Olen pska ystävä. En tiedä kuinka paljon voin sitä perustella masennuksella ja ahdistuksella
Tuttua kenellekään?
Olen kyllä ennen ollut hyvä ystävä. Tunnen paljon syyllisyyttä siitä, että enää en ole ollut. Viesteihin vastaaminen kestää ikuisuuden tai en välttämättä soita puheluihin takaisin. Syynä tähän osin on, että ajattelen olevani niin huonoa seuraa ja myös en haluaisi pitää ketään kovin lähellä, kun jos kuolen, niin he kärsivät sitten enemmän. En tiedä pystyisinkö pakottamaan itseni vastaamaan, jos vaan joka kerta väen väkisin tekisin niin. Ehkä olen totuttanut itseni käyttäytymään huonosti ja mitä useammin sitä toistaa, sen luontevampaa se on.
Kommentit (8)
Itsekin olin aika kehno ystävä haastavassa elämänvaiheessa, jolloin minulla oli paljon masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. En jaksanut välittää muiden asioista, tuntui että se vei vain liikaa voimia. Olin ennen tuntenut erittäin paljon rakkautta ystäviäni kohtaan, mutta se kaikki rakkauden tunne katosi. Minusta tuntui, että en kyennyt rakastamaan enää yhtään ketään, en ystäviäni jotka olivat vielä joskus olleet minulle täysin korvaamattomia, en perhettäni, en etenkään itseäni. Mietin jopa vakavasti, että lopettaisin kokonaan yhteydenpidon ystäviin. Tuntui, että en välittänyt enää yhtään mistään.
Masennus ja ahdistus ovat pirullisia. Pitää vain koittaa muistaa se, että masennuksen ja ahdistuksen aiheuttamat oireet eivät yleensä kerro niinkään ihmisestä itsestään tai hänen persoonastasta. Ennemmin ne oireet vain kertovat siitä, miten raastavia mielialaongelmat voivatkaan olla. Ihminen, jonka käytös muuttuu masennuksen ja ahdistuksen seurauksena, ei ole paska ihminen.
Tuttua. Tein noin ollessani vakavasti masentunut.
Ystävät kärsii. Itse esitän että kaikki on hyvin. Minulla ei ole kuin pari ystävää, joten toistaiseksi pystyn tähän.
Onhan se tuttua.
Vähensin lopulta pysyvästi omaa tavoitettavuuttani, vaikka masennus on jo takana päin.
Läheisimmät ystäväni ovat sopeutuneet asiaan hyvin, enkä muutenkaan yksinkertaisesti jaksa tuntea enää turhaa syyllisyyttä siitä, että teen omaa hyvinvointiani tukevia valintoja. Saan nimittäin paljon enemmän elämääni voimavaroja siitä, että voin käyttää keskeyttämätöntä aikaa rauhalliseen omaan harrastamiseen, lukemiseen tai ulkoiluun, kuin että olisin aina valmis kirjoittelemaan viestejä heti puhelimen piipatessa. Keskustelut ja kuulumisten vaihdot hoidetaan sitten pääasiassa kasvokkain.
Tämä on kierre. Kun ei kykene pitämään yhteyttä ystäviin, seuraa siitä huono omatunto, mikä puolestaan pahentaa masennusta.
Vaikka tiedostan tämän, toimin edelleen samalla tavalla. Koska en kykene muuhun.
Minulle kävi samalla tavalla. Lisäksi, kun masennus eteni, lakkasin välittämästä mistään. Ei kiinnostanut enää mikään, ei myöskään siis kaverit.