Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Minä sain nyt maanantaina diagnoosin. Ja tiistaina alkoi lääkekokeilu 18mg Concertalla. Huomasin kyllä lääkkeen vaikutuksen, pään sisällä oli rauhallista ja olin omituisen hyvällä tuulella! Normaalisti olisi ollut ketutus ja ahdistus jo töihin mennessä, mutta nyt ei ollut. Ajatus pysyi hyvin kasassa eikä hermot menny kaikenlaisista pikkujutuista, niin kuin normaalisti. Ja oli vielä sellainen olo, että minustahan voi tulla mitä vaan!
Tuota liian hyvää fiilistä jatkui pari päivää, kolmas lääkepäivä oli jo aika normaali sen puolesta, ettei ollut enää niin maailmanvalloittajaolo. Mutta hyvä fiilis, päässä rauhallista ja ennen kaikkea en ole ollut rättipoikkiväsynyt työpäivän jälkeen! Ja olen pystynyt tarttumaan kotitöihin ilman järkyttävää ponnistelua. Tosi iso ero aiempaan.
Nyt on kyllä tosi toiveikas olo monen asian suhteen. Työelämää ei ehkä saa pelastettua (olen jo 50-vuotias), mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntuu mahdolliselta, että voin saada kotitöistä niskalenkin ja muita arjen asioita kuntoon, kun ei työ vie enää kaikkia voimia.
Tarkoitus on kokeilla vielä 36mg ja 54mg, mutta todella hyvältä tuntuu jo tämä 18mg annoskin. Iso parannus entiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän ikää,sitä enemmän tuurista kii millainen lääkäri sattuu ottaan vastaan. Moni edelleen ei tajua adhdeesta tasan mitään.
Minun ei onneksi tarvinnut taistella,mutta on monia jotka joutu,hyvinki paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain nyt maanantaina diagnoosin. Ja tiistaina alkoi lääkekokeilu 18mg Concertalla. Huomasin kyllä lääkkeen vaikutuksen, pään sisällä oli rauhallista ja olin omituisen hyvällä tuulella! Normaalisti olisi ollut ketutus ja ahdistus jo töihin mennessä, mutta nyt ei ollut. Ajatus pysyi hyvin kasassa eikä hermot menny kaikenlaisista pikkujutuista, niin kuin normaalisti. Ja oli vielä sellainen olo, että minustahan voi tulla mitä vaan!
Tuota liian hyvää fiilistä jatkui pari päivää, kolmas lääkepäivä oli jo aika normaali sen puolesta, ettei ollut enää niin maailmanvalloittajaolo. Mutta hyvä fiilis, päässä rauhallista ja ennen kaikkea en ole ollut rättipoikkiväsynyt työpäivän jälkeen! Ja olen pystynyt tarttumaan kotitöihin ilman järkyttävää ponnistelua. Tosi iso ero aiempaan.
Nyt on kyllä tosi toiveikas olo monen asian suhteen. Työelämää ei ehkä saa pelastettua (olen jo 50-vuotias), mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntuu mahdolliselta, että voin saada kotitöistä niskalenkin ja muita arjen asioita kuntoon, kun ei työ vie enää kaikkia voimia.
Tarkoitus on kokeilla vielä 36mg ja 54mg, mutta todella hyvältä tuntuu jo tämä 18mg annoskin. Iso parannus entiseen!
Kuulostaapa tutulta. Olin nyt itsekin 4kk lääkkeettömällä ja totesin kuinka asiat alkoivat taas lipsahtaa käsistäni: jatko-opintojen aloittamisen jälkeinen tehokkuus valui käsistäni sekä töissä keskeneräisiksi jääneisiin työtehtäviin oli vaikeampaa puuttua.
On hämmentävää kuinka kaikki alkaa loksahtaa taas paikoilleen. Tehokkuus työssä, keskittyminen sekä töissä että opiskeluissa sekä yleinen asioiden saaminem alusta loppuun ja ennen kaikkea keskenjääneisen työtehtävien loppuun saattaminen. Teen ajattelutyötä, joten kehoni ei rasitu. Aiemmin en jaksanut enää liikkua siksi, koska työ vei mehut minusta. Lääkkeet auttavat keskittymisen kautta myös siihen, että energiaa jää myös vapaa-ajalle, joten jaksan liikkua. Aktiivinen liikunta taas auttaa työhyvinvoinnissa, joten kokeilemme nyt pienemmällä lääkityksellä työtehtävien tukemista, kun nyt Korona-aikaan talvella en liikkunut niin paljon.
Ennen 36mg, sekä tarvittaessa lisäksi 18 mg. Lääketauon jälkeen nyt 27mg ja tarvittaessa lisäksi edelleen tuo 18mg. Koen pärjääväni kuitenkin vähemmällä kuin aiempina vuosina, mutta lääkityksen tauolla pitäminen osoitti, etten kuitenkaan kokonaan ilman.
Jos muuten jotain kiinnostaa, ei lääkkeettömyys tuonut itselleni mitään vieroitusoireita. En käytä edelleenkään lääkettä lomilla tai viikonloppuisin, jolloin en opiskele.
Eikai hoitoon tarkotetuilla määrillä pitäskään tulla riippuvuutta, jos oikein hankala adhd niin nehän ottaa lääkkeen tasan jokapäivä.
Periaatteessa fyysinen riippuvuus voi kyllä tulla vähä kaikkeen. Eli jotain oireilua vois tulla jos pitkään suurella annoksella. Mutta ne oireet pitäs alkaa samana iltana ku lääkkeen vaikutus lakkaa, viimestään yöllä.
Ainaki nuin olen asian itse päässäni pähkäillyt.Ja lukenut aika paljon asiasta.
Mikä hemmetin muotisairaus tämä nykyään on? Kun harva se tyyppi nykyään väittää että on ko. sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lääkekään autuaaksi tee. Minulla toimi mutta muutti persoonaa, toi ahdistusta ja vaurioitti sydäntä. Enää en koske pitkällä tikullakaan myrkkyihin.
Sähläilen omana itsenäni eteenpäin ja parempi niin. Hyvässä työssä olen ja avioliitto ja perhe on. Ajattelen että jollain on syöpä tai selkävika ja minulla sitten tämä. Pärjäilen kun en vaadi liikaa itseltäni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin muotisairaus tämä nykyään on? Kun harva se tyyppi nykyään väittää että on ko. sairaus.
Ei niinkään muotisairaus, kuin väärien diagnoosien korjaamista. Naisilla diagnosoidaan masennusta n. 2 kertaa enemmän ja adhd:ta jotain 3kertaa vähemmän. On jo tutkittukin, että monet naiset ja tytöt ovat saaneet ensin virhediagnoosin. Toki myös komorbiditeettia todettu naisilla enemmän, osin viivästyneen diagnoosin, osin naiskuvaan huonosti sopivien oireiden perusteella.
Kun mietitään, kuinka yleinen masennus nykyisin on, jos näistä pienikin osa on virhediagnooseja, alkaa rinnalle tulevatkin näyttää "yleisiltä" ja "joka toisella" olevalta. Naurettavinta on, että adhd-naiset eivät välttämättä olisi masentuneet, jos olisivat saaneet apua, tukea ja hoitoa, mutta nyt ovat kaunistamassa suomalaisen kansantaudin tilastoja. Adhd:n hoidossa on parempi vaste lääkitykselle kuin esim. masennuksessa, no toki jos hoidetaan vaikka sitä adhd:ta masennuslääkkeillä. Ihme kun ei toimi. Sehän on kuin yrittäisi hoitaa diabetesta verenpainelääkkeillä, sisätauteja kummatkin samakai se.
Jos mietit, kuinka paljon on päihdeongelmia, masennusta, syrjäytymistä ja näistä osa on aiheutunut huonosti tunnistetusta, mutta hoidettavissa olevasta neurologisesta häiriöstä (kautta aikain), puhumme oikeasti tragediasta. Että asiaa on alettu vasta tunnistaa ja hoitaa. Onneksi lääketiede kehittyy, onhan tämä nähty syövänkin kanssa. Vaikka niitä havaitaan aiempaa enemmän (tehokkaampi diagnostiikka), ei kukaan väitä että syöpä olisi erityinen muotisairaus, vaikka sitä ihan oikeasti on nykyään "joka toisella".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkekään autuaaksi tee. Minulla toimi mutta muutti persoonaa, toi ahdistusta ja vaurioitti sydäntä. Enää en koske pitkällä tikullakaan myrkkyihin.
Sähläilen omana itsenäni eteenpäin ja parempi niin. Hyvässä työssä olen ja avioliitto ja perhe on. Ajattelen että jollain on syöpä tai selkävika ja minulla sitten tämä. Pärjäilen kun en vaadi liikaa itseltäni.
Mitä lääkettä soit ja millaisella annoksella?Miten ne vaurioittaa sydäntä
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkekään autuaaksi tee. Minulla toimi mutta muutti persoonaa, toi ahdistusta ja vaurioitti sydäntä. Enää en koske pitkällä tikullakaan myrkkyihin.
Sähläilen omana itsenäni eteenpäin ja parempi niin. Hyvässä työssä olen ja avioliitto ja perhe on. Ajattelen että jollain on syöpä tai selkävika ja minulla sitten tämä. Pärjäilen kun en vaadi liikaa itseltäni.
Hyvinhän sulla pakka kasassa ilman lääkkeitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amfetamiini tekee ADHD potilaan täysin ajattelemattomaksi suorittajazombiksi. Kauhistuttaa ajatus, että neuronormaaleilla on normaalisti sellainen olo :D 🔚 of case
En ole ihan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
ihan hyvin aivot toimii lääkkeen kanssakin. Mutta amfetamiinia se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla tälläistä että joskus ei vain huvittaisi ottaa lääkettä jotta saa olla tekemättä mitään mitä pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla tälläistä että joskus ei vain huvittaisi ottaa lääkettä jotta saa olla tekemättä mitään mitä pitäisi?
Joskus kyllä !
Joskus on kiva olla vaan vähän pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla tälläistä että joskus ei vain huvittaisi ottaa lääkettä jotta saa olla tekemättä mitään mitä pitäisi?
Joskus kyllä !
Joskus on kiva olla vaan vähän pihalla.
Olisi oikeasti ihan pakollisiakin hommia mutta enpäs ota lääkettä kun sitten tajuan miten kiire asioiden kanssa on. Nyt vain sluibaan.
Siis piristääkö se lääke samalla kun antaa motivaatiota (dopamiineja tms) ?
Vai motivaatio piristää ?
Vierailija kirjoitti:
Siis piristääkö se lääke samalla kun antaa motivaatiota (dopamiineja tms) ?
Vai motivaatio piristää ?
Selkeyttää päänsisäistä levottomuutta. Joskus jopa rauhoittaa oloa. Lääkkeeni on attentin.
Vierailija kirjoitti:
Siis piristääkö se lääke samalla kun antaa motivaatiota (dopamiineja tms) ?
Vai motivaatio piristää ?
Minä en ainakaan koe, että lääke piristäisi. Pikemminkin se rauhoittaa. Kun pään sisällä on rauhallista ja ajatukset pysyy kasassa, niin työpäivästä selviämiseen ei mene kaikki energia. Työpäivän jälkeen jaksaa vielä puuhata jotain muutakin.
Vaikka toivoin lääkkeistä apua myös kotitöihin tarttumiseen, olen ollut suorastaan järkyttynyt miten helppoa lääkittynä on ryhtyä kotitöihin! Ennen lääkitystä ihan simppelitkin hommat oli kovan psyykkauksen takana ja ainoa toivo saada vietyä roskat oli se, että ne tuodaan minulle eteiseen kun tulen töistä kotiin. Ihan liikaa ponnistelua että pitäisi ruveta jotain kenkiä laittamaan jalkaan että saa viestyä roskat. Sama juttu kaupassa käymisen kanssa. Ihan oli työn takana että sai lähdettyä hakemaan kaupasta jotain pientä - ja se kauppakin on kirjaimellisesti naapuritalossa!
Aiemmin se vapaa-aika meni vain töistä toipumiseen ja ihmettelin, miten ihmiset jaksaa mitään muuta. Ja pahimpia oli ne ärsyttävät tyypit jotka on aina hyvällä tuulella - miten ne jaksaakin! No lähti lääkkeillä se kestovitutus minultakin, eikä mene hermot enää pienestä. Ei ole pään sisällä enää kiireen tuntua enkä enää ahdistu, jos näyttää että töihin ehtiminen menee hilkulle. Tämä AD(H)D vaikuttaa niin moneen asiaan, ettei sitä uskokaan ennen kuin saa toimivan lääkkeen ja pääsee tunnustelemaan vähän helpompaa elämää.
Tuossa on kyllä tutun kuuloista kuvausta. Mikä lääke?
Aila, mietinkin mihin työaikasi oikein kuluu nyhvätessä, sössiessä ja koheltaessa, mutta olet täällä!
Sais olla aika tymäkkä lääkitys että adhd jaksais eduskunnan duuneja.