Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Kuulostaa mahtavalta 😄

Tuollainen on käsitykseni mukaan erittäin harvinaista, että olisi heti saatu diagnoosi ja siihen lääkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt asiaa, kertokaa kauanko menee että saa jotai tietoa että onko tai ei ? Oulussa siis ja ihan julkiselle puolelle pitää mennä jos menen.

Olen kaiken lisäksi työttömänä,mitähän työkkäri sanoo asiasta jos haluaa selvittää että onko joku adhd vai ei .

Tällä hetkellä olen odottanut 5 kuukautta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta mtt:lle. Ei suostu kirjoittamaan, vaikka tk-lääkäri puoltaa tutkimuksia. Yksityiseltä kyselin, tulisi maksamaan 1200 eli liikaa...

Minä olin aikaani edellä ja hain diagnoosin kesken yliopisto-opiskelujen vuonna 2003 kai?

Voin sanoa että dg:tä käyttää hyväksi 10 v myöhemmin jopa sossu ja sehän ei ollut dg:n tarkoitus kai?

siis mihin se sossu tai muu virasto  voi käyttää jotain adhd-diagnoosia?

Tässä maassa kyllä kytätään ja valvotaan kaikkea mahdollista. En yllättyisi, jos jossain täysin asiaankuulumattomassa yhteydessä jossain virastossa sanottaisiin että "joo, me nähdään täältä että sulla on päässä tollaista vikaa ja sulla on huumeita lääkkeenä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt asiaa, kertokaa kauanko menee että saa jotai tietoa että onko tai ei ? Oulussa siis ja ihan julkiselle puolelle pitää mennä jos menen.

Olen kaiken lisäksi työttömänä,mitähän työkkäri sanoo asiasta jos haluaa selvittää että onko joku adhd vai ei .

Tällä hetkellä olen odottanut 5 kuukautta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta mtt:lle. Ei suostu kirjoittamaan, vaikka tk-lääkäri puoltaa tutkimuksia. Yksityiseltä kyselin, tulisi maksamaan 1200 eli liikaa...

Minä olin aikaani edellä ja hain diagnoosin kesken yliopisto-opiskelujen vuonna 2003 kai?

Voin sanoa että dg:tä käyttää hyväksi 10 v myöhemmin jopa sossu ja sehän ei ollut dg:n tarkoitus kai?

siis mihin se sossu tai muu virasto  voi käyttää jotain adhd-diagnoosia?

Ei periaatteessa voi, mutta kriiseissä (ero, pahoinpitelyksi joutuminen yms) voidaan penkoa ihan kaikki.

Vaikka se onkin älytöntä!

Tyhmä kysymys, mutta... mitä sitten? Ei adhd ole ainakaan minun tapauksessani koskaan ollut missään yhteydessä mikään negatiivinen asia. Oikeastaan synnynnäisenä piirteenä se on enemmänkin vain ominaisuus. Miten tuosta voisi olla edes haittaa? 

Ei kuulu millekään virastolle tai viranomaiselle ihmisten terveystiedot.

Vierailija kirjoitti:

Oon tän kirjoittanut jo yhteen adhd ketjuun, mutta eipä siinä kirjoitetaan uudelleen :D

Minä olin jo ollut psykiatrin asiakas, juurikin masennuksen vuoksi. Jossain vaiheessa äitini linkkasi minulle adhd:sta kertovan artikkelin tyyliin 'tuohan kertoo susta!'. Joten päätimme äidin kanssa mennä psykiatrin juttusille. 

Pyydettiin, että pääsisin adhd tutkimuksiin. Psykiatri oli hirveän vastahakoinen, että eihän sulla mitään sellaista ole! mä olen sun kertomuksien mukaan saanut ihan eri ajatukset mieleen, sulla on joko epävakaapersoonallisuus, dissosi(en osaa kirjoittaa sitä)häiriö tai kaksisuuntainenmielialahäiriö! 

Katteltiin äitin kanssa toisiamme ja todettiin, että jos mulla on kaksisuuntainen niin aika lievät maniat on olleet, koska kukaan ei oo ikinä sellaista minussa nähnyt. Eikä noita muitakaan. 

No pitkin kynsin hän kirjoitti minulle ajan mielenterveysvastaanotolle jossa hoitaja voisi haastatella minua. No kävin noissa hoitajan haastatteluissa ja siinä pyörähti monta kuuta. Hoitaja ei ollut mikään adhd hoitaja vaan ihan normaali, mutta hän totesi, että ihme kun sun oireet vastaa näitä kaikkia. 

Sitten oli taas lääkäriaika, johon tuli hoitaja ja minun mieheni mukaan. Lääkäri ei edes vilkaissut niitä haastattelu tuloksia. Vieläkin jankutti niistä omista keksinnöistään. 

Mutta pitkän keskustelun jälkeen kirjoitti ajan adhd-tutkimuksiin. Tuo minun hoitaja sanoi eräs kerta, että ihmeen hankalasti se lääkäri päästi sinut niihin testeihin.

Noh, minun tiedoissani lukee lääkärin arvelut noista sairauksista mitä hän minulla kuvittelee olevan. Joten psykologi joka teki haastattelut tarttui niihin.. Tehtiin kaiken maailman mielenterveyshäiriötestit ja muistitestit yms ja viimeisellä kerralla vasta adhd-testit. plus tein jonkun huumeviina testin missä oli 300 kohtaa missä oli erilailla kysymyksiä käytätkö noita aineita. Sanoin ihan rehellisesti alkuhaastattelussa, etten käytä mitään, en edes alkoholia. Mutta silti jouduin täyttämään tuon lapun ja oli ihan hiton turhauttavaa kun samaa asiaa jankutettiin monta kysymystä, mutta erilailla, sain tehtyä tuon kolmella kerralla.. 

No sitten saapuivat tulokset.  Ei ole mitään muuta kuin ADD. Mutta olin haastattelussa kertonut, että juttelen itsekseni ja eläimille, niin siellä lukee 'Ei voida täysin sulkea pois disso...häiriötä, koska asiakas juttelee itsekseen ja eläimien kanssa' 

Mun hoitaja repesi nauramaan, koska hänkin juttelee itsekseen, joten onko hänelläkin se? Mies rupes nauramaan ja mietti onkohan hänelläkin, sekä äitini ja monet kaverini.. 

Että sellaista. Koko rumbaan meni vuosi. Mutta ompahan nyt oikea diagnoosikin, sekä lääkkeet auttavat :) Se on pääasia.

Perinteistä Suomi-asennetta lääkäreilläkin. Tuon takia en uskaltaudu mihinkään testeihin, vaikka lukemani ja nettitestit (ja oma elämäni) viittaavat vahvasti siihen että minulla on jonkinlainen ADD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Kuulostaa mahtavalta 😄

Tuollainen on käsitykseni mukaan erittäin harvinaista, että olisi heti saatu diagnoosi ja siihen lääkitystä. 

Ei ole edes harvinaista, vaan täysin mahdotonta. Diagnoosia ei pysty saamaan ilman 4kk mittaista hoitojaksoa ja psykiatrin tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Kuulostaa mahtavalta 😄

Tuollainen on käsitykseni mukaan erittäin harvinaista, että olisi heti saatu diagnoosi ja siihen lääkitystä. 

Ei ole edes harvinaista, vaan täysin mahdotonta. Diagnoosia ei pysty saamaan ilman 4kk mittaista hoitojaksoa ja psykiatrin tutkimusta.

Milloin tuollainen on tullut voimaan? Minä ja puolisoni olemme kumpikin saaneet dg:n julkisella, eikä siihen kyllä mennyt noin kauaa. Minulla ainakin max pari kuukautta, josta pari viikkoa oli sellaisia, että jouduin ramppaamaan useampaan kertaan tutkimuksissa. Heti dg:n jälkeen sain lääkkeet ja asiaan ei ole palattu enää vuosiin, vaan uusin reseptit tk:n kautta ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Kuulostaa mahtavalta 😄

Tuollainen on käsitykseni mukaan erittäin harvinaista, että olisi heti saatu diagnoosi ja siihen lääkitystä. 

Ei ole edes harvinaista, vaan täysin mahdotonta. Diagnoosia ei pysty saamaan ilman 4kk mittaista hoitojaksoa ja psykiatrin tutkimusta.

Milloin tuollainen on tullut voimaan? Minä ja puolisoni olemme kumpikin saaneet dg:n julkisella, eikä siihen kyllä mennyt noin kauaa. Minulla ainakin max pari kuukautta, josta pari viikkoa oli sellaisia, että jouduin ramppaamaan useampaan kertaan tutkimuksissa. Heti dg:n jälkeen sain lääkkeet ja asiaan ei ole palattu enää vuosiin, vaan uusin reseptit tk:n kautta ja se siitä.

En tiedä milloin tullu voimaan, mut mie sain diagnoosin 3 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Kuulostaa mahtavalta 😄

Tuollainen on käsitykseni mukaan erittäin harvinaista, että olisi heti saatu diagnoosi ja siihen lääkitystä. 

Ei ole edes harvinaista, vaan täysin mahdotonta. Diagnoosia ei pysty saamaan ilman 4kk mittaista hoitojaksoa ja psykiatrin tutkimusta.

Milloin tuollainen on tullut voimaan? Minä ja puolisoni olemme kumpikin saaneet dg:n julkisella, eikä siihen kyllä mennyt noin kauaa. Minulla ainakin max pari kuukautta, josta pari viikkoa oli sellaisia, että jouduin ramppaamaan useampaan kertaan tutkimuksissa. Heti dg:n jälkeen sain lääkkeet ja asiaan ei ole palattu enää vuosiin, vaan uusin reseptit tk:n kautta ja se siitä.

Montako kertaa ja missä/kenen luona  jouduitte juoksemaan ?    yritän hahmottaa tän ketjun perusteella että montako kertaa joutuu joku tapaamaan jonkun ennenkuin saa  sen dg:n tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Kuulostaa mahtavalta 😄

Tuollainen on käsitykseni mukaan erittäin harvinaista, että olisi heti saatu diagnoosi ja siihen lääkitystä. 

Ei ole edes harvinaista, vaan täysin mahdotonta. Diagnoosia ei pysty saamaan ilman 4kk mittaista hoitojaksoa ja psykiatrin tutkimusta.

Milloin tuollainen on tullut voimaan? Minä ja puolisoni olemme kumpikin saaneet dg:n julkisella, eikä siihen kyllä mennyt noin kauaa. Minulla ainakin max pari kuukautta, josta pari viikkoa oli sellaisia, että jouduin ramppaamaan useampaan kertaan tutkimuksissa. Heti dg:n jälkeen sain lääkkeet ja asiaan ei ole palattu enää vuosiin, vaan uusin reseptit tk:n kautta ja se siitä.

Montako kertaa ja missä/kenen luona  jouduitte juoksemaan ?    yritän hahmottaa tän ketjun perusteella että montako kertaa joutuu joku tapaamaan jonkun ennenkuin saa  sen dg:n tai ei.

Lähetteen sain TK:sta, sitten psykiatrin pakeille keskussairaalaan, sieltä psyk. sairaanhoitajan vastaanotolle SCID- ja ties mihin testeihin useamman kertaa, sitten psykiatrin kanssa jotain testejä sun muuta, yksi haastattelu psyk. sairaanhoitajan kanssa, johon myös äitini tuli paikalle ja vahvistettiin oireisto jo lapsuudesta. Testit oli haastatteluja, rasti- ruutuun -nivaskojen läpikäyntiä, muisti- ja hahmotustestejä, oli musteläiskää, yleistiedosta kyselyä (en tiedä miksi älykkyyteeni keskityttiin niin paljon, psykiatri oikein alleviivasi sitä, että olen testien perusteella keskimääräistä älykkäämpi) ja ties mitä. Sitten lopuksi vielä psykiatrin pakeille keskustelemaan tuloksista ja lääkityksestä ja kiitos paljon ja hyvää jatkoa. Pari kuukautta kesti.

Mieheni kävi vuotta myöhemmin ja hän joutui jostain syystä vielä huumetesteihin, ilmeisesti sellainen käytöntö tuli, mutta paljoa tuota kauempaa ei mennyt.

Oulussa asiaan perehtyneelle psykiatrille yksityiselle aika. 3-4 käynnillä pääsee jo pitkälle. Toki jos on aktiivinen päihteiden käyttäjä, tulisi olla ollut ainakin hyvin vähäisenä se käyttö noin 3kk ajan, ettei häiritse diagnostiikkaa. Aina helpottaa, jos varaa psykiatriaikojen lisäksi kartoitusajan neupsy-selvittelyyn, esim Oulussa Wellmind tekee alkukartoituksia.

Mtt:n kautta menee diagnoosiin 9-12 kk minimissään.

Joo älykkyys testataan, koska näitä oireita on myös vähä-älyisillä, mutta se johtuu ihan siitä. Jos on adhd/add ei voi olla vähä-älyinen. Ne kumoaa toisensa.

Mulla todettiin lyhytaikainen muisti alle keskitason, mutta pitkäaikainen muisti on keskitasoa korkeampi. Ja juurikin tuo älykkyyskin keskitasoa korkeampi.

miten todeta oireet että alkaneet lapsuudessa,jos ei ole omaista tai jotain muuta kertomassa?

koulutodistukset ties missä ,ehkä joku tallessa

Minulla on kokemusta asiasta. Sain lähetteen yksityiseltä psykiatrilta keskussairaalaan. Itse tutkimukset kesti noin vuoden. Lopulta sain lääkityksen ja elämä on mennyt niin paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ADHD diagnoosin juuri. Kyllä siihen kuukausitolkulla on mennyt julkisella. Lääkitystä en ole vielä saanut, mutta siitä keskustellaan seuraavalla käynnillä. Arveluttaa kyllä... vaikka kipeästi tarvitsisin avun keskittymiseen ja levottomuuteen.

Oireita on ollut aina, mutta olen silti näin aikuisiällä onnistunut pääsemään yliopistoon. Aikuislukionkin suoritin hyvin arvosanoin, mutta se johtuu siitä, että sain opiskella omalla tavallani. En esim koskaan käy luennoilla tms, jos vain voin sen välttää. En pysty istumaan paikallani puolta tuntia kauempaa. Rasittava, kusinen ominaisuus.

Minä opiskelin luokanopettajaksi yliopistossa ja tein nelkyt vuotta sitä työtä, vaikka mulla on ADHD, isälläkin jo oli. Opettajalla on vapauksia liikkua, kävelin tunnilla edestakaisin ja kokouksissa olin se, joka jakoi paperit ja haki välineet, suoristi valkotaulua. Ilman lääkitystä olin, kun siihen aikaan sitä ei vielä ollut. Isääkin sanottiin vain levottomaksi ja keskenjättäjäksi. Minä olin kaikessa nopea ja tylsistyin pian. Opettajan homma sopi minulle hyvin, kun se on niin hektistä. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan elämän!

Miten te, jotka olette saaneet yliopistotutkinnon suoritettua, koitte opiskelun? Valmistuitteko tavoiteajassa ja oliko opinnoissa vaikeuksia lainkaan? T. Esseisiin ja graduun kompasteleva, muuten hyvin pärjäävä opiskelija

Ajauduin opiskelemaan toista minua enemmän kiinnostavaa alaa kuin pääaineittani sen verran, että aloitin toisen tutkinnon opiskelun ja sain burnoutin. Kaksi tutkintoa kyllä on mutta 8 vuotta meni burnoutista toipuessa. Ajauduin myös mukaan moneen opiskelijatoimintaan jne. Tentteihin luin edellisenä iltana ja kirjalliset työt kirjoitin viikossa yötä myöten kukkuen. Molempien gradujen kanssa oli suuria ongelmia. Toinen ohjaaja ei yrittänyt ja pitää minua varmaan laiskana, en vaan saanut tehtyä työtä loppuun kunnolla. Toinen ohjaaja pakotti tekemään kunnolla loppuun ja hänelle sain aivan reippaasti hajoilla, sain melkein toisen hermoromahduksen sitä gradua tehdessä. Mutta valmistuipa ja ihan hyvällä arvosanalla. Sen tosin ymmärsin etten ehkä koskaan voi haaveilla akateemisesta urasta. Mutta opiskelin sitä mikä aidosti kiinnostaa enkä yhtään mitään muuta. -se joka miettii tutkimuksiin menemistä

Vierailija kirjoitti:

Mä voin myös sen kertoa, että mut kasvatettiin samalla tavalla kuin "terveet" sisarukseni. On vaadittu samat asiat ja laitettu kohtamaan reaalimaailma. Täällä Suomessa kauhistellan sitä, että erityistarpeiseltakin vaaditaan asioita. Viittaan nyt nimenomaan niihin, joilla ei ole älyllisellä puolella puutteita. Jotkut vanhemmat kasvattaa heidät avuttomiksi/epäitsenäisiksi ja koittaa ylisuojella. Onkohan taustalla sitten liiallinen hoivavietti...

Oon itsekin saanut todistaa kuinka joitain normaaliälyisiä erityistarpeisia, erityisesti liikuntavammaisia lapsia aivopestään siihen ettet kykene edes pukemaan paitaa päälle ja sitten teininä tajutaan, että kyllähän se paidan pukeminen onnistuu itsenäisesti. Tiedän tällaisen tapauksen ja sellainen epärealistisessa maailmassa kasvattaminen on vain tehnyt hallaa tälle ajatellen parisuhdetta, työelämää jne. Päinvastainen tapaus on pitkäaikainen ystäväni, jonka kanssa kävimme samaa lukiota. Vanhemmat vaati ystävältäni samoja asioita kuin omin jaloin käveleviltä sisaruksilta. En toki tarkoita, että olisi vaadittu juoksemaan maraton vaan enemmänkin vastuun kantamista elämässä, veronmaksajana toimimista ja mitä nyt aikuisuuteen kuuluu.

No nyt. Olen ollut koko elämäni liikuntarajoitteinen. Hyvin vahvana ennusteena oli, että tulen liikkumaan pyörätuolilla koko elämäni. Äiti käytti suunnilleen jokaisen tilaisuuden motoristen taitojen harjoittamiseen. Esimerkiksi, jos en saanut lelua jostakin paikasta, keksin lopulta keinon saada se, kun muita apuja ei tullut. Aloin kävellä vasta 4-vuotiaana, joten keinot liikkua ja tavoitella asioita olivat varmaan aika erikoisiakin. Meillä oli kotona pyörätuoli valmiina, mutta sitä ei koskaan käytetty ja sen sai lopulta viedä takaisin apuvälinekeskukseen, joka aiheutti hämmennystä työntekijöissä. 

Ihanaa että tämä ketju tupsahti sattumalta silmiin! Menen ensi viikolla psykiatrille asian tiimoilta. Nyt dg keskivaikea masennus sekä yleistynyt ahdistuneisuus, minulla myös epäilty kaksisuuntaista sekä epävakaata persoonallisuutta. Tuntuu niin tutuilta teidän kaikkien jutut! Olen myös pitänyt itseäni laiskana ja tyhmänä ja saamattomana. En pysty keskittymään, olen aina levoton ja rentoutuminen on mahdotonta. Rentoudun vain niin rankassa liikunnassa että melkein kuolen.

Masennuslääkkeet eivät auta, nyt VIHDOIN yksi psykiatri (kävin työterveydessä) sanoi että kuulostat klassiselta tapaukselta. Kiitos teille jotka kerroitte kuinka elämänlaatu on parantunut, antaa uskoa minullekin.

97 lisää. Jos on jotain todella mielenkiintoista keskityn siihen niin että ajantaju ja kaikki häviää. Voin tuntitolkulla tehdä jotain (olen löytänyt palapelit) enkä syö tai juo vaan teen vaan. Keskeytyksistä melkein raivostun.

Vierailija kirjoitti:

Joo älykkyys testataan, koska näitä oireita on myös vähä-älyisillä, mutta se johtuu ihan siitä. Jos on adhd/add ei voi olla vähä-älyinen. Ne kumoaa toisensa.

Mulla todettiin lyhytaikainen muisti alle keskitason, mutta pitkäaikainen muisti on keskitasoa korkeampi. Ja juurikin tuo älykkyyskin keskitasoa korkeampi.

Näin. Adhd on usein keskimääräistä älykkäämpi vaikka alisuoriutuu kykyihinsä nähden. Ja siksi kokee valtavaa elämäntuskaa.Toisaalta on lyhytvihainen ja anteeksiantava.

Onko aikuisiän ADHD joku epäonnistuneiden ihmisten itsetunnon buustaamisdiagnoosi? Siltä se kommenttien perusteella kuulostaa. 

Minä olen käynyt TK:ssa ensin suoraan lekurin luona, nyt sitten sairaanhoitajan luona , välissä otettiin verikokeet ja seuraavaksi taas saman hoitsun(psyk) luo toiseen kertaan.

Lekuri sanoi käynnillä että suosittelee jotai nepsy-juttua, ja tuo hoitsu kans että ihme jos ei psykiatri kirjoita lähetettä. 

Saa nyt nähdä siis, kun menen tuolle toiselle käynnille että mitä sitten psykiatri sanonut kun hoitsu aikoi konsultoida.

Eli jos oikein käsitin, jos kirjoittaa lähetteen,sitten samat jutut alusta asti MTT:ssä ja ties missä .

Oireita nyt riittää,ainakin omasta mielestä. Lukio + amk x 2 kesken, pätkätöitä, ei pitkiä parisuhteita  yms.

Sisäinen levottumuus vaan pahenee kun vanhenee, ennen pystyi elokuvan katsomaan kokonaan , nyt ei todellakaan,vaikka ois kuinka hyvä leffa.

Lapsena kokoajan menossa ja harrastuksia joka ikiselle päivälle,siltiki riitti menohaluja , mutta nuo auttoi jonkin verran keskittymistä enkä riehunut sitten koulussa pahemmin.