Tossukan ystävyyssuhteet
Olen liian kiltti. Tossukka, nössykkä. Se johtaa monesti siihen, että ystävyyssuhteissa ihmiset pyrkivät jotenkin niskan päälle ja kohtelevat itsestäänselvyytenä. Minun toiveillani ei ole väliä, koska tietävät etten kuitenkaan suutu tai ainakaan osoita suuttumustani. Olenkin ottanut tällaisiin ystäviin etäisyyttä, mutta nyt taas huomaan uuden ystävän kanssa tällaista käytöstä. Mun luonteesta voi esim. kuittailla vaivihkaa tai tyrmätä täysin mielipiteeni, koska hän sattuu olemaan eri mieltä yms.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Miten saada itseluottamusta, jotta saisin tasaveroisia ystävyyssuhteita? Miten lopettaa liika miellyttäminen?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Luin. Ota huomioon että sinulla saattaa olla väärä kuva koko tilanteesta. Otappa huomioon sekin asia, että saattaa olla että sinun ylitse ei kävellä oikeasti, mutta sinusta vain TUNTUU että kävellään. Jos et huomaa tuota yliherkkyyttäsi, ja tee sille jotain, et tule koskaan löytämään ratkaisua pulmaasi. Tätähän juuri yritän sanoa. Voit tehdä vaikka ja mitä toimenpiteitä, mutta jos ongelma on sinun ylitulkitsemisessasi toisten puheista, niin ongelma ei koskaan poistu ellet tee tuolle piirteellesi jotain.
Jo alakoulussa luokan kovistyttö sanoi minulle joskus, että olin paljon kivempi silloin kun en sanonut vastaan.
Tiedän, ettei ongelma poistu, jos sallin sellaisen kohtelun. Ottaa vaan niin päähän sellainen. Kun taas sain kokea sitä eilen ja nyt alkaa mitta täyttyä oikeasti. Pitänee lainata jotain self help - opuksia varmaan...
Ap
Sä olet sellainen kuin olet, kiltti, hiljainen tms. ja sitä ei voi muuttaa. Päsmärit on päsmäreitä, eikä heitäkään oikein voi muuttaa. Ihmisen perusluonne ei muutu, vaikka voimme jossain määrin esittää muuta. Esittäminen on kuitenkin raskasta ja kuluttavaa.
Ymmärrän mistä puhut ja tunnistan ihmistyypin, jonka pitää päästä sanomaan sun puolesta, mikä väri sopii sulle, mikä ammatti sopii, millainen puoliso jne. Heillä on mielipide kaikkeen. Heillä on myös ratkaisu kaikkeen, mikä on todella ärsyttävää. Ystävälle tekee mieli joskus vaikka valittaa työtä (koska se valittaminen helpottaa), mutta tietyllä ihmistyypillä on heti ns. ratkaisu "haasta ne oikeuteen" "vaihda työpaikkaa". Tai jos vaikka lapsi on ujo, niin heillä on heti ohje tyyliin "tunnen hyvän terapeutin", aivan kuin ujous olisi sairaus. En usko että nämä ihmiset tarkoittavat mitään pahaa, heillä on vaan järjetön varmuus omista mielipiteistään ja ihan pohjimmiltaan ehkä uskovat jopa hyvää hyvyyttään auttavansa, kun he antavat muotineuvot, talousneuvot, lastenkasvatusneuvot jne.
Tällaisen persoonan sydänystävää ei sinusta ehkä tule, koska et voi koskaan olla oma itsesi siinä vierellä. Jos avaat jotain itsestäsi, se on "vääränlaista" ja päsmäri haluaa korjata sen, oli se sitten "väärän värisen" mekon ostaminen tai isompi asia. On kuitenkin itseasiassa todella opettavaista kommunikoida päsmärin kanssa, se opettaa sinut pitämään puoliasi elämässä. Se on taito, jota tulet tarvitsemaan monta kertaa. Ja puoliaan voi pitää myös hiljainen ja "liian"kiltti, usko pois. Niissä ominaisuuksissa on oikeasti vahvuutta, kun oppii ymmärtämään asian ja hyväksymään nuo piirteet itsessään .
Mä oon kohdannut Tollast, joskus oon vaan alkanu sanomaan takas ja usein ne on lopettanut sit 😁etenki alussa jos oon ujo niin tuntuu että kohtaan aina tollasta, toisaalta se on vaan tunne mutta myös totuus jossain määrin. Monesti esim ite kaipaa ku toisen muelipidettä😁.
Lopetin miellyttämisen, mutta menetin kyllä kaikki ystävyys- ja perhesuhteet. Parempi silti näin!
Ehkä he ovat itse aina epävarmoina miettimässä, mitä muut heidän valinnoistaan ajattelevat, ja toimivat sen mukaan. On sitten kiva päästä "vaihtamaan osia" ja esittää vuorostaan itsevarmaa komentelijaa. Minkälaisia ihmisiä he mielistelevät, onko tyrkky- ja pyrkyritaipumusta?
Kyse voi olla kyllä käyttäytymistyylien eroista. Ei ole pakko töksäytellä ja tyrkyttää omia mieltymyksiään toiselle, mutta ehkä heillä on tuollainen tyyli kaikkialla. Saman asian voi kyllä sanoa vähemmän dominoivastikin, tässä tapauksessa vaikka toteamalla, että punainen mekkokin on kiva.
Jos sitten oman mielipiteen mukaan tekeminen näyttää aiheuttavan toisessa suuttumusta, niin se ei ole enää mielestäni asiallista. Miksi toisen mekko tai joku muu oman elämän kannalta yhtä merkityksetön asia herättää tuollaisia intohimoja, että oikein suututaan asiasta?
Yhdyn edeltävään kommenttiin, että jotkut tykkäävät dominoida. Se on rasittavaa sellaisista, jotka eivät sitä harrasta, ja ehkä vielä rasittavampaa dominoiville, tiedä häntä. Uskoisin, etteivät tällaista käytöstä itse sietäisi kovinkaan hyvin.