Jos taaperon äiti kuolee

Miten tuon ikäiselle sitten kannattaa kertoa äidin kuolemasta? Sanoa että äiti on taivaassa vai mitä?

äidistä tuli nyt matojen kakkaa et näe häntä enää koskaan 

Ymmärtääkö lapsi jos hänelle selittää syyn, esim. Sairaus vai kerrotaanko edes?

Kyllä mun elämään on vaikuttaneet hyvin vahvasti negatiiviset asiat joita en muista koska ne on tapahtuneet kun olin alle kaksivuotias, vaikka jotain pieniä välähdyksiä muistan siltäkin ajalta. Alle kolmevuotias ei varmasti muista äitiään kuin ehkä sen välähdyksen ja jonkinlaisen tunteen, mutta kyllä se menetys saattaa silti aiheuttaa kaikenlaista vahinkoa alitajunnan kautta esim. selittämätöntä turvattomuuden tunnetta.

Äitini kuoli kun olin 3v. En muista hänestä mitään.

Mitä jos äiti kuolee synnytyksessä, kärsiikö lapsi siitäkin?

Kyllä tunnemuisti jää, kehomuisti, miten on hoivattu. Hylkäämisen tunne. Uskon että melko tiedostamattomia ovat. Selkeitä muistikuvia voi olla hyvin minimaalisesti koska aivot ovat sen sorttiset niin pienellä että muistikuvia ei juuri vielä jää.

Hyvin todennäköistä on, että se isä löytää lapselle uuden äidin. Isästä siis riippuu, miten paljon lapselle äidistä puhuu.

Minä taas koin hirveänä ja vääränä sen, kuinka kaikki vaan jatkoivat "mahdollisimman normaalisti". Äiti kuoli ja minulla kaikki sen myötä pysähtyi ja mureni. Olisin kaivannut sitä sääliä ja surkuttelua, edes noteeraamista, sillä tapahtunut oli kamalaa ja sääli ja surku ja murhe olisi ollut täysin paikallaan. Muut jatkoivat niin kuin ei mitään, minä jäin aika yksin ja edelleen aikuisena tunnen etten ole hyväksynyt tapahtunutta tai päässyt siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin todennäköistä on, että se isä löytää lapselle uuden äidin. Isästä siis riippuu, miten paljon lapselle äidistä puhuu.

Ei se +3-vuotiaana solmittu suhde pysty enää korvaamaan sitä aiempaa suhdetta, vaikka varmasti tärkeäksi muodostuisi ja tuntuisi lapselle isompana äidiltä. Mutta mitä tulee siis lapsen tunnekehitykseen yms., niin isällä tulee olemaan paljon suurempi rooli kuin uudella naisella tai kenelläkään naispuoleisella sukulaisella.

Lapsenlapseni ukki kuoli, kun hän oli 3 vuotias. Hän muistaa väläyksiä ukistaan. Hänelle kerrottiin ukin menneen taivaaseen.

Kouluikäisenä hän kertoi, että aina nähdessään nosturin, hän kuvitteli, että ukki nostettiin sellaisella taivaaseen.

Hän on nyt 15 , eikä vieläkään tiedä, että ukki teki itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi muistaa korkeintaan välähdyksiä, mutta kyllä lapselle silti voi asiasta vakavia traumoja tulla. Varsinkin, jos äidin kuolema on ollut itse aiheutettu. Mutta apua löytyy.

Lapsihan tuskin saa siitä kuulla jos kuolema on itse aiheutettu.. Tai varmaan vanhempana ehkä. Mutta siinä taaperoiässä. Mitä ne vakavat traumat voivat käytännössä olla?

No hyvänen aika. Sehän on tosi traumaattista koko lähipiirille. Etkö usko, että taaperoon vaikuttaa, jos isovanhemmat ovat loppuelämän ihan sirpaleina, isä vuosien ajan täysin romahtanut, eikä elämässä ole ketään aikuista, joka olisi selvinnyt edes jollain lailla toimintakuntoisena? Ja toki kuolinsyy pitää puhua, se vaiettu salaisuus rikkoo vielä paljon enemmän. Koska kyllä lapsi tietää, ettei asiat ole kunnossa.

Aivan! Lisäksi erittäin traumaattista että elämän tärkein ihminen josta on täysin riippuvainen vaan katoaa! Lapsella ei ole vielä minkäänlaista kykyä ymmärtää ja käsitellä asiaa. Lapsi tuntee suunnatonta ikävää ja lamaannuttavaa kauhua ja hylkäämistä. Äiti ei tule vaikka kuinka itkee ja odottaa. Aikuiset ympärillä käyttäytyvät pelottavan oudosti, saattavat jopa itkeä. Myöhemmin vaikka muisto äidistä hämärtyy mielessä, tunne muisto jää, ja sama kauhun ja hylätyksi tulemisen kokemus aktivoituu helposti läheisissä ihmissuhteissa.

Tässä tilanteessa olisi kannattanut äänestää persut hallitukseen

Tuttu ei muista äidistään mitään.