Vierailija

Meille syntyi viikko sitten vauva, esikoisemme. Olemme onnesta soikeina, mutta myös tosi väsyneitä kaiken uuden edessä. Imetys vaatii opettelua, on valvomista jne. Lisäksi olen itse ollut aika heikossa kunnossa fyysisesti synnytyksen jälkeen ja tarvitsen paranemis- ja palautumisaikaa. Ja lisäksi haluaisimme olla mieheni kanssa kaikessa rauhassa "omassa pesämme" ensimmäiset viikot, tutustua vauvaan rauhassa opetellen uutta arkea.

Meidän molempien vanhemmat kävivät synnytyslaitoksella katsomassa vauvaa, mikä oli todella mukavaa. Nyt kuitenkin ahdistaa, kun niin monet sukulaiset ja myös ystävät ovat tuppautumassa heti kylään. Olen ystävällisesti yrittänyt sanoa, että tervetuloa sitten, kun ollaan vähän palauduttu synnytyksestä, mutta ei tunnu menevän perille.. En vaan jaksaisi ottaa vieraita vastaan juuri nyt, vaikka normaalisti se onkin mukavaa, kun käyvät. Lisäksi en haluaisi, kun vauva on vielä niin pieni, kaikkia mahdollisia bakteerikantoja vieraiden mukana meille.

Miten olette itse toimineet vastaavassa tilanteessa? Milloin olette jaksaneet ottaa vieraita vastaan? Miten olette torjuneet vierailut kohteliaasti vai onko pitänyt sanoa tiukastikin, että nyt ette kyllä tule?

Sivut

Kommentit (185)

Vierailija

Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.

Äitee

Sano reippaasti, että valitettavasti synnytys oli niin rankka, että sinulla ei ole voimia ottaa vieraita vastaan, että yksinkertaisesti et jaksa. Luulisi suurimman osan ymmärtävän puhetta. Ja uudestaan, että tervetuloa sitten, kun pääset taas kunnolla jaloillesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

"Olen ystävällisesti yrittänyt sanoa, että tervetuloa sitten, kun ollaan vähän palauduttu synnytyksestä, mutta ei tunnu menevän perille.."

Eli miten olet tämän ilmaissut?

Vierailija

Meillä päinvastainen ongelma - ketään tunnu hirveästi kiinnostavan... Mieli ollut aika maassa, kun edes omia vanhempia ei näköjään kiinnosta lapsenlapsen syntymä. Poika nyt 5 kk ja isovanhemmat käyneet kerran katsomassa, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Ei tullut yllätyksenä, mutta paha mieli silti.

Vierailija

Toisille joutuu sanomaan aika tiukastikin, että viesti menee perille. Toiset loukkaantuvat, se on varmaa. Vauvathan ovat vastasyntyneitä vain pienen ohikiitävän hetken. Tehkää kuitenkin niin kuin omaksi parhaaksenne näette, teillä ei ole mitään velvollisuutta esitellä vauvaanne muille.

Joillakin on tapana tuoda ilmeisesti vastasyntynyttä katsomaan mennessään mukamaan valmista ruokaa, rotinoiksiko niitä sanotaan? Vierailu on lyhyt, korkeintaan keittävät kupilliset kahvia tuotujen pullien ja keksien kylkeen ja parhaimmillaan vielä tiskaavat astiat ennen lähtöään. Sitten on tietysti niitäkin vieraita, jotka eivät pyynnöistäkään huolimatta meinaa lähteä mihinkään ja sotkevat ja syövät kaapit tyhjiksi, nappaavat nukkuvan vauvan kehdosta syliinsä ja itkuun tuuppaa oman sormensa vauvan suuhun. Kumpaakohan kastia teidän sukulaiset ja ystävänne mahtavat olla? Oisko se vierailu ihan katastrofi vai voisko tuntua jopa mukavalta...

Vierailija

Kun siskoni sai vauvan, hän ilmoitti etukäteen, että kutsuu käymään, ei kannata soitella ja ängetä vauvaperheeseen. Siskontyttö on nyt 3v, ei ole koskaan häntä vielä nähty, vaikka välimatkaa on 50 km. Kun ei kutsuta, niin ei tupata. Sama juttu muuten muutaman kaverin kanssa eli on kunnioitettu heidän pesimistään, mutta sitten on pari vuotta myöhemmin saatu kuulla, että jätettiin ihan yksin.

Ainakin minä odotan, että kutsutaan. Jos kutsua ei tule, niin en näe sitä vauvaa enkä varmaan menetä mitään.

Vierailija

Sanon suoraan: ihanaa että välitätte ja haluatte nähdä vauvaa, mutta olen vielä väsynyt synnytyksestä ja haluamme aloittaa vauvanhoidon ja perhe-elämän oman perheen kesken. Ilmoittelen sitten kun otamme vieraita vastaan. Ja jos joku alkaisi vängätä vastaan, lähetän saman viestin uudelleen kunnes menee perille.

Vierailija

Kyllä meillä esikoisen aikaan uskottiin että ei tulla ennen kuin annetaan lupa. Nyt toinen pian syntymässä ja esikoisen synttärit pidetään 3 viikon päästä synnytyksestä ja samalla vauvan syntymäjuhla samalla joten nyt näkevät kaikki jo aiemmin vauvan.

Vierailija

Meillä oli tiukka linja - kaikkien neljän kohdalla.

2-viikkoista vauvaa sai tulla katsomaan, ensin lähimmät, kuten isovanhemmat. Sitten pikkuhiljaa muita kutsuttiin.

Oltiin tästä aikataulusta ihan samaa mieltä miehen kanssa, kun ensimmäisen kohdalla hoidettiin yhdessä myös öisin, kun olin niin poikki synnytyksestä.

Ja oli hyvä myös kehittää ne omat rutiinit, ennen kuin "kokeneet" tuli tyrkyttämään neuvojaan.

Seuraavien kanssa olin synnytyksen jäljiltä tomerammassa kunnossa, niin jaksoi 2-viikkoisen kanssa jo vaikka mitä.

Vierailija

Itse sanoin vain hyvin yksinkertaisesti näin; vauvan ja minun pitää nyt kerätä voimia ja otan sitten yhteyttä kun otamme vieraita vastaan.
Ei kukaan yrittänyt sitten väkisin tuppautua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun siskoni sai vauvan, hän ilmoitti etukäteen, että kutsuu käymään, ei kannata soitella ja ängetä vauvaperheeseen. Siskontyttö on nyt 3v, ei ole koskaan häntä vielä nähty, vaikka välimatkaa on 50 km. Kun ei kutsuta, niin ei tupata. Sama juttu muuten muutaman kaverin kanssa eli on kunnioitettu heidän pesimistään, mutta sitten on pari vuotta myöhemmin saatu kuulla, että jätettiin ihan yksin.

Ainakin minä odotan, että kutsutaan. Jos kutsua ei tule, niin en näe sitä vauvaa enkä varmaan menetä mitään.

No ei kyllä tosiaan taida olla niin väliksi nähdä vain lapsen vuoksi, jos teillä ei ole kolmeen vuoteen ollut mitään (muuta) tarvetta nähdä toisianne. Jos on noin etäiset välit, niin ei se oikeasti haittaa vaikka jää tutustumatta siskon tyttöön.

Ap, riittää kun sanotte että kutsutte kun jaksatte vieraita, ja puhelimet äänettömälle tarvittaessa. Sitten tosiaan kutsutte, kun se hyvältä tuntuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toisille joutuu sanomaan aika tiukastikin, että viesti menee perille. Toiset loukkaantuvat, se on varmaa. Vauvathan ovat vastasyntyneitä vain pienen ohikiitävän hetken. Tehkää kuitenkin niin kuin omaksi parhaaksenne näette, teillä ei ole mitään velvollisuutta esitellä vauvaanne muille.

Joillakin on tapana tuoda ilmeisesti vastasyntynyttä katsomaan mennessään mukamaan valmista ruokaa, rotinoiksiko niitä sanotaan? Vierailu on lyhyt, korkeintaan keittävät kupilliset kahvia tuotujen pullien ja keksien kylkeen ja parhaimmillaan vielä tiskaavat astiat ennen lähtöään. Sitten on tietysti niitäkin vieraita, jotka eivät pyynnöistäkään huolimatta meinaa lähteä mihinkään ja sotkevat ja syövät kaapit tyhjiksi, nappaavat nukkuvan vauvan kehdosta syliinsä ja itkuun tuuppaa oman sormensa vauvan suuhun. Kumpaakohan kastia teidän sukulaiset ja ystävänne mahtavat olla? Oisko se vierailu ihan katastrofi vai voisko tuntua jopa mukavalta...

Aivan sama onko vierailu katastrofi tai ei. Ap ei halua tässä vaiheessa vieraita ja sillä selvä.

Vierailija

Hyvä tapa on sanoa, että ilmoitetaan sitten kun sopii tulla. Vielä on liian aikaista.

Vauvan kyllä ehtii nähdä ja yleensä parin ekan viikon tai kuukaudem jälkeen siinä vauvassa on enemmän katsottavaakin, kun on enemmän hereillä ja vähemmän naama rutussa.

Vierailija

Yksi lapsistamme syntyi keskosen kokoisena ja lääkäri sanoi, että täytyy välttää kaikkia tartuntoja ja sairaita ihmisiä ei pidä päästää lähelle. Yksi sukulaisnainen änki kuitenkin väkisin meille flunssaisena, vaikka kielsin tulemasta. Ymmärrän ap:tä, toiset vaan ei kunnioita ja usko, vaikka mitä sanoisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistamme syntyi keskosen kokoisena ja lääkäri sanoi, että täytyy välttää kaikkia tartuntoja ja sairaita ihmisiä ei pidä päästää lähelle. Yksi sukulaisnainen änki kuitenkin väkisin meille flunssaisena, vaikka kielsin tulemasta. Ymmärrän ap:tä, toiset vaan ei kunnioita ja usko, vaikka mitä sanoisi.

Oliko sillä omat avaimet vai rikkoiko oven?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistamme syntyi keskosen kokoisena ja lääkäri sanoi, että täytyy välttää kaikkia tartuntoja ja sairaita ihmisiä ei pidä päästää lähelle. Yksi sukulaisnainen änki kuitenkin väkisin meille flunssaisena, vaikka kielsin tulemasta. Ymmärrän ap:tä, toiset vaan ei kunnioita ja usko, vaikka mitä sanoisi.

Oliko sillä omat avaimet vai rikkoiko oven?


Ei.

Vierailija

Olen sanonut, että tässä vielä palaudutaan synnytyksestä, niin vierailu sopisi paremmin hieman myöhemmin. Tajuan, että olen ilmaissut asian todennäköisesti liian lepsusti, täytyy vaan suoremmin ja tiukemmin sanoa ettemme ota nyt vieraita vastaan. Tässä tilanteessa, kun ei halua edes niitä kylässä pikaisesti piipahtelijoita. Kun ei se vierailun kesto niinkään rasittaisi vaan vierailu itsessään, nyt vaan ei ole vielä rahkeita nähdä ketään. Ärsyttää myös nämä, jotka kannustavat/painostavat lähtemään ns. ihmisten ilmoille heti vaan, kun mahdollista. Tekisi mieli sanoa, että jättäkää nyt rauhaan, jokaisella on oma tapansa tottua tähän vauva-arjen alkuun ja toiset tarvitsevat sen oman rauhan ja pesimisajan. Kyllä se ohi menee ja sitten taas on mahdollisuus vierailuihin ja näkemisiin. Ja kuten tuossa aloituksessa sanoin, en halua, että vieraat tuo kaikki mahdolliset pöpöt mukanaan vastasyntyneelle. - Ap

Vierailija

Pitäkää oma linjanne. Itse sinisilmäisesti luulin, että kun miehen vanhemmat ja sisaret perheineen päästää heti pikaisesti katsomaan vauvaa, niin sitten saa olla rauhassa. No olin väärässä. Ehdimme olla puoli tuntia kotona, kun ensimmäiset vieraat saapuivat ja sen jälkeen meillä kävikin joka päivä samat tyypit kylässä. Appiukko jopa neljä kertaa päivässä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat