MM-voitto sai taas huomaamaan ulkopuolisuuteni
En seuraa urheilua enkä tiedä jääkiekosta mitään ja tällaisina päivinä sen huomaa. Ulkopuolisuuden tunne on niin käsinkosketeltavaa.
Lehdet lööpittävät möröstä, FB yms. Ovat täynnä muumimörköjä erilaisissa meemeissä ja profiilikuvissa.
Pitää oikein Googlella etsiä, että mikä tämän mörön liittää jääkiekkoon.
Työpaikalla ei keksi mitään sanottavaa.
En varmasti ole kuitenkaan ainoa joka kokee näin. Onko muissa maissa vastaavaa? En tiedä.
Olen jossain maassa ollut suuren Urheiluvoiton jälkeen eikä siellä se näkynyt arjessa ja keskusteluissa mitenkään.
Ehkä Suomessa kaikki liittyy kuuluisaan heikkoon kansalliseen itsetuntoon ja kun jotakin vähän voitetaan niin sen pitäisi sitten olla kaikkien asia?
Kommentit (74)
Espanjassakin on ilmeisesti heikko kansallinen itsetunto, koska kovasti aina vouhottavat El Clásicon takia jalkapallossa.
Vierailija kirjoitti:
Marko "Mörkö" Anttila, Suomen joukkueen kapteeni ja Suomen seuraava presidentti.
Voi voi, ei kaikenmaailman möröistä sentään voi presidenttejä tulla onneksi.
Pitää osata ehkä vähän ennemmän, kuin paiskata kiekko reikään...
Et sitten ole koskaan ulkomailla käynyt, kun et ole vastaavaa nähnyt?
Noin muuten syvimmät sympatiani ovat puolellasi. Jos minä en halua jotain viettää tai juhlia, ei muidenkaan pitäisi, ettei mielenrauhani järky. Urheiluvoittojen lisäksi voitaisiin jättää joulut ja synttäritkin väliin. Parempi vaan, että aina olisi harmaata arkea, ettei kukaan pääsisi uhriutumaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vuonna 1995 kun suomi voitti kultaa lähdin aamulla matkalle uuteenseelantiin ja näin kuinka ihmiset hyppivät suihkulähteisiin
kun pääsin uuteenseelantiin ne olivat juuri voittaneet america cupin (=purjeveneilyä) ja näin kuinka ihmiset hyppivät satama-altaaseen
urheilu hullaannuttaa kaikkialla
Ehkä heilläkin on heikko kansallinen itsetunto?
Ei. Urheilu on heidän Jumalansa - ihmistä he palvovat, Jumalaa eivät.
Eiköhän jokainen joskus koe itsensä ulkopuoliseksi vastaavissa tilanteissa. Itse olen aina aivan pihalla esim. jalkapallon arvokisoista sekä Euroviisuista, koska ne eivät mua yhtään kiinnosta. Ei siinä mitään. Keskityn omiin juttuihini ja annan toisten intoilla. Musta on ihanaa, kun ihmiset löytävät kiinnostavia asioita ja iloa elämäänsä :)
En minäkään seuraa mitään urheilua. Itse kyllä liikun monipuolisesti mutta en ole penkkiurheilija. Mutta ei se minua mitenkään rasita. Antaa muiden kohkata, kyllä se muutamassa päivässä useimmilta tasoittuu.
En kiellä muilta juhlimista. En myöskään ole katkera.
Miksi tekstiäni niin tulkitaan?
Totean vain, että tunne on ulkopuolinen koska voitto tuntuu olevan niin monelle ainoa asia maailmassa.
Ohihan tämä kohu taas menee, silti mietin taas kerran että minua ei Suomessa oikein pidä muu kuin kaunis luonto jossa on viihtyisä oleilla.
Japanissa en ole nähnyt ihmisiä toreilla tai hyppimässä suihkulähteisiin.
AP.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itsehan en ole seurannut mitaan urheilua vuosiin, en olisi katsonut eilistakaan finaalia, mutta miesystavani (ei-suomalainen) halusi sen katsoa kun ei ollut koskaan katsonut jaakiekkoa.
Vahan huterasti meni saantojen selittaminen mutta onnistui kuitenkin! :D Oli hieno ja janna matsi, onneksi minut puhuttiin ympari katsomaan se. :)
Makaan en nain 15 vuotta ulkosuomalaisena elanyt tiennyt mika se Morko on (enka tieda vielakaan, kai joku pelaaja).
Höpsis. Ilman sääntöjäkin näkee, mistä on kysymys. Ja ihan jokainen suomea puhuva katsoja osaa päätellä selostajan puheesta, mikä ihme se Mörkö Anttila on. Ja jos siellä ulkomailla ei suomenkielinen selostus kuulunut, mistä sinä tiesit, että siellä oli mörkö?
Facebookista...selostus ei tosiaan ollut suomeksi (mies ei puhu suomea).
Mä katson kyllä jääkiekkoa mutta ulkopuolisena olen sen suhteen, ettei ole ketään kenen kanssa lähteä juhlimaan ja katselemaan kaupungille menoa. Veljeltä kysyin lähtiskö torille kanssani, ei vastannut mitään mutta instaan jakoi kuvia ja videoita kavereidensa kanssa koko yön mitä torilla riehuivat.
Kaikki pyörii minun napani ympärillä. Jääkiekon pelaaminenkin peilautuu minun navastani. Tämä on ainoa tapani ymmärtää maailmaa ja elämää. Onpa kurja tapa elää.
Päivän y-hyy.
Kerro vielä, että olet yksinäinen ja kiusattu.
Minäkin olen pihalla euroviisuista, mutta niiden voitonjuhlat eivät samalla tavalla nousseet ylös örvellyksen ihannointina.
Niiden yhteydessä ei myöskään törmännyt samanlaiseen Et ole kiinnostunut? Oletko hölmö vai vihollinen - asenteeseen joita erityisesti jääkiekon MM-voiton julistaminen taholta kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä katson kyllä jääkiekkoa mutta ulkopuolisena olen sen suhteen, ettei ole ketään kenen kanssa lähteä juhlimaan ja katselemaan kaupungille menoa. Veljeltä kysyin lähtiskö torille kanssani, ei vastannut mitään mutta instaan jakoi kuvia ja videoita kavereidensa kanssa koko yön mitä torilla riehuivat.
Ja yksin et uskalla? Ole sitten kotona.
Tässä on kuvia heikon kansallistunnon ilmenemisestä ulkomailla, missä urheiluvoitot eivät näy arjessa ja keskusteluissa mitenkään.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&biw=1536&bih=714&tbm=i…
Vierailija kirjoitti:
En kiellä muilta juhlimista. En myöskään ole katkera.
Miksi tekstiäni niin tulkitaan?Totean vain, että tunne on ulkopuolinen koska voitto tuntuu olevan niin monelle ainoa asia maailmassa.
Ohihan tämä kohu taas menee, silti mietin taas kerran että minua ei Suomessa oikein pidä muu kuin kaunis luonto jossa on viihtyisä oleilla.
Japanissa en ole nähnyt ihmisiä toreilla tai hyppimässä suihkulähteisiin.
AP.
Typerä esimerkki. Japanilaiset ovat muutenkin käytökseltään hillitympiä. Tosin tuskin olet sielläkään ollut jonkun suuren urheilukilpailun tai voiton aikaan. Ainakin japanilainen vaimoni ja kaverinsa on aivan yhtä innoissaan, kun Japani tai joku japanilainen pärjää. Kansallisuustunne on kummasti voimistunut ulkomailla asuttujen vuosien myötä.
Minä olen huomannut koulutustason vaikuttavan paljon. Toimistotyössä, jossa kollegat ovat korkeammin koulutettuja, urheilutapahtumat eivät heijastus työyhteisön.
Toista oli, kun opiskellessa olin matalapalkkaisella alalla. Voiton jälkeen sai kuulla korvien täydestä glider in:iä ja kertomuksia edellispäivän ryypiskelystä.
Olen myös ihmeissäni katsellut, kuunnellit ja lukenut ihmisten erilaisista tavoista ulkoistaa omia ilon tai surun tunteitaan oman elämänsä ulkopuolelle.
Dianan kuolema, joku random kouluampuminen, konginkangas, estonia ja ihmiset "uskaltavat" surra omaa pieleenmennyttä elämäänsä tämän sijaissurun avulla.
Kun ihmisillä ei ole mitään ilonaiheita jäljellä omassa elämässään, jostai urheilusankarista tulee joukkohysterian aihe ja jääkiekkojoukkue nostetaan järjettömiin sfääreihin, vaikka taitona ei ole mitään muuta kuin luistelu ja mailan avulla saada pieni musta muovmöykky vastustajan maaliin.
Ymmärtäisin jos juhlittaisiin vaikkapa palautuslentoja Irakiin tai surtaisiin mehiläisten katoamista maailmankartalta, mutta byäää, tuikituntemattomia ihmisiä on kuollut jossainpäin maailmaa tai jippiii, muutama hemmo suomessa osaa luistella ja jaksaa tuntikausia heilutella tikkujaan tekojäällä.
Vierailija kirjoitti:
Ai olet ollut "jossain" "jonkun" voiton jälkeen eikä näkynyt mitenkään? Itse olen ollut esim. Tsekissä v. 2010 ja kyllä muuten näkyi, ainoa ero Suomeen oli että porukkaa oli vielä kymmeniä tuhansia enemmän kaduilla.
Hauskaa oli! Tulkaa pois sieltä nurkasta murjottamasta.
Minäkin olen ollut Prahassa seuraamassa kun Tsekki voitti MM-kultaa lätkässä :). Koko yö kyllä juhlittiin pitkin kaupunkia ja kadut olivat äärimmäisen täynnä juhlijoita. Kyllä, hauskaa oli!
Vuosi oli 2000 tai 2001.
Itse seuraan todella paljon urheilua, ja sen takia minulla onkin realistinen kuva siitä, miten merkittävä asia jääkiekon maailmanmestaruus on, ja jääkiekon mm-finaali on minulle on vain yksi urheilutapahtuma muiden joukossa. Ymmärrän itse asiassa jääkiekosta todennäköisesti enemmän kuin 90% noista mestaruuden juhlijoista, joilla ei ole realistista kuvaa jääkiekon maailmanmestaruuden merkittävyydestä urheilullisena saavutuksena.
Esim. eilen seurasin enemmän juuri alkaneita tenniksen Ranskan avoimia ja tulen katsomaan sen turnauksen finaalia paljon suuremmalla innolla kuin jääkiekon mm-finaalia, jota seurasin sivusilmällä eurovaalien ohella.
Jos minä en pidä jostakin mistä muut pitävät, niiden muiden täytyy olla tyhmiä. Muuta selitystä ei ole.