Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Paha pattitilanne kun kokoaikatöissä ja ei meinaa jaksaminen ja pää kestää millään. Mitenkäs lopetat ilman karenssia? Tai jaksat kun ei ole hoitoa ja mielikin tahtoo väsähtää.

Ei jaksa painaa pitkää päivää. Pelkkä sanontakin ärsyttää. Ihan kuin kaikki kykenis samaan.

Muita samassa tilanteessa?

Sairaslomalle tai haet muihin töihiin? Tai sitten vaan otat sen karenssin.

Mulla on se ongelma, etten jaksa missään töissä täysipäiväisesti mutta osa-aikaisuuksia ei ole saatavilla. En tiedä miten ihmeessä tässä pitäisi selvitä eläkkeeseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha pattitilanne kun kokoaikatöissä ja ei meinaa jaksaminen ja pää kestää millään. Mitenkäs lopetat ilman karenssia? Tai jaksat kun ei ole hoitoa ja mielikin tahtoo väsähtää.

Ei jaksa painaa pitkää päivää. Pelkkä sanontakin ärsyttää. Ihan kuin kaikki kykenis samaan.

Muita samassa tilanteessa?

Sairaslomalle tai haet muihin töihiin? Tai sitten vaan otat sen karenssin.

Mulla on se ongelma, etten jaksa missään töissä täysipäiväisesti mutta osa-aikaisuuksia ei ole saatavilla. En tiedä miten ihmeessä tässä pitäisi selvitä eläkkeeseen asti.

No ei tossa karenssia kannata ottaa vaan mennä työterveyslääkärille tai TK:hon. Kertoa etten jaksa, en pysty. Työaikaa voi lyhentää sitten yhdessä työterveyden avustuksella.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia addiktioita teillä aikuisilla ADHD:eilla on? Itselläni hirvittävä sokeririippuvuus 😔

Sokeri ja ehkä jonkinlainen seksiriippuvuus, alkoholin kanssa ollut ongelmaa. Nyt on lääkitys ja auttaa näihin kaikkiin kun aivot ei hae epätoivoisesti dopamiinia ihan mistä vaan.

Voiko ADHD tapaus olla lähihoitaja ym. hoitoalan työntekijä? Kokemuksia? Kuulostaa ainakin pelottavalta yhdistelmältä.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia addiktioita teillä aikuisilla ADHD:eilla on? Itselläni hirvittävä sokeririippuvuus 😔

ADD täällä, tosin psykologin arvio vasta. Sokeri- ja rasvariippuvuus. En voi lopettaa vaikka kolesterolit hengenvaarallisen koholla. Toivon mukaan psykiatri määrää sitten mulle lääkkeet. En halua elää enää näin :( 

Pahinta on se, että omat läheiset eivät usko, että riippuvuuteni olisi ADD:n aiheuttamaa. He pitävät sitä laiskuutena. Vaikka yksi arvostelijoistani, lähisukulainen vielä, polttaa tupakkaa. Kukaan ei arvostele häntä tuosta. Jostain syystä tupakointi ja jopa huumeiden käyttö ok mutta kun riippuvuus liittyy syömiseen, niin asia eri. Myös alkoholismia katsotaan Suomessa sormien läpi ja siihen jopa kannustetaan (esim. firmojen after workit ym.).

Hermoromahduksen saanut henkilö käyttäytyy kuin ADHD -potilas: On ylilevoton, eikä pysty keskittymään kunnolla mihinkään, koska tarkkaavaisuus on niin heikossa kantimissa. 

Ei ne adhd-lääkkeet ole mitään ihmeitä tekeviä pillereitä suurimmalle osalle, ne auttaa toki useimpia.

Addiktiot voi hoitua sen avustuksella,tai sitten ei, mutta itse joutuu töitä tekeen.

Vierailija kirjoitti:

Voiko ADHD tapaus olla lähihoitaja ym. hoitoalan työntekijä? Kokemuksia? Kuulostaa ainakin pelottavalta yhdistelmältä.

Lähiomainen hoiti kehitysvammaisia. Hän pärjäsi, kun sai olla samassa työpaikassa.

Mitä juttujaan kuuntelin, osa hoitajista oli oudompia kuin hoidettavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa mitä eroa epävakaalla persoonallisuushäiriöllä ja adhd:lla on keskenään? Niissähän on aika lailla samat ydinoireet. Ystävällä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ensin diagnosoitiin adhd:na. 

En tiedä. Minulle on vain sanottu, että olen poikkeuksellisen kyvykäs ja poissuljettu kaikki mielialahäiriöt, mitä ymmärtääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö on. ADHD on taas aivojen kehityshäiriö, joka oireilee eri ihmisillä eri tavalla, joten useimmat pärjää arjessa ihan tasapainoisesti oireista huolimatta, kun on löytänyt parhaan toiminnonohjaukseen liittyvät rutiinit jne.

Häiriö? Ominaisuus. Evoluutio on kehittänyt erilaisia ihmistyyppejä, isossa ryhmässä on hyvä olla muutama, joka toimii suoraan impulssista puolustaakseen ryhmää ulkoiselta uhalta. Sotilaina on ADHD-tyypit pärjänneet hyvin, Sven Duvasta Lauri Törniin. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia lahjakkuuksia. Luonnonvalinta pitää huolta myös siitä, ettei narsismitaipumus ihmiskunnasta lopu.

Kyllä se on pahimmillaan häiriö ja aiheuttaa niitä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa mitä eroa epävakaalla persoonallisuushäiriöllä ja adhd:lla on keskenään? Niissähän on aika lailla samat ydinoireet. Ystävällä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ensin diagnosoitiin adhd:na. 

En tiedä. Minulle on vain sanottu, että olen poikkeuksellisen kyvykäs ja poissuljettu kaikki mielialahäiriöt, mitä ymmärtääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö on. ADHD on taas aivojen kehityshäiriö, joka oireilee eri ihmisillä eri tavalla, joten useimmat pärjää arjessa ihan tasapainoisesti oireista huolimatta, kun on löytänyt parhaan toiminnonohjaukseen liittyvät rutiinit jne.

Häiriö? Ominaisuus. Evoluutio on kehittänyt erilaisia ihmistyyppejä, isossa ryhmässä on hyvä olla muutama, joka toimii suoraan impulssista puolustaakseen ryhmää ulkoiselta uhalta. Sotilaina on ADHD-tyypit pärjänneet hyvin, Sven Duvasta Lauri Törniin. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia lahjakkuuksia. Luonnonvalinta pitää huolta myös siitä, ettei narsismitaipumus ihmiskunnasta lopu.

Kyllä se on pahimmillaan häiriö ja aiheuttaa niitä lisää.

Se on ominaisuus. Häiriöksi se on luokiteltu vain koska se ei sovi täydellisesti yhteiskunnan tarpeisiin ja odotuksiin. Esim iltavirkut ovat myös häiriöisiä ihmisiä, koska kaikkien muka pitäisi olla aamuvirkkuja. Lisäksi lääketieteellisessä systeemissä ominaisuuteen tuskin saa hoitoa. Siksi se pitää määritellä sairaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa mitä eroa epävakaalla persoonallisuushäiriöllä ja adhd:lla on keskenään? Niissähän on aika lailla samat ydinoireet. Ystävällä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ensin diagnosoitiin adhd:na. 

En tiedä. Minulle on vain sanottu, että olen poikkeuksellisen kyvykäs ja poissuljettu kaikki mielialahäiriöt, mitä ymmärtääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö on. ADHD on taas aivojen kehityshäiriö, joka oireilee eri ihmisillä eri tavalla, joten useimmat pärjää arjessa ihan tasapainoisesti oireista huolimatta, kun on löytänyt parhaan toiminnonohjaukseen liittyvät rutiinit jne.

Häiriö? Ominaisuus. Evoluutio on kehittänyt erilaisia ihmistyyppejä, isossa ryhmässä on hyvä olla muutama, joka toimii suoraan impulssista puolustaakseen ryhmää ulkoiselta uhalta. Sotilaina on ADHD-tyypit pärjänneet hyvin, Sven Duvasta Lauri Törniin. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia lahjakkuuksia. Luonnonvalinta pitää huolta myös siitä, ettei narsismitaipumus ihmiskunnasta lopu.

Kyllä se on pahimmillaan häiriö ja aiheuttaa niitä lisää.

Se on ominaisuus. Häiriöksi se on luokiteltu vain koska se ei sovi täydellisesti yhteiskunnan tarpeisiin ja odotuksiin. Esim iltavirkut ovat myös häiriöisiä ihmisiä, koska kaikkien muka pitäisi olla aamuvirkkuja. Lisäksi lääketieteellisessä systeemissä ominaisuuteen tuskin saa hoitoa. Siksi se pitää määritellä sairaudeksi.

Tällehän on kriteerit ja häiriö voidaan diagnosoida vasta, kun piirteiden lisäksi täyttyy se että adhd aiheuttaa pitkäaikaista haittaa useammalla kuin yhdellä elämän osa-alueella. Voi olla adhd-piirteinen ilman että voidaan tai tarvitsee diagnosointia. Mutta ominaisuudesta en puhuisi, jos toiminnanohjauksen ongelmat estävät niiden muiden itselle ominaisten piirteiden esille pääsyn. Kuten ystävällisyys, sinnikkyys tai älykkyys. Nämä ovat ominaisuuksiani myös. Kuitenkin puhun päälle, en luota itseeni ja alisuoriudun. Häiriö häiritsee sen toteuttamista, mitä aikoo ja haluaa. Tämä taas romuttaa itsetunnon keltä vaan, kun ei tunne olevansa oman elämänsä ohjaksissa ja muut ymmärtävät aikeet väärin. Adhd ei aiheuta ristiriitaa vain ympäristön kanssa. Se vaikeuttaa myös oman itsen ymmärtämistä ja kehittymistä.

Onko teillä mikään lääke saanut päänsisäistä levottomuutta edes jossakin määrin hillittyä? Tuntuu, että itsellä mikään lääke ei ole auttanut tuohon merkittävästi, joskin kyllä esimerkiksi vireystilan säätelyyn ja hommien aloittamiseen ovat auttaneet

Vierailija kirjoitti:

Voiko ADHD tapaus olla lähihoitaja ym. hoitoalan työntekijä? Kokemuksia? Kuulostaa ainakin pelottavalta yhdistelmältä.

Ei ole este

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silläkin uhalla että joku loukkaantuu niin kyllä ihmettelen näitä jotka ovat selvinneet kaikista kouluista, töistä, ihmissuhteista jne, eivät omaa rikostaustaa tai muutakaan häiriökäyttäytymistä ei ole koskaan esiintynyt, mutta koska eivät selviä joistain kotitöistä tai ovat opiskelleet useamman ammatin kun kiinnostus vain lopahtanut tai vaihtelevat harrastuksia, niin hakeutuvat tutkimuksiin... sitten hehkuttavat kuinka lääkkeen myötä ovat siivonneet 12 tuntia putkeen ja tekevät pitkää työpäivää väsymättä jne. Minun silmissä ovat kuin kuka tahansa pirinvetäjä, ottavat lääkkeen että jaksavat enemmän, ei siksi että selviytyisivät edes pakollisista asioista elämässä.

Aivan kuin joku aasialaisen tehokulttuurin ihailu olisi pinttynyt niin pahasti päähän että jos ei selviydy kaikista asioista täysillä niin silloin on joku vika johon tietenkin auttaa esim se ADHD lääke kun vauhtia alkaa löytymään.

Harmittaa vain kun monilla se lääke juurikin selkiyttää päätä ja pystyy pysähtymään ja rauhoittumaan ja sitä kautta kykenee hoitamaan ne tavalliset arkiset asiat jotka muuten jäisi tekemättä. Ja siltikään ei välttämättä pysty esim opiskelemaan tai työskentelemään täysipäiväisesti. Ja siinä kohtaa kun kertoo mikä on vikana niin minulle käydään väittämään että diagnoosi on väärä koska naapurin pirkkokin syö lääkettä ja hänellä on kokoajan vauhti päällä, ei tarvitse edes nukkua enää niin paljon ja energiaa riittää vaikka mihin lääkkeen myötä.

Mulla ei lääkkeistä ainakaan tule mitään siivousinnostusta tai 12 tunnin työpäiviä. Oikeastaan lääkkeet ovat tehneet melkeinpä päinvastoin. Ennen suoritin kaikkea ahdistuneena hirveä hädän tuntu päässäni "pakko saada tämä valmiiksi ja sitten tämä ja sitten tuo", koska en mm. osannut arvioida ajankäyttöäni. Ahdistus/paniikki/mikä lie puski minua eteenpäin hoitamaan ne kaikki pakolliset ikävät asiat (opiskelu, työ, siivous, ruoanlaitto jne.) ja päässä pyöri jatkuva rulla seuraavista suoritettavista asioista. Olen aina kompensoinut oireitani mm. käyttämällä muistutuksia, kalentereita jne. ja siksi pystynyt mm. opiskelemaan, mutta varmaan se olisi voinut olla helpompaakin.

Lääkkeet keskeyttävät tuon sisäisen ADHD-rullaamisen jopa niin tehokkaasti, että nykyisin välillä jään jopa laiskottelemaan, että eihän tässä ole oikeasti mikään hätä.

Pahoittelen sekavaa selitystäni, mutta ehkä joku osaa samaistua.

Joo mullekin kävi noi että Attentin hillitsi pakonomaista urheilua. En sitten tiedä oliko hyvä vai huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisuudessa adhd:sta ovat puhuneet etenkin pari–kolmekymppiset naiset. He korostuvat myös YTHS:n tilastoissa. YTHS:n palvelujen piirissä olevista korkeakouluopiskelijoista naisia on 56 prosenttia. Viime vuonna sen adhd:n itsearviointikyselyn täyttäneistä 69 prosenttia oli naisia.

Naisten osuus voi johtua siitä, että naiset ovat tutkitusti miehiä kiinnostuneempia omasta terveydestään. He etsivät herkemmin tietoa ja vastauksia. Lehtijutuista, netistä, lopulta vastaanotoilta.

Toinen syy voi olla se, että naisilla adhd saattaa jäädä miehiä herkemmin diagnosoimatta lapsuudessa.

ADHD:STA tunnistetaan kolme muotoa. On tarkkaamaton adhd ja yliaktiivis-impulsiivinen adhd. Lisäksi on näiden yhdistelmä.

Oona Paanasella on tarkkaamaton adhd, joka on yleisempi naisilla. Hänen levottomuutensa on päänsisäistä. Hänellä on huono muisti ja hän on usein myöhässä. Tapaamisista, luennoilta ja koulutöiden palautuksista.

On vaikea keskittyä, kun aivot sarjatulittavat ajatuksia. Aina se ei näy ulospäin, ja siksi adhd voi jäädä etenkin tytöillä huomaamatta.

Ennen diagnoosia ja hoitoa Oona Paanasen koti meni helposti niin sotkuiseksi, ettei vaate- tai paperikasojen seasta löytänyt mitään. Avaimet, lompakko ja puhelin ovat yhä toistuvasti hukassa. Ja kun pitäisi opiskella, kirjahyllyn järjestely, jääkaappimagneettien asettelu tai vaatteiden viikkaaminen voi vangita huomion tunneiksi.

Monet oireista voivat kuulostaa tavallisilta ongelmilta, ja ehkä juuri siksi niin moni epäileekin itsellään adhd:ta. Ero on siinä, että esimerkiksi Oona Paanasen on muita ihmisiä paljon vaikeampi muuttaa käytöstään tai vastustaa mieleen tulevia impulsseja.

Adhd ei tarkoita, ettei ihminen pysty keskittymään ollenkaan. Keskittymisen säätely on vaikeaa.

"Naisten osuus voi johtua siitä, että naiset ovat tutkitusti miehiä kiinnostuneempia omasta terveydestään. He etsivät herkemmin tietoa ja vastauksia. Lehtijutuista, netistä, lopulta vastaanotoilta.

Toinen syy voi olla se, että naisilla adhd saattaa jäädä miehiä herkemmin diagnosoimatta lapsuudessa."

Kolmas syy on se, että adhd aiheuttaa tutkitusti naisille enemmän koettua haittaa ja itsetunto- sekä ahdistusongelmia. Syy on miesten ja naisten eroavissa rooliodotuksissa. Siinä missä opiskelut varmasti vaikeutuvat kummallakin sukupuolella samalla tavalla, olen itse kokenut hirveästi sosiaalista haittaa ja häpeää muussakin elämässä. Jos koti ei pysy järjestyksessä, sanotaan vain naisille "kuinka voit elää näin?" Itsestään huolehtimista ei miehiltä odoteta yhtä paljon (artikkelikin sen sanoi), mutta se on yhtä vaikeaa adhd:sta kärsivälle naiselle kuin miehelle. Vain toisen tapauksessa kiinnittää huomiota, sen lisäksi että vain toiselta edes odotetaan mm. hiusten harjausta ja muuta vastaavaa. En laita ruokaa ja monelle se on joku ongelma tai ihmetyksen aihe. Kun miehet elää mikropitsalla on se ihan normi. Kun mies kommentoi päälle ja säätää, on hän vain motivoitunut ja energinen, kiinnostunut. Nainen taas on liikaa, jopa huonokäytöksinen. Listaa voi jatkaa. Perhe-elämästä en edes aloita ja nämä asiat tiedostaneena en ole koskaan kokenut sen olevan itselleni edes vaihtoehto. Että siinäkin voi olla syy. Kun eletään elämänvaihetta jossa palasia pitäisi saada monella areenalla haltuun ja pakettiin ja sitten ihan joka alue sakkaa. Niin onhan se ongelma, eikä vain "suurempi kiinnostus terveyteen", lol.

Huvittava oikeastaan tuo naisten kiinnostus terveyteen. Adhd -nainen voi olla kiinnostunut tai olla kiinnostumatta, mutta missään se ei näy konkreettisesti. Ja se on se ongelma. Kuten muissakin asioissa. Lipeää sormista se käytännön toteutus kuitenkin. Ois siistiä pitää itsestään parempaa huolta kyllä. Mut joskus unohtuu.

Jos saa itsensä tutkimuksiin melko helposti eikä pelota että oikeasti saakin dg:n vaikka tietääkin, voi olla ettei ole elinikäänsä kärsinyt adhd:sta. Itse ainakin läpi elämän peitellyt oireita niin, että jo niistä puhuminen oli hyvin hyvin vaikeaa. Helpompi jopa teeskennellä ettei välitä, kuin että ei pysty. Että on sillä tavalla erilainen eikä voi sitä muuttaa. Senkin on aina itse tiennyt ja nähnyt kyllä, mutta sen ääneen myöntäminen on vaikeaa. Tämä tietenkin vain omiin kokemuksiin pohjaten.

Tämä! Naiseus ja adhd on edelleenkin stigma. Että on herkkä ja samalla jotain liikaa käy itsetunnon päälle.

Huomio! Täällä kirjoittaa epätoivoinen ihminen, jonka olisi pakko saada itsenäisesti tehtävää työtä nyt kesällä tehtyä, mutta aloittamisen vaikeus on suunnaton! Kaikki lailliset keinot ja vinkit kuullaan ja otetaan huomioon!

Arsenaalissa tällä hetkellä usean vuoden terapiassa harjoitetut mindfullness-tekniikat (aamumeditaatio yms.), positiivisen ajattelun keinot, tehtävälistat (näitä voisi kyllä kehittää selkeämmiksi), kahvi ja lääkkeinä Elvanse pääasiassa, resepti myös Medikinetille.

Mutta mikään ei tunnu auttavan! Kun yrittää aloittaa hommia, hetken päästä on jo niin epätoivoista, kun aivot kehittelevät draamatarinaa siitä, että kaikki muut ovat tuolla ulkona jäätelöä syömässä ja nauttimassa kesästä ja sinä olet yksin täällä pakertamassa! Eikä asiaa auta muutenkaan tämä deadlinetön, itseohjautuvuutta suuresti vaativa kesätyöskentely.

Kaikki apu tervetullutta! Nyt on tosi kyseessä, en jaksa enää tätä tahmeutta! 😅

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä mikään lääke saanut päänsisäistä levottomuutta edes jossakin määrin hillittyä? Tuntuu, että itsellä mikään lääke ei ole auttanut tuohon merkittävästi, joskin kyllä esimerkiksi vireystilan säätelyyn ja hommien aloittamiseen ovat auttaneet

Mulla auttaa lääkityksen lisäksi riittävän unen määrän turvaaminen (eli väsymisen estäminen, joka saa ajatukset ylikierrokselle), turhautumisen purkaminen kovaan treeniin vähintään pari kertaa viikossa sekä lisäksi kevyempi lihashuolto ja jooga.

Mulla oli ennen lääkitystä myös sokeririippuvuus, huono päivärytmi ja jatkuva väsynyt olotilan

Nyt muutoksen jälkeen painoakin on pudonnut 8kg, mutta ennen kaikkea viihdyn nahoissani ja olen hyväntuulinen. Arkikin on helpompaa ja sujuvampaa. Olen myös löytänyt itselleni todella ihanan ja tasapainoisen kumppanin. Yhdessä ollaan oltu jo 5 vuotta, joten hormonihuuruisen alkuhuuman jälkeinen seesteinen olotila auttaa myös arjessa jalat maassa pysymistä.

Vierailija kirjoitti:

Huomio! Täällä kirjoittaa epätoivoinen ihminen, jonka olisi pakko saada itsenäisesti tehtävää työtä nyt kesällä tehtyä, mutta aloittamisen vaikeus on suunnaton! Kaikki lailliset keinot ja vinkit kuullaan ja otetaan huomioon!

Arsenaalissa tällä hetkellä usean vuoden terapiassa harjoitetut mindfullness-tekniikat (aamumeditaatio yms.), positiivisen ajattelun keinot, tehtävälistat (näitä voisi kyllä kehittää selkeämmiksi), kahvi ja lääkkeinä Elvanse pääasiassa, resepti myös Medikinetille.

Mutta mikään ei tunnu auttavan! Kun yrittää aloittaa hommia, hetken päästä on jo niin epätoivoista, kun aivot kehittelevät draamatarinaa siitä, että kaikki muut ovat tuolla ulkona jäätelöä syömässä ja nauttimassa kesästä ja sinä olet yksin täällä pakertamassa! Eikä asiaa auta muutenkaan tämä deadlinetön, itseohjautuvuutta suuresti vaativa kesätyöskentely.

Kaikki apu tervetullutta! Nyt on tosi kyseessä, en jaksa enää tätä tahmeutta! 😅

Rutiinit käyttöön. Aamulla rasittavalle lenkille tai kuntosalille, sieltä palatessa kuvittele, että olet työmatkalla ja nautit työpaikalla aamiaisen.  Sitten aamiaisen jälkeen alat töihin, mietit, mitä pitäisi tehdä tänään. Jos tehtävä on suuri, mietit sieltä jonkun pienen osatehtävän ja teet sen. Laitat tietokoneesta hälytyksen soimaan esim. 15 minuutin päähän, jonka jälkeen pidät pienen jumppatuokion. Sitten taas työn touhuun. Jos ajatukset alkaa harhailla, kirjoitat ne ylös paperille ja sanot itsellesi, että hoidan nämä illlalla.  Jos sinulla on lääkitys adhd:hen, käytä sitä(kin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomio! Täällä kirjoittaa epätoivoinen ihminen, jonka olisi pakko saada itsenäisesti tehtävää työtä nyt kesällä tehtyä, mutta aloittamisen vaikeus on suunnaton! Kaikki lailliset keinot ja vinkit kuullaan ja otetaan huomioon!

Arsenaalissa tällä hetkellä usean vuoden terapiassa harjoitetut mindfullness-tekniikat (aamumeditaatio yms.), positiivisen ajattelun keinot, tehtävälistat (näitä voisi kyllä kehittää selkeämmiksi), kahvi ja lääkkeinä Elvanse pääasiassa, resepti myös Medikinetille.

Mutta mikään ei tunnu auttavan! Kun yrittää aloittaa hommia, hetken päästä on jo niin epätoivoista, kun aivot kehittelevät draamatarinaa siitä, että kaikki muut ovat tuolla ulkona jäätelöä syömässä ja nauttimassa kesästä ja sinä olet yksin täällä pakertamassa! Eikä asiaa auta muutenkaan tämä deadlinetön, itseohjautuvuutta suuresti vaativa kesätyöskentely.

Kaikki apu tervetullutta! Nyt on tosi kyseessä, en jaksa enää tätä tahmeutta! 😅

Rutiinit käyttöön. Aamulla rasittavalle lenkille tai kuntosalille, sieltä palatessa kuvittele, että olet työmatkalla ja nautit työpaikalla aamiaisen.  Sitten aamiaisen jälkeen alat töihin, mietit, mitä pitäisi tehdä tänään. Jos tehtävä on suuri, mietit sieltä jonkun pienen osatehtävän ja teet sen. Laitat tietokoneesta hälytyksen soimaan esim. 15 minuutin päähän, jonka jälkeen pidät pienen jumppatuokion. Sitten taas työn touhuun. Jos ajatukset alkaa harhailla, kirjoitat ne ylös paperille ja sanot itsellesi, että hoidan nämä illlalla.  Jos sinulla on lääkitys adhd:hen, käytä sitä(kin)

Kiitos! Pitäisi myöntää rehellisesti itselle nyt, että urheilen liian vähän. Olen liikkunut aiemmin paljonkin, mutta jostakin kumman syystä joidenkin vuosien takainen burn out aiheutti sen, että (hiki)liikunta tuntuu myös vaikealta aloittaa ja ahdistaa. En itsekään ymmärrä, että mistä tämä johtuu - etenkin kun tiedän, että liikkuminen on ollut minulle aina suuri apu adhd-oireisiin. En tiedä, että ehtikö loppuunpalamisen aikana levätessä liikuntarutiini vain keskeytyä sen verran pitkäksi aikaa, että rutiini pitäisi herätellä uudestaan. Olen kyllä tehnyt kävelyitä ja liikkunut kevyesti, mutta tiedän, että olisi hyvä saada myös ihan kunnon hikiliikuntaa. En ymmärrä itseäni tässä, kun tosiaan urheilu on ollut minulle pitkään tärkeä osa elämää. Jokin kummallinen kynnys vain on hikiliikuntaan.

Kirjoitan tässä nyt itselleni auki toimintasuunnitelmaa 😅 mutta voisin huomenna tehdä niin, että laotan "kunnon" urheilukamppeet päälle ja käyn silti yhä vain kävelemässä. Seuraavana päivänä laitan taas urheiluvaatteet ja käyn taas kävelemässä, mutta hölkkään vaikka vain kahden katulampun välisen matkan. Ja joka päivä pidennän ihan pikkuisen ja jos tuntuu siltä, jokin päivä voi jatkossakin olla pelkkä kävelypäivä.

Voisi pohtia jonkin muunkin liikuntalajin harrastamista. Luulen, että tuo hölkkä on itselle paras nyt että saisin edes jotenkin taas liikkumisesta kiinni, kun se on ollut pitkäaikaisin liikuntaharrastukseni ja uskon, että rutiini tulisi aika pian takaisin.

Niin,ja pitäisi päästä lähdölle aika aikaisin aamulla. Olen herkkä lämmölle, ja tuntuu että jos on vähänkään lämpimämpi päivä, en meinaa jaksaa edes kävellä (tämä ollut aina huolimatta kuntotasosta!)

Vielä edellinen kirjoittaa:

Huomaan, että ehkä tuohon liikunta-asiaan vaikuttaa myös se, että vaikka se on aina auttanut minua oireissani, silti minulla on ollut vaikeuksia monella elämän osa-alueella. Ehkä jotenkin jossakin välissä koin, että sen harrastaminen ei silti ole sen hyödyn, mitä siitä saan, arvoista. Hyvin toimiessaan lääkkeet tuntuvat auttavan paremmin kuin säännöllisinkään urheilurutiini, joka minulla on ollut.

Ihan hyvä havaita itsessä näitä ajatusmalleja! Jospa niitä pystyisi muuttamaan. Voisin ajatella, että tilanteeni luultavasti olisi ollut vielä monin verroin kehnompikin, jos en olisi aikoinani liikkunut paljon. Ja olla mittaamatta liikuntaa liikaa sitä ajatellen, että miten se vaikuttaa oireisiin (/jos tuntuu jonain päivänä urheilusta huolimatta siltä, että ajatukset vaeltavat hurjasti, ei heti ajattele että no niin, ei tästä liikunnasta kuitenkaan kovin isoa hyötyä minulle ole).

Ehkä itsellä meinaa herkästi käydä joidenkin muidenkin asioiden kanssa noin - vaikka toisaalta olen hyvin kärsivällinenkin ihminen monessa suhteessa (ja adhd:n myötä on ollut pakko oppia kärsivällisyyttä itseä kohtaan). Mutta joskus vain tuntuu, että jokin elämänhallintakeino (liikunta, mindfullness jne) vaatii paljon aikaa ja vaivaa, ja silti sen vaikutus ei tunnu kovin suurelta, ja tulee sellainen olo että ei jaksa enää yrittää ja meinaa mennä taas siihen mielentilaan, että "nyt on oikeasti pakko löytää jokin lääke, joka tekee tästä elämästä oikeasti helpompaa, ei tässä räpiköinnissä ole mitään järkeä!"

Mutta sitten saa yleensä taas järkevöidyttyä ja muistutettua itselle, että niitäkin kannattaa pitää enemmän tukikeinona kuin odottaa jostakin pilleristä täyttä ratkaisua kaikkeen