Masennus lääkitys 17 vuotiaalla

korjaan ruokahalu ei ruokavalio...

Minun 17-vuotias tyttäreni syö masennukseen venlafaxiinia eikä se ole lihottanut. Päinvastoin alussa meni ruokahalut.

Saatko muuta apua kuin lääkityksen? Käytkö terapiassa?

Kokeile lääkitystä. Itse saanut suuren avun, eikä ole mitenkään vaikuttanut painoon tai ruokahaluun.

Tossahan tekstin alussa heti sanoin että psykologi ja psykiatri tulleet tähän tulokseen = olen käynyt terapiassa n. 8kk. Kehitystä ei ole tapahtunut, huonompaan suuntaan vain ollaan menossa. Alkaa olla toivoton olo. 

Se ei oikeasti selviä kuin kokeilemalla. Sama lääke saattaa aiheuttaa toisilla lihomista ja toisilla laihtumista. Toisia sama lääke auttaa, toisia ei. Jotkut saavat avun ensimmäisestä lääkkeestä, jotkut joutuva kokeilemaan monia.

Tyttäreni aloitti nuorisopsyk. käynnit 15v iässä masennuksen, ahdistuneisuuden ja viiltelyn takia. Vuosi sitten aloitettiin sertralin lääkitys myöskin. Lääkityksen aloituksen myötä hänen mielialansa ja vointinsa kohenivat muutamassa kuukaudessa ja tällä hetkellä hän on iloinen elämänilonsa takaisin saanut positiivinen nuori nainen. Nyt lääkitystä ollaan hiljalleen vähentämässä kokeiluluontoisesti, käynnit nuorisopsykalla ovat edelleen säännöllisiä. 

Suosittelen lämpimästi lääkitystä, ilman sitä en tiedä missä tilanteessa tyttäreni olisi nyt. En tiedä lääkityksen vaikutusta ruokahaluun, sillä tyttärelläni on aina ollut hyvä ruokahalu, eikä hänellä ole itsellään huolta kehonkuvastaan, vaikka hän onkin hieman "pehmeä" vartaloltaan. 

Olen huomattavasti sinua vanhempi, mutta vastaan dilti. minulle määrättiin ssri- lääke masennukseen. Kyse oli uusiutumisesta. Olin 20-v käynyt läpi intensiivisen terapian ja se auttoi. 20 v myöhemmin masennus uusiutui, aivan erilaisena. Itseäni lääkitys auttoi toipumaan. Mielestäni masennuksessa, ainakin minun tapauksessani, oli kyse jonkinlaisesta lamaannuksesta, ihan kuin aivot olisi kytkeytyneet pois päältä. Lääke käynnisti minut jälleen. Söin muutaman vuoden. Valitettavasti painoa tuli jonkin verran, mutta sinun auttaa liikunta siinä. Lääkettä ei ole tarkoitus syödä kuin väliaikaisesti. Mutta aloitus ja aivan erityisesti lopetus kannattaa tehdä tosi hitaasti, lopetusaika jolloin vähennetään asteittain voi olla pari kuukautta. Se on tärkeää. Minulla palasi värit elämään. Samoin 15-v tyttäreni joutuu nyt syömään masennuslääkkeitä (seronil) ja ilman emme olisi pärjänneet. Hän on koko ajan myös tavannut terapeuttia. Molempia tarvitaan.

Meillä suvussa on taipumusta tähän, myös isäni on joutunut masennuksen kouriin ja saanut avun lääkkeistä. Masennusta on monenlaista, ja itse uskon että osassa masennuksesta on vahva fysiologinen tausta tai taipumus. Terapiaa tarvitaan myös.

Kaikkea hyvää sinulle, pidä itsestäsi huolta. Joskus lääkitys on hetkeksi tarpeen, jotta pääsee pahimman oireilun yli ja saa lisää voimia, ja yhtenä päivänä kaikki alkaa näyttää valoisammalta. Toivotan sitä sinulle.

Kiitos paljon helpottavista kokemuksistanne. Olen niin kauan kamppaillut  ongelmieni kanssa, joten jos tässä nyt edes mahdollisesti on jotain mikä voisi helpottaa oloa, niin pakko kai se on kokeilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni aloitti nuorisopsyk. käynnit 15v iässä masennuksen, ahdistuneisuuden ja viiltelyn takia. Vuosi sitten aloitettiin sertralin lääkitys myöskin. Lääkityksen aloituksen myötä hänen mielialansa ja vointinsa kohenivat muutamassa kuukaudessa ja tällä hetkellä hän on iloinen elämänilonsa takaisin saanut positiivinen nuori nainen. Nyt lääkitystä ollaan hiljalleen vähentämässä kokeiluluontoisesti, käynnit nuorisopsykalla ovat edelleen säännöllisiä. 

Suosittelen lämpimästi lääkitystä, ilman sitä en tiedä missä tilanteessa tyttäreni olisi nyt. En tiedä lääkityksen vaikutusta ruokahaluun, sillä tyttärelläni on aina ollut hyvä ruokahalu, eikä hänellä ole itsellään huolta kehonkuvastaan, vaikka hän onkin hieman "pehmeä" vartaloltaan. 

Meillä aivan sama tilanne, masennus, ahdistus ja viiltelyä 15 v tyttärellä. Onneksi päästiin nopeasti nuorisopsykiatrisen avun piiriin, lääkitys ja keskusteluapu ovat auttaneet. Hienoa että teilläkin! Nuorilla on hyvä kyky toipua ja ottaa apua vastaan T. 8

Muista, että netissä kerrotaan lähinnä kielteiset kokemukset. Todellisuus ei ole lainkaan niin kamalaa kuin googlettaminen antaa ymmärtää.

Kyllä lääkkeet ovat oikein käytettynä turvallisia. Olet jo kokeillut muuta, eikä se ole riittänyt. Ei tarvitse sinnitellä enempää, keskivaikea masennus syö elämänlaatua niin paljon, että pienikin kohennus on hyväksi. Ja olo voi parantua paljonkin.

Lapseni oli 16 v kun sai diagnoosin keski vaikeasta masennuksesta viilteli myös itseään. Nuorisopsykiatrisella 18 vuotiaaksi ja sen jälkeen kelan tukema kolme vuotinen psykoterapia. Lääkitys aloitettiin heti, kun diagnoosi oli saatu. Söi lääkettä noin kolme vuotta, nyt on ollut ilman kohta puolitoista vuotta.

Ilman lääkkeitä tuskin oltaisiin tässä. Käy töissä, suunnittelee jatko-opintoja. Täysin eri ihminen kuin silloin kun aloitti lääkkeet. Suosittele kokeilemaan, mutta jatka myös terapia käyntejä. Lääkkeet yksin ei auta.

hej siis joo ite kans käytän ssri ja ei mitää ongelmaa :-)) kannattaa samal käydä myös keskustelees terapias tyyliin 1krt/vko ku se on suositeltavaa

Itse aikoinaan aloitin ssri lääkkeet 19-vuotiaana, diagnoosina keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Oireilua oli ollut jo pitkään ja monesti mietin itsemurhaa. Siitä on nyt lähes 10 vuotta aikaa. Nykyään olen onnellinen, työelämässä, tasapainoisessa parisuhteessa ihanan miehen kanssa ja ylihuomenna saan amk-tutkintopaperit kouraan. Sopiva lääkitys auttaa kokonaisvaltaisessa paranemisprosessissa yhdistettynä terapian ym. hoitokeinojen kanssa. Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Kaikkea hyvää sinulle!

Minun 18 v poikani sai lääkityksen vaikeaan masennukseen. Vasta kolmas lääke auttoi, mutta todellakin, se oli hänen pelastuksensa. Essitalopram, valdoxan eikä venflaxin ole nostanut painoa, sen sijaan yöksi määrätty mirtazapin teki sitä vähän.