

Mutta muuten en osaa hirveästi ajatella mikä voisi masentaa ihan täysin, aina on joku ratkaisu näihin arjen perusongelmiin kuten työhön/työttömyyteen, parisuhdeongelmiin, rahahuoliin, paskaan säähän tai huonoon lapsuuteen. Ainakin omalla kohdalla kaikesta on selvitty voittajana. 

kun tänne tulee kysymys masennuslääkkeistä niin saa välittömästi satoja asiantuntevia ohjeita mikä kertoa paljon palstan ä m m i stä.

Niinno, nykyään lähestulkoon kaikki vähääkään ristiriitaiset asiat ja käytös ihmisten välillä on HENKISTÄ VÄKIVALTAA!

KÄÄK! KÄÄK! :o

Roska- ja naistenlehdet tursuaa tuuban täydeltä psykologien ja psykiatrien artikkeleita siitä, kuinka ulkoaohjattuja sätkynukkeja me olemme ja kuinka "normaalia ihmisyyteen kuuluvaa" se on, kun loukkantuu ja menettää tasapainonsa joka ikisestä poikittaisesta sanasta ja teosta.

Toisaalta ymmärtäähän sen, koska "sairailla" ihmisillä he rahansa tahkoavatkin ja heidän etunsa se on pitääkin ihmiset ulkoaohjattuina sätkynukkeina.

Meidät tietämättämme kasvatetaan järkkymään ja loukkaantumaan, jos "joku sanoo jotain" , eikä ottamaan vastuuta tunteistamme jotta pysyisimme onnellisina vaikka mitä tapahtuisi.

Suurin osa ihmisistä todellakin käyttäytyvät kuin sätkynuket; vähän kun apinaa hännästä kääntää, niin se reagoi odotetulla tavalla.

Herätkää!

Oli mullakin tuollainen luulo. Luulin, että olen niin vahva, että selviän mistä vaan, sillä olin jo kokenut rankkoja asioita ja selvinnyt niistä. Mutta olin väärässä. Jouduin töihin home- ja sisäilmaongelmaiseen toimistoon. Kyllä sai mielenterveys kyytiä, kun öisin ei saanut nukuttua kuin kolme tuntia. Tuli terveysongelmia jne.

Toki asennekin vaikuttaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Senkin opin, että kaikki myös kasaantuu. Joten vaikka luulee selvinneensä ja pärjänneensä hyvin, niin vanhat asiat säilyvät painolastina. Toisaalta vanhat kokemukset ovat myös eräänlainen voimavara. Kaikenkaikiaan kyse on moniulotteisesta asiasta eikä vain henkilön asenteesta tai muusta yksitäisestä asiasta.

MInäkään en ole ikinä käyttänyt mitään mt-palveluja ja nytkin mieliala on ihan hyvä. Takana tavallisia pikkuvastoinkäymisiä kuten alkoholistiperhe, vanhempien avioero, koulukiusaamista, vanhemman kuolema, lähiomaisen vammautuminen, avioero, yksinhuotajuus, yrittäjyys, mitä näitä nyt on. En tosiaankaan leveile hyvällä mielenterveydelläni, koska tiedostan sen johtuvan niin kovasta elämästä, että en ole ikinä tuntenut oikein mitään, myöskään hienoja tunteita. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä kuvaa hyvin meikäläisen elämänasennetta, ja vähän käy kateeksi kaikki lumihiutaleet, jotka nyyhkivät iltapäivälehdissä sitä miten työpaikalla on surkea ilmapiiri. Ihan varmasti onkin, mutta on ylellistä häiriintyä siitä.

Minun voimakkain positiivinen tunteeni on ehkä ajoittainen ilo siitä, että vararikko on taas vältetty joksikin aikaa.

Lienet vaan vähemmän neuroottinen kuin keskimääräinen nainen. Se näkyy käytännössä juuri noin.

Neuroticism is one of the Big Five higher-order personality traits in the study of psychology. Individuals who score high on neuroticism are more likely than average to be moody and to experience such feelings as anxiety, worry, fear, anger, frustration, envy, jealousy, guilt, depressed mood, and loneliness. People who are neurotic respond worse to stressors and are more likely to interpret ordinary situations as threatening and minor frustrations as hopelessly difficult.

Mun äiti on sellainen, että "hänen mieli ei järky". Tosin meillä muilla perheenjäsenillä sitten onkin mielialan kanssa ongelmia. Äitini on todella vaikea ihminen, joka työntää tunteensa muiden niskoille ja voi sitten mielestään hyvin ja ihmettelee kun muut ovat heikkoja. Hänellä on kyllä ollut vaikeaa, mm menettänyt pienenä isänsä ja varmaan selviytymiskeinona tullut jonkinlainen kovuus ja armottomuus jonka hän tulkitsee vahvuudeksi.