Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vaan viinalla lääkinnyt, kun en luota psykiatreihin ja lääkkeisiin. Tissuttelu lamaa mulla hermostoa niin että ylikierrokset laskee ja pystyn esim. töihin. Ihmeen hyvin olen 45-vuotiaaksi näin pärjännyt. Mutta kyllähän se toki mietityttää, että milloin maksa tai aivot sanoo TILT jokapäiväisestä juomisesta.
Voihan sitä olla useampiki diagnoosi vai mistä epäluulot ?
Taitaa se maksa olla aivoja lujempi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vaan viinalla lääkinnyt, kun en luota psykiatreihin ja lääkkeisiin. Tissuttelu lamaa mulla hermostoa niin että ylikierrokset laskee ja pystyn esim. töihin. Ihmeen hyvin olen 45-vuotiaaksi näin pärjännyt. Mutta kyllähän se toki mietityttää, että milloin maksa tai aivot sanoo TILT jokapäiväisestä juomisesta.
Voihan sitä olla useampiki diagnoosi vai mistä epäluulot ?
Taitaa se maksa olla aivoja lujempi .
Lähinnä olen ajatellut, että diagnoosit voisi tulla esiin esim. työnhakutilanteissa ja estää töihin pääsyn. Alani on erittäin keskittymistä vaativa asiantuntija-ala. Toisaalta ennemmin tai myöhemmin alkaa alkon käyttökin varmasti näkymään pärstästä.
MIten sulla sitten mahdollinen adhdh oireillut koko elämä ajan ? ja tuskin tulee diagnoosi esille ellei ole laajempi turvallisuusselvitys, ja sitä ei ainakana normi nörtille tule heti eteen.
kaikkihan täällä on vaativalla asiantintija-alalla muutenkin, tällä palstalla siis.
Monelle adhdeelle viina + villi elämä lääkkeenä.
Minkälaiset työpaikat mielestänne soveltuvat parhaiten ADHD-potilaille? Lapseni aloittaa lukiossa pian ja haluan tietää hänen vaihtoehtonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIten sulla sitten mahdollinen adhdh oireillut koko elämä ajan ? ja tuskin tulee diagnoosi esille ellei ole laajempi turvallisuusselvitys, ja sitä ei ainakana normi nörtille tule heti eteen.
kaikkihan täällä on vaativalla asiantintija-alalla muutenkin, tällä palstalla siis.
Oireilu: lapsesta asti yleinen kohellus, keskittymiskyvyttömyys, yleinen sotkuisuus ja huolellisuuden puute (koulussa huolellisuus 5-6 mikä oli tosi harvinaista). Murrosiästä eteenpäin yleinen levottomuus ja ylivilkkaus johon lääkkeeksi alkoholia, sekä ns. vaarallinen elämä eli typerä seikkailunhalu impulsiivisen käytöksen seurauksena. Velkaantumista impulsiivisen ostelun seuruaksena. Nykyään äärisotkuinen koti, laskujenmaksu aina myöhässä, avaimet ja puhelin aina hukassa, ja kyvyttömyys tehdä työtäni selvin päin koska keskittyminen ei onnistu. Myös yliopisto-opinnoista selvisin alkoholin avulla.
Supon turvaselvitykset on työssäni ihan rutiinia, koska teen konsulttina hommia suurasiakkaille. Eivät ota projekteihinsa ilman. Lisäksi erilaiset diagnoosit voi tulla esiin työnhakuvaiheessa. Esim. nykyisellä työnantajallani työterveyshuolto on vakuutuspohjainen, eli jotta saa työterveyshuollon ei saa olla mitään esteitä sopivan vakuutuksen saamiselle. Jos vakuutusta ei saa, ei käytännössä oteta töihin ollenkaan. Esim. masennus ja asperger diagnoosien takia tiedän torpatun hakijoita, koska eivät saaneet vakuutusta.
HelloKaitlyn kirjoitti:
Minkälaiset työpaikat mielestänne soveltuvat parhaiten ADHD-potilaille? Lapseni aloittaa lukiossa pian ja haluan tietää hänen vaihtoehtonsa.
Kaikki ovat yksilöitä. Pääpiirteenä ehkä, ettei mitään hirveän yksitoikkoista. Oma kiinnostus ja motivaatio on elintärkeää, adhd-ihmiset voivat menestyä todella hyvin jos on intohimoa asiaan, koska paneutuminenkin on sitten omaa luokkaansa. Pärjätään keskivertoa paremmin vaihtelevassa, tiivistahtisessa ympäristössä ja paineensietokyky on monilla selvästi keskivertoa parempi (adrenaliini aktivoi aivoja, jolloin keskittymiskyky paranee, vastoin neuronormaaleja jotka saattavat rasittua).
Taksinkuljettaja monelle mieluisa työ vapauden ja liikkuvuuden vuoksi, ellei tarkkaavuuden puutteesta aiheudu ongelmia ajamisessa. Yrittäjyys, päivystysluonteinen työ, ns. ensilinjan tehtävät. Toki vaikuttaa, kaipaako sosiaalista kanssakäymistä vai ei, sekin saattaa kuormittaa tavallista enemmän. Omaksumiskyky vaikuttaa, joskus linkittyy myös oppimisvaikeuksia. Joitakin auttaa hyvin strukturoitu ympäristö, jotkut eivät siedä vahvasti ulkopuolelta määritettyä toimintaa lainkaan. Kiinnostuksen pohjalta, silloin kantaa. Koska no, jos motivaatiota ei löydy, on kaikki tervanjuontia ja tätä ei pidä väheksyä (aivojen palkitsemismekaniikka toimii omintakeisesti, eikä siihen voi vaikuttaa niin tehokkaasti kuin haluaisi).
En valitsisi alaa, joka vaatii herpaantumatonta keskittymistä yksitoikkoisiin tehtäviin. Muuten sitten yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat yhtä paljon kuin adhd, se on sinällään vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Jopa etu, jos kanavoi esim matalan kyllästymiskynnyksen (ts. suurempi taipumus kehittää, soveltaa ja luoda uutta), idearikkauden, nopean ajattelun, täpäkkyyden reagoinnissa jne. oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan katkeroitunut diagnoosin saamisen jälkeen? Koko elämäni olen saanut terveydenhuollosta vääriä diagnooseja ja lääkkeitä. Syy on ollut masennuksessa ja persoonallisuushäiriötä etsitty. Ja koko ajan taustalla oli neurologinen poikkeavuus. Töihin ei kukaan enää huoli, niin pätkäinen kokemustausta. Harmittaa niin pirusti, olen nykyään todella ahkera ja aikaansaava ihminen. Yhteiskunnan tappiohan tämä myös on.
En tiedä katkeroitumisesta, mutta kyllä se suoraan sanottuna vituttaa jatkuvasti. Mulla tämä todettiin 34 vuotiaana ja se on vaikuttanut työsuhteisiin ja ennen kaikkea parisuhteisiin.
Gradua väännetään ja hiukset jo harmaantuu. Työkokemukseen yms. nähden muilla on aivan järkyttävä etumatka ja se hirvittää. Jännä nähä miten käy. Omaa yritystä yms. on pakko laittaa pystyyn, että saa omaa osaamistaan edes jollain tavalla esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten sulla sitten mahdollinen adhdh oireillut koko elämä ajan ? ja tuskin tulee diagnoosi esille ellei ole laajempi turvallisuusselvitys, ja sitä ei ainakana normi nörtille tule heti eteen.
kaikkihan täällä on vaativalla asiantintija-alalla muutenkin, tällä palstalla siis.
Oireilu: lapsesta asti yleinen kohellus, keskittymiskyvyttömyys, yleinen sotkuisuus ja huolellisuuden puute (koulussa huolellisuus 5-6 mikä oli tosi harvinaista). Murrosiästä eteenpäin yleinen levottomuus ja ylivilkkaus johon lääkkeeksi alkoholia, sekä ns. vaarallinen elämä eli typerä seikkailunhalu impulsiivisen käytöksen seurauksena. Velkaantumista impulsiivisen ostelun seuruaksena. Nykyään äärisotkuinen koti, laskujenmaksu aina myöhässä, avaimet ja puhelin aina hukassa, ja kyvyttömyys tehdä työtäni selvin päin koska keskittyminen ei onnistu. Myös yliopisto-opinnoista selvisin alkoholin avulla.
Supon turvaselvitykset on työssäni ihan rutiinia, koska teen konsulttina hommia suurasiakkaille. Eivät ota projekteihinsa ilman. Lisäksi erilaiset diagnoosit voi tulla esiin työnhakuvaiheessa. Esim. nykyisellä työnantajallani työterveyshuolto on vakuutuspohjainen, eli jotta saa työterveyshuollon ei saa olla mitään esteitä sopivan vakuutuksen saamiselle. Jos vakuutusta ei saa, ei käytännössä oteta töihin ollenkaan. Esim. masennus ja asperger diagnoosien takia tiedän torpatun hakijoita, koska eivät saaneet vakuutusta.
Turvallisuusselvityksissä ei tarkastella terveystietoja, vaan poliisin rikosrekisteriotetta. Työterveydessä asia voi tulla esiin, mutta eivät usein estä työssä toimimista. Vakuutusasia tietysti harmi. Kuinka käy, jos sairastuu masennukseen töissä ollessaan, potkitaanko pois?
Monilla korkean profiilin työntekijöillä on kaikenlaista terveystiedoissaan, ja ne eivät suotta ole hyvin salattuja. Työnantajahan ei ole oikeutettu suoraan näitä saamaan, vaan työterveyshuolto antaa lausunnon sopivuudesta, eikä siinä edes syitä kerrota. Etenkin jos homma hoidossa ja sen kanssa tulee toimeen, onhan se nyt parempi tilanne kaikkien kannalta. Koska itse ominaisuushan ei minnekään häviä sillä että sitä peittelee. Se on ja pysyy. Sitten on joka tapauksessa käytettävä kompensaatiokeinoja, kuten sinäkin teet.
Toki diagnoosin etsimisen kannattavuus riippuu siitä, mitä sillä odotat saavasi. Haluatko kokeilla lääkitystä? Valmennusta? Nepsyvalmennustakin voi ostaa yksityisesti, toki tällöin ei saa korvattavuutta. Aikuisten hoito on lääkitys, mutta sitä ennen pitäisi hoitaa alkon käytön ongelma pois. Mihin tarvitset diagnoosia? Sitäkin kannattaa miettiä, koska ei se autuaaksi tee tai mitään itsessään ratkaise. Toisaalta se voi olla helpotus ja ikäänkuin se puuttuvan palasen loksahtaminen kohdalleen itsetuntemuksen kannalta. Olet aika hemmetin hyvin kuitenkin pärjännyt. Alkon käyttö kyllä tehokas, mutta ei hyvä keino, sitä ei kukaan pysty käyttämään säännöllisesti pitkiä aikoja kehittämättä riippuvuutta, se on fakta. Sen jälkeen et enää enää hoida keskittymistä, vaan riippuvuutta. Alko ja adhd-lääkitys taas on oikeasti vaarallinen kombo, maksatoksinen. Eli lääkitys ei välttämättä ole realiteetti pitkään aikaan, riippuen kuinka hyvin pystyt olemaan käyttämättä alkoholia realistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä aika paljon F-diagnooseja, ja ei mua huolettas jos jollai siellä adhd.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan katkeroitunut diagnoosin saamisen jälkeen? Koko elämäni olen saanut terveydenhuollosta vääriä diagnooseja ja lääkkeitä. Syy on ollut masennuksessa ja persoonallisuushäiriötä etsitty. Ja koko ajan taustalla oli neurologinen poikkeavuus. Töihin ei kukaan enää huoli, niin pätkäinen kokemustausta. Harmittaa niin pirusti, olen nykyään todella ahkera ja aikaansaava ihminen. Yhteiskunnan tappiohan tämä myös on.
En ehkä varsinaisesti katkeroitunut, mutta niillä rajoilla pyöritään. Harmittaa ainakin vietävästi, että sain diagnoosin vasta hieman päälle 30-vuotiaana, työuupumuksen kokeneena. Jos olisin saanut diagnoosin ja apua aiemmin, olisin voinut säästyä uupumukselta. Samaten koen, että nuoruuteni meni hukkaan kroonisen masennuksen ja itsetunto-ongelmien kanssa painiessa, ja jälkeenpäin ajateltuna nämäkin olivat pitkälti lähtöisin adhd:n tuottamista vaikeuksista. Eniten ehkä kyrsii se, että kävin jo parikymppisenä opiskelupaikan terveydenhuollossa tutkituttamassa asiaa, kun itse epäilin tätä vahvasti. Sieltä kuitenkin tuli vastauksena tyly "ei sulla mitään oo". Onneksi asia on noussut paljon enemmän esille sen jälkeen, ja toivon että mahdollisimman harva poikkeamaansa apua tarvitseva saa enää nykyään musertavia "ei sulla mitään oo"-diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.
Kuinka moni oikeasti hyötyy näistä lääkityksistä olisi kiva tietää? Tuntuu että hyödyt ovat monelle hetkellisiä ja sivarit ovat usein myös liian isoja hyötyihin nähden.
Mutta auttoihin se pervitiini natsejakin sodassa ni mikä jottei.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ehkä kyrsii se, että kävin jo parikymppisenä opiskelupaikan terveydenhuollossa tutkituttamassa asiaa, kun itse epäilin tätä vahvasti. Sieltä kuitenkin tuli vastauksena tyly "ei sulla mitään oo". Onneksi asia on noussut paljon enemmän esille sen jälkeen, ja toivon että mahdollisimman harva poikkeamaansa apua tarvitseva saa enää nykyään musertavia "ei sulla mitään oo"-diagnooseja.
Mun teinille, jolla on samankaltaisia ongelmia kuin mulla ja on tutkittu nuorisopsykiatrialla, sanottiin vaan että ei voi olla ADHD kun koulu menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain dg:n ja lääkityksen 45 vuotiaana, en koe että menetin aiemman elämän, matkustelin ,rellestin,bailasin,hypin lentokoneesta ,seksiä yms. hain uusia kokemuksia ties missa muodossa parikymmentävuotta.
Nyt voin lukea kirjaa ja olla tyytyväinen, mutta työttömänä olen valitettavasti. en jaksa mennä hanttihommiin kun sitte pitäs ryypätä illat että pää ei hajoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten sulla sitten mahdollinen adhdh oireillut koko elämä ajan ? ja tuskin tulee diagnoosi esille ellei ole laajempi turvallisuusselvitys, ja sitä ei ainakana normi nörtille tule heti eteen.
kaikkihan täällä on vaativalla asiantintija-alalla muutenkin, tällä palstalla siis.
Oireilu: lapsesta asti yleinen kohellus, keskittymiskyvyttömyys, yleinen sotkuisuus ja huolellisuuden puute (koulussa huolellisuus 5-6 mikä oli tosi harvinaista). Murrosiästä eteenpäin yleinen levottomuus ja ylivilkkaus johon lääkkeeksi alkoholia, sekä ns. vaarallinen elämä eli typerä seikkailunhalu impulsiivisen käytöksen seurauksena. Velkaantumista impulsiivisen ostelun seuruaksena. Nykyään äärisotkuinen koti, laskujenmaksu aina myöhässä, avaimet ja puhelin aina hukassa, ja kyvyttömyys tehdä työtäni selvin päin koska keskittyminen ei onnistu. Myös yliopisto-opinnoista selvisin alkoholin avulla.
Supon turvaselvitykset on työssäni ihan rutiinia, koska teen konsulttina hommia suurasiakkaille. Eivät ota projekteihinsa ilman. Lisäksi erilaiset diagnoosit voi tulla esiin työnhakuvaiheessa. Esim. nykyisellä työnantajallani työterveyshuolto on vakuutuspohjainen, eli jotta saa työterveyshuollon ei saa olla mitään esteitä sopivan vakuutuksen saamiselle. Jos vakuutusta ei saa, ei käytännössä oteta töihin ollenkaan. Esim. masennus ja asperger diagnoosien takia tiedän torpatun hakijoita, koska eivät saaneet vakuutusta.
Turvallisuusselvityksissä ei tarkastella terveystietoja, vaan poliisin rikosrekisteriotetta. Työterveydessä asia voi tulla esiin, mutta eivät usein estä työssä toimimista. Vakuutusasia tietysti harmi. Kuinka käy, jos sairastuu masennukseen töissä ollessaan, potkitaanko pois?
Monilla korkean profiilin työntekijöillä on kaikenlaista terveystiedoissaan, ja ne eivät suotta ole hyvin salattuja. Työnantajahan ei ole oikeutettu suoraan näitä saamaan, vaan työterveyshuolto antaa lausunnon sopivuudesta, eikä siinä edes syitä kerrota. Etenkin jos homma hoidossa ja sen kanssa tulee toimeen, onhan se nyt parempi tilanne kaikkien kannalta. Koska itse ominaisuushan ei minnekään häviä sillä että sitä peittelee. Se on ja pysyy. Sitten on joka tapauksessa käytettävä kompensaatiokeinoja, kuten sinäkin teet.
Toki diagnoosin etsimisen kannattavuus riippuu siitä, mitä sillä odotat saavasi. Haluatko kokeilla lääkitystä? Valmennusta? Nepsyvalmennustakin voi ostaa yksityisesti, toki tällöin ei saa korvattavuutta. Aikuisten hoito on lääkitys, mutta sitä ennen pitäisi hoitaa alkon käytön ongelma pois. Mihin tarvitset diagnoosia? Sitäkin kannattaa miettiä, koska ei se autuaaksi tee tai mitään itsessään ratkaise. Toisaalta se voi olla helpotus ja ikäänkuin se puuttuvan palasen loksahtaminen kohdalleen itsetuntemuksen kannalta. Olet aika hemmetin hyvin kuitenkin pärjännyt. Alkon käyttö kyllä tehokas, mutta ei hyvä keino, sitä ei kukaan pysty käyttämään säännöllisesti pitkiä aikoja kehittämättä riippuvuutta, se on fakta. Sen jälkeen et enää enää hoida keskittymistä, vaan riippuvuutta. Alko ja adhd-lääkitys taas on oikeasti vaarallinen kombo, maksatoksinen. Eli lääkitys ei välttämättä ole realiteetti pitkään aikaan, riippuen kuinka hyvin pystyt olemaan käyttämättä alkoholia realistisesti.
Kiitos vastauksesta. Se lääkitys kai olisi se mitä haluaisin kokeilla - ehkä. Muuten minua ei erityisemmin kiinnosta olenko tällainen kuin olen jonkun diagnosoitavan jutun takia vain muuten vaan, perusluonteen takia. Hyväksyn itseni kyllä nytkin omituisuuksineni, pakko se on ollut jo tähän ikään mennessä. Ja sekoilu on kyllä vähentynyt iän myötä, esim. en enää harrasta impulsiivisia seksuaalisia tai rahankäyttösekoiluja. Jäljellä lähinnä on kyvyttömyys pitää ympäristöään siistinä, kohtalaiset vaikeudet hoitaa arjen asioita kuten se laskujen maksu, ja vaikeus keskittyä töissä selvin päin.
Toisaalta jos joka tapauksessa joutuu lopettamaan alkoholin käytön jo ennen kuin edes saa lääkettä, niin kai sitä pitäisi ensin yrittää vaan lopettaa se ja katsoa miten homma toimii, että mikä oikeasti on tilanne ilman alkoholia. Kun kyllä se jokapäiväinen vuosien juominen ja siihen liittyvä unettomuus yms myös pahentavat keskittymisongelmaa, joten voi olla että tilanne vähän helpottaisikin jos saisi oltua raittiina.
No mee käymään tk:ssa ja kerro , kyllä ne sieltä pistää ulos tai alottaa edes alkukartotuksen.
Toki jos rahaa haluat käyttää niin mene yksityiselle.
Et menetä mitään kuitenkaan.
Siis mitä se neuropsykologi tekee tai kyselee ,testaa tai miten?
Onko kellään mitään omakohtaista esimerkkiä, en äkkiseltään googlella löytänyt
Ei tietoa, minua ei passitettu neuropsykologille ollenkaan. Julkisella puolen kävin.
Minuakin kiinnostas että mitä se neuropsykologi tekee, mulla testit elokuussa.
Mä olen vaan viinalla lääkinnyt, kun en luota psykiatreihin ja lääkkeisiin. Tissuttelu lamaa mulla hermostoa niin että ylikierrokset laskee ja pystyn esim. töihin. Ihmeen hyvin olen 45-vuotiaaksi näin pärjännyt. Mutta kyllähän se toki mietityttää, että milloin maksa tai aivot sanoo TILT jokapäiväisestä juomisesta.