Aikuisiän ADHD

tyhmä kysymys, mutta miten julkisella puolen menee siis,  eli eka lekurille,hoitsulle vai miten?

Ja montako kertoo pitää missäkin käydä.

Ei taida kesällä nuo asiat edetä kellään,ainakaan Oulussa. Jonot ties kui monta kuukautta jokapaikkaan..

Minä sain ADHD diagnoosin juuri. Kyllä siihen kuukausitolkulla on mennyt julkisella. Lääkitystä en ole vielä saanut, mutta siitä keskustellaan seuraavalla käynnillä. Arveluttaa kyllä... vaikka kipeästi tarvitsisin avun keskittymiseen ja levottomuuteen.

Oireita on ollut aina, mutta olen silti näin aikuisiällä onnistunut pääsemään yliopistoon. Aikuislukionkin suoritin hyvin arvosanoin, mutta se johtuu siitä, että sain opiskella omalla tavallani. En esim koskaan käy luennoilla tms, jos vain voin sen välttää. En pysty istumaan paikallani puolta tuntia kauempaa. Rasittava, kusinen ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ADHD diagnoosin juuri. Kyllä siihen kuukausitolkulla on mennyt julkisella. Lääkitystä en ole vielä saanut, mutta siitä keskustellaan seuraavalla käynnillä. Arveluttaa kyllä... vaikka kipeästi tarvitsisin avun keskittymiseen ja levottomuuteen.

Oireita on ollut aina, mutta olen silti näin aikuisiällä onnistunut pääsemään yliopistoon. Aikuislukionkin suoritin hyvin arvosanoin, mutta se johtuu siitä, että sain opiskella omalla tavallani. En esim koskaan käy luennoilla tms, jos vain voin sen välttää. En pysty istumaan paikallani puolta tuntia kauempaa. Rasittava, kusinen ominaisuus.

Miten kävit läpi tuon prosessin?  siis lekurille,hoitsulle? ja siitä jonnekkin

Minä mietin että jaksaako edes alottaa jos menee joku 2 vuotta,kun joutuu odotteleen joka käyntiä

MIten nuo lääkkeet korvataan aikuisille, vai korvataanko ? 

Minulle annettiin diagnoosiksi ahdistuneisuushäiriö, vaikka oireilut lapsesta asti, ilmeisesti olen sitten syntynyt ahdistuneena.

Ja siis pyskologin mukaan paljon juttuja mitkä viittaa adhdeen puoleen, mutta psykiatrin mukaan ei riitä.

Mutta oli miten oli, tähän tyydytään ja koitetaan jatkaa elämää luuserina.

Kaveri sai diagnoosin ja jotkut lääkkeet,  on ihan toinen tyyppi nyt, hommat etenee nopeasti ja järkevästi.

Saattaa monilla sekoittua yleiseen ahdistuneisuushäiriöön, joka kestänyt joskus jopa kymmeniä vuosia.

JOten vaatii aikamoiset selvittelyt , ja lääkärin joka jaksaa selvittää, harmi kun ei aina niin ole.

Minäö en tiedä asiasta mitään,eikä ole minulla tuota, mutta kertokaa miten tuollaisiin vaikuttaa alkoholin käyttö?  pahentaako vielä ?

mulla on tuoreet asperger ja adhd diagnoosit.

kyllä se tietoisuus näistä neurobiologisista ns kehityshäiriöistä on antanut tilaa itselle tutkia itseään ja pystyn vihdoinkin opettelemaan tuntemaan itseni ja oman persoonani - olen aina vaihtanut ns persoonaani sen mukaan missä porukassa olen mukana, enkä ole koskaan saanut aitoa omaa minääni esille. nyt voin rauhassa olla itselleni armollinen ja tosiaan etsiä omia vahvuuksia. ei tarvitse yrittää jatkuvasti liikaa ja olla sosiaalinen vain sosiaalisten paineiden takia.

eli kyllä siitä adhd diagnoosista aikuisena voi olla todella suuri hyöty itselle. sellainen jatkuva ylisuorittaminen ja itsensä tyhmäksi luuleminen vähenee reippaasti kun diagnoosit tuli, toki vielä on pitkä matka edessä henkisesti, mutta nyt olen sentään matkan alussa jo..

kannattaa muuten tarkistaa ferritiini ja aktiivinen b12-vitamiini, koska näiden puutos lisää tuntuvasti adhd-oireilua. (näin oli itsellä raudan suhteen..)

Vierailija kirjoitti:

Minäö en tiedä asiasta mitään,eikä ole minulla tuota, mutta kertokaa miten tuollaisiin vaikuttaa alkoholin käyttö?  pahentaako vielä ?

Pahentaa!

Vierailija kirjoitti:

Saattaa monilla sekoittua yleiseen ahdistuneisuushäiriöön, joka kestänyt joskus jopa kymmeniä vuosia.

JOten vaatii aikamoiset selvittelyt , ja lääkärin joka jaksaa selvittää, harmi kun ei aina niin ole.

Myös ADHD oireilu voi laukaista ahdistuneisuushäiriön tai masennuksen kun vaikuttaa niin paljon elämään

Vierailija kirjoitti:

mulla on tuoreet asperger ja adhd diagnoosit.

kyllä se tietoisuus näistä neurobiologisista ns kehityshäiriöistä on antanut tilaa itselle tutkia itseään ja pystyn vihdoinkin opettelemaan tuntemaan itseni ja oman persoonani - olen aina vaihtanut ns persoonaani sen mukaan missä porukassa olen mukana, enkä ole koskaan saanut aitoa omaa minääni esille. nyt voin rauhassa olla itselleni armollinen ja tosiaan etsiä omia vahvuuksia. ei tarvitse yrittää jatkuvasti liikaa ja olla sosiaalinen vain sosiaalisten paineiden takia.

eli kyllä siitä adhd diagnoosista aikuisena voi olla todella suuri hyöty itselle. sellainen jatkuva ylisuorittaminen ja itsensä tyhmäksi luuleminen vähenee reippaasti kun diagnoosit tuli, toki vielä on pitkä matka edessä henkisesti, mutta nyt olen sentään matkan alussa jo..

kannattaa muuten tarkistaa ferritiini ja aktiivinen b12-vitamiini, koska näiden puutos lisää tuntuvasti adhd-oireilua. (näin oli itsellä raudan suhteen..)

Millainen ruljanssi oli käydä läpi dg:hon liittyvät käynnit?

Minulla diagnosoitiin ADHD:n lisäksi masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Psykiatrin mukaan erittäin yleistä naisilla että löytyy jompi kumpi tai molemmat diagnoosin lisäksi. Ihan jo mielenterveyssyistä olisi siis todella tärkeää että ADHD diagnosoidaan ja hoidetaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Minäö en tiedä asiasta mitään,eikä ole minulla tuota, mutta kertokaa miten tuollaisiin vaikuttaa alkoholin käyttö?  pahentaako vielä ?

Liika on liikaa addeille siinä missä muillekkin, mutta nämä kun ei juo niinkään viinan himoon, vaan saadakseen tekemisen tunteen lievittämään sietämätöntä levottomuutta, tylsistymistä, unettomuutta ja paikallaan olon vaikeutta. Siksi olisi tärkeää saada diagnoosi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ettei kerkiisi kehittyä päihdeongelmia ”itselääkinnän” seurauksena.

MInä kävin ekan käynnit , lekurilla siis kuukausi sitten, ja nyt seuraavaksi odotellaan että milloin lie pääsee psyk. hoitajan juttusille tekemään lisää kartoituksia.

Lekuri itse sanoi  että suosittelee Nepsy-juttujen testausta, mutta pitää mennä yleisin hoitopolun mukaan.

Mutta ne jonot....   eli tässä varmaan menee aikaa aika paljon ja ärsyttää toki jo nyt.

Meni muutama  vuosi että uskaltauduin tolle ekalle käynnille ja onneksi sain suoraan ajan lekurille TK:hon, kuunteli hyvin ja sanoi että hyvä kun tulin.

Mulla meni julkisilla 3kk testeissä, mutta niihin pääsy oli vaikeaa.

Mulla kokeiltu 2 eri lääkettä ja nyt odotan että kela hyväksyy korvattavuuden kolmanteen lääkkeeseen..

Se eka lääke tepsi mutta vatsa kramppas koko ajan.

Mutta kun ei käytä niin tuntuu että se lääkekokeilu tyhmenti mua ihan hirveesti.

Joten mietin uskaltaako kokeilla vai ei, jos kela hyväksyy sen uuden lääkkeen..

tietyllä tapaahan rankka rupeama se oli, paljon kaavakkeita ja kysymyksiä ja käyntejä ensin psykologin, sitten neuropsykiatrin luona. mutta toisaalta mitä lähemmäs tultiin sitä tutkimus-hoitojakson loppua, sitä paremmassa kunnossa mä olin henkisesti.  tunsin olevani enemmän sinut itseni kanssa ja iso taakka tippui harteita.. sain tavallaan luvan olla tämmönen luova, höpsö erakko, töksäyttelijä, analysoiva kummajainen.

olin kirjoittanut monta kymmentä sivua ylös asioita ja asperger piirteitä jne. itse tykkäsin täyttää ne selkeät rasti ruutuun kaavakkeet adhd:n, aspergerin ja empatiakyky paperien osalta - ne on kivoja. (kelan paperit on mulle vaikeita, koska niissä pitää niin paljon aina itse kuvailla lyhyesti asiaa, enkä aina ymmärrä kysymystä.) mä ylipäätään tykkään tehdä asialistoja ja suunnitelmia paperille. :D

henkisesti raskainta oli välillä jankata jotain ahdistus ja mielialajuttuja lääkärin kanssa, jotka oli jo moneen kertaan käyty läpi. mä olen sellainen tyyppi, että mua vaan ahdistaa kaikki masennuskaavakkeiden täytöt ja ahdistuskaavakkekeiden täytöt sekä mm. jotkut vertaistukiryhmät missä on masentuneita, se fiilis tarttuu muhun todella vahvasti. jotenkin se muiden olotila ja ne masentavat kysymykset masennuksesta saa aikaan alakuloisen olon.

mulla oli melko nopea koko tutkimusjakso, koska olin jo pari vuotta sitten tehnyt kattavat persoonallisuushäiriötestit, niiden kaavakkeiden täyttöön kun kuluu helposti 2h-4h aikaa yhdessä psykiatrin kanssa - ja ne kysymykset on itselle tosi vaikeita ja monimutkaisia.

pari psykologi käyntiä ja pari neuropsykiatri käyntiä. syyskuussa alkoi tutkimukset ja tammikuun lopussa oli diagnoosi jo. ensin tuli tuo asperger, mitä ensisijaisesti lähdettiin tutkimaan ja lisänä tuli sitten tuo adhd.

raudanpuutos + d-vitamiinin puutos ja folaatin puutos todettiin myös samoihin aikoihin, mutta sen diagnosoi sisätautilääkäri, ei psykiatri.

Miten lähipiiri suhtautuu kun saavat tietää diagnoosista?  edelleen niin moni kuvittelee ties mitä vajaa-älyä yms.