Aikuisiän ADHD

Sain diagnoosin ja lääkityksen vasta keski-iän kynnyksellä ja oli "ilo" huomata, miten olin vuosien varrella vetänyt urani, ihmissuhteeni jne. vessanpöntöstä alas. Työhaastatteluissa on ollut hienoa selitellä, miksi ansioluettelo on yhtä silppua. Nyt pystyn panostamaan töihin täysillä, mutta on ollut hirveän vaikea saada enää jalkaa oven väliin. Ulkopuolinen olo. Ennen lääkitystä tuli elettyä muutama elämä, mutta se oli kovin kuluttavaa. Joskus tuntuu siltä, että olisi ollut parempi jäädä siihen maailmaan, koska vaikea päästä sisälle "normaalien" joukkoon. 

Iskikö todellisuus niin lujaa että tuli muita oireita? masennusta,ahdistusta,unettomuutta?

Ja nuihin sitte  toista lääkettä?

sinä edellisen kirjoittaja siis.

Vierailija kirjoitti:

Sain diagnoosin ja lääkityksen vasta keski-iän kynnyksellä ja oli "ilo" huomata, miten olin vuosien varrella vetänyt urani, ihmissuhteeni jne. vessanpöntöstä alas. Työhaastatteluissa on ollut hienoa selitellä, miksi ansioluettelo on yhtä silppua. Nyt pystyn panostamaan töihin täysillä, mutta on ollut hirveän vaikea saada enää jalkaa oven väliin. Ulkopuolinen olo. Ennen lääkitystä tuli elettyä muutama elämä, mutta se oli kovin kuluttavaa. Joskus tuntuu siltä, että olisi ollut parempi jäädä siihen maailmaan, koska vaikea päästä sisälle "normaalien" joukkoon. 

Sitähän se on mutta ei passaa antaa periksi. Niin kauan kun pulssia riittää niin omalle elämälleen voi antaa merkityksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ehkä kyrsii se, että kävin jo parikymppisenä opiskelupaikan terveydenhuollossa tutkituttamassa asiaa, kun itse epäilin tätä vahvasti. Sieltä kuitenkin tuli vastauksena tyly "ei sulla mitään oo". Onneksi asia on noussut paljon enemmän esille sen jälkeen, ja toivon että mahdollisimman harva poikkeamaansa apua tarvitseva saa enää nykyään musertavia "ei sulla mitään oo"-diagnooseja.

Mun teinille, jolla on samankaltaisia ongelmia kuin mulla ja on tutkittu nuorisopsykiatrialla, sanottiin vaan että ei voi olla ADHD kun koulu menee hyvin.

Tämä on kyllä niin perseestä. Joku tuossa kommentoikin, että tietää monta diagnosoitua, joilla koulutus, ja näinhän se on, koulutus ei kerro yhtään mitään adhd:sta tai sen puutteesta. Itsekin pärjäsin arvosanojen mukaan hyvin, koska olin kiinnostunut kaikesta ja pelkällä kuuntelemisella pärjäsin lukioaikoihin asti. Olin todella kiltti ja kaikki ongelmat käänsin sisäänpäin ajattelemalla, että minussa vain täytyy olla jotain vikaa, kun en kykene tekemään mitään ajallaan ja kunnolla. Koko ajan jäi paljon potentiaalia käyttämättä.

Onko oikeasti vielä jossain lekurit nuin tietämättömiä aiheesta?

Onneksi ei mun kohdalla tk:ssa,vaan alusta asti ottivat tosissaan, toki piti juosta parikymmntä kertaa ties missä, mutta ei koskaan vähätelty.

MItes alkoholi  ja adhd lääkitys? tuli vaa mieleen ku perjantai

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti vielä jossain lekurit nuin tietämättömiä aiheesta?

Onneksi ei mun kohdalla tk:ssa,vaan alusta asti ottivat tosissaan, toki piti juosta parikymmntä kertaa ties missä, mutta ei koskaan vähätelty.

Taitaa olla vieläkin vähän tuurista kiinni. Koko ajan kuitenkin tietoisuus kasvaa.

MIllä lääkkeellä teille on alotettu lääkitys, jos siis tullu aikuisena diagnoosi, ihan eka lääke?

Vierailija kirjoitti:

MIllä lääkkeellä teille on alotettu lääkitys, jos siis tullu aikuisena diagnoosi, ihan eka lääke?

Concertaa kokeilin ensin. Mä tulin siitä lähinnä ärtyneeksi. Nykyään kai usein kokeilaan ensin Stratteraa. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa aikuisille olla vain ja ainoastaan hoitona lääkitys, jos siis on muuten suhteellisen normaali tapaus, ei mikään ääripää jolla kaikki sekasin.

Neuropsykologista kuntoutusta voi saada Kelan tukemana, tai psykoterapiaa. Mä osallistuin aluksi psykiatrian poliklinikalla ryhmään, jossa käytiin läpi kaikenlaisia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIllä lääkkeellä teille on alotettu lääkitys, jos siis tullu aikuisena diagnoosi, ihan eka lääke?

Concertaa kokeilin ensin. Mä tulin siitä lähinnä ärtyneeksi. Nykyään kai usein kokeilaan ensin Stratteraa. 

Strattera ei sopinu itelle ollenkaan. Tai tavallaan henkisesti sopi ja autto keskittymään mutta pulssi nousi aina sataan kun teki jotain ja portaat kun käveli toiseen kerrokseen alko hikoiluttaa ihan ku pidemmänki lenkin olis tehny.

Elvanse ollu käytössä ja pidempään eikä mitään sovuoireita ja kämpää pysyy siistinä ja töissä asiat sujuu niinku pitää. Oli suuri positiivinen muutos omaan elämään.

Viikonloppusin harvoin edes otan lääkettä vaan härvään ja pyörin vailla päätä ja häntää mutta ei se ahdista yhtään. Jos on pakko keskittyä ja tehdä jotain tärkeää niin otan viikonloppunaki lääkkeen.

Tosin päivän kun on ottamatta niin tuntuu ettei enään touhu mene niin holtittomaksi vaan lääke taitaa toimia taustalla hieman vaikka olisikin hetken aikaa ilman.

Riittääkö yleensä yksi lääke vai tarvitseeko muutakin ?

Vierailija kirjoitti:

MIllä lääkkeellä teille on alotettu lääkitys, jos siis tullu aikuisena diagnoosi, ihan eka lääke?

Concertalla aloitettiin, mutta ei sopinut mulle. Sitten siirryttiin Medicinettiin ja se on ollut ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa aikuisille olla vain ja ainoastaan hoitona lääkitys, jos siis on muuten suhteellisen normaali tapaus, ei mikään ääripää jolla kaikki sekasin.

Neuropsykologista kuntoutusta voi saada Kelan tukemana, tai psykoterapiaa. Mä osallistuin aluksi psykiatrian poliklinikalla ryhmään, jossa käytiin läpi kaikenlaisia asioita. 

Mulle se lääkäri käytännössä sanoi, että siellä on ihmisiä, joilla on oikeita ongelmia, ja se voisi olla mulle aika rankkaa. Jotenkin siitä jäi kuva, että ne on kaikki jotain nistejä, ja mä olen kunnollinen, kun opiskelen ja käyn töissä. Se ei ehkä tarkoittanut sitä ihan noin.

Onko kukaan joutunu taisteleen lääkekorvausten kans? jos aikuisena vasta todettu eikä mitään kirjallista todistetta että ois ollu jo lapsuudessa adhd

Kuinka hyvin lähimuisti pelaa adhdeessa? 

Lähimuisti pelaa ja ei pelaa, hankala esim. vastata yhtäkkiä että  mitä teit eilen, toki muistan mutta joutuu muisteleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

montako tuntia niissä muuten menee neuropsykologin luona? tai montako käyntiä

Kävin juuri ensimmäisen käynnin psykiatrisella sairaanhoitajalla alkukartoituksen merkeissä. Hän sanoi, että tapaan häntä vielä ainakin kerran, sen jälkeen jo mahdollisesti terveysaseman psykiatria, joka laittaa sitten lähetteen mielenterveystoimistoon (eli siis ilmeisesti siellä tälle neuropsykologille). Siellä kuulemma "muutama käynti". Ja kertoi heti alkuun senkin, että Oulussa MTT:llä on sitten puolen vuoden jonot, eli kyllä tämä aikaa tulee viemään.

Mutta onpahan nyt kuitenkin laitettu alulle tämäkin prosessi.

Niitä MTT:n sh:n käyntejä on useita. Jos on peruspsykiatrinen arvion tehty, voi olla, että arvioon menee ehkä kk, mutta lääkärin aikaan huonolla tuurilla jonotat useita kuukausia. Sitten, jos aloitetaan ihan alusta arvio niin saa varautua siihen, että aikaa menee 3kk tai jopa yli + se lääkäriajan odottelu. 

Näin niin Oulussa sanottakoon tarkennuksena. Jos on rahaa niin yksityisellä voi saada nopeampaa. 

Oulussa ihan alusta loppuun vuosi ja ylikin.

Pitkät jonot joka asiaan.