Kun ei pysty vain hyväksymään faktaa, että kaikilla on vaikeaa

Ei minulla ole vaikeaa eikä mitään kurjuutta. Päinvastoin. Elämäni on tasapainoista ja onnellista.

Kaikilla ei ole vaikeaa. Valtaosalla meistä menee ihan mukavasti.

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Narsistien ongelma.

Kun on maailman keskipiste, eikä muilla ole ongelmia.

Ap, kuulostat masentuneelta.

Mulla on kepeetä.

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Niinpä, olen itse samanlainen. Voit olla kiilollinen siitä, minkälaisen luonteen omaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Niinpä, olen itse samanlainen. Voit olla kiilollinen siitä, minkälaisen luonteen omaat.

Ei tämä luonnetta ole. Olen kymmenen vuotta muokannut ajatuksiani tietoisesti, ja se nykyään onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Kyllähän asenteensa voi valita, mutta tunteitaan ei. Voit tehdä töitä, hoitaa muita, hymyillä... Kun pääset kotiin niin itket suljettujen ovien takana. Jos tuntuu pahalta eikä saa sitä oloa pois niin voi esittää muille iloista, mutta ei se poista sitä pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Kyllähän asenteensa voi valita, mutta tunteitaan ei. Voit tehdä töitä, hoitaa muita, hymyillä... Kun pääset kotiin niin itket suljettujen ovien takana. Jos tuntuu pahalta eikä saa sitä oloa pois niin voi esittää muille iloista, mutta ei se poista sitä pahaa oloa.

Ennen tunnetta on ajatus. Tunne nousee ajatuksista. Siksi ajattelua pitää muuttaa. Kun uskot uudet ajatuksesi, niin tunnekin muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Niinpä, olen itse samanlainen. Voit olla kiilollinen siitä, minkälaisen luonteen omaat.

Ei tämä luonnetta ole. Olen kymmenen vuotta muokannut ajatuksiani tietoisesti, ja se nykyään onnistuu.

Musta sä annat nyt turhan negatiivisen leiman ihmisyydelle. Kuin kyse olisi vain yhdestä päätöksestä. Empatiakyvyttömyys kertoo suurista ongelmista. Sen pitäisi olla sisäsyntyinen rakennettu mekanismimme ja jos sitä ei ole niin on pahasti jotain vialla. Ja asenteesi on itsekäs. Jos minäkin pääsin muidenkin pitää päästä. Muutkaan eivät saa käsitellä tunteitaan, jos minä en käsittele. Ei tuo ole tervettä eikä tuohon tule tähdätä. Jos koet itsesi onnelliseksi niin selvä, mutta omaan maailmankatsomukseen tuo ei nyt uppoa.

Niin siis mikä ap:n ongelma on? Että elämä on yhtä kurjuutta, kun ap on tajunnut, että kaikilla on vaikeaa?

Ei kuulosta kovin kivalta. Ilmeisesti jokin elämän murrosvaihe menossa. Ikäkriisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Kyllähän asenteensa voi valita, mutta tunteitaan ei. Voit tehdä töitä, hoitaa muita, hymyillä... Kun pääset kotiin niin itket suljettujen ovien takana. Jos tuntuu pahalta eikä saa sitä oloa pois niin voi esittää muille iloista, mutta ei se poista sitä pahaa oloa.

Ennen tunnetta on ajatus. Tunne nousee ajatuksista. Siksi ajattelua pitää muuttaa. Kun uskot uudet ajatuksesi, niin tunnekin muuttuu.

Ei mene näin. Ensin tulee tunne. Eihän ihminenkään olisi selvinnyt, jos se menisi näin. Yllättävän ja uhkaavan tilanteen tapahtuessa ihminen reagoi ensin tunteella. Pelko! Mantelitumake saa viestin, että nyt on toimittava ja keho on fyysisesti jo reagoinut ennen kuin pää edes ehtii tajuta mitä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Kyllähän asenteensa voi valita, mutta tunteitaan ei. Voit tehdä töitä, hoitaa muita, hymyillä... Kun pääset kotiin niin itket suljettujen ovien takana. Jos tuntuu pahalta eikä saa sitä oloa pois niin voi esittää muille iloista, mutta ei se poista sitä pahaa oloa.

Ennen tunnetta on ajatus. Tunne nousee ajatuksista. Siksi ajattelua pitää muuttaa. Kun uskot uudet ajatuksesi, niin tunnekin muuttuu.

Höpö höpö. Ihmiset eivät ole robotteja. Ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet.

Eihän se ole fakta, että kaikilla on vaikeaa. Minulla on ainakin ollut elämässäni jaksoja, jolloin olen ollut todella onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Niinpä, olen itse samanlainen. Voit olla kiilollinen siitä, minkälaisen luonteen omaat.

Ei tämä luonnetta ole. Olen kymmenen vuotta muokannut ajatuksiani tietoisesti, ja se nykyään onnistuu.

Musta sä annat nyt turhan negatiivisen leiman ihmisyydelle. Kuin kyse olisi vain yhdestä päätöksestä. Empatiakyvyttömyys kertoo suurista ongelmista. Sen pitäisi olla sisäsyntyinen rakennettu mekanismimme ja jos sitä ei ole niin on pahasti jotain vialla. Ja asenteesi on itsekäs. Jos minäkin pääsin muidenkin pitää päästä. Muutkaan eivät saa käsitellä tunteitaan, jos minä en käsittele. Ei tuo ole tervettä eikä tuohon tule tähdätä. Jos koet itsesi onnelliseksi niin selvä, mutta omaan maailmankatsomukseen tuo ei nyt uppoa.

Kyse ei ole yhdestä päätöksestä vaan vuosien prosessista muuttaa asennettaan ja tunteitaan. Ja se tapahtuu ajatusten muuttamisen kautta. Ja tarkemmin, omia uskomuksiaan pitää muuttaa, jotta tunteet muuttuu.

En suinkaan ole empatiakyvytön. Mistä sellaisen sait päähäsi?

Kyllä minulla on negatiivisiakin tunteita, mutta elämäni ei ole ”kurjaa”. Olen vain surullinen isäni kuolemasta tai lapseni tilanteesta, mutta koska uskon nykyään, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi eikä ole syytä murehtia - niin elämäni on hyvää. Miksi ei olisi? Kaikkihan kääntyy lopulta hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näennäisesti meillä on kurjuutta, mutta se, koetaanko se kurjuudeksi vai ei, on eri asia. Asenne ratkaisee.

Minäkin elän uusperheessä, lapseni on masentunut, isäni juuri kuoli.... mhutta ei minun elämäni ole kurjuutta, ei edes vaikeaa.

Kyllähän asenteensa voi valita, mutta tunteitaan ei. Voit tehdä töitä, hoitaa muita, hymyillä... Kun pääset kotiin niin itket suljettujen ovien takana. Jos tuntuu pahalta eikä saa sitä oloa pois niin voi esittää muille iloista, mutta ei se poista sitä pahaa oloa.

Ennen tunnetta on ajatus. Tunne nousee ajatuksista. Siksi ajattelua pitää muuttaa. Kun uskot uudet ajatuksesi, niin tunnekin muuttuu.

Ei mene näin. Ensin tulee tunne. Eihän ihminenkään olisi selvinnyt, jos se menisi näin. Yllättävän ja uhkaavan tilanteen tapahtuessa ihminen reagoi ensin tunteella. Pelko! Mantelitumake saa viestin, että nyt on toimittava ja keho on fyysisesti jo reagoinut ennen kuin pää edes ehtii tajuta mitä tapahtui.

Se menee niin. Ja sitä kutsutaan itsensä johtamiseksi.