Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADD-diagnoosi.
Tämä aiheuttaa minulle aika usein hajamielisyyttä, ja siitä aiheutuu hirveitä riitoja mieheni kanssa.
Olen esim. aamulla laittanut vahingossa ovessa sisäpuolella roikkuneet mieheni avaimet laukkuuni avattuani oven niillä, sekä pakannut sateisena päivänä epähuomiossa laukkuuni myös miehen sateenvarjon (sanottakoon, että kuitenkin samanvärinen kuin minun) vaikka siellä oli jo oma sateenvarjoni.Tämä hajamielisyys ajaa minut hulluksi, ja riidat repivät parisuhdetta hajalle. Sanon miehelle, etten tee mitään tahallani, mutta miehen on vaikea uskoa sitä.
Onko kellään antaa mitään parisuhdevinkkejä?!
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rutiinit auttaa ,oli dg tai ei.
Ei siihen muuta neuvoa ole .
Itse laitan avaimet, pankkikortin, aina samaan kulhoon.
Ei tarvi miettiä missä taskussa ne on milloinkin.
Ja on paljo muitaki juttuja,jokainen löytää varmasti omansa .
Olen lukenut jostain palstalla, että jotkut lääkärit (ehkä yksityisellä) käyttävät lääkkeitä myös siihen, että diagnoosiepäilylle saadaan vahvistusta.
Jos joku lääke dramaattisesti parantaa toimintakykyä, niin kyllä silloin todennäköisesti ADHD-diagnoosi on perusteltu.
Lääkitystä ei tietenkään käytetä ainoana perusteena diagnoosille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän voi psykologi testata ,wais iv yms. Neuropsykologilla lisää testejä kans.
Ulkomuistista sanottuna että yli puolella jotka aikuisia saa adhd dg:n ,on myös liitännäisiä.
Ja VÄÄRIÄ diagnooseja (joita sitten tutkimuksissa ollaan liittämässä ADHD-aikuisiin).
Jos diagnosoimaton henkilö on saanut aikuisena väärän diagnoosin (esim. kaksisuuntainen, masennus, persoonallisuushäiriö), tutkimuksissa saatetaan näitä pitää virheellisesti ADHD:n liittyvinä sairauksina.
Lista ADHD-aikuisten liitännäissairauksista on väärä.
Hyvin useilla on unettomuutta,ahdistusta, myös masennustakin kun joutuu taisteleen jokapäivä ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemuksia tilanteesta, jossa kokeillaan kaikki mahdolliset ADHD-lääkkeet ilman, että ADHD:stä olisi diagnoosia - ja että mikään lääkkeistä ei toimi, vaan itse asiassa pahentaa vointia? Mitä sitten on tehty?
Usein kokeillaan kaikki masennuslääkkeet - tuloksetta :(
Mikään SSRI ei auttanut, bupropioni noin vartti ekasta, vaikka yleensä pitää kuulemma viikokaupalla minkä tahansa depislääkkeen vaikutuksia odotella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se diagnoosi ensin,sitten lääkitysten kokeilu.
Ainakin julkisella puolella pohjoisessa.
Varmasti on niitäkin joille ei sovi yksikään tällä hetkellä käytössä olevä lääke.
Olen huolissani kaverista, joka testaa eri lääkkeitä. Hänellä ei siis ole ADHD-diagnoosia, mutta vahva epäily sen aiheellisuudesta ja hän haluaisi ADHD-diagnoosin.
Pari viikkoa sitten kaveri sanoi, että kokeiltu 3-4 lääkettä... nyt kun asiaa mietin, en tiedä mitä lääkkeitä - luulinko vain, että ADHD-lääkkeitä? Kuinka potilas ei voi tietää tarkkaa määrää, olikohan meneillään oleva lääkitys se neljäs.
Täytyy kysyä, muuten en tiedä mistä aiheesta puhun. Joka tapauksessa, kaikki lääkkeet tekivät hänen olonsa kaameaksi, esimerkiksi viikon unettomuus...
Lääkkeiden sopimattomuus oli hänen kokemuksensa 2 viikkoa sitten; vikkoa myöhemmin kaveri oli jo huomattavasti paremmassa kunnossa, ainakin silloin kun hänet tapasin. Mutta nyt hänellä on taas joku lääkekokeilu meneillään, lääkkeen vaikutus on se että hän voi todella huonosti, ja olen huolissani!
Kysyn nyt tyhmiä maallikon ajatuksia... Onko todella niin, että lääkkeen laatua & määrää ei pystytä yhtään yksilöllisesti ennustamaan? Potilaat on kovin erilaisia - eikö siitä ole kertynyt edes suuntaa antavaa kokemusta? Jos potilaalla ei ole diagnoosia, eikä siihen oikeasti olisi aihettakaan, mutta hän syö viikkotolkulla eri lääkkeitä aivan kuin aihetta olisi, voiko se jättää pysyvää haittaa?
Täysin arpapeliä kuten mm. masennuslääkkeidenkin kanssa. Ideaalisesti mennään tilastollisten todennäköisyyksien mukaisessa järjestyksessä toivoen että jokin toimii ilman liikoja haittoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se diagnoosi ensin,sitten lääkitysten kokeilu.
Ainakin julkisella puolella pohjoisessa.
Varmasti on niitäkin joille ei sovi yksikään tällä hetkellä käytössä olevä lääke.
Olen huolissani kaverista, joka testaa eri lääkkeitä. Hänellä ei siis ole ADHD-diagnoosia, mutta vahva epäily sen aiheellisuudesta ja hän haluaisi ADHD-diagnoosin.
Pari viikkoa sitten kaveri sanoi, että kokeiltu 3-4 lääkettä... nyt kun asiaa mietin, en tiedä mitä lääkkeitä - luulinko vain, että ADHD-lääkkeitä? Kuinka potilas ei voi tietää tarkkaa määrää, olikohan meneillään oleva lääkitys se neljäs.
Täytyy kysyä, muuten en tiedä mistä aiheesta puhun. Joka tapauksessa, kaikki lääkkeet tekivät hänen olonsa kaameaksi, esimerkiksi viikon unettomuus...
Lääkkeiden sopimattomuus oli hänen kokemuksensa 2 viikkoa sitten; vikkoa myöhemmin kaveri oli jo huomattavasti paremmassa kunnossa, ainakin silloin kun hänet tapasin. Mutta nyt hänellä on taas joku lääkekokeilu meneillään, lääkkeen vaikutus on se että hän voi todella huonosti, ja olen huolissani!
Kysyn nyt tyhmiä maallikon ajatuksia... Onko todella niin, että lääkkeen laatua & määrää ei pystytä yhtään yksilöllisesti ennustamaan? Potilaat on kovin erilaisia - eikö siitä ole kertynyt edes suuntaa antavaa kokemusta? Jos potilaalla ei ole diagnoosia, eikä siihen oikeasti olisi aihettakaan, mutta hän syö viikkotolkulla eri lääkkeitä aivan kuin aihetta olisi, voiko se jättää pysyvää haittaa?
Täysin arpapeliä kuten mm. masennuslääkkeidenkin kanssa. Ideaalisesti mennään tilastollisten todennäköisyyksien mukaisessa järjestyksessä toivoen että jokin toimii ilman liikoja haittoja.
Ok, eli potilaan pitäisi "sopia hoitoon",kunnes "hoito osuu kohdalle"... hyvä yhdelle ääripäälle.
Kokeilun lääke-järjestys on sitten aina sama? Miksi kokeiluja sitten on niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä todennäköisyydellä se yleisesti ottaen parhaaksi todettu lääke auttaa?
Onko tietoa onko yliopistollisilla sairaaloilla esim TAYS monopoli näihin diagnooseihin? Mulle meinaan julkinen psyk.poli epäilee ADD mut en saanut 15 vuotta sitten diagnoosia TAYSista. Kun ei ollut "näyttöä lapsuudesta".
Hienoa olla loppuikänsä työtön kun ajatukset ovat saippuakuplia ja radio on pään sisällä auki koko ajan. Lapsenakin oli, mutta olin hiljainen ulospäin.
Mutta se oli TAYSissä mun sana vastaan todisteiden puute. En saa apua mistään. Kaikki masennuslääkkeet on kokeiltu vuosien varrella enkä edes koe olevani masentunut. Olen nyt 40v työtön ja kouluttamaton, mutta ongelmaton sinänsä kun edelleen hiljaisena asun yksin enkä käytä edes alkoholia.
Sori jos tätä on kysytty aiemmin, en voinut selata koko ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikoinaan harrastus porukassa kaksi adhd ukkoa. Ei niitten kanssa yhteistyöstä tullut mitään.
Lopetin yhteistyön siinä porukassa, ei tahtonut pinna kestää sitä jatkuvaa vöyhötystä ja hössötystä.
Sen noista adhd "ongelmaisista" huomasin että mitään asiaa ei suunnitella ja tehdä kunnolla loppuun asti, kaikki roiskitaan miten sattuu sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa onko yliopistollisilla sairaaloilla esim TAYS monopoli näihin diagnooseihin? Mulle meinaan julkinen psyk.poli epäilee ADD mut en saanut 15 vuotta sitten diagnoosia TAYSista. Kun ei ollut "näyttöä lapsuudesta".
Hienoa olla loppuikänsä työtön kun ajatukset ovat saippuakuplia ja radio on pään sisällä auki koko ajan. Lapsenakin oli, mutta olin hiljainen ulospäin.
Mutta se oli TAYSissä mun sana vastaan todisteiden puute. En saa apua mistään. Kaikki masennuslääkkeet on kokeiltu vuosien varrella enkä edes koe olevani masentunut. Olen nyt 40v työtön ja kouluttamaton, mutta ongelmaton sinänsä kun edelleen hiljaisena asun yksin enkä käytä edes alkoholia.
Sori jos tätä on kysytty aiemmin, en voinut selata koko ketjua.
Uusiin tutkimuksiin johonkin toiseen paikkaan, yksityiselle jos pystyy.
Neuropsykologin testit kans .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan niin, että jos on saanut ADHD-diagnoosin joltakin yksityislääkäriltä, niin muut lääkärit eivät "hyväksy" sitä? Eivät siis muut yksityiset eivätkä julkisen puolen lääkärit. Silloinhan pitää esim. aina muuttaessa, lääkärin lopettaessa toimintansa tai vaikka lääkärin kuollessa, käydä samat tutkimukset taas läpi jonkun toisen lääkärin kanssa ja hankkia diagnoosi uusiksi, jos haluaa vaikka lääkitystä saada.
Sain jotenkin tällaisen käsityksen täältä, joten kertokaa, onko asia oikeasti näin?
Olen kai jotenkin lapsellinen tässä asiassa, mutta minua ahdistaa ja pelottaa ajatus hakeutua lääkäriin ja tutkimuksiin tästä asiasta, koska pelkään olevani väärässä. Mitä jos olenkin keksinyt koko jutun? Ehkä en saa mitään aikaiseksi, koska olen niin mukavuudenhakuinen ja laiska. Tai ehkä koska lapsena minun ei pitänyt ikinä tehdä esim. koulun eteen töitä, en koskaan oppinut työskentelemään ja nyt se kostautuu. Pelkään, ettei kukaan usko minua ja teen itsestäni naurunalaisen hakemalla apua omaan huonoon luonteeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahahahahaa. Nyt sulle on naurettu, eli olet joutunut naurunalaiseksi. Enää ei ole mitään menetettävää ja voit hakeutua lääkäriin.
Tuolla tuo urheilu jossai ryhmässä ja adhd, niin on varmasti osittain tottakin.
Mulle ei sopinut mikään joukke-laji, mutta en ollut koskaan edes kiinnostunut.
Yleensäkin ryhmässä toimimiset raskaita mulle, mutta sai ne ryhmätyöt tehtyä ja armeijan käytyä sinnitellen.
Itsellä oli kuitenkin paljon että oisin halunnut kuulua johonkin "porukkaan" , mutta ei sellaista koskaan tapahtunut, ainoastaan harrastus-kavereita on .
MIten kannabis + adhd? onko mitään lääkinnällistä mahdollisuutta? Tai onko kellään kokemusta ?
Tuli mieleen kun kovasti nyt uutisissa .
Vierailija kirjoitti:
Olen kai jotenkin lapsellinen tässä asiassa, mutta minua ahdistaa ja pelottaa ajatus hakeutua lääkäriin ja tutkimuksiin tästä asiasta, koska pelkään olevani väärässä. Mitä jos olenkin keksinyt koko jutun? Ehkä en saa mitään aikaiseksi, koska olen niin mukavuudenhakuinen ja laiska. Tai ehkä koska lapsena minun ei pitänyt ikinä tehdä esim. koulun eteen töitä, en koskaan oppinut työskentelemään ja nyt se kostautuu. Pelkään, ettei kukaan usko minua ja teen itsestäni naurunalaisen hakemalla apua omaan huonoon luonteeseeni.
Mulle kävi noin TAYSissa. Olen kuulemma pärjännyt liian hyvin koulussa, joten olen vaan laiska. Ei ollut näyttöä lapsuudesta ennen kouluaikaa (koska vanhemmat ei usko adhd olemassaoloon) Asiantuntijat käskivät "yrittää enemmän".
Neuropsykologisissa testeissä kuitenkin oli adhd oireita ja vaihtelevuutta suoriutumisessa.
Tässä ei voi voittaa, kun apua ei vaan saa.
Revin ne paperit ja heitin roskiin silloin ku ne sieltä tuli (yhteenvetona siis jälkeenpäin).
Noi haukuthan sain siis ihan livenä sieltä loppuselvityksessä mikä oli kuin mikälie oikeuden tuomio, minä pöydän toisessa päässä ja psykologi, lääkäri ja sossu toisessa päässä antamassa tuomiota laiskuudesta.
Olisin polttanut ne paperit, mutta asun kerrostalossa enkä viitsinyt olla paloturvallisuusuhka.
Onko teillä muilla addeilla ollut jo koronaa? Mulla oli.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tuo urheilu jossai ryhmässä ja adhd, niin on varmasti osittain tottakin.
Mulle ei sopinut mikään joukke-laji, mutta en ollut koskaan edes kiinnostunut.
Yleensäkin ryhmässä toimimiset raskaita mulle, mutta sai ne ryhmätyöt tehtyä ja armeijan käytyä sinnitellen.
Itsellä oli kuitenkin paljon että oisin halunnut kuulua johonkin "porukkaan" , mutta ei sellaista koskaan tapahtunut, ainoastaan harrastus-kavereita on .
Mulla on aina käynyt joukkuelajeissa niin, että saan pallon päähän ym, koska en pysty keskittymään peliin. En "näe" sitä peliä vaan juoksentelen vaan sinne mihin muutkin.
Voisko tää olla edes joku hahmotushäiriö? Olen aina työharjoittelussakin täysin pihalla siitä mitä tapahtuu. Kaikki informaatio menee ohi korvien, tai toinen vaihtoehto, en pysty sulkemaan korviani esim.taustalla pauhaavalta radiolta tai takana käyskentelevien ihmisten ääniltä ja keskittyminen menee niin hukkaan etten pysty tekemään mitään. En opi, kuule, enkä näe. Peruskoulussa opettaja sentään piti huolen siitä ettei tunnilla ollut häiriötä. Oikeassa elämässä ei kukaan tee niin.
En varmaan saa enää diagnoosia adhd:sta. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, paloturvallisuusuhka.
Minulla on ADD-diagnoosi.
Tämä aiheuttaa minulle aika usein hajamielisyyttä, ja siitä aiheutuu hirveitä riitoja mieheni kanssa.
Olen esim. aamulla laittanut vahingossa ovessa sisäpuolella roikkuneet mieheni avaimet laukkuuni avattuani oven niillä, sekä pakannut sateisena päivänä epähuomiossa laukkuuni myös miehen sateenvarjon (sanottakoon, että kuitenkin samanvärinen kuin minun) vaikka siellä oli jo oma sateenvarjoni.
Tämä hajamielisyys ajaa minut hulluksi, ja riidat repivät parisuhdetta hajalle. Sanon miehelle, etten tee mitään tahallani, mutta miehen on vaikea uskoa sitä.
Onko kellään antaa mitään parisuhdevinkkejä?!