Sivut

Kommentit (1484)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hieman epäilyttää,mutta voiko tuota diagnosooida väärin jos käydään kuitenki kattavat selvittelyt läpi?

Mietin että mihin sen vois sekottaa sitte?

No ei kyllä varmasti ihan helposti käy niin että saa vahingossa adhd-diagnoosin. Testit on normaalisti aika kattavat ja oireiden täytyis olla lapsuudesta asti tunnistettavissa ettei ole mitään mikä on syntynyt jossain myöhemmässä vaiheessa elämää.

Olen huomannut että tuntuu kuuluvan taudinkuvaan että diagnosoitu alkaa jossain alkuvaiheissa epäillä omaa diagnoosiaan.

En nyt lonkalta muista mitä kaikkia vääriä diagnooseja olen kuullut tyyppien saaneen ennenkuin kohdalle onkin osunut asiansa osaavat tahot ja on ADHD todettu ja muut diagnoosit nollattu pois väärinä.

Mutta ainakin masennusta(hoitamaton adhd aiheuttaa), jonkin sortin bi-polaarisuutta.

Sitten luonnollisesti toisilla on myös ihan oikeasti esim bi-po ja ties mitä sen adhd:n lisäksi mutta adhd:ta ei ole vain diagnosoitu hetimiten.

Vierailija

Lisäys edelliseen viestiin (nro 1443)

Tosiaan jos diagnoosin saa ja stimulantti-lääkityksen, niin viimeistään siinä vaiheessa varmaan selviää väärä diagnoosi kun mikään adhd-lääke ei auttaisi vaan toimisi jotenkin aivan väärin eli siten kuin henkilöllä jolla ei noille lääkkeille mitään tarvetta olisi.

Vierailija

Itse kävin ihan julkisella puolella adhd testeissä. Oma lapsi diagnosoitiin kymmenisen vuotta sitten, ja sitä kautta aloin miettimään omaa elämää ja valintoja, ja osasia alkoi loksahtelemaan kohdilleen. Ei sillon "ennenmuinoin" edes tiedetty tästä oireyhtymästä, luokiteltiin lähinnä psyyken ongelmiksi ja kasvatuksen epäonnistumiseksi.

Kyseessä on kuitenkin neurologinen häiriö, mikä suhteutetaan sillä tavalla, että miten paljon se vaikuttaa elämään ja elämisen laatuun nykyisen yhteiskunnan aikana. Siis tavallaan adhd/add ei pysty sopeutumaan helposti nykyiseen elinkeino- ja yhteiskuntarakenteeseen. Mitään vikaa ei siis tavallaan ole diagnoosin saaneilla henkilöillä. Vaatii vaan enemmän töitä sopeutua nykyiseen hektiseen yhteiskuntaan ja käytäntöihin kuin ns normeilla. Kyseessä on keskittymisen ja tarkkaavaisuuden epätasainen jakauma. Oireyhtymän omaava pystyy yleensä keskittymään jopa liiankin hyvin niihin omiin juttuihin, mitkä ovat mielenkiintoisia hänelle itselleen. Huonommin niihin, mitkä vaativat ponnistusta...eli niihin mistä ns neuronormaalit suoriutuvat ilman liikaa panostamista. Yleensä ne ovat tehtäviä kuten kirjanpito, siivoaminen, yleisesti järjestyksen ylläpitäminen. Opettelemalla rutiineihin ne suoriutuu jotenkuten.

Itsensä pakottaminen ja yhteiskunnan halveksuminen johtaa sitten muihin ongelmiin. Päihteiden käyttöön, korostuneeseen elämyshakuisuuteen, rikollisuuteen, masennukseen ja pitkäaikaistyöttömyyteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse kävin ihan julkisella puolella adhd testeissä. Oma lapsi diagnosoitiin kymmenisen vuotta sitten, ja sitä kautta aloin miettimään omaa elämää ja valintoja, ja osasia alkoi loksahtelemaan kohdilleen. Ei sillon "ennenmuinoin" edes tiedetty tästä oireyhtymästä, luokiteltiin lähinnä psyyken ongelmiksi ja kasvatuksen epäonnistumiseksi.

Kyseessä on kuitenkin neurologinen häiriö, mikä suhteutetaan sillä tavalla, että miten paljon se vaikuttaa elämään ja elämisen laatuun nykyisen yhteiskunnan aikana. Siis tavallaan adhd/add ei pysty sopeutumaan helposti nykyiseen elinkeino- ja yhteiskuntarakenteeseen. Mitään vikaa ei siis tavallaan ole diagnoosin saaneilla henkilöillä. Vaatii vaan enemmän töitä sopeutua nykyiseen hektiseen yhteiskuntaan ja käytäntöihin kuin ns normeilla. Kyseessä on keskittymisen ja tarkkaavaisuuden epätasainen jakauma. Oireyhtymän omaava pystyy yleensä keskittymään jopa liiankin hyvin niihin omiin juttuihin, mitkä ovat mielenkiintoisia hänelle itselleen. Huonommin niihin, mitkä vaativat ponnistusta...eli niihin mistä ns neuronormaalit suoriutuvat ilman liikaa panostamista. Yleensä ne ovat tehtäviä kuten kirjanpito, siivoaminen, yleisesti järjestyksen ylläpitäminen. Opettelemalla rutiineihin ne suoriutuu jotenkuten.

Itsensä pakottaminen ja yhteiskunnan halveksuminen johtaa sitten muihin ongelmiin. Päihteiden käyttöön, korostuneeseen elämyshakuisuuteen, rikollisuuteen, masennukseen ja pitkäaikaistyöttömyyteen.

Miten tuo diagnoosi muutti sinun elämää sitten ?ja hoito ?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
MInulla oli rajoilla,ei tullu adhd diagnoosia vaan lääkkeet ahdistukseen.

Mutta jospa tämä ois sitten se oikea kuitenkin.

Kuinka olet oireillut ja mikä sai epäilemään keskittymishäiriötä? Pohdituttaa tuo erotusdiagnostiikka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
vastaavia oireita läpi iän,mutta ei ehkä niin paljoa että dg.

Ja elämä sujuu kuitenkin. ylikeskittymistä,rauhattomuutta, hermostuneisuutta..

Kiitos vastauksesta. Tämähän on siitä jännä, että samantyyliset oireet voivat johtua muistakin syistä ja toisaalta joitakin oireita lähes kaikilla joskus... kai sen vuoksi kriteeristö laitettu "johonkin kohtaan". Varmaan juuri myös tuo elämään aiheutuvan haitan taso vaikuttaa, jotta voidaan puhua häiriötasoisesta ongelmasta.

Itse siinä vaiheessa, että tavallaan kyseenalaistan diagnoosia, vaikka selittäisi hyvin elämänkulkua ja lääkekin toimii. Silti vaikea hyväksyä, että kukaan muu tai itse en olisi päässyt asian juurille aiemmin. Tuntuu ihan uskomattomalta ja turhauttaa suoraan sanoen jos näin on. Identiteettikriisiä pukkaa. Olen jo pitkälle aikuisikäinen.

Vierailija

Minua pelottaa jos tulee dg ja lääkitys,miten sitä uskaltaa ottaa edes jos tuleeki ihme vaikutukset, ja asun yksin niin ei ole toista katsomassa edes.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaavia oireita läpi iän,mutta ei ehkä niin paljoa että dg.

Ja elämä sujuu kuitenkin. ylikeskittymistä,rauhattomuutta, hermostuneisuutta..

Kiitos vastauksesta. Tämähän on siitä jännä, että samantyyliset oireet voivat johtua muistakin syistä ja toisaalta joitakin oireita lähes kaikilla joskus... kai sen vuoksi kriteeristö laitettu "johonkin kohtaan". Varmaan juuri myös tuo elämään aiheutuvan haitan taso vaikuttaa, jotta voidaan puhua häiriötasoisesta ongelmasta.

Itse siinä vaiheessa, että tavallaan kyseenalaistan diagnoosia, vaikka selittäisi hyvin elämänkulkua ja lääkekin toimii. Silti vaikea hyväksyä, että kukaan muu tai itse en olisi päässyt asian juurille aiemmin. Tuntuu ihan uskomattomalta ja turhauttaa suoraan sanoen jos näin on. Identiteettikriisiä pukkaa. Olen jo pitkälle aikuisikäinen.

Minkäikäisen sait diagnoosin?

Minä olen 45 ja vasta menossa tutkimuksiin syyskuussa.

Vierailija

onko teillä muilla addeilla vaikea löytää töitä, kun pitää säännöllisesti käydä läpi tuhat ja sata eri työpaikkailmoitusivustoa ja siinä sivussa pitäisi pitää linkedin profiilia, faceprofiilia yms.yms.

miksi kaikkia avoimia työpaikkoja ei voisi ilmoittaa yhdellä sivustolla...

ei millään jaksa motivoitua istumaan koneen takana ja selaamaan läpi jotain ilmoituksia, jotka pahimmillaan ovat vuokratyöyrityksen ilmoituksia tyyliin "emme kerro asiakasyritystämme, mutta etsimme blablabla, laita hakemus..."

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla