Kosketatko toista ihmistä?
Kosketatteko toista ihmistä fyysisesti, esim. työkaveria, tuttua tai ystävää? Miksi teet näin tai miksi et? Miten kosketat? Miten itse koet sen, että toinen ihminen koskettaa? Kyse ei nyt siis ole kosketuksesta parisuhteessa yms. suhteissa.
Ja kysyn siksi, koska aihe on mielestäni mielenkiintoinen, koska ihmiset kokevat hyvin eri tavalla fyysisen kosketuksen.
Kommentit (45)
Vauvat nauravat minulle. Näytänkö jotenkin hassulta? :)
Vierailija kirjoitti:
Itselle se on merkki hyväksynnästä ja toveruudesta. Tavallaan kuten hymy. Ihan tuntemattomia ihmisiä ei mielestäni tule koskettaa.
Onko koskettaminen sinulle ihan arkipäivää ja tulee ihan huomaamatta vai esimerkiksi tietyissä tilanteissa?
En kosketa enkä pidä siitä, että vieras ihminen koskee. Esim työpaikalla koen ahdistavana jos kollega/asiakas koskee. Myös tuttavien kosketus ahdistaa.
Mutta mulla on muutenkin rajoittunutta sosiaalinen kanssakäyminen.
En halua että kukaan koskettaa minua enkä mielellään kosketa muita kuin puolisoa. Töissä ärsyttää kun etenkin vanhemmat asiakkaat tulevat aivan liian lähelle ja pitävät kättä esim. olkapäällä.
Vierailija kirjoitti:
En kosketa enkä pidä siitä, että vieras ihminen koskee. Esim työpaikalla koen ahdistavana jos kollega/asiakas koskee. Myös tuttavien kosketus ahdistaa.
Mutta mulla on muutenkin rajoittunutta sosiaalinen kanssakäyminen.
Sama paitsi olen sosiaalinen ihminen, mutta silti en pidä halailijoista ja koskettelijoista yhtään.
Harvoin tulee kosketettua ketään. En tahdo loukata muiden ihmisten fyysistä tilaa ja koskemattomuutta. Jotain hyvää kaveria saatan kätellä tai joskus harvoin halata kohteliaisuudesta, jos ei olla pidempään aikaan nähty, mutta ei sekään luontevalta tunnu. Kait tuosta syystä en ole ikinä mitään parisuhteitakaan onnistunut muodostamaan.
Vierailija kirjoitti:
En kosketa enkä pidä siitä, että vieras ihminen koskee. Esim työpaikalla koen ahdistavana jos kollega/asiakas koskee. Myös tuttavien kosketus ahdistaa.
Mutta mulla on muutenkin rajoittunutta sosiaalinen kanssakäyminen.
Tämä. Nykyiset työkaverini koskettavat minua aina välillä esim. selkään ja koen sen outona, koska en ole tottunut.
Olen koskettaja. Kosketus tulee minulla vaistomaisesti, kun haluan näyttää toiselle, että olemme samalla puolella, samassa hetkessä tässä ja nyt. Koen, että kosketus on lohdullisempaa kuin pelkät sanat, niin hyvässä kuin huonossa. Toisaalta tiedän hyvin rajani ja olen siitä tarkka, kaikessa.
Pidän ihmistä joka koskettaa lämpimänä ja ystävällisenä. Minua ei siis asia vaivaa. Itse saatan koskettaa esim. taputtamalla olkapäälle kollegaa, jos teki jonkun asian hyvin, kiitokseksi jne.
En kosketa aikuisia ja ahdistaa, jos mua kosketellaan. Halailusta ja olalle tai selkään taputtelusta en tykkää yhtään. Jäykistyn ihan, jos mua joku tulee halaamaan.
En todellakaan halua koskea ketään muuta kuin miestäni ja pieniä lapsiani, aikuista lastakaan en koske kuin hätätilanteessa. Inhoan kättelyäkin, ihan typerä tapa.
Minulle mieheni kosketus on todella, todella tärkeää, tuntuu todella hyvältä ja on henkisestikin merkityksellistä, ja se että minä kosketan häntä. Ehkä siksi en tykkää muiden kosketuksista, eikä meillä kotona eikä koko maakunnassa ole ollut halailu tapana, kouluaikoina jotkut tytöt jotka yrittivät esittää tosi cooleja ja suosittuja halailivat toisiaan suurieleisesti ja kovaan ääneen kailottaen, mielestäni se oli naurettavaa.
Minä tykkään koskettaa ja halata, se on minulle tosi luonteva tapa, koska lapsuudenkodissani halattiin paljon ja muutenkin osoitettiin läheisyyttä koskettamalla. Olen kuitenkin aika varovainen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole kovin läheinen. Tiedän, että kaikki eivät pidä kosketuksesta ja tahdon kunnioittaa sitä. Jos minun tekee mieli halata esimerkiksi uudehkoa ystävää, niin kysyn että saako halata. Joskus saa, joskus ei. Kiintymystä voi ilmaista muutenkin, jos halaaminen ei ole toiselle osapuolelle mieluista.
Koirilla on käytössä viesti ettei saa lähestyä eli laitetaan remmiin keltainen nauha mikäli ei toivota huomiota koiralle.
Tätä voisi soveltaa meille kosketus kammoisille ;)
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi aina näiden halalijoiden seurassa, kun itse ei pysty lähestymään muita luontevasti.
Oon aika introvertti, joskin puhelias, mut tykkään just halailusta ja koskettelusta. :DDD
Melko uusi työkaverini on pari kertaa hipaissut sormillaan pitkin selkärankaani. Tämä on jo minusta liikaa. Olkapäähän taputus ei haittaa tai esimerkiksi halaus silloin tällöin, jos on jokin erityinen syy halata.
Kosketuksia on erilaisia. Itse usein vain hipaisen olkapäästä jos haluan osoittaa tukea. Väkisin en halaile tai koskettele. Näihin kehittyy vaisto. Se koskettaja.
Vierailija kirjoitti:
Melko uusi työkaverini on pari kertaa hipaissut sormillaan pitkin selkärankaani. Tämä on jo minusta liikaa. Olkapäähän taputus ei haittaa tai esimerkiksi halaus silloin tällöin, jos on jokin erityinen syy halata.
Tuo kuulostaa jo häirinnältä.
Olen vilkas karjalainen ja ihan luonnostaan halaan tuttuja. Kukaan ei ole pahastunut, päinvastoin ujompikin on ilahtunut.
Nyt asumme Espanjassa ja olen uusia tapoja oppimassa. Siellähän annetaan poskisuukot molemmille poskille esim. kampaamossa.
Tätä tervehtimistä nyt siis opettelen.
Hassusti se vielä menee ja usein kolautan pääni suukotettavan päähän.
Sitten nauramme yhdessä!😂😂
En koskettele ikinä ketään vierasta ja en oikeastaan monia tuttujakaan muuten kuin ehkä tavatessa ja toisen osapuolen niin halutessa. Inhoan itse yli kaiken sitä, että minua lääpitään "tuttavallisesti", joten karsastan iholle tietoisesti tulevia tyyppejä.
Olen sosiaalinen ambivertti, joten minun on helppo jutella ihan kenen kanssa vain, mutta koskettamiseen tarvitaan paljon enemmän kuin juttelua. Jos toinen on oikeasti tuttu, niin minun on helppo halata, mutta siihen se koskettaminen jääkin ja en läpi ketään. Tosin toisen ihmisen lohduttaminen vaikka halaamalla on todella vaikeaa.
En siis lääpi ketään ja en tykkää koskea esimerkiksi toisen hiuksiin yhtään ja jotakin aurinkorasvan levittämistä toisen selkään on minulle yksi asia, jota karttelen.
Poikkeuksena sääntöön ovat tietenkin lapseni ja mieheni, heihin kosketan mielelläni ja heiltä on helppo ottaa kosketuksia vastaan.
Itselle se on merkki hyväksynnästä ja toveruudesta. Tavallaan kuten hymy. Ihan tuntemattomia ihmisiä ei mielestäni tule koskettaa.