Lue keskustelun säännöt.
Mistä haen apua kun en jaksa lasten kanssa eron jälkeen
25.05.2019 |
erosta 6kk:tta, nyt alkanut tuntua siltä että kohta en enää jaksa. 4v ja 7v. Isomman kanssa menee ok, mutta pienempi veli on tosi raskas hoidettava. Oireilee eroa, tekee koko ajan kiusaa veljelleen, hakee huomiota negatiivisen käytöksen kautta (en jaksa hänelle huomiota siinä määrin antaa mitä ilmeisesti tarvitsisi, en vain jaksa). Ei leiki juuri ollenkaan omia leikkejä, on koko ajan minussa tai veljessään kiinni ja veljelläkin menee hermo. Iltaisin nukutukset kestää nykyään yli tunnin ja on vaikeita.
Isä ei juurikaan hoida lapsiaan, ovat siellä n. 1 yön viikossa ja sekin keskellä viikkoa (eli itse olen töissä, joten en saa ikinä esim. nukkua aamuisin pitkään, kun lapset herää kuudelta).
Kommentit (36)
Halusiko mies lapsia vai miksi hän inhoaa niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti monet miehet ovat vastuuttomia. Meilläkin erottiin kun lapset 1 ja 2v, ja isä on pitänyt luonaan vain n5 yötä/kk eron jälkeen vaikka luonapitovähennyksiä laskettaessa kertoi pitävänsä vähintään 10yötä/kk.. En voi ymmärtää tämmöisiä "vanhempia". Raha kyllä kelpaa mutta todellinen rakkaus ja kiinnostus lapsiin on mitä on..
Kokemuksesta tiedän, että vertaistuki auttaa paljon. Konkreettista apuakin voit saada samassa tilanteessa olevilta perheiltä, esim. lapset yökylään kerran viikossa puolin ja toisin kunhan tilanne on rauhoittunut.
Ole itsellesi armollinen, uupumuskin on syy saikkuun.. Menet nyt sieltä mistä aita on matalin.
Perhetyöntekijästä voi olla oikeasti apua, meillä keksi konkreettisia arkea helpottavia ratkaisuja joita en itse väsyneenä hoksannut..
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä lapsistasi lasun. Todennäköisesti tulet saamaan apua arjen pyörittämiseen. Aina pelätään sijoittamista, mutta se on vasta vihoviimeinen keino mitä tekevät.
Tämä on nyt vihoviimeinen asia mitä teet. Sitten juokset sossuaikojen perässä vielä kaiken päälle.
Hankit pelit ja laitteet lapsille ja sitten kun he ovat ruuduissa kiinni lepää ja nukut. Kun sinulla on taas voimia, niin otat nuo koneet heiltä pois. Ja sitten hankit heille harrastukset joissa leireillään paljon. Aika menee nopeasti ja kohta ovat niin isoja, että ulkoilevat kavereiden kanssa yksin.
aapeee kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta että pitää tehdä omista lapsista lastensuojeluilmoitus, saadakseen apua!
Isä ei halua lapsia enempää, joten se on ihan se ja sama mitä sieltä vaatii, eikä se ole lastenkaan etu että heidät sinne väkisin työnnän. Kun isä ei jaksa hoitaa. Ja lain mukaan etällä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia eli en edes voi pakottaa ottamaan.
Hullua kyllä. Mutta se on nopein tapa saada apua, eikä tarkoita, että lapset viedään pois.
Nuorempi siis varmaan on päiväkodissa? Voit puhua siellä jaksamisestasi ja voitte tehdä yhdessä lasun. Nykyään on oikeasti ylestä, että se tehdään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapeee kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta että pitää tehdä omista lapsista lastensuojeluilmoitus, saadakseen apua!
Isä ei halua lapsia enempää, joten se on ihan se ja sama mitä sieltä vaatii, eikä se ole lastenkaan etu että heidät sinne väkisin työnnän. Kun isä ei jaksa hoitaa. Ja lain mukaan etällä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia eli en edes voi pakottaa ottamaan.
Ja lasten etuko on se että heidän äitinsä uupuu?
Minkälainen keskusteluyhteys sulla on lasten isän kanssa?
No ei tietenkään ole lasten etu. Siksi mietin mitä apua voisimme saada minä ja lapset, jotta minun ei tarvitse uupua totaalisesti. Enkä koe että tarvittaisiin edes mitään tukiperhettä, jonkinlainen kotiapu ja toki tuo keskusteluapu perheneuvolassa olisi varmaan ihan riittävä tuki tässä kohtaa. Mutta ilmeisesti pitää pudota kunnolla pää edellä asfalttiin ennenkuin sitä apua saa.
Keskusteluyhteys on, mutta ei se asiaa muuksi muuta, kun mies vetoaa kaikkeen miksi lapsia ei voi tai pysty ottamaan, ja minä en sille asialle mitään silloin voi.
Ok. Eli edes se ei hetkauta isää, kun olet sanonut hänelle että sinä olet ihan puhki ja haluaisit nukkua edes kerran viikossa hyvin jaksaaksesi hoitaa lopun aikaa hänen lapsiaan?
Osta siivouspalveluita., jos mahdollista. Jos ei, laske rimaa siisteystason suhteen tässä kohtaa. Sen sä varmaan teetkin, että kokkaat isoja satseja kerrallaan, ettei tarvitse joka päivä olla tekemässä ruokaa.
Tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat ja tulevat koko ajan itsenäisemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aapeee kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta että pitää tehdä omista lapsista lastensuojeluilmoitus, saadakseen apua!
Isä ei halua lapsia enempää, joten se on ihan se ja sama mitä sieltä vaatii, eikä se ole lastenkaan etu että heidät sinne väkisin työnnän. Kun isä ei jaksa hoitaa. Ja lain mukaan etällä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia eli en edes voi pakottaa ottamaan.
Hullua kyllä. Mutta se on nopein tapa saada apua, eikä tarkoita, että lapset viedään pois.
Nuorempi siis varmaan on päiväkodissa? Voit puhua siellä jaksamisestasi ja voitte tehdä yhdessä lasun. Nykyään on oikeasti ylestä, että se tehdään yhdessä.
Tätä kautta siis esim.perhetyöntekijä/ tukiperhekin järjestyy nopeammin.
Laita kakarat ukolle. Pakkohan sen on ne hoitaa.
Ymmärrän, että on hankalaa enkä itse jaksaisi ollenkaan riiviölapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina sanonut, ettei avioero kannata. Siitä seuraa uusi helevetti. Yksinkertainen apu olisi, jos saisit silloin tällöin jonkun nukkumaan kotiisi lasten kanssa ja menisit itse hotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapeee kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta että pitää tehdä omista lapsista lastensuojeluilmoitus, saadakseen apua!
Isä ei halua lapsia enempää, joten se on ihan se ja sama mitä sieltä vaatii, eikä se ole lastenkaan etu että heidät sinne väkisin työnnän. Kun isä ei jaksa hoitaa. Ja lain mukaan etällä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia eli en edes voi pakottaa ottamaan.
Ja lasten etuko on se että heidän äitinsä uupuu?
Minkälainen keskusteluyhteys sulla on lasten isän kanssa?
No ei tietenkään ole lasten etu. Siksi mietin mitä apua voisimme saada minä ja lapset, jotta minun ei tarvitse uupua totaalisesti. Enkä koe että tarvittaisiin edes mitään tukiperhettä, jonkinlainen kotiapu ja toki tuo keskusteluapu perheneuvolassa olisi varmaan ihan riittävä tuki tässä kohtaa. Mutta ilmeisesti pitää pudota kunnolla pää edellä asfalttiin ennenkuin sitä apua saa.
Keskusteluyhteys on, mutta ei se asiaa muuksi muuta, kun mies vetoaa kaikkeen miksi lapsia ei voi tai pysty ottamaan, ja minä en sille asialle mitään silloin voi.
Omalla rahalla saa juuri sellaista apua kuin haluaa. Kun pyytää ilmaiseksi muilta, he päättävät mitä haluavat, miten ja milloin.
Niin toimivat myös viranomaiset. Joten jos he päättävät, että oikea apu sinulle on, että lapset sijoitetaan, niin sinä et silloin voi asialle mitään. Keskustele vaikka ventovieraiden kanssa mielummin.
Äläkä suorita ja mene mistä aita on matalin. Karsi kaikki ylimääräinen ja lepää itse enemmän.
Soitat heti maanantaina perheneuvolaan, jotta pääset tuen piiriin. Kunnan/kaupungin nettisivuilta pitäisi löytyä yhteystiedot. Jos ei löydy, niin soitat neuvolan ajanvaraukseen ja pyydät sieltä yhteystietoja.
Ei tässä mitään lasuja tarvitse kenenkään alkaa tekemään. Perheneuvolassa kartoitetaan teidän tuen tarpeet. Sieltä saa apua arkeen vanhemmalle ja tukea oireilevalle lapselle. Ja vinkkejä ja neuvoja miten tilanteen saisi purettua.
Nuorempi lapsi pelkää, että sinäkin lähdet ja hylkäät, kun isäkin lähti. Siksi ”roikkuu” sinussa ja veljessään. Tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Ei se käytös sinun kiusaksi ole. Se on hänen tapansa kertoa peloistaan ja tunteistaan.
Ennen kun saat yhteyden perheneuvolaan. Jätät kaiken toisarvoisen tekemisen ja yritä keskittyä pitämään lasta paljon lähellä. Ja 4-vuotiaalta voi kysyä jo mikä harmittaa tai pelottaa. Ja jutella asiasta ikätasoisesti.
Tiedän, että ainoana vanhempana ollessaan lasten nukkumaan menon jälkeen olisi yhtä sun toista tehtävää. Nyt kuitenkin sinun ja perheesi jaksaminen on etusijalla. Mene samaan aikaan nukkumaan kuin lapset. Helpottaisiko pienemmän oloa, jos menisitte yhdessä nukkumaan ja jopa ottaisit lapsen viereen nukkumaan. Tai siirtäisit patjan lasten viereen. Nukkumaanmeno on lapselle eron hetki. Ja jos lapsi pelkää vanhemman menetystä, voi todella olla vaikea nukahtaa ja taistelee siksi unta vastaan.
Tsemppiä! Kyllä se helpottaa. Ja apua saa, kun pyytää. Ja avuntarvetta ei tarvitse hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin varaa aika lastenvalvojalle ja tehkää isän kanssa lapsista tapaamissopimus, ei mitään järkeä että keskellä viikkoa ovat yhden yön isällään, varmaan vain rikkoo arkea ja lisää lasten oireilua, joka toinen vkl kaksi yötä paljon parempi kaikille.
Toisekseen yhteys neuvolaan tai perheneuvolaan ja pyydät avioeron ja jaksamisen takia neuvolan perhetyön ja kotipalvelun auttaa siinä arjessa.
Akuutissa hädässä yhteys lastensuojeluun, mikä nopeuttaa avunsaantia ja sitä kautta voit hakea tukiperhettä ellei isä esim suostu ottamaan lapsia joka toinen vkl niin olisivat sen tukiperheessä.
Voisiko työtä keventää hetkellisesti, lyhentää päiviä tai tehdä neljäpäiväistä työviikkoa?
Sitten on olemassa erilaisia tukiryhmiä eronneille tai väsyneille vanhemmille, jos koet että sellaisesta voisi olla apua. Myös lasten laittaminen johonkin harrastukseen kerran viikossa toisi vähän omaa aikaa, kesälläkin on erilaisia kesän kestäviä urheiluryhmiä.
Ja päiväkodista voi pyytää, että eivät anna nukkua päiväunia kuin max 30 minuuttia ja herättävät sen jälkeen. Sekin voi helpottaa lapsen nukkumaanmenoa. Tärkeämpää ovat kuitenkin kaikille kunnon yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina sanonut, ettei avioero kannata. Siitä seuraa uusi helevetti. Yksinkertainen apu olisi, jos saisit silloin tällöin jonkun nukkumaan kotiisi lasten kanssa ja menisit itse hotelliin.
Joo kyllä se oli ihan oma helvettinsä exän kanssa asua. Onneksi erosin vaikka väsyttää.
Perhetukea saa nykyään myös ilman lastensuojelun asiakkuutta. Valitettavasti monessa paikassa nämä tuet ovat todella rajalliset, jonka takia jonotkin on pitkät. Ensisijaisesti hoidetaan lastensuojelun piirissä olevat lapset, kun ne on akuutimpia. Mikä on tietty hyvä, mutta harmillista, että se venyttää niiden perheiden tarpeita, jotka eivät tarvitsisi lastensuojelun asiakkuutta, mutta saattavat ajautua sille, että sitten sekin tarve tulee. Ja noidankehä on valmis.
Olisiko alueellasi jotain mll-toimintaa tai muuta vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa, jossa saisit edes kerran kuukaudessa yhden vapaan itsellesi niin, että lapset ovat hoidossa ja sinulla vapaata töistä? Ja niin raskaalta kuin se tuntuukin, niin keskustele sen 4-vuotiaan kanssa. Tai yritä, jos hän saisi ulkopuolista keskusteluapua jostain, että pääsee purkamaan tuntoja. Ei se tilanne ole lapsillekkaan mukava.
No ei tietenkään ole lasten etu. Siksi mietin mitä apua voisimme saada minä ja lapset, jotta minun ei tarvitse uupua totaalisesti. Enkä koe että tarvittaisiin edes mitään tukiperhettä, jonkinlainen kotiapu ja toki tuo keskusteluapu perheneuvolassa olisi varmaan ihan riittävä tuki tässä kohtaa. Mutta ilmeisesti pitää pudota kunnolla pää edellä asfalttiin ennenkuin sitä apua saa.
Keskusteluyhteys on, mutta ei se asiaa muuksi muuta, kun mies vetoaa kaikkeen miksi lapsia ei voi tai pysty ottamaan, ja minä en sille asialle mitään silloin voi.