Lapselle ei kelpaa enää juuri mikään muu ruoka kuin vaalea leipä nutellalla

Mulla oli lapsena kausi, jolloin söin vain makaronia ja jäätelöä. Lääkäri oli sanonut, että hyvä kun syö jotain.

Nykyisin olen herkkusuu ja hyvä kokki, mutta yhä valikoin mitä syön.

Ei siis kannata kovasti huolestua heti.

Jos lapsen paino putoaa ja nirsoiluun ei kotikonstein saada loppua, vie lapsi päivystykseen. Sieltä kyllä ohjataan suoraan osastolle. Vaihtoehtoina opetella uudelleen syömään normaalisti tai sitten ruoka tiputetaan letkulla. Kotiin pääsee vasta kun ravitsemusterapeutin suunnittelema ohjelma toteutuu ja valvotut ruokailut onnistuvat. Ongelmahan on selkeästi psyykkinen, mutta psykiatria ei ota ennen kuin lapsi suostuu syömään.

Muista, parempi katkaista ongelma heti alussa. Mitä pidemmälle syömättömyys jatkuu, sitä vaikeampaa hoidosta tulee. Oman lapseni ongelma alkoi ala-asteella, pidimme häntä vain nirsona. Nyt olemme taistelleet ruokailujen kanssa vuosia.

Lapsella ei ole niin paljon tahdonvoimaa, että näännyttäisi itsensä kuoliaaksi. Todella tyhmästi tehty tuo, että annat periksi ja syötät nutellaleipiä.

Mulla oli tuon ikäisenä myös nirsoilua ja se johtui kun maitohampaat lähti.. Se oli niin kauheaa. ;(

Nyt varaat ajan ravintoterapeutille. Hoikka ja nirso lapsi ei kuole vaikka ruokailu muutetaan terveellisempään suuntaan. Verisuonet tukkeutuu yhtä hyvin hoikalta kuin tukevalta.

Soita neuvolaan ja pyydä myös toimintaterapiaan lähete, tää on erittäin hyvä jotta löydetään niitä keinoja millä lapsi saadaan maistamaan uusia makuja.

Kerro valkoinen valhe, ettei Nutellaa enää ole kaupassa, ja tarjoa aluksi siinä paahtoleivän päällä marjasoseita ja terveellisempää pähkinävoita, ja siitä voi laajentaa vähitellen. 

Ainakin nirsoista syöjistä kertovissa tv-ohjelmissa psykologit yrittävät ratkaista ongelman laajentamalla ruokavaliota hiljalleen. Joka tapauksessa kannattaa heti tehdä asialle jotain, ettei siitä tule pitkäaikaista ongelmaa.

Siis jos lapsi syö päiväkodissa kun ei uskalla kiukutella, mutta kotona on "piru irti", on kyse ihan yksinkertaisesti siitä, että ap PELKÄÄ oman lapsensa kiukuttelua ja antaa sen takia myöden. Ei se lapsi tarvitse mitään ravintoterapeuttia tai lääkäriä, vaan ap:n on oltava jämäkkä vanhempi ja asetettava rajat lapselleen. Ei tuo tuosta helpommaksi muutu, vaan lapsesi tulee pompottamaan sinua jokaikisessä asiassa tulevaisuudessakin.

Tarjoat vain sitä, mistä tykkää; olisi hienoa, jos pystyisit tekemään ruuan prosessoimattomista aineksista mutta se vaatii taitoa...

Nutella ja leipä käy välipalana, mutta ei se käy pääateriana, koska kasvuiässä oleva tarvitsee enemmän proteiinia.

Etsikää vain yhdessä ruokia, joista lapsi tykkää. Peruna ja riisi on turhaa, kun saa hiilarit leivästä ja nutellasta.

P.S. Joskus peruna/riisi vaatii ison voinokareen! (Ei niin että ehtii kokonaan sulaa ja lilluu rasvassa?...) Mutta jos ei sitenkään huoli, älä tyrkytä. Tärkeintä on, että hän saa päivää ajatellen riittävästi energiaa (rakennus- ym. aineiden lisäksi) eikä peruna tai riisi ole kumpikaan välttämätöntä.

No hyvä siis lapsi syö hoidossa, eli ihan hyvin voit sitten antaa olla kotona syömättäkin hyvällä omalla tunnolla  jos se ruoka ei kelpaa.

Ihan ensiksi ET osta sitä Nutellaa kotiin.  Helpottaa sen kummasti kun sitä ei ole niin ei tarvitse antaa periksi. Ja tosiaan lapsi mukaan kauppaan ja ruokasuunnitteluun. Annat valita, mutta vain terveellisisä vaihtoehdoista. Esim sitten vaikka ruisleivän ja kauraleivän tms väliltä tai banaanin ja omenan yms. Meillä on myös kiukuttelija, mutta oppi kyllä ja uskoo kun sanon ettei niitä herkkuja ole kotona. Nykyisin niitä jo voi ollakin ja uskoo että saa niitä sitten kun keittolautanen on tyhjäksi ensin syöty.  

Minä olin pienenä tosi nirso ja meinasin tehdä vanhempani hulluksi. Tosin kun opimme kommunikoimaan paremmin, selvisi että inhoan että asioita sekoitetaan tai ne koskevat toisiaan. Kun tämä otettiin huomioon, minulle ei enää läntätty kaikkea samaan astiaan vaan olivat erillisissa kupeissa tai sellaisella lautasella missä oli eri erilliset osiot. Ja kas, aloin syödä nyrpistelemättä kaikkea.

Nykyisin syön lähes normaalisti, toki joitain outoja ajatuksia vielä on.

Ap:n lapsi ei kuulosta nirsolta vaan siltä että on oppinut saamaan tahtonsa läpi ja tahtoo herkkuja.

Kuka hitto antaa nutellaa pienelle lapselle...

Muuten hyvä yritys, mutta vaalea pulla ja nutella eivät ole ruokaa.Vanhempi vain jättää nutellat ja ranskanpullat ostamatta. Eiköhän penikalle ala oikea ruokakin maistua, kun nälkä tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon ja suunnitteluun. Esim. kasvisten pilkkominen (kunhan veitsi on riittävän terävä) onnistuu kyllä 5 vuotiaaltakin. Kun maustat ruokaa, ja maistat sitä itse, anna lapsesikin maistaa, ja kysy, onko sopivasti mausteita. Kun lapsi kokee, että saa itse vaikuttaa siihen, millaista ruokaa syö, hän alkaa syömään paremmin.

Onko lapsi päivähoidossa? Kuinka hän siellä syö?

On hoidossa, siellä syö yleensä sitä mitä muutkin, kun ei "kehtaa" kiukutella kavereiden nähden. Kotona taas on piru irti ja minulle kyllä kehtaa, senkin edestä.

ap

Ei tämä kyllä sitten oikein miltään aistiyliherkkyydeltä ja nirsoudelta kuulosta, jos siellä hoidossa tosiaan syö eikä kärvistele nälässä. Kuulostaa, että sinulla ja lapsellasi on keskinäinen ongelma, joka nyt kiteytyy ruokailutilanteisiin.

Onko lapsi päivähoidossa? Kuinka hän siellä syö?[/quote]

On hoidossa, siellä syö yleensä sitä mitä muutkin, kun ei "kehtaa" kiukutella kavereiden nähden. Kotona taas on piru irti ja minulle kyllä kehtaa, senkin edestä.

ap[/quote]

Kyse ei ole ruuasta,kyse on vallasta,lapsi yrittää ottaa sulta vallan.

Lopeta se nutella,pulla,vaalea leipä,anna hedelmää ensin ja sitten oikeaa ruokaa,puuroa jne. Älä anna periksi. Niin ja maistamaan pakottaminen on yhtä vaarallista kuin tuo nutellan suosiminen. Laitat mitä laitat paitsi tuon hömpän,syö mitä syö,äläkä käske,komenna,olet hiljaa ja syöt itese siinä samalla. Älä moiti,älä mollaa, ei mitään tämä on hyvää,maista,se saa vaan takajaloilleen.

Olen ite ollut samanlainen nirppanokka ja nyt aikuisena olen kusessa ruokien kanssa,en syö tuota enkä tuota enkä ainakaan tuota. (Mulla oli nuorempia sisaruksia eikä mua enää huomattu,milläs muulla kuin ruuan kanssa temppuilemalla)

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pienenä tosi nirso ja meinasin tehdä vanhempani hulluksi. Tosin kun opimme kommunikoimaan paremmin, selvisi että inhoan että asioita sekoitetaan tai ne koskevat toisiaan. Kun tämä otettiin huomioon, minulle ei enää läntätty kaikkea samaan astiaan vaan olivat erillisissa kupeissa tai sellaisella lautasella missä oli eri erilliset osiot. Ja kas, aloin syödä nyrpistelemättä kaikkea.

Nykyisin syön lähes normaalisti, toki joitain outoja ajatuksia vielä on.

Ap:n lapsi ei kuulosta nirsolta vaan siltä että on oppinut saamaan tahtonsa läpi ja tahtoo herkkuja.

Tuokin on totta! Töissä (päiväkoti) aina kysyttiin esim kastikkeista päälle vai viereen,samoin hillosta,saako sekoittaa vai jätetäänkö päälle. Se on kuulkaa millin tarkkaa puuhaa joskus se ruoka.

(Ite nypin lihapalat pois,inhosin lihaa ynnä muuta hauskaa jotta sain huomiota)

Kun mä sanoin, että ei ole muuta ruokaa nyt kuin tämä, niin kyllä mun lapset puuronsa söivät vaikka eivät niin tykänneetkään.

Tai ainakin osan puurosta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka sanovat, ettei lapsi tapa itseään nälkään... Ettekö ole koskaan tavanneet lasta, joka kieltäytyy syömästä? Mä olen. Esim. naapurin lapsi joutui sitten lopulta sairaalaan. Samoin mun veljeni lapsi ei yksinkertaisesti syö, jos hänelle ei anna sellaista ruokaa, jota hän syö. Eivät vanhemmat sitä halua.

Jos lapsi ei syö, pitää selvittää, miksei syö. Toiset lapset ovat aisteiltaan herkkiä, luontaisesti nirsoja. Ei heitä pakottamalla saa syömään, vaan pitää etsiä ne ruuat, joita lapsi syö ja sitten koostaa niistä ruokavalio. Totta kai lasta pitää rohkaista laajentamaan sitä ruokavaliotaan, mutta ei se pakolla tule. 

Joo, olen tavannut ei-syöviä lapsia. Eivät olisi mitään syöneet ja pallottivat vanhempiaan minkä ehtivät. Vanhemmat hyppäsivät ja tekivät ihan mitä vaan saadakseen lapset syömään. Ruokailu oli valtava show.

Nämä lapset olivat kerran minulla hoidossa. Kuulun näihin ”terve lapsi ei lautasen eteen kuole” -tyyppeihin. Tein hyvää lapsille sopivaa ruokaa. Omat lapseni söivät hyvällä ruokahalulla. Nämä syömättömät lapset yrittivät vedättää minuakin, tulivat pöydän viereen kitisemään, kiemurtelemaan ja kieltäytyivät tulemasta syömään.

Sanoin vain heti, että ok, ei tarvitse syödä. Enkä mitään muuta. Lapset jäivät hämmentyneenä seisomaan pöydän viereen. Vähän aikaa siinä seisoivat ja sitten tulivat pöytään istumaan. Kysyin, että otatteko ruokaa niin he nyökkäsivät. Ja söivät. Ihan pelkkää showta koko homma.