Aikuisiän ADHD

Minulla diagnosoitiin adhd viime vuonna. Varsinaisen diagnoosin sain alkukesällä, ekat käynnit asian takia oli syksyllä 2019. En tosin sitten tiedä, vaikuttiko korona noihin aikoihin ja jonoihin.

Oireita on ollut lapsesta asti, mutta koska koulu on mennyt aina ihan ok lukiota ja amk myöten, niin usein vaan sanottiin että eäääh, se mikään adhd voi olla. Koulussa ei ollut koskaan sellaisia ongelmia, että käytöksestäni oliai kauheasti näkynyt mitään, enemmän se oli sellaista sisäistä levottomuutta, ajatukset harhaili, penaalissa piti aina olla jotain näprättävää krääsää ja tuntui, että mikään asento ei ole hyvä. Tällaista siis ekaluokalta amk asti.

Onhan se tosi hassua, että edelleen ylläpidetään stereotypioita että adhd olisi vain monikäytösongelmaisilla pojilla ja häiriköillä.

Niin miten se nuitten eri lääkkeiden vaikutusaika?

Uskaltaako tutkimuksis kertoa avoimesti entisestä pilven poltosta ja muutamista muista kokeiluista?

Elä kerro , jos kokeiluja vaan .

Vierailija kirjoitti:

Minulla add ja sanoisin ettei mitään diagnosia tarvitsekaan. Lue sen sijaan netistä ohjeita miten helpottaa elämää ja/tai hae adhd-yhdistykseltä vertaistukea.

Itse pärjännyt sillä että minulla on säännöllinen työ ja rutiinit jotka on pakko hoitaa.

Tiettyä ahdistuksen määrää saa toki aina kestää, varsinkin lomilla, kun on paljon aikaa ja paljon jää silti tekemättä kun asioihin ei kukaan pakota tarttumaan.

Lääkkeitä en kuitenkaan ottaisi jos ei ole todella pahoja oireita. Haluan elää luomusti, enkä mennä huumattuna läpi elämän.

Nämä itse itsensä diagnosoineet tapaukset on tosi ikäviä, kun ennakkoluuloja kohdataan muutenkin. Ja mistäkö tiedän, että olet diagnosoinut itse itsesi? Siitä, että tutkimuksiin on todella vaikea päästä. Ilman oireita/ lievillä jopa mahdoton. Itse olen jossain määrin lääkevastainen enkä syö adhd-lääkkeitä vapaalla, mutta ne ei kyllä huumaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole diagnoosia eikä ehkä tautiakaan, mutta kun luin jonkun diagnoosin omaavan kuvauksen, että ADHD on kuin aivoissa olisi monta tabletin ikkunaa yhtä aikaa auki ja lukisi niitä yhtä aikaa, niin alkoi tuntua, että onkohan minullakin tuo. Keskittymisen fokus ei pysy monta sekuntia samassa kovteessa, vaan aivot pulpauttelevat koko ajan aivan muuta pintaan, vanhoja muistoja, hoidettavia asioita, ratkaistavia ongelmia, mielenkiintoisia kysymyksiä aprikoitavaksi jne. Koko ajan sikin sokin. Kaikki keskittyminen on aina ollut taistelun ja ponnistelun takana. Joskus sitten jos jostain syystä uppoaa johonkin, niin ei havaitse ympäristöstä mitään. Ei esimerkiksi sitä, jos joku käy työhuoneessa kertomassa jotain tai kysyy jotain, niin pitää melkein ravistella itsensä työn seasta havaitsemaan, mistä on kysymys. Pään sekavuus ja sen vaatima ylimääräinen kurinpitotyö tuntuu uuvuttavalta. Pärjäsin nuitenkin tuössä aivan itseäni tyydyttävällä tavalla jatkuvaa hurjaa uupumusta lukuunottamatta ja nyt kun elän omaan tahtiin ei asialla ole niin suurta merkitystä. Ainoa mikä risoo enää on se, että kotia on vaikea saada pysymään järjestyksessä eikä tahdo jaksaa ruveta opettelemaan mitään monimutkaista, kuin pakon edessä. Taidan kuitenkin tyytyä tällaiseen elämään enkä ole ajatellut lähteä arvuuttelemaan onko diagnoosi vai minulla vain joku luonnevika. Työ jatkuvine keskeytyksineen ja yhtä aikaa eri tehtäviin repimisineen kun samalla olisi kaikkeen pitänyt keskittyä keskittymällä niin että työmuistia ylikuormitettiin koko ajan keskeytyneillä töillä, se oli tosi myrkkyä minun aivoilleni. En tiedä paljonko nupin knykykunto on työperäistä, mutta aika kamalassa kunnossa se on. Kun on näin pitkään menty huonona ja arvosteltavana ihmisenä niin menköön edelleen.

Ja sorry avautumisesta vaikkei tämä nyt edistä kenenkään asiaa mitenkään mihinkään. Ei tämmöistä kehtaa huokailla kenenkään tuttavienkaan kanssa ja yhtä turhaa sekin olisi.

Ihan kuin olisin lukenut kuvausta itsestäni, paitsi että töissä on pakko käydä edelleen.

Lapsellani epäillään add:tä ja sitä kautta aloin miettimään, että minulla itsellänikin on se. Aikaisemmin oireiluni on pysynyt paremmin piilossa, sillä olin hyvä oppilas ja minua on pidetty tasapainoisena ja tervejärkisenä. Todellisuus on kaikkea muuta. Pääni sisältöä voisin kuvailla niin, että siellä tv-kanavat vaihtuvat jatkuvalla tahdilla. Poukkoilen asiasta toiseen, en saa aloitettua mitään tärkeitä tai isoja tehtäväkokonaisuuksia, tavarat eivät löydä takaisin omille paikoilleen, jätän kaikki tekemiset viime tippaan ja saan ne valmiiksi vain pakon edessä. Tarvitsen, jonkun toisen henkilön aktivoimaan minut liikkeelle. Korkeakoulun keskeytin, koska en saanut mitään aikaiseksi. Ammattikorkeakoulu oli riittävän opettajajohtoista ja selkeää, joten sen suoritin hyvin arvosanoin, tosin en edelleenkään koe olevani hyvä alallani, vaikka työtäni olen tehnyt jo yli 20 vuotta. Haaveilen ja suunnittelen paljon eri asioita, mutta en saa tehdyksi mitään konkreettista. Voisin lukea/kuunnella kirjoja ja katsella lempisarjojani tv:stä päivätolkulla. Luojan kiitos löysin miehen, joka on selväjärkinen ja toimintakykyinen. Hänen ansiostaan elämäni pysyy jotenkuten aikataulussa ja ryhdissä ja hän myös toteuttaa visioitani.

Harkitsen työpaikkalääkärille menoa, jotta pääsisin kokeilemaan lääkitystä, koska iän myötä keskittymiskyvytömyyteni on alkanut häiritsemään pahasti myös työntekoa. En saa enää töissäkään mitään järkevää aikaiseksi, vaan haahuilen vain sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla add ja sanoisin ettei mitään diagnosia tarvitsekaan. Lue sen sijaan netistä ohjeita miten helpottaa elämää ja/tai hae adhd-yhdistykseltä vertaistukea.

Itse pärjännyt sillä että minulla on säännöllinen työ ja rutiinit jotka on pakko hoitaa.

Tiettyä ahdistuksen määrää saa toki aina kestää, varsinkin lomilla, kun on paljon aikaa ja paljon jää silti tekemättä kun asioihin ei kukaan pakota tarttumaan.

Lääkkeitä en kuitenkaan ottaisi jos ei ole todella pahoja oireita. Haluan elää luomusti, enkä mennä huumattuna läpi elämän.

Nämä itse itsensä diagnosoineet tapaukset on tosi ikäviä, kun ennakkoluuloja kohdataan muutenkin. Ja mistäkö tiedän, että olet diagnosoinut itse itsesi? Siitä, että tutkimuksiin on todella vaikea päästä. Ilman oireita/ lievillä jopa mahdoton. Itse olen jossain määrin lääkevastainen enkä syö adhd-lääkkeitä vapaalla, mutta ne ei kyllä huumaa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaako tutkimuksis kertoa avoimesti entisestä pilven poltosta ja muutamista muista kokeiluista?

Suosittelisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kauanko menny  diagnoosissa niillä jotka tekivät koko prosessin julkisella puolella?

Hämeenlinnassa meni joku vuoden verran, omat hölmöilyt vähän pidensi prosessia. Nykyään syön elvansea johon oon ollut todella tyytyväinen, paljon parempi kuin Concerta tai dexedrine

Tosiaan hain lähetteen yksityiseltä, ei tulis mieleenkään mennä terkkariin tästä puhumaan koska ei ne tajua mistään mitään.

Mulle myös toimii Dexedrine (nykyään on nimellä Attentin) paljon paremmin kuin Conserta. Elvanse on pitkävaikutteinen dex. Conserta taas on pitkävaikutteinen Ritalin. Joo, add on ollut diagnosoituna aika pitkään joten termit on hallussa. ;-)

Kyllä näissä lääkkeiden korvaavuuksissa on ollut kaikenlaista vääntöä kun markkinoille tulee lääke uudella nimellä. Mä olen syönyt jopa nikotiinipurkkaa jos lääkkeet ovat olleet loppu. En ole koskaan polttanut mutta nikottinikin on stimulantti.

Elvanse on kehitetty siksi ettei dexamfetamiinia tuupattaisi suoneen jos joku muuta väittää valehtelee.

Vierailija kirjoitti:

Elvanse on kehitetty siksi ettei dexamfetamiinia tuupattaisi suoneen jos joku muuta väittää valehtelee.

Elvanse on kehitetty pitkäaikaisen vaikutuksen vuoksi. Lyhytvaikutteisena on Attentin. Kommentissasi ei ole mitään järkeä.

Minkälaisia ja minkä kestoisia vieroitusoireita tiedossa  jos lopettaa yhtäkkiä?

Concertaa mennyt nyt puolisen vuotta päivittäin  ja ehkä vaihto elvanseen tiedossa?

Ja miten lopetus eroaa elvanse vs concerta?  jos kuukausia kokeilee kuitenkin.

Liekkö enää ees vaihtoehtoja aikuiselle jos ei tuo elvansekaan sitten toimi minulla.

Vierailija kirjoitti:

Onko (reseptillä) opiaatit este adhd-lääkitykselle? Perussairauteen tarvitsen, nouseeko esteeksi? Voiko niitä jotenkin rytmittää tarvittaessa?

Yks tuttu tarvitsee opiaatteja vaivoihinsa, sekä adhdn hoitoon stimulantteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaako tutkimuksis kertoa avoimesti entisestä pilven poltosta ja muutamista muista kokeiluista?

Suosittelisin.

Voisitko kertoa miksi? Ystäväni ei vieläkään saa vaivoihinsa parhaiten toimivia lääkkeitä koska kertoi rehellisesti kannabiskokeiluistaan terveydenhuollossa vuonna 2017. 

Milloinkohan se menee perille, että ei ole olemassa erikseen aikuisten ja lasten ADHDta..

Kyllä tää on seurannut sieltä lapsuudesta asti.

Jokaisella ihmisellä saattaa jossain elämäntilanteessa tulla oireita, jotka muistuttavat ADHDta, mutta ovat ohimeneviä.

Aivan olematon työmuisti, keskittymiskyky tylsiin asioihin ihan nolla, tunteet heittelee laidasta laitaan, impulsiivinen käytös, erilaiset riippuvuussairaudet on olleet mulle sellainen ongelma, että halusin tutkimuksiin aikuisena.

Lapsena mun piti mennä jo, mutta se peruuntui sitten ihan viime metreillä.

Reilu puoli vuotta ramppasin testeissä ja tohtorilla, diagnoosina mm. ADHD.

Sain lääkkeet ja terapioissakin kävin.

Se muutti mun elämän ihan täysin. En usko että olisin enää tätä kirjoittamassa ilman sitä.

(Toi kommentti nyt lähinnä lääkevastaisille...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaako tutkimuksis kertoa avoimesti entisestä pilven poltosta ja muutamista muista kokeiluista?

Suosittelisin.

Voisitko kertoa miksi? Ystäväni ei vieläkään saa vaivoihinsa parhaiten toimivia lääkkeitä koska kertoi rehellisesti kannabiskokeiluistaan terveydenhuollossa vuonna 2017. 

Valitettavasti en voi kertoa, koska kuulin asioita adhd-ryhmässä ja meillä jäsenillä on siellä salassapitovelvollisuus yksityisyydensuojan takia. Ei saa kertoa toisten asioita, vain omia. 

ahd lääke on käsitelty siten ettei siitä voi tulla "pilveen". Olettaisin, että jos kertoo kokeiluista, niin se johtaa siihen, että asiasta keskustellaan. muistan itse omalta tutkimusjaksoltani, että asiaa kysyttiin, en ole itse käyttänyt koskaan mitään päihteitä, mutta olin löytänyt minun aivoilleni toimivan lääkkeen korvikkeen, ei kovin terveellisen, kuitenkin se sai dopamiinireseptorini toimivaan paremmin. Lääke toimii vielä paremmin, mutta oli huikeaa kun oivalsin tuon yhteyden. 

ryhmässä kuulin ohjaajiemme kertovan , että jopa huumeiden käyttäjille  (siis heillekin, joilla on hommat menneet säännööllissen käyttöön asti) määrätään lääkettä, silloin seuranta-aika on pidempi ja lääkkeiden ostamista voidaan rajoittaa enemmän, mutta periaate on, että hoidotta ei yhtään adhd:ta jätetä. Näissä voi varmasti olla eroja. Ikävä homma ystäväsi puolesta, voisikohan hän käydä jonkun toisen lääkärin kanssa juttelemassa aiheesta?

Minulla meinasi lääkkeen saaminen tyssätä korkeaan verenpaineeseen. Ajan myötä se laski, kun stressitasot saatiin alas ja verenpaineellkin löytyi selitys. Olin tiukemassa valvonnassa aluksi sen vuoksi, muistaakseni lääkitys aloitettiin minulla verenpaineen vuoksi lasten annoksilla.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia ja minkä kestoisia vieroitusoireita tiedossa  jos lopettaa yhtäkkiä?

Concertaa mennyt nyt puolisen vuotta päivittäin  ja ehkä vaihto elvanseen tiedossa?

Ja miten lopetus eroaa elvanse vs concerta?  jos kuukausia kokeilee kuitenkin.

Liekkö enää ees vaihtoehtoja aikuiselle jos ei tuo elvansekaan sitten toimi minulla.

en ole koskaan saanut minkäänlaisia vieroitusoireita concertasta. Boin vaikka syödä siitä pari kuukautta ja noin vain lopettaa ottamisen - ei tule edes mieleen, että pitäisi ottaa aamulla yksi.

Ilman negatiivista huumetestiä ei tule lähetettä edes.

Aikuisten ADHD on hölynpölyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elvanse on kehitetty siksi ettei dexamfetamiinia tuupattaisi suoneen jos joku muuta väittää valehtelee.

Elvanse on kehitetty pitkäaikaisen vaikutuksen vuoksi. Lyhytvaikutteisena on Attentin. Kommentissasi ei ole mitään järkeä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2873712/

Ctrl+f "abuse".

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Lisdexamfetamine

"It was developed with the intention of creating a longer-lasting and less-easily abused version of dextroamphetamine"

Angi kirjoitti:

Milloinkohan se menee perille, että ei ole olemassa erikseen aikuisten ja lasten ADHDta..

Kyllä tää on seurannut sieltä lapsuudesta asti.

Jokaisella ihmisellä saattaa jossain elämäntilanteessa tulla oireita, jotka muistuttavat ADHDta, mutta ovat ohimeneviä.

Aivan olematon työmuisti, keskittymiskyky tylsiin asioihin ihan nolla, tunteet heittelee laidasta laitaan, impulsiivinen käytös, erilaiset riippuvuussairaudet on olleet mulle sellainen ongelma, että halusin tutkimuksiin aikuisena.

Lapsena mun piti mennä jo, mutta se peruuntui sitten ihan viime metreillä.

Reilu puoli vuotta ramppasin testeissä ja tohtorilla, diagnoosina mm. ADHD.

Sain lääkkeet ja terapioissakin kävin.

Se muutti mun elämän ihan täysin. En usko että olisin enää tätä kirjoittamassa ilman sitä.

(Toi kommentti nyt lähinnä lääkevastaisille...)

Mikä lääke on auttanut sinulla?