Synnytysten tuhot

Olin onnekas että sain vain pienen nirhauman alapäähän joka parani itsekseen. Raskausarpiset tissit (ja täysin eri kokoiset yhä kun imetän) ovat ainoa ulkoinen seikka josta voisi arvata minun joskus olleen raskaana. Kaippa ne siitä lerpahtaa rukkasiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei synnytyksistä jäänyt vaivoja, mutta raskauksissa tuli vaikka mitä, varsinkin jälkimmäisessä. Jalan koko kasvoi, tuli pahat suonikohjut ja raskausarvet. Painosta en viitsi puhua, olisin varmaan lihonut muutenkin.

Minulla taas jalankoko ei kasvanut, ei suonikohjuja eikä raskausarpia. Miten pystyt erottamaan muutokset iän ja sukurasituksen tuomista muutoksista?

Erottaahan ne siitä, kun ne tuli raskauden aikana. Olin kuitenkin alle kolmekymppinen.

Miten minulle ei sitten tullut, kun olin reilusti yli 30 v.

Jos minulle tuli tiettyjä ei toivottuja muutoksia raskauden aikana, niin se ei tarkoita sitä, että niitä samoja olisi pitänyt tulla sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei synnytyksistä jäänyt vaivoja, mutta raskauksissa tuli vaikka mitä, varsinkin jälkimmäisessä. Jalan koko kasvoi, tuli pahat suonikohjut ja raskausarvet. Painosta en viitsi puhua, olisin varmaan lihonut muutenkin.

Minulla taas jalankoko ei kasvanut, ei suonikohjuja eikä raskausarpia. Miten pystyt erottamaan muutokset iän ja sukurasituksen tuomista muutoksista?

Erottaahan ne siitä, kun ne tuli raskauden aikana. Olin kuitenkin alle kolmekymppinen.

Miten minulle ei sitten tullut, kun olin reilusti yli 30 v.

Voi luoja miten tyhmiä ihmiset ovat. Olisko syynä ehkä erilainen elastisuus ihossa? Ja muut geneettiset tekijät? Mulla ekan raskauden myötä raskausarpia tuli muutama ihan muutama päivä ennen synnytystä kun vatsa oli aivan tajuttoman iso (niin oli vauvakin). Tokassa taas oli pieni vatsa ja pieni vauva eikä uusia arpia. Kaverini odotti samaan aikaan ja sai myös muutaman raskausarven aivan loppumetreillä. Suonikohjuja en saanut mutta tämä samanikäinen kaverini sai, en pidä mitenkään outona. Toiset saavat helpommin kuin toiset. Molemmilla kengän koko kasvoi numerolla. Molemmat hoikistuttiin entisiin mittoihin helposti.

Vartalo kahden lapsen jälkeen ihan bikinikunnossa ja moni ei meinaa uskoa ettå minulla on lapsia. Rinnatkin ihan niin kuin ennenkin.

Mutta alapäässä pitkä kiriståvä välilihan leikkausarpi joka hankaa pyöräillessä ja kuukautisia ennen tunnen säväyttävän kivun joka menee läpi kaikkien leikattujen lihasten ihan sen arven suuntaisesti ja syvyisesti tuntuu hetkittäin että pakara halkeaa siitä kohtaa.

Virtsankarkailun sain kuriin jumpalla mutta pierunpidätyskykyä ei mikään ole palauttanut. Korjausleikkauksesta voisi kuulemma tulla lisää vaivoja eli siihen en lähde.

On todella kiusallista kun joutuu vaikka miten temppuilemaan eri asennoissa ettei pieru karkaisi. Joskus se auttaa, yleensä ei eli pieru karkaa. Enpä ollut tämmöisestä kuullut ennen kuin omalle kohdalle osui ja lapset 3.2kg.

Minulla oli kengän koko 36 ennen ensimmäisiä. Raskauksien jälkeen 36,5. Kaksosraskauden jälkeen 37. No ovat nyt sopusuhtaisemman näköiset ja yleisempää kokoa löytyy paremmin. :)

Kaksosten jälkeen vatsalihasten erkaumaa piti kuntouttaa, mutta se palautui noin puolessa vuodessa ja sitten pääsi treenaamaan kunnolla. Kaksosraskaudesta tuli myös raskausarpia, muttei paljon. Tärkeintä, että jaksoivat kasvaa rv 38 asti. :)

Tissit ovat aiempaa pienemmät (imettäessä koko tietenkin vaihteli laidasta laitaan) ja kuukautiset lyhyemmät, mutta runsaammat.

Positiivisin muutos (josta saan kilokaupalla alapeukkuja) tuli toisesta synnytyksestä. Toinen tuli aika ryminällä (en revennyt mutta sattui todella!), tuntui, että häpyluut murtui tai jotain (ei murtunut). Aloin saada yhdyntäorgasmeja ja pelkäsinkin menettäväni sen kyvyn seuraavassa synnytyksessä. Huh, en menettänyt! Parempi kuin lottovoitto :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuhoista nyt puhut? Mulla viimeisimmästä synnytyksestä 6v, kaksi lasta. Voisin väittää nyt 35 vuotiaana, että kukaan ei voi sanoa, olenko saanut lapsia vai en.

Toisaalta moni lapseton kaverini on lösähtänyt ja pahasti. Minä olen aina ollut timmi ja hyvässä kunnossa. Pikkulapsiarjessa vain hoikistuin kun oli niin paljon puuhaa. :D

Taidat olla väärässä ketjussa?  ;)

Noh, antaa hänen kertoa erinomaisuudestaan, hän lienee hokenut sitä kaveripiirissään jo niin paljon, ettei kukaan suostu enää kuuntelemaan. Kehukoon täällä, jos hän siitä saa hyvän mielen. 😉

Minä söin huolella molempia odottaessani, painokin nousi yli 25 kiloa, kaikki ylikilot lähti liukkaasti imettäessä, imetin 13 kk kumpaakin. Yhtään raskausarpea en saanut, jota kummastelin, äidillänikään (neljä lasta) ei ollut raskausarpia, joten ehkä hyvät geenit. Synnytykset 24- ja 26-vuotiaana. Jalan koko, 36, säilyi, eikä suonikohjuja ole vieläkään, olen nyt 64-vuotias.

Kuopusta tehdessä, syntymäpaino 4500 g, repesin todella pahasti, tikata piti kohdunnipukkaan asti, ulkopuolellakin oli useita tikkejä. Tikit eivät minulla sula, joten lääkäri kaiveli sisältäni tikkejä sananmukaisesti hiki otsalla. En pystynyt istumaan ennen tikkien poistoa, eli imetin ja söin itse maaten. Mieheni kertoi, että minusta tuli kuopuksen jälkeen todella tiukka, myös uusissa suhteissa tiukkuutta on kehuttu.

Saa alapeukuttaa. 😂

Ai niin, pidätyskyky säilyi, olen myös pitänyt harjoituksilla puristusvoiman hyvänä.

Pidätyskyky heikkeni :/ revennyttä alapäätä tikkailtiin kokoon myös

Jalan kasvu on mielenkiintoinen ilmiö. Minullekaan ei mahtuneet vanhat kengät muutaman vuoden ajan kuopuksen syntymän jälkeen, mutta nyt kun kuopus on jo 13-vuotias, vanhat kengät mahtuvat taas. Huomasin tämän ihan sattumalta kun vastaan tuli liian pieninä hylkäämäni kengät, jotka nyt olivat siis ihan sopivat. Eli se jalka jotenkin palautuu ajan kanssa, joten kyseessä on varmaan holvin kaarevuuden tms. muutos.

Minulle ei myöskään tullut lisäpainoa, mutta aikamoiset raskausarvet vatsaan kylläkin, koska mahakin oli valtava.

Toisaalta koen, että vasta ensimmäisen synnytyksen jälkeen aloin nauttia seksistä ihan eri tavalla kuin ennen, ja se tilanne vaan parani toisen lapsen myötä. Itse asiassa tämä oli aika iso asia minulle, joten swings and roundabouts, plus miinus nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain sektiolla isokokoisen lapsen, suorien vatsalihasten erkauma jäi. Pussukka jäi alavatsalle joka ei lähde millään treenillä, ainoa vaihtoehto taitaa olla kirurgin veitsi jos haluaa siitä eroon.

Olin myös normaalipanoinen ennen raskautta enkä todellakaan syönyt raskausaikana kahden edestä. Silti painoa tuli lisää yli 20 kg vai lähemmäs 30 kg(?) ja minulla kertyi raskausaikana todella paljon nestettä kehoon ja olin todella turvonnut.

Paino putosi nopeasti raskauden jälkeen ja uskon että imetys myös auttoi. Kuitenkin vähintää 5 kiloa jäi jotka eivät sitten tahdo lähteä millään.

Kotiuduimme keväällä synnytyssairaalasta keskelle pahinta allergiakautta. Minulla ei koskaan ole ollut mitään allergioita mutta silloin puhkesi paha koivuallergia joka on nyt jokavuotinen riesa. Uskon että tämä puhkesi raskauden ja synnytyksen takia. Eli vastustuskyky oli alhaalla heti synnytyksen jälkeen jolloin allergia pääsi puhkeamaan. Olen kuullut samanlaisia tarinoita muiltakin jotka saaneet kevätvauvoja että allergia puhjennut synnytyksen jälkeen.

Imetys aiheutti ummetusta ja kärsin jonkin aikaa helv*ttisistä peräpukamista. Onneksi se meni kyllä ohi.

Ja lasta en tietenkään vaihtaisi, mutta kivahan se olisi ollut selvitä vähemmällä. Toki toisaalta koen selvinneeni "helpolla" kun takana hyvin mennyt sektio ilman mitään komplikaatioita, ei edes virtsatulehdusta ja vertakin menetin todella vähän. Määrä olisi ollut vähäinen alatiesynnytyksessäkin.

Hitto. Mullakin on tullut koivunsiitepölyallergia synnytyksen jälkeen, ei ollut lapsena eikä nuorena aikuisena. En vaan ole koskaan yhdistänyt näitä kahta asiaa.

Itselläni taas koivuallergia kadonnut, voinko kiittä lasta 🙄 ... tai kadonneet kuukautiskivut... enää ei tarvitse kuukautisten yhteydessä särkylääkeitä 🙄

Mahtavaa. Raskaus tuhosi allergiasi ja kuukautiskipusi. En ole tajunnutkaan, että voi olla tuhoja ikään kuin toisinpäin.

Toisaalta monelle meistä lapsettomistakin käy lihominen ja rupsahtaminen samassa iässä kuin useimmat saavat lapsia. Oma äitini syytti aina noin 30 liikakiloa jotka tuli ikävuosien 30-40 välillä lasten saamista. Mutta minä olen lapseton kun en koskaan löytänyt miestä, ja olen myös ikävuosina 30-44 lihonut 30 kiloa.

MInä ajattelin, että tämä on joku synnytysten ympäristötuhoketju. Siis kyllähän synnytysten takia tuhoutuu esim metsää (kaikki se paperi) ja lakanoiden pesuun menee kuumaa vettä vaikka hurumycket.

MITÄ ..ttua jalka kasvaa, maha jää roikkumaan, pissat housuun lopun elämää, ylipainoa 10-20kg, mikä ei pysy poissa. Kiva kun nyt tulee näitä "positiivisia" juttuja kun olen raskaana 24 viikolla. VIRHE VIRHE VIRHE! Hermo menee kun näistä ei voida kertoa punaisella präntättynä neuvolan oppaassa ja kortsu paketissa.

Jep, viitisen kiloa jäi. Ehkä ne ois jäänyt/kertynyt siltikin, kun ikää tullut lisää. Olin siis tositosi pieni ja timmi ennen, nyt normaali. Muuten synnytys meni tositosi hyvin, ei siinä mitään. Alatiesynnytys kyseessä. Seksielämään meni lapsen mentävä aukko. Se on toki niinkin, et se hiipui jo paljon aikaisemmin, välillä palaten. Toki elätän toivoa, et senkin aika tulee vielä. Nyt seksiä n kerran viikossa, välillä kaks kertaa. Kolmea krt en muista milloin ois ollut. Mies haluaisi mut mä nihkeilen. Ei hyvä. Oon vaan niin väsynyt monesti.

Vierailija kirjoitti:

Jep, viitisen kiloa jäi. Ehkä ne ois jäänyt/kertynyt siltikin, kun ikää tullut lisää. Olin siis tositosi pieni ja timmi ennen, nyt normaali. Muuten synnytys meni tositosi hyvin, ei siinä mitään. Alatiesynnytys kyseessä. Seksielämään meni lapsen mentävä aukko. Se on toki niinkin, et se hiipui jo paljon aikaisemmin, välillä palaten. Toki elätän toivoa, et senkin aika tulee vielä. Nyt seksiä n kerran viikossa, välillä kaks kertaa. Kolmea krt en muista milloin ois ollut. Mies haluaisi mut mä nihkeilen. Ei hyvä. Oon vaan niin väsynyt monesti.

Älä hätäile. Väsymys kyllä menee ohi ajan kanssa.

5 lasta ja 7 vuotta imetystä. Ei kummempia muutoksia minullakaan. Painonhallinta,kunto ja tietysti geenitkin vaikuttavat.

Napa vähän suureni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, viitisen kiloa jäi. Ehkä ne ois jäänyt/kertynyt siltikin, kun ikää tullut lisää. Olin siis tositosi pieni ja timmi ennen, nyt normaali. Muuten synnytys meni tositosi hyvin, ei siinä mitään. Alatiesynnytys kyseessä. Seksielämään meni lapsen mentävä aukko. Se on toki niinkin, et se hiipui jo paljon aikaisemmin, välillä palaten. Toki elätän toivoa, et senkin aika tulee vielä. Nyt seksiä n kerran viikossa, välillä kaks kertaa. Kolmea krt en muista milloin ois ollut. Mies haluaisi mut mä nihkeilen. Ei hyvä. Oon vaan niin väsynyt monesti.

Älä hätäile. Väsymys kyllä menee ohi ajan kanssa.

Näin mäkin uskon. Mut synnytyksestä on toki jo 3,5 v.. Nyt toki ihan jäätävä uhmavaihe päällä, siitä myös tuo väsymys. Noo, ehkä se helpottaa joskus.

Ennen todella kauniit rintani ovat pilalla lopullisesti. Myös vatsa jäi todella rumaksi. Käyn kirurgilla korjuttmassa ehdottomasti, en aio kärsiä turhaan pahasta mielestä näiden vuoksi. Nyt kun päätös on tehty, että tämä on ainoa lapseni. Inhosin sydämeni pohjasta raskauttta ja elin jatkuvassa syvässä syyllisyydessä kaikesta. En osannut nauttia edes lapsen syntymän jälkeen lapsesta, koska koen tehneeni kaiken väärin. Hirveää ja kammottavaa koko lapsen hankinta, en missään nimessä suosittele. Ja minulla on todella hyvä, osallistuva ja aktiivinen mies

Revähtäneet vatsalihakset, napa ”katosi” ja peräpukamat. Muuten olen tosi hoikka.