Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Niin miten se toimiva lääke sitte vaikuttaa kun sen saa ekan kerran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joilla dg. monesko lääke toimi ? ja kauanko meni kokeiluihin
4kk ja sain ajan MTT:n puolelle, ei onneksi puolta vuotta mitä sanoivat.
Itse kävin ihan julkisella puolella adhd testeissä. Oma lapsi diagnosoitiin kymmenisen vuotta sitten, ja sitä kautta aloin miettimään omaa elämää ja valintoja, ja osasia alkoi loksahtelemaan kohdilleen. Ei sillon "ennenmuinoin" edes tiedetty tästä oireyhtymästä, luokiteltiin lähinnä psyyken ongelmiksi ja kasvatuksen epäonnistumiseksi.
Kyseessä on kuitenkin neurologinen häiriö, mikä suhteutetaan sillä tavalla, että miten paljon se vaikuttaa elämään ja elämisen laatuun nykyisen yhteiskunnan aikana. Siis tavallaan adhd/add ei pysty sopeutumaan helposti nykyiseen elinkeino- ja yhteiskuntarakenteeseen. Mitään vikaa ei siis tavallaan ole diagnoosin saaneilla henkilöillä. Vaatii vaan enemmän töitä sopeutua nykyiseen hektiseen yhteiskuntaan ja käytäntöihin kuin ns normeilla. Kyseessä on keskittymisen ja tarkkaavaisuuden epätasainen jakauma. Oireyhtymän omaava pystyy yleensä keskittymään jopa liiankin hyvin niihin omiin juttuihin, mitkä ovat mielenkiintoisia hänelle itselleen. Huonommin niihin, mitkä vaativat ponnistusta...eli niihin mistä ns neuronormaalit suoriutuvat ilman liikaa panostamista. Yleensä ne ovat tehtäviä kuten kirjanpito, siivoaminen, yleisesti järjestyksen ylläpitäminen. Opettelemalla rutiineihin ne suoriutuu jotenkuten.
Itsensä pakottaminen ja yhteiskunnan halveksuminen johtaa sitten muihin ongelmiin. Päihteiden käyttöön, korostuneeseen elämyshakuisuuteen, rikollisuuteen, masennukseen ja pitkäaikaistyöttömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin ihan julkisella puolella adhd testeissä. Oma lapsi diagnosoitiin kymmenisen vuotta sitten, ja sitä kautta aloin miettimään omaa elämää ja valintoja, ja osasia alkoi loksahtelemaan kohdilleen. Ei sillon "ennenmuinoin" edes tiedetty tästä oireyhtymästä, luokiteltiin lähinnä psyyken ongelmiksi ja kasvatuksen epäonnistumiseksi.
Kyseessä on kuitenkin neurologinen häiriö, mikä suhteutetaan sillä tavalla, että miten paljon se vaikuttaa elämään ja elämisen laatuun nykyisen yhteiskunnan aikana. Siis tavallaan adhd/add ei pysty sopeutumaan helposti nykyiseen elinkeino- ja yhteiskuntarakenteeseen. Mitään vikaa ei siis tavallaan ole diagnoosin saaneilla henkilöillä. Vaatii vaan enemmän töitä sopeutua nykyiseen hektiseen yhteiskuntaan ja käytäntöihin kuin ns normeilla. Kyseessä on keskittymisen ja tarkkaavaisuuden epätasainen jakauma. Oireyhtymän omaava pystyy yleensä keskittymään jopa liiankin hyvin niihin omiin juttuihin, mitkä ovat mielenkiintoisia hänelle itselleen. Huonommin niihin, mitkä vaativat ponnistusta...eli niihin mistä ns neuronormaalit suoriutuvat ilman liikaa panostamista. Yleensä ne ovat tehtäviä kuten kirjanpito, siivoaminen, yleisesti järjestyksen ylläpitäminen. Opettelemalla rutiineihin ne suoriutuu jotenkuten.
Itsensä pakottaminen ja yhteiskunnan halveksuminen johtaa sitten muihin ongelmiin. Päihteiden käyttöön, korostuneeseen elämyshakuisuuteen, rikollisuuteen, masennukseen ja pitkäaikaistyöttömyyteen.
Miten tuo diagnoosi muutti sinun elämää sitten ?ja hoito ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInulla oli rajoilla,ei tullu adhd diagnoosia vaan lääkkeet ahdistukseen.
Mutta jospa tämä ois sitten se oikea kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
MInulla oli rajoilla,ei tullu adhd diagnoosia vaan lääkkeet ahdistukseen.
Mutta jospa tämä ois sitten se oikea kuitenkin.
Kuinka olet oireillut ja mikä sai epäilemään keskittymishäiriötä? Pohdituttaa tuo erotusdiagnostiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaavia oireita läpi iän,mutta ei ehkä niin paljoa että dg.
Ja elämä sujuu kuitenkin. ylikeskittymistä,rauhattomuutta, hermostuneisuutta..
Vierailija kirjoitti:
vastaavia oireita läpi iän,mutta ei ehkä niin paljoa että dg.
Ja elämä sujuu kuitenkin. ylikeskittymistä,rauhattomuutta, hermostuneisuutta..
Kiitos vastauksesta. Tämähän on siitä jännä, että samantyyliset oireet voivat johtua muistakin syistä ja toisaalta joitakin oireita lähes kaikilla joskus... kai sen vuoksi kriteeristö laitettu "johonkin kohtaan". Varmaan juuri myös tuo elämään aiheutuvan haitan taso vaikuttaa, jotta voidaan puhua häiriötasoisesta ongelmasta.
Itse siinä vaiheessa, että tavallaan kyseenalaistan diagnoosia, vaikka selittäisi hyvin elämänkulkua ja lääkekin toimii. Silti vaikea hyväksyä, että kukaan muu tai itse en olisi päässyt asian juurille aiemmin. Tuntuu ihan uskomattomalta ja turhauttaa suoraan sanoen jos näin on. Identiteettikriisiä pukkaa. Olen jo pitkälle aikuisikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lääke ja kuinka vaikuttaa sinulla? edellinen siis
MInua kiinnostaa mitenmuut hoidot aikuisille,vai onko pelkkä lääke?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pelottaa jos tulee dg ja lääkitys,miten sitä uskaltaa ottaa edes jos tuleeki ihme vaikutukset, ja asun yksin niin ei ole toista katsomassa edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaavia oireita läpi iän,mutta ei ehkä niin paljoa että dg.
Ja elämä sujuu kuitenkin. ylikeskittymistä,rauhattomuutta, hermostuneisuutta..
Kiitos vastauksesta. Tämähän on siitä jännä, että samantyyliset oireet voivat johtua muistakin syistä ja toisaalta joitakin oireita lähes kaikilla joskus... kai sen vuoksi kriteeristö laitettu "johonkin kohtaan". Varmaan juuri myös tuo elämään aiheutuvan haitan taso vaikuttaa, jotta voidaan puhua häiriötasoisesta ongelmasta.
Itse siinä vaiheessa, että tavallaan kyseenalaistan diagnoosia, vaikka selittäisi hyvin elämänkulkua ja lääkekin toimii. Silti vaikea hyväksyä, että kukaan muu tai itse en olisi päässyt asian juurille aiemmin. Tuntuu ihan uskomattomalta ja turhauttaa suoraan sanoen jos näin on. Identiteettikriisiä pukkaa. Olen jo pitkälle aikuisikäinen.
Minkäikäisen sait diagnoosin?
Minä olen 45 ja vasta menossa tutkimuksiin syyskuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulee lääkitys,niin sitten se vasta alkaa se työ asian suhteen.
Jos adhd lääkkeet nostaa verenpainetta ja tai sykettä ? niin annetaanko siihen lääke varalle?
onko teillä muilla addeilla vaikea löytää töitä, kun pitää säännöllisesti käydä läpi tuhat ja sata eri työpaikkailmoitusivustoa ja siinä sivussa pitäisi pitää linkedin profiilia, faceprofiilia yms.yms.
miksi kaikkia avoimia työpaikkoja ei voisi ilmoittaa yhdellä sivustolla...
ei millään jaksa motivoitua istumaan koneen takana ja selaamaan läpi jotain ilmoituksia, jotka pahimmillaan ovat vuokratyöyrityksen ilmoituksia tyyliin "emme kerro asiakasyritystämme, mutta etsimme blablabla, laita hakemus..."
Vierailija kirjoitti:
Jos adhd lääkkeet nostaa verenpainetta ja tai sykettä ? niin annetaanko siihen lääke varalle?
Itellä on propral
No onhan se vaikea löytää töitä kun työttömyyttä takana paljon ja kesken jääneitä kouluja.
Ja kaikkein suurin ongelma ettei edes tiedä mikä ois se oma paikka tässä elämässä.
Kiinnostaa kaikki,mutta ei koskaan niin paljoa että sitä jaksais opiskella. Eikä siitä opiskelusta tuliskaan mitään edes.
Psykologi ei osannut auttaa millään lailla.
Taitaa olla työttömyys ja yksinäisyys monella samassa paketissa adhdeen kans.
En keksi millainen ihminen jaksais adhd tyyppiä puolisona edes.
Lisäys edelliseen viestiin (nro 1443)
Tosiaan jos diagnoosin saa ja stimulantti-lääkityksen, niin viimeistään siinä vaiheessa varmaan selviää väärä diagnoosi kun mikään adhd-lääke ei auttaisi vaan toimisi jotenkin aivan väärin eli siten kuin henkilöllä jolla ei noille lääkkeille mitään tarvetta olisi.