Lue keskustelun säännöt.
Huomaan taas, että äitinä teen niska limassa toisten eteen, mutta olen se joka jätetään huomiotta pääsiäisenä ja synttäreillä
24.05.2019 |
Tähänkö se menee, että olen se joka tekee kaiken metatyön, huolehtii vesipullot, aurinkorasvat ja hatut tarhaan vaikka mies on sinne eniten yhteydessä, siivoan, tiskaan ja laitan ruokaa, lasken mihin rahat riittävät. Jos haluan kotiimme jonkinlaisen tason, se on yksin ylläpidettävä. Somistan asuntoa sen verran, että täällä viihtyisi ja huolehdin kaiken tällaisen näkymättömän. Silti joka välissä huomaan, että minun pitää pyytää lupa jotta pääsen viihteelle, tai ainakin saan kotiintuloajat (joita en kyllä noudata), ja seuraavana aamuna pitäisi ampua ylös kukonlaulun aikaan koska juuri siitä seuraavana aamuna mies päättää haluta tehdä jotain perheenä. Ei koskaan silloin, kun olen muulloin käytettävissä. Aina jos joku tuo jotain ulkomailta, pääsiäisenä, juhannuksena, niin se on aina joko lapselle, jonka ymmärrän varsin hyvin tai sitten miehelle, koska hänellä on merkkipäivä, merkkipäivän aatto tai se vain sattui löytymään. Minut jätetään välistä, koska en itse joko välitä tai tarvitse mitään. Eilen kun mies palasi lentokentältä, hän toi lapselle jotain mutta jätti minut välistä kun oli niin kallista..
Suunnitelma alkaa siis kypsyä. Alanko ottamaan niin, etten enää ostele muille mitään, lopetan kaikesta huolehtimisen. Viimekin kerralla kun mietin, että voisin nyppiä kulmakarvat ja ajaa sääret, niin aloinkin pestä vessaa. Vihaan olla tällainen näkymätön olento, joka hoitaa kaiken mutta joka ei tunnu muiden mielestä tarvitsevan mitään.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sun ilohan onkin se äitiys itsessään. Sä olet valinnun työn huolehtia muista.
Ukkos kyllä kuulostaa itsekkäältä. Toisaalta jos olet sille kertonut ettet tarvitse tai halua mitään niin oma on syys.
Muistaa pääsiäisenä? Mitä ihmettä?
Muutoinkin koko vuodatuksesi on naurettava. Olisit jättänyt lapset tekemättä.
Nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen alistaminen, sorto ja epätasa-arvo aitaa?
Marttyyrimamma ei kerkiä edes sääriä sheivaileen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä perheesi on tähän sanonut, kun olette tästä keskustelleet?
Kommenttien taso kertoo taas paljon, enemmän odottaisin toisilta äideiltä vastauksia että miten heidät huomioidaan kotona ja muualla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaa pääsiäisenä? Mitä ihmettä?
Muutoinkin koko vuodatuksesi on naurettava. Olisit jättänyt lapset tekemättä.
Tämä kommentti vasta olikin hieno :D
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta mua naurattaa tuo muistaminen pääsiäisenä ja juhannuksena :D. Muuten en osaa ottaa kantaa. sori.
Samoin - minuakaan ei ole kukaan koskaa muistanut pääsiäisenä saati juhannuksena. Mihin tästä voisi valittaa? On tämä kyllä aika kamalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaat itseäsi viattoman uhrina, ikään kuin olisit tahdoton olento vailla vastuuta, etkä itsenäinen toimiva aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Mitä, jos pahinman marttyyrin roolin sitten Jeesuksen sijaan ihan ottaisi sitä todellista vastuutaa omassa elämässäsi?
En ole koskaan elänyt tavallasi, vaikka lapsia on kolme. Tosin juhannuksena meilläkin kaikki lahjat menevät miehelle, hän kun on syntynyt 24.6.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei huomioitu, joten erosin miehestä ja huomioin nyt itse itseäni. Kuulostaa ehkä karulta, mutta niin järkevät ihmiset tekevät. Äitejä pidetään yleisesti piikoina, kannattaa pitää puolensa.
Ota vähän rennommin. Ostele itsellesi lahjoja niin ei potuta. Tee vähemmän ja säilytä hyväntuulisuutesi. Osoita rakkautta halaamalla ja puhumalla ystävällisesti, konkreettiset lahjat toisille voivat olla edullisiakin.
Elämää voi helpottaa monella tapaa. Esimerkiksi ruuanlaiton voi yksinkertaistaa käyttämällä paljon esikäsiteltyjä aineksia ja näin sesonkiaikaan laittamalla kasviksia suoraan katttilaan tai uuniin. Tuo vaihe, missä elät, on aika lyhyt jos et hanki lisää lapsia. Palkkaa tulee lisää ja lapsi kasvaa.
Nauti siitä sisustamisesta. Jos teillä on hyvä ilmapiiri, miehesikin tekee enemmän jos et passaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sinulla ajanhallinnan kanssa ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta mua naurattaa tuo muistaminen pääsiäisenä ja juhannuksena :D. Muuten en osaa ottaa kantaa. sori.
Samoin - minuakaan ei ole kukaan koskaa muistanut pääsiäisenä saati juhannuksena. Mihin tästä voisi valittaa? On tämä kyllä aika kamalaa...
Niinpä. Kohta on helatorstai, mutta en usko että kukaan muistaa minua. Ei tullut viime vuonnakaan lahjan lahjaa eikä edes korttia!
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien taso kertoo taas paljon, enemmän odottaisin toisilta äideiltä vastauksia että miten heidät huomioidaan kotona ja muualla. Ap
Sinä kirjoitit uhriutumistarina, etkä antanut mitään muuta motiivia aloituksellesi. Kommenttien taso on sitä mitä tilaa. Jos toiveesi on tuo olisit kysynyt miten teidät huomiodaan kotona ja muualla menemättä siihen henkilökohtaiseen elämään.
Sama muuten päätee oikeaan elämään. Kunnioitus on ansaittava. Turha sanoa, ettei herrasmiehiä ole, jos ei osaa vaatia arvoistaan kohtelua.
No kyllä meilläkin meinasi lipsua vähän siihen suuntaan, että "minä aina joustan ja itse en saa mitään". Mutta huomasin, että ei kukaan tule minulle tarjoamaan tilaisuuksia lähteä lenkille, hierojalle yms. - itse ne pitää ottaa. Eikä se toisten vastuulla oikeasti olekaan. Meillä mies ei edes ole mikään jyrä, mutta itse olin niin kaino ja kiltti, että "en halunnut olla vaivaksi" enkä välttämättä edes avannut suutani. Olin saattanut ajatella että lähden lenkille kun mies tulee töistä, mutta kun mies tuli, hän saattoi kertoa joitain omia suunnitelmia, jolloin olin vain että "ok" ja niin en "koskaan" päässyt lenkille.
Mutta kun huomasin, että tämä aiheutti katkeroitumista, päätin muuttua. Kyllä, minun piti muuttua, ei toisten. Eihän miehellekään kukaan tule tarjoamaan ja järjestämään mitään! Itse hän järjestää mitä haluaa.
Ja niin piti opetella vain iloisesti avaamaan suunsa, kertomaan toiveistaan, ja jos toiveet menivät ristiin, sopimaan asioista.
Kuten: Mene sinä tänään sinne, minä menen huomenna sinne. Voitko järjestää keittiön sillä aikaa kun laitan lapset nukkumaan? Ja kyllähän mies oli valmis järjestämään, ei hän vain oma-aloitteisesti huomaa, mitä kaikkea taloudessa juuri nyt minun mielestäni pitäisi tehdä.
Ennen saatoin myös ajatella, että eihän meillä ole varaa minun hierojakäynteihin. Mutta kun katsoo ne yhtä tärkeiksi kuin lasten harrastukset tai miehen poikien reissut, niin niiden ei tarvitse olla se, mistä ensimmäisenä säästetään. Tämäkin minun vain piti uskaltaa itse ottaa esille ja pitää tärkeänä.
AP
Sun kannattaa ostaa itse lahjoja itselle kun et niitä muuten saa. Muutenkin pidä huoli itsestäsi. Toki myös muusta perheestä, mutta aseta oma hyvinvointisi yhtä tärkeäksi kuin muiden hyvinvointi.
Sen vessan voit vaikka jättää välillä siivoamatta. Tuskin se niin saastainen on että tauteja levittäisi. Ja osaa sen mieskin siivota (vaikka ei sinun asettamia standardeja täyttäisikään).
Omassa suvussa on useita läheisriippuvaisia naisia. He ohittavat omat tarpeensa ja suuntaavat energiansa muista huolehtimiseen ja auttamiseen, haluttiin sitä tai ei. Itse sain ristikseni yhden heistä.
Oikeasti se on aika ahdistavaa kun läheisriippuvainen pyörii ympärillä hössöttämässä.
Antaisi edes joskus läheistensä olla rauhassa. Mutta eipä se onnistu, kun eihän kukaan osaa huolehtia mistään oikein. Varmaan koko maailma romahtaa sitten läheisriippuvainen ei ole enää huolehtimassa kaikesta.
Itse sain mahdollisuuden elää omaa elämää kun muutin ulkomaille. Mutta sitten kun palasin Suomeen, luikerteli läheisriippuvainen taas huolehtimaan ja auttamaan. Lopulta meillä meni välit poikki kun auttamisen kohteena oleminen kävi liian raskaaksi.
Tämä väkisellä auttamaan tunkeva puolusteli käytöstään sillä, että hänen on aina pitänyt huolehtia kaikesta. Mitä nyt viimeiset parikymmentä vuotta (ainakin) häntä on kielletty huolehtimasta ja on yritetty saada hänet huolehtimaan itsestään. Mutta ei voi, kun hänen pitää huolehtia muista.
Olisiko muitakin vaihtoehtoja kuin että uhrautuu ja huolehtii kaikesta, tai sitten että heittää kaiken ja heittäytyy itsekkääksi?
Lapsiko olet?