Uusi mies tuntuu vetäytyvän, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras vetohan olisi keskustella miehen kanssa, mutta toki voit ottaa lapiot ja ämpärit ja mennä hiekkalaatikolla leikkimään hedelmätöntä juupas eipäs leikkiäsi.

Miehen luonteen tuntien hän nyt vain ahdistuisi jos alkaisin tästä heti kyselemään. Parempi keskustelun paikka lienee meillä sitten, jos tilanne vielä pitkittyy.

-ap

Haluat suhteen miehen kanssa, joka ahdistuu keskustelusta? Asiat pitkityy niin ne myös sitkistyy. Mutta kuten sanottu ihan kuin vaan.

Joo, kyllä haluan suhteen :) Miehellä valmiiksi jo stressiä, en halua siihen nyt tuottaa lisää ongelmaa hätiköimällä.

-ap

Haluat suhteen vai suhteen juuri tämän miehen kanssa? Miehellä stressiä ja sinä roikut löysässä hirressä ettei vaan aikuinen ihminen ahdistu asiasta joka stressaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla muita kiireitä esim. työn kautta tai ahkera yhteydenpito käy työlääksi. Joskus olisi kiva katsoa leffaa, pelata pleikalla tai jotain muuta viestitelyn sijaan. Saattaa toki olla kiinnostus mennäkin.

Miehellä on tosiaan ollut nyt jonkin verran kiirettä ja työstressiä. Toivottavasti kyse on siitä eikä tunteiden laantumisesta :( Ehkä annan tosiaan hieman tilaa nyt ja annan toisen hengähtää vapaa-ajalla rauhassa.

-ap

Minä jätin uuden kumppanin, joka ei antanut hetken hengähdystaukoa vaikka minulla oli kiireitä ja stressiä. 

Pyysitkö antamaan tilaa vai pitääkö kumppanin osata lukea ajatuksiasi?

Kyllä sanoin, etten nyt ehdi juttelemaan tai tapaamaan kiireiden takia. Hän vain, että kyllähän sinä ehdit jutella autolla ajaessasi. Kiitos mieluummin keskityn liikenteeseen kuin puhumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta vuotta ajattelit, että viestittelette päivittäin? Olette olleet puoli vuotta yhdessä, joten eiköhän se suurin hurmio ole jo vähän laantunut ja nyt voi keskittyä muuhunkin elämään. Ei tuo kuitenkaan tarkoita, että ei haluaisi enää jatkaa suhdetta. 

En ole ap, mutta loppuelämää ajattelen. Nyt on mennyt parikymmentä vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras vetohan olisi keskustella miehen kanssa, mutta toki voit ottaa lapiot ja ämpärit ja mennä hiekkalaatikolla leikkimään hedelmätöntä juupas eipäs leikkiäsi.

Miehen luonteen tuntien hän nyt vain ahdistuisi jos alkaisin tästä heti kyselemään. Parempi keskustelun paikka lienee meillä sitten, jos tilanne vielä pitkittyy.

-ap

Haluat suhteen miehen kanssa, joka ahdistuu keskustelusta? Asiat pitkityy niin ne myös sitkistyy. Mutta kuten sanottu ihan kuin vaan.

Joo, kyllä haluan suhteen :) Miehellä valmiiksi jo stressiä, en halua siihen nyt tuottaa lisää ongelmaa hätiköimällä.

-ap

Haluat suhteen vai suhteen juuri tämän miehen kanssa? Miehellä stressiä ja sinä roikut löysässä hirressä ettei vaan aikuinen ihminen ahdistu asiasta joka stressaa sinua?

Suhteen juuri tämän miehen kanssa, olen erittäin rakastunut ja mies on minulle sopiva. Olen valmis joustamaan tässä ja stressaamaan aiheesta vielä tovin. Minulle ei tuota ongelmia olla sinkkuna, en halua suhdetta vain suhteen vuoksi.

-ap

Eli kumpi siis ollut aktiivisempi yhteydenotoissa: sinä vai mies? Vastasit aika ympäripyöreästi, että sinä olet ollut se aktiivisempi, mutta mies kuitenkin ottaa yhteyttä päivittäin. Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Ihan ristiriitainen kommentti. Taitaa olla niin, että sinä olet pommittanut päivittäin, ja mies on vain vastannut viesteihisi, mutta ei ole itse ollut aloitteellinen? Onko näin?

Kuinka monta päivää jää väliä, jos et ota yhteyttä itse?

Vai oluetko ottanut sitten itse jos mies ei ota?

Jos tapaatte kuitenkin viikoittain useastikin, niin ei mielestäni ole huono juttu, vaikka joku päivä ei olekaan yhteyksissä.

Kun on jo vakiintunut tapailu. Eihän joka päivä edes riitä mitään kommentoitavaa.

Joskus jos on kiirettä tai väsynyt mukavan lämmin hyvän yön toivotus tekstillä riittää.

Tietysti jos yhteydenpito venyy päiviin niin huolestuisin.

Jos ei edes hyvän yön toivotusta tulisi.

Mutta eihän siinä voi olla monia päiviä kun kuitenkin noin usein näette?

Kannattaa keskustella jos huomattava etääntyminen tulee, mutta vasta sitten kun se on huomattava, ei päivä, pari.

Heh, tahaton virhe, ei oluetko, vaan oletko.

Voihan ne oluetkin helteellä ottaa. ☺

Vierailija kirjoitti:

Eli kumpi siis ollut aktiivisempi yhteydenotoissa: sinä vai mies? Vastasit aika ympäripyöreästi, että sinä olet ollut se aktiivisempi, mutta mies kuitenkin ottaa yhteyttä päivittäin. Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Ihan ristiriitainen kommentti. Taitaa olla niin, että sinä olet pommittanut päivittäin, ja mies on vain vastannut viesteihisi, mutta ei ole itse ollut aloitteellinen? Onko näin?

Ei ole näin. Olen soitellut ja viestitellyt enemmän, mutta myös mies on soittanut ja lähettänyt minulle viestejä oma-aloitteisesti. Nyt viime aikoina tosiaan vähemmän ja etäisemmin, eli käytöksessä tapahtunut muutos entiseen verrattuna, ja siitä tämä minun pulmani.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on  pääosin ollut aktiivisin yhteydenpitäjä? Itse olen tilanteessa, jossa olemme olleet n. 3kk yhdessä ja itse olen koko ajan ollut päivittäin se aktiivinen osapuoli. Nyt tuntuu, että ei enää riitä uutta juttua ja alkaa käydä rasittavaksi, jos on pakko pitää koko ajan samaa tahtia yllä. Sitä toivoisi, että toinenkin olisi vähän aktiivisempi. On taustalla pelko siitä, että jos ei olla yhtä aktiivisia suhde alkaa hiipumaan vaikka tietää ettei se niin suoraviivaista ole.

Miten kehtaat päivittäin olla se aktiivinen osapuoli, ja toinen ei tee mitään? Huh huh, välillä tuntuu että naiset ovat hulluja. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta päivää jää väliä, jos et ota yhteyttä itse?

Vai oluetko ottanut sitten itse jos mies ei ota?

Jos tapaatte kuitenkin viikoittain useastikin, niin ei mielestäni ole huono juttu, vaikka joku päivä ei olekaan yhteyksissä.

Kun on jo vakiintunut tapailu. Eihän joka päivä edes riitä mitään kommentoitavaa.

Joskus jos on kiirettä tai väsynyt mukavan lämmin hyvän yön toivotus tekstillä riittää.

Tietysti jos yhteydenpito venyy päiviin niin huolestuisin.

Jos ei edes hyvän yön toivotusta tulisi.

Mutta eihän siinä voi olla monia päiviä kun kuitenkin noin usein näette?

Kannattaa keskustella jos huomattava etääntyminen tulee, mutta vasta sitten kun se on huomattava, ei päivä, pari.

En ole vielä kokeillut, että paljonko jää väliä jos en itse ota yhteyttä. Meillä tosiaan aiemmin ollut tapana pitää paljon yhteyttä päivittäin, molempien toimesta. Vähintään jotain vitsiä heitetty ja hyvät yöt laitettu päivittäin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla muita kiireitä esim. työn kautta tai ahkera yhteydenpito käy työlääksi. Joskus olisi kiva katsoa leffaa, pelata pleikalla tai jotain muuta viestitelyn sijaan. Saattaa toki olla kiinnostus mennäkin.

Miehellä on tosiaan ollut nyt jonkin verran kiirettä ja työstressiä. Toivottavasti kyse on siitä eikä tunteiden laantumisesta :( Ehkä annan tosiaan hieman tilaa nyt ja annan toisen hengähtää vapaa-ajalla rauhassa.

-ap

Minä jätin uuden kumppanin, joka ei antanut hetken hengähdystaukoa vaikka minulla oli kiireitä ja stressiä. 

Pyysitkö antamaan tilaa vai pitääkö kumppanin osata lukea ajatuksiasi?

Kyllä sanoin, etten nyt ehdi juttelemaan tai tapaamaan kiireiden takia. Hän vain, että kyllähän sinä ehdit jutella autolla ajaessasi. Kiitos mieluummin keskityn liikenteeseen kuin puhumiseen. 

Jännä ettei tuo kumppani ehtinyt jättää sinua ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kumpi siis ollut aktiivisempi yhteydenotoissa: sinä vai mies? Vastasit aika ympäripyöreästi, että sinä olet ollut se aktiivisempi, mutta mies kuitenkin ottaa yhteyttä päivittäin. Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Ihan ristiriitainen kommentti. Taitaa olla niin, että sinä olet pommittanut päivittäin, ja mies on vain vastannut viesteihisi, mutta ei ole itse ollut aloitteellinen? Onko näin?

Ei ole näin. Olen soitellut ja viestitellyt enemmän, mutta myös mies on soittanut ja lähettänyt minulle viestejä oma-aloitteisesti. Nyt viime aikoina tosiaan vähemmän ja etäisemmin, eli käytöksessä tapahtunut muutos entiseen verrattuna, ja siitä tämä minun pulmani.

-ap

Siinä tapauksessa antaisin olla. En pommittaisi viesteillä ainakaan. Antaisin miehen "näyttää minulle", että on vielä kiinnostunut. Epätoivoinen perässä roikkuva nainen on kauheaa katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla muita kiireitä esim. työn kautta tai ahkera yhteydenpito käy työlääksi. Joskus olisi kiva katsoa leffaa, pelata pleikalla tai jotain muuta viestitelyn sijaan. Saattaa toki olla kiinnostus mennäkin.

Miehellä on tosiaan ollut nyt jonkin verran kiirettä ja työstressiä. Toivottavasti kyse on siitä eikä tunteiden laantumisesta :( Ehkä annan tosiaan hieman tilaa nyt ja annan toisen hengähtää vapaa-ajalla rauhassa.

-ap

Minä jätin uuden kumppanin, joka ei antanut hetken hengähdystaukoa vaikka minulla oli kiireitä ja stressiä. 

Pyysitkö antamaan tilaa vai pitääkö kumppanin osata lukea ajatuksiasi?

Kyllä sanoin, etten nyt ehdi juttelemaan tai tapaamaan kiireiden takia. Hän vain, että kyllähän sinä ehdit jutella autolla ajaessasi. Kiitos mieluummin keskityn liikenteeseen kuin puhumiseen. 

Jännä ettei tuo kumppani ehtinyt jättää sinua ensin. 

Hän oli palavasti rakastunut. Mutta tosiaan tapana ei ole jutella puhelimessa autolla ajaessa ruuhkaisessa liikenteessä.

Koska edes epäilet, että ero on edessä, niin se todennäköisesti on. Eli olet lukenut miehestä muitakin merkkejä.

Mitä päivittäiseen viestittelyyn tulee, itse (eikä mieheni) en todellakaan jaksaisi jotain huumoriviestejä lukea ja vielä niihin vastailla vaikka olisin kuinka rakastunut. Teinit ehkä jaksaa, mutta harva aikuinen.

Kaikkein pahimpia ovat hempeilevät rakkausviestit suoraan jostain valmiista sivustosta, silmät vuotaa verta, kun pari facekaveria niitä jakaa.

Olen ehkä tosikko, mutta mun mielestä 6kk seurustelun jälkeen pitäisi jo tietää missä mennään. 

Jos on rakastunut, on rakastunut. Jos vain tapaillaan, ja viestitellään hauskoja vitsejä jne, en pitäisi tällaista ihmistä elämäni rakkautena. Kun elämän rakkaus saapuu paikalle, molemmat tietävät heti. Ei tarvitse arpoa missä mennään.

Ihmiset ovat tietysti kaikki erilaisia mutta oman kokemukseni mukaan tiivistyvässä ja syvenevässä suhteessa molemmilla on se halu viedä suhdetta eteenpäin eikä siinä oteta välillä aina etäisyyttä stressien tai kiireiden takia. Kovasti rakastunut tai ihastunut ihminen näkee kiireet pahana ja negatiivisena asiana jotka estävät häntä olemasta riittävästi ihastuksensa kanssa, ei asiana joka on syy olla tapaamatta tai asiana jonka takia otetaan etäisyyttä. Rakastunut ihminen valittaa sinulle sitä että ei ehdi tavata sinua niin paljon kuin haluaisi, ei siis vähennä yhteydenpitoa. 

Minua on aina ihmetyttänyt ihmiset jotka sanovat miten heillä ei ole muka aikaa seurustella ja siksi eivät etsi ketään. Oikeasti kun ihminen rakastuu niin hän löytää sen ajan vaikka aamuyöstä olla sen ihastuksensa kanssa.

En nyt tällä tahdo sanoa että suhteellanne ei olisi tulevaisuutta tai että mies ei olisi sinuun enää lainkaan rakastunut. Mutta sen kyllä että miehen vetäytyminen ei ole hyvä merkki sen suhteen jos itse haluaisit viedä suhdettanne eteenpäin ja syvemmäksi. Mies ei ilmeisesti ainakaan juuri nyt sitä halua. Mitä hän sitten haluaa, se sinun pitää selvittää iha puhumalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä tosikko, mutta mun mielestä 6kk seurustelun jälkeen pitäisi jo tietää missä mennään. 

Jos on rakastunut, on rakastunut. Jos vain tapaillaan, ja viestitellään hauskoja vitsejä jne, en pitäisi tällaista ihmistä elämäni rakkautena. Kun elämän rakkaus saapuu paikalle, molemmat tietävät heti. Ei tarvitse arpoa missä mennään.

Sitten minäkin olen tosikko, koska olen täysin samaa mieltä :D Aika hidasta on eteneminen jos puolen vuoden seurustelun jälkeen päivittäin viestittely ja pari kertaa viikossa tapaaminen on paljon joidenkin mielestä. Tuossa vaiheessa, jos molemmat on rakastuneita eikä vain tapailla, pitäisi olla jo syvällä symbioosissa sen rakkaan kanssa. 

Voi ap! Tiedän hyvin mistä puhut. Minulle on käynyt noin lähes jokaisessa suhteessa. Eikä se oikeastaan ole koskaan miehen puolelta tarkoittanut "mitään". Se alkuinnostus vaan pikkuhiljaa laantuu ja olen todennut, että miehet eivät oikein edes tunnu huomaavan, ettei heidän käytöksensä ole enää niin innokasta kuin aiemmin. Vaikka tämä on tiedossa, silti on jotenkin vaikea itse uskoa ja hyväksyä asiaa ja miehen vetäytymisen tulkitsee helposti niin, ettei miestä enää kiinnosta.

Olen monet kerrat vannonut, että nyt annan miehelle tilaa, en viestittele vaan odotan, että mies ottaa yhteyttä. Miettinyt, että kyllä se rupeaa ennemmin tai myöhemmin ikävöimään ja saattaa jopa huolestua miksi olen niin etäinen. Olen kuitenkin huomannut, että en pysty siihen. Aiheutan sillä vain itselleni ahdistusta ja pahaa mieltä, kun mies ei sitten toimikaan niin kuin olen toivonut. Siinä pyörii mielessä, että mies ei enää halua minua, ei ikävöi minua, hyvä jos muistaa olemassaoloni. Eikä mies tiedä ollenkaan, että meillä on meneillään pahimman luokan kriisi. :) Olen saattanut mieheltä kysyä vaikka että pitääkö minun olla huolissani, kun vaikutat vähän etäiseltä ja varautunut sitten pahimpaan. Ikinä sitä pahinta ei kuitenkaan ole tapahtunut vaan mies on ollut aidosti hämillään ja vakuutellut, ettei todellakaan pidä olla huolissaan.

Toki jos sinä pystyt olemaan viestittelemättä, niin ole. Jos se kuitenkin aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja harmitusta, niin itseäsi siinä vaan kiusaat.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap! Tiedän hyvin mistä puhut. Minulle on käynyt noin lähes jokaisessa suhteessa. Eikä se oikeastaan ole koskaan miehen puolelta tarkoittanut "mitään". Se alkuinnostus vaan pikkuhiljaa laantuu ja olen todennut, että miehet eivät oikein edes tunnu huomaavan, ettei heidän käytöksensä ole enää niin innokasta kuin aiemmin. Vaikka tämä on tiedossa, silti on jotenkin vaikea itse uskoa ja hyväksyä asiaa ja miehen vetäytymisen tulkitsee helposti niin, ettei miestä enää kiinnosta.

Olen monet kerrat vannonut, että nyt annan miehelle tilaa, en viestittele vaan odotan, että mies ottaa yhteyttä. Miettinyt, että kyllä se rupeaa ennemmin tai myöhemmin ikävöimään ja saattaa jopa huolestua miksi olen niin etäinen. Olen kuitenkin huomannut, että en pysty siihen. Aiheutan sillä vain itselleni ahdistusta ja pahaa mieltä, kun mies ei sitten toimikaan niin kuin olen toivonut. Siinä pyörii mielessä, että mies ei enää halua minua, ei ikävöi minua, hyvä jos muistaa olemassaoloni. Eikä mies tiedä ollenkaan, että meillä on meneillään pahimman luokan kriisi. :) Olen saattanut mieheltä kysyä vaikka että pitääkö minun olla huolissani, kun vaikutat vähän etäiseltä ja varautunut sitten pahimpaan. Ikinä sitä pahinta ei kuitenkaan ole tapahtunut vaan mies on ollut aidosti hämillään ja vakuutellut, ettei todellakaan pidä olla huolissaan.

Toki jos sinä pystyt olemaan viestittelemättä, niin ole. Jos se kuitenkin aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja harmitusta, niin itseäsi siinä vaan kiusaat.

Kiitos kiltistä viestistä ja kannustuksesta! ❤️

-ap