Lue keskustelun säännöt.
"Menetin" ihastukseni ja pelkään etten ikinä löydä ketään.
23.05.2019 |
Pelkään oikeasti että jään yksin elämässä enkä esimerkiksi ikinä saa perhettä ja omia lapsia. Mulla oli ihastus jonka kanssa oli pientä flirttiäkin ja juttelua (ei mitään fyysistä), mutta asia ei oikein koskaan edennyt mihinkään. Nyt pari päivää sitten kuulin että ihastus on alkanut seurustelemaan toisen kanssa, joten se siitä.
Mietin, miksi en vain voi löytää rakkautta elämässä. Olen todella kyllästynyt olemaan yksin, olen valtaosan elämästäni ollut sinkku (takana vain yksi vuoden mittainen seurustelusuhde). Olen 26v. nainen ja vaikka järjellä ajateltuna tiedän että minulla on vielä aikaa rakastua ja perustaa perhe, niin tunnetasolla silti ahdistaa ihan kamalasti.
Nytkin menetettyäni tuon ihastuksen olen taas aivan maassa ja lannistunut. Mikä on todennäköisyyteni ikinä löytää rakkautta, kun ihastun itse todella harvoin, ja kun ihastun, niin sekään näemmä ei saa vastakaikua. Yksinäisyys tekee minut surulliseksi.
En tiedä miksi tein tämän aloituksen, kai haluaisin vain keskusteluseuraa näistä ajatuksista. Pliis älkää olko tylyjä, olen jo aivan maassa valmiiksi.
Kommentit (126)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kansainvälistä deittisivua? Onko kellään kokemusta?
Kyllä miehet teistä kovasti tykkää, mutta kun ei kelpaa normaalipainoinen akateeminen mies.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehet teistä kovasti tykkää, mutta kun ei kelpaa normaalipainoinen akateeminen mies.
Kun etsin kumppania, normaalipaino ja akateemisuus eivät ikävä kyllä yksin riitä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kansainvälistä deittisivua? Onko kellään kokemusta?
Sun olisi helpointa lentää johonkin lähellä olevaan Euroopan kohteeseen ja avata Tinder. Lähimaihin pääsee lentämään itkettävän halvalla ja maateitse edeten vieläkin halvemmalla, esim. Tallinnasta Puolaan pääsee bussilla aika ajoin 1-12e ja siitä edelleen saksaan junalla. Nyt siellä näytti olevan samainen reitti normi hinnoin (51e) :P
Muutamat mun kaverit olivat kyllästyneet erinäisiin sivustoihin ja halusivat nähdä paikallisen tason Tinderissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehet teistä kovasti tykkää, mutta kun ei kelpaa normaalipainoinen akateeminen mies.
Tämä todistaa juuri tuon aiemman pointin siitä, että mies katsoo naisia "hyvä-huono" kun taas nainen miehiä "oikea-väärä". Olen sinkkunainen ja tuo normaalipainoisuus ja akateemisuus eivät kerro minulle yhtään mitään siitä, olisitko sinä oikea mies minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kansainvälistä deittisivua? Onko kellään kokemusta?
Sun olisi helpointa lentää johonkin lähellä olevaan Euroopan kohteeseen ja avata Tinder. Lähimaihin pääsee lentämään itkettävän halvalla ja maateitse edeten vieläkin halvemmalla, esim. Tallinnasta Puolaan pääsee bussilla aika ajoin 1-12e ja siitä edelleen saksaan junalla. Nyt siellä näytti olevan samainen reitti normi hinnoin (51e) :P
Muutamat mun kaverit olivat kyllästyneet erinäisiin sivustoihin ja halusivat nähdä paikallisen tason Tinderissä.
No, onnistiko kavereitasi? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kansainvälistä deittisivua? Onko kellään kokemusta?
Sun olisi helpointa lentää johonkin lähellä olevaan Euroopan kohteeseen ja avata Tinder. Lähimaihin pääsee lentämään itkettävän halvalla ja maateitse edeten vieläkin halvemmalla, esim. Tallinnasta Puolaan pääsee bussilla aika ajoin 1-12e ja siitä edelleen saksaan junalla. Nyt siellä näytti olevan samainen reitti normi hinnoin (51e) :P
Muutamat mun kaverit olivat kyllästyneet erinäisiin sivustoihin ja halusivat nähdä paikallisen tason Tinderissä.
No, onnistiko kavereitasi? :)
Itse asiassa kyllä. Varsinki Keski-Euroopassa ihmiset on järjestään todella sosiaalisia joten kaverit pääsi heti tapaamaan uusia tuttavuuksia. Yksi vielä miettii jatkaako tämän löydön kanssa vai ei, mutta loput ovat olleet tosi tyytyväisiä. Kulkemisen voi tosiaan tehdä halvaksi seuraamalla eri sivustoilta tulevia tarjouksia lennoissa/julkisen liikenteen osalta. Tinder itsessään toimii lähinnä helppona kontaktointikanavana ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä samoissa tunnemissa. Ja vaikka on nuori ja olisi käytännössä aikaa, niin vuodet vierii hirveän nopeasti, eikä kumppania näy. Tuntuu että vastahan sitä oli 18-vuotias ja nyt siitä on kulunut jo kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta ja sitä on jo 30-vuotias.
N24
Tämän takia keskisynnyttäjienkin ikä kasvaa. Ei löydetä kumppania.
Niinpä. Ennen vanhaan otettiin vain joku suurin piirtein sopiva puoliso, pamautettiin naimisiin ja tehtiin lapset, koska se oli sosiaalinen normi. Vaikka tilastojen valossa näyttää siltä että "kaikilla" oli puoliso ja perhe, niin en usko että läheskään kaikki olivat onnellisia. Itse asiassa uskon että suuri osa ihmisistä on onnettomia aina, oli aikakausi mikä hyvänsä, onnnettomuuden syy vain vaihtelee.
Taitaa enemmänkin olla niin että ennen vanhaan oltiin valmiimpia tutustumaan ja hitsautumaan yhteen ajan kanssa.
Nyt odotellaan speksilistan kanssa Hollywood-tarinaa jossa vastaan tupsahtaa tyhjästä perfect match joka herättää supervahvat tunteet nanosekunnissa.
No enpä sanoisi. Minulla ei ainakaan ole mitään speksilistaa ja ymmärrän realiteetit. Ainut välttämättömyys on se, että toinen oikeasti saa tunteet heräämään. Enkä nyt tarkoita välttämättä mitään rakkautta ensisilmäyksellä, mutta voimakas kiinnostus / ihastuminen pitää kyllä melkein heti tulla. Jos toinen tuntuu jo alkuun täysin väärältä, ei suhteeseen ryhtymisestä ole mitään järkeä. Tiedän toki niitäkin joilla ajatukset toisesta ovat ajan myötä muuttuneet siitä mitä ne alussa olivat, mutta jotenkin en jaksa uskoa, että omalla kohdallani niin voisi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kotoa poistuminen on varmasti sellainen asia, missä voisin skarpata. Tapaan kyllä ihmisiä töissä ja liikuntaharrastusten parissa, mutta illat vietän monesti kotona. En ole yhtään baarissakävijätyyppiä. Ehkä voisin käydä useammin ihan vaikka kävelemässä kaupungilla tai jossakin alkoholittomissa tapahtumissa. Nyt kesällä sellaisia mahdollisuuksia onkin paljon enemmän.
Tähän sellainen vinkki, että yksi joka saa sinut ulos on se, että otat itsellesi päivittäisen 10,000 askeleen tavoitteen, puhelimissa on näitä äppejä jotka laskee askeleesi.
Yrität tavoitteeseen joka päivä kävellen kaupungilla ja puistoissa sekä kävelypoluilla. Eri paikoissakin eikä aina samaa reittiä pitkin.
Liikunta myös laskee ahdistuneisuutta. Jos on yhtään sosiaalista ahdistuneisuutta, liikunta laukaisee sen todella tehokkaasti pois. Tulet jopa sosiaalisemmaksi liikkumalla.
Itse teen tätä ja vaikka normaalisti en juttele lähes kenellekään normaalissa elämässäni, niin näillä kävelyillä törmää jatkuvasti ihmisiin ja tilanteisiin missä tapahtuu juttelua täysin tuntemattomien kanssa, ja nämä voivat johtaa syvempiinkin tuttavuuksiin.
Ihmiset ulkoiluttavat koiria ja ei ole mitenkään mahdotonta, että joskus syntyy hieno tuttavuus kun tulee vastaan söpö koira ja päädyt jotenkin juttusille siinä tilanteessa.
Ja vähintäänkin kuntosi kasvaa ja keho sekä terveys kiittää kun kävelet. Win/win.
Kumppanin tapaa yleensä sitä myöten, mitä elämässä tekee muutenkin. Esimerkiksi kuntosalilta moni on löytänyt tuttavuuksia, ystäviä tai jopa elämänkumppanin. He käyvät kuntosalilla muutenkin, mutta on plussaa jos siellä samalla tapaa jonkun.
Ei kukaan puhu minulle kun olen kävelylenkeillä. Tuijottaa kyllä. En koe itsekään kovinkaan luontevaksi alkaa juttelemaan tuntemattomille lenkkipolulla.
Minä olen ymmärtänyt, että naiset nimenomaan pelkäävät ajatusta että joku mies tulisi juttelemaan kun he ovat lenkillä. Enkä muutenkaan tajua tätä ajatusta että toiseen voi tutustua vaikka kaupassa tai kuntosalilla. Ei minua ainakaan ole kukaan nainen lähestynyt muuta kuin ravintolassa tai nettideiteillä. Näissä paikoissa lähestyminen on luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 44-vuotias ja viimeisin lyhyt suhde vuonna 1999. Tämän jälkeen ei enää mitään ole tapahtunut suhderintamalla. Yritin aikani etsiä miestä itselleni, mutta kun ei tärpännyt millään keinolla, niin oikeastaan luovutin n. 10 vuotta sitten kokonaan. 20 vuotta yksinoloa. Toki olen tottunut tähän, mutta aina välillä kaipaisin hellyyttä, kosketusta, rakkautta...
Ulkonäköni on vaihdellut hoikasta todella lihavaan ja nyt on vielä jonkun verran ylipainoa jäljellä, jota yritän pudottaa. On ollut pitkät hiukset, super lyhyet, nyt puolipitkät värjäämättömät. Olen meikannut, sitten taas en, nyt jälleen olen löytänyt meikit. Olen omasta mielestäni ihan ok-näköinen. En nyt mitään "supermallin" tasoa, mutta en suohirviökään. Luonne on iloinen, ystävällinen ja rauhallinen. Hymyilen paljon ja olen todella huumorintajuinen. Mikään noista ulkonäöistä ei ole vedonnut miehiin, eikä luonnekaan + muu olemus. Ulkona näkee erilaisia ihmisiä parisuhteissa, mutta minä en kelpa kenellekään.
Aika arvottomaksi sitä itsensä kokee tällä elämän osa-alueella.
P.s. Ja ei, ei ole auttanut ajatella, että "en nyt tässä etsi ketään tai en oikeastaan halua ketään, niin kyllä se rakkaus vastaan tulee yllättäen", ei ole tullut. Ainoat kontaktit miesten puolelta vuosien varrella ovat olleet 1. juoppo dösärillä pummas röökiä 2. kaupassa n. 65-70v. mies ehdotti grillimakkaraa, että mikä kannattaa ottaa. Noin muuten olen ilmaa oikeastaan ihan kaikille ihmisille.
Kokeile ihan huviksesi laittaa kuvaton ilmoitus Happypancakeen. Laita täsmälleen sama teksti, minkä nyt kirjoitit. Saat heti kymmeniä vastauksia. Sitten voit vastata jollekin tai olla vastaamatta. Tai voit poistaa ilmoituksen. Joka tapauksessa sinulle selviää, että kiinnostuneita miehiä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan vakavissaan haluaa jonkun, se vaatii valmiutta kovettaa itsensä, ja kykyä ottaa vaikka kymmenet pakit saman päivän aikana.
Ne, jotka sanovat ihastuvansa harvoin; hankalampi juttu, mutta sama ohje. Se on oltava aloitteellinen, ja testattava kumppaneita. Ihastus ei aina tule heti, vaan vasta tutustuessa, ja joskus epätodennäköiseen kohteeseen.
Olethan itse ollut aloitteellinen etkä vaan odottanut miesten tulevan juttelemaan sinulle? Minä pyysin aikoinani tuntematonta, samanhenkistä miestä treffeille. Sieltä kuoriutuikin täydellinen mies niin paperilla kuin muiltakin osa-alueilta. Siihen loppui ikisinkkuuteni.
Näin vasta eronneen näkökulmasta tuo epätoivo vaikuttaa kummalliselta. Näissä teksteissä tulee ilmi outoja mielikuvia parisuhteista ja miehistä. Mikään ihmissuhde ei ole alkuvaiheen huumaa lukuunottamatta hienoa ja upeaa joka päivä. Pitkissä parisuhteissa toinen ihminen näyttää myös ne negatiiviset puolensa.
Pelottavaa on myös se, miten odotatte toisen ihmisen tekevän teidät onnelliseksi. Epätoivo näyttäytyy toiselle niin, että olette valmiita ripustautumaan toiseen ja kahlitsemaan toisen henkilön toteuttamaan oman elämänne toiveita. Todella pelottavaa.
Rakkaus, läheisyys ja seksi ovat mahtavia toimiessaan. Kyllä. Mutta jos ilman parisuhdetta ette keksi sisältöä elämäänne, ovat myös parisuhteet tuhoon tuomittuja. Kukaan toinen ihminen ei voi pitemmän päälle täyttää tuota tyhjyyttä elämässänne.
Itselleni sinkkunaisena on käynyt monesti niin, että kun olen kävelyllä jossain puistossa tai vastaavassa niin tulee joku mies juttelemaan, ihan niitä näitä.
Jutellaan ilmoista, maisemasta, maailman menosta yleisesti. Joskus sitten tulee mieleeni, että tuossahan on mukava mies, onkohan sinkku. En tietysti sano mitään, enkä muuta käytöstäni, vaan hiljaa itsekseni pohdin.
No, jossain vaiheessa mies sitten sanoo, että ei maar, täytyy mennä kun vaimo jäi laittamaan ruokaa/siivoamaan/tulee kotiin jne.
Yleensä ne miehet jotka alkavat juttelemaan ovat varattuja.
On vissiin kiva jutella hetken turvallisesti vieraan naisen kanssa ja sitten poistua turvallisesti takavasemmalle. 😁
Sinkkumiehet eivät yleensä ala juttelemaan. Tai sitten ovat sellaisia jotka eivät kiinnosta.
Kassajonossa tai vastaavassa ei ole mies seuraa löytynyt. Kun jossain näin on sanottu tapahtuneen.
Eilen juuri juttelin vanhemman naisen kanssa joka oli mennyt naimisiin hiljattain. Kysyin missä oli miehensä tavannut niin sanoi, että käveli vastaan kadulla, no voi olla vitsikin, ettei halunnut sanoa.
Mutta minulle ei potentiaalisia miehiä noilla keinoin ole vastaan tullut.
Ymmärrän aloittajaa vaikka olen häntä vanhempi.
Olen ollut noin 10 vuotta sinkkuna eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni sinkkunaisena on käynyt monesti niin, että kun olen kävelyllä jossain puistossa tai vastaavassa niin tulee joku mies juttelemaan, ihan niitä näitä.
Jutellaan ilmoista, maisemasta, maailman menosta yleisesti. Joskus sitten tulee mieleeni, että tuossahan on mukava mies, onkohan sinkku. En tietysti sano mitään, enkä muuta käytöstäni, vaan hiljaa itsekseni pohdin.
No, jossain vaiheessa mies sitten sanoo, että ei maar, täytyy mennä kun vaimo jäi laittamaan ruokaa/siivoamaan/tulee kotiin jne.
Yleensä ne miehet jotka alkavat juttelemaan ovat varattuja.
On vissiin kiva jutella hetken turvallisesti vieraan naisen kanssa ja sitten poistua turvallisesti takavasemmalle. 😁
Sinkkumiehet eivät yleensä ala juttelemaan. Tai sitten ovat sellaisia jotka eivät kiinnosta.
Kassajonossa tai vastaavassa ei ole mies seuraa löytynyt. Kun jossain näin on sanottu tapahtuneen.
Eilen juuri juttelin vanhemman naisen kanssa joka oli mennyt naimisiin hiljattain. Kysyin missä oli miehensä tavannut niin sanoi, että käveli vastaan kadulla, no voi olla vitsikin, ettei halunnut sanoa.
Mutta minulle ei potentiaalisia miehiä noilla keinoin ole vastaan tullut.
Ymmärrän aloittajaa vaikka olen häntä vanhempi.
Olen ollut noin 10 vuotta sinkkuna eron jälkeen.
Todennäköisesti ne miehet on sinkkuja, mutta koska et anna vastakaikua niin pelastavat itsensä valheella vaimosta.
Vierailija kirjoitti:
Näin vasta eronneen näkökulmasta tuo epätoivo vaikuttaa kummalliselta. Näissä teksteissä tulee ilmi outoja mielikuvia parisuhteista ja miehistä. Mikään ihmissuhde ei ole alkuvaiheen huumaa lukuunottamatta hienoa ja upeaa joka päivä. Pitkissä parisuhteissa toinen ihminen näyttää myös ne negatiiviset puolensa.
Pelottavaa on myös se, miten odotatte toisen ihmisen tekevän teidät onnelliseksi. Epätoivo näyttäytyy toiselle niin, että olette valmiita ripustautumaan toiseen ja kahlitsemaan toisen henkilön toteuttamaan oman elämänne toiveita. Todella pelottavaa.
Rakkaus, läheisyys ja seksi ovat mahtavia toimiessaan. Kyllä. Mutta jos ilman parisuhdetta ette keksi sisältöä elämäänne, ovat myös parisuhteet tuhoon tuomittuja. Kukaan toinen ihminen ei voi pitemmän päälle täyttää tuota tyhjyyttä elämässänne.
Monilla tuntuu kyllä olevan jokin pakottava tarve löytää parisuhde. Olen aina ihmetellyt tätä. Saatetaan kuvitella, että taivas suurin piirtein aukenee kumppanin myötä ja elämä muuttuu jokapäiväiseksi juhlaksi. Realiteetit unohtuvat täysin. Mikäli sopivaa kumppania ei syystä tai toisesta löydy, ollaan valmiita vajoamaan epätoivoon ja heittämään hanskat tiskiin suurin piirtein koko elämän suhteen.
Itse ajattelen, ettei parisuhten pitäisi olla mikään elämän päätarkoitus. Mielekkyys elämään pitäisi löytää ensisijaisesti jostain muualta kuin toisesta ihmisestä. Parisuhde tulee sitten siihen sivuun jos on tullakseen.
Eli siis kärjistetysti: miehet katsovat naisia useammin mentaliteetilla hyvä-huono, kun taas naiset katsovat miehiä mentaliteetilla oikea-väärä tai sopiva-epäsopiva.