Lue keskustelun säännöt.
Vastasyntynyt vauva ja sukulaisten vierailut
26.05.2019 |
Meille syntyi viikko sitten vauva, esikoisemme. Olemme onnesta soikeina, mutta myös tosi väsyneitä kaiken uuden edessä. Imetys vaatii opettelua, on valvomista jne. Lisäksi olen itse ollut aika heikossa kunnossa fyysisesti synnytyksen jälkeen ja tarvitsen paranemis- ja palautumisaikaa. Ja lisäksi haluaisimme olla mieheni kanssa kaikessa rauhassa "omassa pesämme" ensimmäiset viikot, tutustua vauvaan rauhassa opetellen uutta arkea.
Meidän molempien vanhemmat kävivät synnytyslaitoksella katsomassa vauvaa, mikä oli todella mukavaa. Nyt kuitenkin ahdistaa, kun niin monet sukulaiset ja myös ystävät ovat tuppautumassa heti kylään. Olen ystävällisesti yrittänyt sanoa, että tervetuloa sitten, kun ollaan vähän palauduttu synnytyksestä, mutta ei tunnu menevän perille.. En vaan jaksaisi ottaa vieraita vastaan juuri nyt, vaikka normaalisti se onkin mukavaa, kun käyvät. Lisäksi en haluaisi, kun vauva on vielä niin pieni, kaikkia mahdollisia bakteerikantoja vieraiden mukana meille.
Miten olette itse toimineet vastaavassa tilanteessa? Milloin olette jaksaneet ottaa vieraita vastaan? Miten olette torjuneet vierailut kohteliaasti vai onko pitänyt sanoa tiukastikin, että nyt ette kyllä tule?
Kommentit (186)
Tässä asiassa vanhemmat saavat olla "itsekkäitä" ja tiukkoja! Olin itse aivan liian kiltti vauvan synnyttyä ja otin vieraita vastaan, vaikka olisin vaan halunnut olla omassa rauhassa enkä todellakaan nähdä siinä tilanteessa ketään, mutta suostuin kun niin moni painosti kylään tulolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Siis, että sitä menettää ystävänsä, kun uudessa elämäntilanteessa ei jaksa ottaa vieraaksi muutamaan viikkoon?! Mitä helvettiä? Eipä tuollaiset ystävyyssuhteet kovin hääppöisiä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Siis, että sitä menettää ystävänsä, kun uudessa elämäntilanteessa ei jaksa ottaa vieraaksi muutamaan viikkoon?! Mitä helvettiä? Eipä tuollaiset ystävyyssuhteet kovin hääppöisiä olisikaan.
Kyllä. Moni äiti itkee noin 6 kk kuluttua sitä, että kukaan ei välitä eikä ketään kiinnosta. Se tunne syntyy siitä, että ensin halutaan pesiä rauhassa ja sitten unohdetaan ystävät ja kun hurma haihtuu, ei olekaan enää sitä vanhaa ystävyyttä jäljellä, koska äiti on tunkenut ystävät sivuun. Harva viitsii odotella sitä, että saisi nähdä sen ihmeen, jonka vaipatkin tuoksuvat ruusulta.
Ennen vauvan syntymää ilmoitettiin, et ketään ei nähdä jos on kipeenä ja oma aika menee vauvan kanssa. Kaikki myös tiesi, että turha odottaa mitään kunnon tarjoiluja sekä olimme ite varautuneet desinfiointi aineelle, että saamme itse putsattua omat kädet tarpeen mukaan mutta kaikki, jotka tuli vierailulle halusivat käyttää myös ja vähentää pöpöjä sitä kautta
Itsellä ollut rankka raskausaika ja olen ollut todella vetäytynyt itseeni, jopa erakoitunut. Toivon, että ystävät ymmärtävät tämän ja "antavat anteeksi", jos nyt näin voi sanoa. Jos eivät, en voi asialle mitään. Elämässä tulee kaikenlaisia haasteita ja vaiheita ja jos ystävät hylkäävät siksi, että aina ei ole rahkeita nähdä tai olla yhteyksissä niin eivät kauhean kummoisia ystäviä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...
Meillä laskettuun aikaan kuukausi ja olen jo nyt sanonut muutamille innokkaille ("Tullaan sitten HETI kattomaan vauvaa"!) , että kiva, kun haluatte tulla katsomaan, mutta pari-kolme viikkoa haluamme ensin olla ihan perheen kesken ja sen jälkeen voi tulla.
Miehen yksi sukulainen taisi selkeästi hieman loukkaantua, koska on sellainen että itse vei vauvaa joka paikkaan saman tien. Mutta pitäisi ymmärtää ettei kaikki ole samanlaisia ja osa tarvitsee alussa sen oman aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun siskoni sai vauvan, hän ilmoitti etukäteen, että kutsuu käymään, ei kannata soitella ja ängetä vauvaperheeseen. Siskontyttö on nyt 3v, ei ole koskaan häntä vielä nähty, vaikka välimatkaa on 50 km. Kun ei kutsuta, niin ei tupata. Sama juttu muuten muutaman kaverin kanssa eli on kunnioitettu heidän pesimistään, mutta sitten on pari vuotta myöhemmin saatu kuulla, että jätettiin ihan yksin.
Ainakin minä odotan, että kutsutaan. Jos kutsua ei tule, niin en näe sitä vauvaa enkä varmaan menetä mitään.
Mulla vähän sama juttu. Toki veljen lapsi ja ikää puoltoista. Äitini on paheksunut kun " et oo edes käynyt katsomassa" ja vastaan, että mulla ei ole tapana mennä toisten koteihin kutsumatta. Sentäs nimen tiiän, sitäki kyl piti kysyä sukulaisilta.
Tämä APn tilanne on just sellanen miksi en mene kutsumatta.
Ap, ei siinä oikeesti auta kuin sanoa että emme ota vastaan vielä vieraita.
Ihmiset tuppautuvat, koska heidän kuuluu meidän kulttuurissa osoittaa kiinnostusta vauvaa kohtaan. Kiinnostumattomuutta voitaisiin pitää loukkaavana. Oikeasti vain harva on kiinnostunut toisten vauvoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siskoni sai vauvan, hän ilmoitti etukäteen, että kutsuu käymään, ei kannata soitella ja ängetä vauvaperheeseen. Siskontyttö on nyt 3v, ei ole koskaan häntä vielä nähty, vaikka välimatkaa on 50 km. Kun ei kutsuta, niin ei tupata. Sama juttu muuten muutaman kaverin kanssa eli on kunnioitettu heidän pesimistään, mutta sitten on pari vuotta myöhemmin saatu kuulla, että jätettiin ihan yksin.
Ainakin minä odotan, että kutsutaan. Jos kutsua ei tule, niin en näe sitä vauvaa enkä varmaan menetä mitään.
Mulla vähän sama juttu. Toki veljen lapsi ja ikää puoltoista. Äitini on paheksunut kun " et oo edes käynyt katsomassa" ja vastaan, että mulla ei ole tapana mennä toisten koteihin kutsumatta. Sentäs nimen tiiän, sitäki kyl piti kysyä sukulaisilta.
Tämä APn tilanne on just sellanen miksi en mene kutsumatta.
Ap, ei siinä oikeesti auta kuin sanoa että emme ota vastaan vielä vieraita.
Eikö ole järjestetty mitään nimiäisiä tai ristiäisiä? Sehän se on perinteisesti monelle eka tilaisuus tulla tutustumaan vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...
Niin? Kyse on ensimmäisistä viikoista, totta, mutta monella alkaa ankea arki, kun isä palaa töihin. Äiti jää vauvan kanssa kahden eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteitaan. Ystäville on tehty selväksi, että älkää soitelko, joten he eivät soita. Päivällä ystävät on töissä, heille soittaminen on suunnilleen sama asia kuin valmiiksi varautuisi siihen, että ei saa vastausta.
Kyse ei ole siitä, että vauvaa pitäisi päästä katsomaan heti, kyse on siitä, että isyysloman aikana sillä äidillä on vielä aikaa muulle maailmalle. Kun vauvaperheen arki alkaa, jää äiti aika yksin, jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...
Niin? Kyse on ensimmäisistä viikoista, totta, mutta monella alkaa ankea arki, kun isä palaa töihin. Äiti jää vauvan kanssa kahden eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteitaan. Ystäville on tehty selväksi, että älkää soitelko, joten he eivät soita. Päivällä ystävät on töissä, heille soittaminen on suunnilleen sama asia kuin valmiiksi varautuisi siihen, että ei saa vastausta.
Kyse ei ole siitä, että vauvaa pitäisi päästä katsomaan heti, kyse on siitä, että isyysloman aikana sillä äidillä on vielä aikaa muulle maailmalle. Kun vauvaperheen arki alkaa, jää äiti aika yksin, jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita.
Jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita? Oletko tosissasi? Kyse on muutamasta viikosta! Mä varmaan olen sitten muutenkin aika paska ystävä, koska saattaa ihan normaalistikin mennä viikkoja etten ole johonkin ystävään yhteydessä. Musta se on aikuisiällä ihan normaalia, sitten jatketaan juttua siitä mihin se viimeksi jäi. Ei tässä millään yläasteella olla, että pitäisi olla päivittäin yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
No höpö höpö. Kyse on vain niistä ensimmäisistä päivistä, viikosta tai parista.
Mulla on ystäviä, joiden kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa, eikä ystävyys ole katkennut yli kahteenkymmeneen vuoteen! Omia sisaruksiani ja vanhempianikin nään yhtä harvoin. Anoppi asuu samalla paikkakunnalla, ja helposti voi mennä pari viikkoa, että ei nähdä.
Ei tosi ystävyys katkea siihen, että vauvaa ei pääse katsomaan heti seuraavana päivänä kotiutumisesta. Useimmat ystävistäni on nähnyt vauvat vasta ristiäisten jälkeen, jotkut ensimmäisen vuoden sisällä. Nykyaikana kulkee viestit, kuvat ja videot silmänräpäyksessä. Videopuheluista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankaliahan nämä jutut on ja jokainen äiti on voimavaroiltaan erilainen. Minua ei haitannut, kun kävi vieraita. Toisaalta olin niin täpinöissäni varsinkin esikoisesta, että halusin kaikille sitä esitellä, vaikka jälkeen päin tajusin, että ei se kyllä oikeasti kaikkia edes kiinnostanutkaan :D.
Mutta ymmärrän hyvin niitäkin, jotka ei halua ketään käymään. Mutta tässä on juuri sitten se vaara, kun sanoo tiukasti ystäville ja varsinkin miehen vanhemmille, että ei ole tulemista, kun haluamme olla rauhassa, että he eivät uskalla enää lähestyä. Kun ihmiset eivät toimi niin, että ensin heille äkäistään, että älä tunge tänne, emme jaksa teitä. Ja sitten kun ollaan yksinäisiä, ilmoitetaan, että nyt tarvitsen teitä, joten nyt saatte tulla. Ne sukulaiset ja ystävätkin ovat inhimillisiä ja kun kerran tyrmätään tai useammankin kerran, voi olla, että eivät sitten tulekkaan tai ota lasta hoitoon ja anna tukea.
Joten vaikeaa on tasapainoilla siinä välissä. Itse nuorena mokasin, kun ystäväni sai lapsen ja odotusaikana olin tukena ja mukana ja innoissani ja kun lapsi syntyi, ystäväni tokaisi, että he haluavat pesiä, etkö sinä ymmärrä, että me ei haluta nähdä sinua, kun me ollaan perhe. Koin suunnatonta häpeää, että olin niin typerä, että olin yrittänyt mennä kylään ja tuoda vauvalle ja äidille lahjaa. Nolo ja tunsin itseni tyhmäksi. Sen jälkeen en enää pahemmin uskaltanut käydä, kun koko ajan mietin, että en halua olla ylimääräinen pyörä perheessä ja jos nyt menen käymään, ajatteleeko ystäväni, että tuo riesa taas tulee.
Välit viileni ja emme sen jälkeen olleet oikein missään tekemisissä keskenään. Minun elämä jatkui ja hänen omalla tiellään. Sen jälkeen en ole kehdannut ottaakkaan yhteyttä kehenkään ystävääni ja sukulaiseeni heti lapsen syntymän jälkeen.
Mutta yritä ap keksiä jotain tiukkaa, mutta kuitenkin sellaista, että et lyö lopullisesti siltoja poikki tuttuihin ja sukulaisiin.
Kun tultiin synnäriltä kotiin niin koko suku oli meitä kotona odottamassa. Anoppi muutti eka viikoiksi meille asumaan ja oma äiti kävi monta kertaa päivässä. Oli tosi kiva saada apua kun olin huonossa kunnossa ja mies kävi töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siskoni sai vauvan, hän ilmoitti etukäteen, että kutsuu käymään, ei kannata soitella ja ängetä vauvaperheeseen. Siskontyttö on nyt 3v, ei ole koskaan häntä vielä nähty, vaikka välimatkaa on 50 km. Kun ei kutsuta, niin ei tupata. Sama juttu muuten muutaman kaverin kanssa eli on kunnioitettu heidän pesimistään, mutta sitten on pari vuotta myöhemmin saatu kuulla, että jätettiin ihan yksin.
Ainakin minä odotan, että kutsutaan. Jos kutsua ei tule, niin en näe sitä vauvaa enkä varmaan menetä mitään.
Mulla vähän sama juttu. Toki veljen lapsi ja ikää puoltoista. Äitini on paheksunut kun " et oo edes käynyt katsomassa" ja vastaan, että mulla ei ole tapana mennä toisten koteihin kutsumatta. Sentäs nimen tiiän, sitäki kyl piti kysyä sukulaisilta.
Tämä APn tilanne on just sellanen miksi en mene kutsumatta.
Ap, ei siinä oikeesti auta kuin sanoa että emme ota vastaan vielä vieraita.
Eikö ole järjestetty mitään nimiäisiä tai ristiäisiä? Sehän se on perinteisesti monelle eka tilaisuus tulla tutustumaan vauvaan.
Yleensä ristiäisiin kutsutaan, ei sinne mennä noin vain. Jotkut vauvaperheet ei ymmärrä, että kun he ensin ovat ehdottomasti kieltäneet vierailut, niin ei ne sukulaiset ristiäisiin osaa tulla pelkän ajatuksena lähetetyn kutsun voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
No höpö höpö. Kyse on vain niistä ensimmäisistä päivistä, viikosta tai parista.
Mulla on ystäviä, joiden kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa, eikä ystävyys ole katkennut yli kahteenkymmeneen vuoteen! Omia sisaruksiani ja vanhempianikin nään yhtä harvoin. Anoppi asuu samalla paikkakunnalla, ja helposti voi mennä pari viikkoa, että ei nähdä.
Ei tosi ystävyys katkea siihen, että vauvaa ei pääse katsomaan heti seuraavana päivänä kotiutumisesta. Useimmat ystävistäni on nähnyt vauvat vasta ristiäisten jälkeen, jotkut ensimmäisen vuoden sisällä. Nykyaikana kulkee viestit, kuvat ja videot silmänräpäyksessä. Videopuheluista puhumattakaan.
Seuraavan kerran kun ystävä soittaa ja haluaa tulla kylään, niin sano, että ei käy, en halua nähdä sinua, haluan olla rauhassa perheeni kanssa.
Pysyykö se ystävyys yhä voimassa vai käykö niin, että toinen loukkaantuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...
Niin? Kyse on ensimmäisistä viikoista, totta, mutta monella alkaa ankea arki, kun isä palaa töihin. Äiti jää vauvan kanssa kahden eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteitaan. Ystäville on tehty selväksi, että älkää soitelko, joten he eivät soita. Päivällä ystävät on töissä, heille soittaminen on suunnilleen sama asia kuin valmiiksi varautuisi siihen, että ei saa vastausta.
Kyse ei ole siitä, että vauvaa pitäisi päästä katsomaan heti, kyse on siitä, että isyysloman aikana sillä äidillä on vielä aikaa muulle maailmalle. Kun vauvaperheen arki alkaa, jää äiti aika yksin, jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita.
Jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita? Oletko tosissasi? Kyse on muutamasta viikosta! Mä varmaan olen sitten muutenkin aika paska ystävä, koska saattaa ihan normaalistikin mennä viikkoja etten ole johonkin ystävään yhteydessä. Musta se on aikuisiällä ihan normaalia, sitten jatketaan juttua siitä mihin se viimeksi jäi. Ei tässä millään yläasteella olla, että pitäisi olla päivittäin yhteydessä.
No sittenhän sinua ei haittaa, vaikka olisit koko vanhempainvapaan kaksin kotona vauvan kanssa. ystäväsi saavat sanoa sinulle, että ei meitä sun vauvajutut kiinnosta, ei haluta nähdä sitä, joten tule meidän kanssa baariin. Ai et halua, no soitellaan joskus toiste. Etkä sinä loukkaannu yhtään siitä, että jäät sivuun.
Kuka loukkaantuu siitä, jos tuore äiti sanoo, että toivumme ensin synnytyksestä ja kutsun sitten parin viikon päästä kylään, kun tilanne on normalisoitunut???
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.