Painonpudotus ja ei motivoiva-mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” ulkona syöminen” - ei tarvitse tarkoittaa epäterveellistä ja raskasta syömistä. Syön melkeinpä päivittäin ” ulkona” ja voin hyvin. Juuri nyt lautasella on napakkaa parsaa ja katkarapuja. Ja ravintolassa syön .

Tämä. Kanaa tai kalaa ja rasvaisen perunalisukkeen vaihto kasviksiin. Onnistuu lähes joka ravintolassa. Ja monet salaatit ja keitot on kevyitä, toki järki mukana, reilun nyrkin kokoinen vuohenjuustokimpale salaattipedillä tai kuohukermassa uiva lohi ei ole mikään terveysruoka.

Juusto, kala ja kuohukerma ovat juurikin sitä terveysruokaa. Kevyt ei tarkoita samaa (aina) kuin terveellinen. Ja auttavat hillitsemään syöntimäärää, joten ruokamäärä pysyy kohtuullisena. Painokin putoaa.

Kala kyllä, juusto ja kuohukerma ei. Ei niitä kokonaan poiskaan tarvitse jättää, mutta ei niistä terveellisen ruokavalion pääraaka-aineiksi kyllä ole.

Kyllä juusto ja kuohukerma ovat hyvää ravintoa. Sinun päinvastainen mielipiteesi ei sitä miksikään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” ulkona syöminen” - ei tarvitse tarkoittaa epäterveellistä ja raskasta syömistä. Syön melkeinpä päivittäin ” ulkona” ja voin hyvin. Juuri nyt lautasella on napakkaa parsaa ja katkarapuja. Ja ravintolassa syön .

Tämä. Kanaa tai kalaa ja rasvaisen perunalisukkeen vaihto kasviksiin. Onnistuu lähes joka ravintolassa. Ja monet salaatit ja keitot on kevyitä, toki järki mukana, reilun nyrkin kokoinen vuohenjuustokimpale salaattipedillä tai kuohukermassa uiva lohi ei ole mikään terveysruoka.

Juusto, kala ja kuohukerma ovat juurikin sitä terveysruokaa. Kevyt ei tarkoita samaa (aina) kuin terveellinen. Ja auttavat hillitsemään syöntimäärää, joten ruokamäärä pysyy kohtuullisena. Painokin putoaa.

Kala kyllä, juusto ja kuohukerma ei. Ei niitä kokonaan poiskaan tarvitse jättää, mutta ei niistä terveellisen ruokavalion pääraaka-aineiksi kyllä ole.

Kyllä juusto ja kuohukerma ovat hyvää ravintoa. Sinun päinvastainen mielipiteesi ei sitä miksikään muuta.

Atkinson-uskovaisten mielestä toki. Kummasti yksikään ravitsemusammattilainen ei suosittele niiden yletöntä käyttöä. Sinun päinvastainen mielipiteesi ei sitä miksikään muuta. (Ja tiedän, että on älyttömän lapsellista yrittää mitätöidä toisen mielipide viimeisen kaltaisella loppulauseella, mutta lankesin nyt vastaamaan surkeaan argumentointiin yhtä typerästi.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” ulkona syöminen” - ei tarvitse tarkoittaa epäterveellistä ja raskasta syömistä. Syön melkeinpä päivittäin ” ulkona” ja voin hyvin. Juuri nyt lautasella on napakkaa parsaa ja katkarapuja. Ja ravintolassa syön .

Tämä. Kanaa tai kalaa ja rasvaisen perunalisukkeen vaihto kasviksiin. Onnistuu lähes joka ravintolassa. Ja monet salaatit ja keitot on kevyitä, toki järki mukana, reilun nyrkin kokoinen vuohenjuustokimpale salaattipedillä tai kuohukermassa uiva lohi ei ole mikään terveysruoka.

Juusto, kala ja kuohukerma ovat juurikin sitä terveysruokaa. Kevyt ei tarkoita samaa (aina) kuin terveellinen. Ja auttavat hillitsemään syöntimäärää, joten ruokamäärä pysyy kohtuullisena. Painokin putoaa.

Kala kyllä, juusto ja kuohukerma ei. Ei niitä kokonaan poiskaan tarvitse jättää, mutta ei niistä terveellisen ruokavalion pääraaka-aineiksi kyllä ole.

Kyllä juusto ja kuohukerma ovat hyvää ravintoa. Sinun päinvastainen mielipiteesi ei sitä miksikään muuta.

Atkinson-uskovaisten mielestä toki. Kummasti yksikään ravitsemusammattilainen ei suosittele niiden yletöntä käyttöä. Sinun päinvastainen mielipiteesi ei sitä miksikään muuta. (Ja tiedän, että on älyttömän lapsellista yrittää mitätöidä toisen mielipide viimeisen kaltaisella loppulauseella, mutta lankesin nyt vastaamaan surkeaan argumentointiin yhtä typerästi.)

Mikä Atkinson? Ethän sä edes tiedä asiasta, mutta kommentoida pitää. :=)

Laihdutin 30kg eikä mies sanonut ainuttakaan kannustavaa sanaa koko projektin aikana. Itsellään saman verran ylipainoa muttei ole kiinnostunut sitä pudottamaan.

Kun minä projektini aikana söin iltapalaksi esimerkiksi rahkaa ja marjoja, söi mies vieressä karkkia ja Coca-colaa. En välittänyt, oma asiani laihdutukseni on.

Itse koin parhaaksi sen että keskityin vain omaan projektiini eikä onnistuminen olisi kiinni toisten elämäntavoista. Miehelläni ei ole kiinnostusta terveelliseen ruokaan ja liikuntaan, mutta ei se estä minua syömästä terveellisesti ja liikkumasta.

no onhan sitä ihan kai tutkittukkin tai ainakin monesta suusta kuultu että parisuhde lihottaa. Monesti naisena alkaakin syödä huomaamattaan yhtäpaljon kuin mieskin ja yhdessä on kiva herkutella, käydä ulkona syömässä ja juhlia yhteisiä juttuka ruuan kanssa. Ja jos toisella on huonommat ruokatottumukset niim toki se helposti tarttuu. Ja jos vaikka naisena on tottunut laittamaan ruokaa molemmille tai perheelle, niin onhan se vaikeampaa tehdä se päätös et tekee itelle omat ruuat jos muille ei kelpaa laihduttajaruuat. Itse ainakin teen miehelle mielellään mieluista ruokaa mutta kahden eriruuan tekeminen tuntuu tyhmälle ja vaivalloiselle. Jotrn päätin aikanaan että tehdään omat ruuat jos minun ruoka ei kelpaa. mutta jos kelpaa niin toki mieskin saa sitä tekemääni syödä. pidän loppupelissä ite huolta omista syömisistä ja mies omistaan. ollaan aikuisia joten ei ole minun vastuulla. Myöskään mies ei ole vastuussa mun syömisistä. Vaikka se kantaid 10 kg jäätelöä ja pizzaa kotiin niin ei minun tartte sitä syödä. Mut tiedän et siinä on helpompo sortua ja mielessä syyttää miestä kun toi ne houkutteeksi eteen.. mut siinä kohtaa punnitaan se oma motivoituneisuus ja periksiantamattomuus. Pitää olla kaksinkertaisesti päättäväinen ja tiukka, ja todella päättää että keskityt itseesi. Mies joko purnas vastaan ja yrittää sabotoida tai tukee ja ymmärtää, eh itsekin sivussa huomaamattaan alkaa syödä terveellisemmin kun huomas et olet päättäväinen ja tulee tuloksia. Tsemppiä!!! T. -60kg laihduttanut parisuhteessa

Sinähän voit ap toimia miehelle motivaattorina, kun sitten näkee sen kuinka alat saamaan tuloksia aikaan :)

Mutta tosiaan, laihduttaminen ja elämäntapamuutos lähtevät aina omasta itsestä, eikä niihin voi toista pakottaa, enemmän saa silloin aikaan vain vasta reaktion "No en nyt varmasti tee mitä tuo sanoo, ei kiinnosta."

Tuohan on ollut ongelma jo ajanlaskun alusta, Aatamin sanoja muokaten, "mies, jonka minulle annoit, tarjosi ja minä söin".

Vierailija kirjoitti:

Sinähän voit ap toimia miehelle motivaattorina, kun sitten näkee sen kuinka alat saamaan tuloksia aikaan :)

Mutta tosiaan, laihduttaminen ja elämäntapamuutos lähtevät aina omasta itsestä, eikä niihin voi toista pakottaa, enemmän saa silloin aikaan vain vasta reaktion "No en nyt varmasti tee mitä tuo sanoo, ei kiinnosta."

Mun mies ei kiinnitä mitään huomiota ulkonäköön (kenenkään), joten hän tuskin huomaa olenko laihtunut vai lihonut 20 kg. Hän tuskin motivoituu minun laihtumisestani, 6 kg lähtenyt tänä keväänä, n. 14 kg lähtenyt suhteemme alusta 8 vuotta sitten. Pari lastakin tässä välissä tehty, joten paino on vaihdellut ja vyötärön ympärys samoin.

Miehesi elintapoja et voi muuttaa. Omasi voit.

Mies on perheestä, jossa ei ole harrastettu minkään näköistä liikuntaa penkkiurheilun lisäksi. Joka paikkaan mennään autolla. On todella työn takana, että saa miestä mihinkään ulkoiluhenkiseen tapahtumaan mukaan. Ei marise, mutta vilkuilee kelloa jatkuvasti ja selkeästi olisi mieluummin kotona sohvalla läppäri sylissä. Ei halua opetella uusia tapoja.

Meillä molemmilla on kiloja riittävästi, sekä niihin liittyviä sairauksia (esim. diabetes), mutta toisella ei ole mitään motivaatiota itsensä hoitamiseen. Masentaahan se.

Mä olen ratkaissut asian niin, että teen sellaista ruokaa, joka on mulle hyväksi. Mies taas tekee (silloin harvoin kun tekee) sellaista ruokaa, mitä itse haluaa. näin on tapahtunut aina, joten miksi en vastavuoroisesti toimisi samoin sen sijaan, että yritän miellyttää miestäni? Mies siis saattaa paistaa ruuaksi kasan pihvejä, vetää sellaisen 300 - 400 g pelkkää lihaa napaansa. Vihanneksen virkaa toimittaa pöydässä valkosipulivoi.

Olen lisännyt liikuntaa elämääni paljon. Mies tulee mukaan jos huvittaa. Jos ei huvita, niin sitten on pois. Minun ei tarvitse jäädä siihen sohvalle miehen viereen. Se on hänen valintansa, mä teen omat valintani.

Vierailija kirjoitti:

Mies laihduttaa ja kuntoilee jos haluaa, ja sinä teet kuten sinä haluat. Sun motivaatio ei ole miehen vastuulla, etkä voi häntä syyttää siitä ettei sun itsekuri riitä, jos ei mies tee just niin kuin sä haluat.

No ei se aivan noinkaan mustavalkoisesti mene. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei ole kovin mieltä ylentävää ja parisuhdetta ylläpitävää kuulla valitusta esimerkiksi ruuasta, kun itse yrittää kokata omalla vuorollaan terveellistä safkaa ja toinen valittaa siitä, että ruuassa on kasviksia tai riisi on täysjyvää. Omalla kokkausvuorollaan mies taas ei suostunut (opettelemaan) tekemään kevyttä ja terveellistä ruokaa. Kyllä mun mielestä parisuhteessakin pitäisi voida luottaa siihen, että toinen kannustaa ja osallistuu edes vähän, koska liikapainon pudotus on parisuhteen kannaltakin pelkästään positiivista.

Mulla meni mies vaihtoon. Juurikin siksi, että elämä kävi liian raskaaksi, kun toiselta osapuolelta ei tullut mitään tukea, vaikka hänelläkin olisi ollut tarvetta elämäntapojen muutokselle terveempään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä kuinka kumppanin vihannesten syonti vaikuttaa sinuun. Lenkillä voi käydä yksin, ja lähes missä tahansa ravintolassa on kevyempiä/terveellisempiä annoksia. Minusta yrität nyt siirtää omaa vastuutasi miehen harteille. Jos ette ole siamilaisia kaksosia, voit liikkua yksin ja syodä eri ruokia kuin puoliso.

Onko parisuhteessa jotenkin kohtuutonta pyytää apua ja tukea puolisolta, etenkin näinkin tärkeän asian kohdalla, kuin terveys? Että lähtisi esimerkiksi seuraksi lenkille, jos se itselle on vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” ulkona syöminen” - ei tarvitse tarkoittaa epäterveellistä ja raskasta syömistä. Syön melkeinpä päivittäin ” ulkona” ja voin hyvin. Juuri nyt lautasella on napakkaa parsaa ja katkarapuja. Ja ravintolassa syön .

Tämä. Kanaa tai kalaa ja rasvaisen perunalisukkeen vaihto kasviksiin. Onnistuu lähes joka ravintolassa. Ja monet salaatit ja keitot on kevyitä, toki järki mukana, reilun nyrkin kokoinen vuohenjuustokimpale salaattipedillä tai kuohukermassa uiva lohi ei ole mikään terveysruoka.

Juusto, kala ja kuohukerma ovat juurikin sitä terveysruokaa. Kevyt ei tarkoita samaa (aina) kuin terveellinen. Ja auttavat hillitsemään syöntimäärää, joten ruokamäärä pysyy kohtuullisena. Painokin putoaa.

Kala kyllä, juusto ja kuohukerma ei. Ei niitä kokonaan poiskaan tarvitse jättää, mutta ei niistä terveellisen ruokavalion pääraaka-aineiksi kyllä ole.

Kyllä juusto ja kuohukerma ovat hyvää ravintoa. Sinun päinvastainen mielipiteesi ei sitä miksikään muuta.

Atkinson-uskovaisten mielestä toki. Kummasti yksikään ravitsemusammattilainen ei suosittele niiden yletöntä käyttöä. Sinun päinvastainen mielipiteesi ei sitä miksikään muuta. (Ja tiedän, että on älyttömän lapsellista yrittää mitätöidä toisen mielipide viimeisen kaltaisella loppulauseella, mutta lankesin nyt vastaamaan surkeaan argumentointiin yhtä typerästi.)

Kyllä juusto ja kuohukerma ovat hyvää ravintoa = ylentöntä käyttöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä kuinka kumppanin vihannesten syonti vaikuttaa sinuun. Lenkillä voi käydä yksin, ja lähes missä tahansa ravintolassa on kevyempiä/terveellisempiä annoksia. Minusta yrität nyt siirtää omaa vastuutasi miehen harteille. Jos ette ole siamilaisia kaksosia, voit liikkua yksin ja syodä eri ruokia kuin puoliso.

Onko parisuhteessa jotenkin kohtuutonta pyytää apua ja tukea puolisolta, etenkin näinkin tärkeän asian kohdalla, kuin terveys? Että lähtisi esimerkiksi seuraksi lenkille, jos se itselle on vaikeaa?

Sitten voikin kiutella kuinka toinen meni liian lujaa tai hitaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä kuinka kumppanin vihannesten syonti vaikuttaa sinuun. Lenkillä voi käydä yksin, ja lähes missä tahansa ravintolassa on kevyempiä/terveellisempiä annoksia. Minusta yrität nyt siirtää omaa vastuutasi miehen harteille. Jos ette ole siamilaisia kaksosia, voit liikkua yksin ja syodä eri ruokia kuin puoliso.

Onko parisuhteessa jotenkin kohtuutonta pyytää apua ja tukea puolisolta, etenkin näinkin tärkeän asian kohdalla, kuin terveys? Että lähtisi esimerkiksi seuraksi lenkille, jos se itselle on vaikeaa?

Koko perhettä ei voi yksi sen jäsen vaatia tekemään tismalleen hänen tavallaan edes terveyden nimissä vaan pitää löytää se kultainen keskitie, joka sopii kaikkille . Jos lenkki ei ole toisen juttu ei siitä mitään tule, eikä kumpikaan hyödy siitä mitään.  Mitä tulee noihin ruokailuihinkin mies antaa sitä elävää oppimateriaalia miten tehdä niitä oikeita valintoja haastavissa olosuhteissa. Tuskin aloittajakaan aikoo pudottaa painoa koko loppu ikänsä vaan opetella tekemään niitä valintoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä kuinka kumppanin vihannesten syonti vaikuttaa sinuun. Lenkillä voi käydä yksin, ja lähes missä tahansa ravintolassa on kevyempiä/terveellisempiä annoksia. Minusta yrität nyt siirtää omaa vastuutasi miehen harteille. Jos ette ole siamilaisia kaksosia, voit liikkua yksin ja syodä eri ruokia kuin puoliso.

Onko parisuhteessa jotenkin kohtuutonta pyytää apua ja tukea puolisolta, etenkin näinkin tärkeän asian kohdalla, kuin terveys? Että lähtisi esimerkiksi seuraksi lenkille, jos se itselle on vaikeaa?

Koko perhettä ei voi yksi sen jäsen vaatia tekemään tismalleen hänen tavallaan edes terveyden nimissä vaan pitää löytää se kultainen keskitie, joka sopii kaikkille . Jos lenkki ei ole toisen juttu ei siitä mitään tule, eikä kumpikaan hyödy siitä mitään.  Mitä tulee noihin ruokailuihinkin mies antaa sitä elävää oppimateriaalia miten tehdä niitä oikeita valintoja haastavissa olosuhteissa. Tuskin aloittajakaan aikoo pudottaa painoa koko loppu ikänsä vaan opetella tekemään niitä valintoja? 

Eli on kohtuutonta odottaa tukea ja apua?

Tässähän on keskustelun paikka ap:lla. Kyllä mun mielestä on mieheltä törkeää käytöstä mässyttää herkkuja kotona, kun tietää varsin hyvin, että puolisolle se tekee terveellisesti syömisestä haastavaa. Jonkin verran voi tulla vastaan, jos toista arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä kuinka kumppanin vihannesten syonti vaikuttaa sinuun. Lenkillä voi käydä yksin, ja lähes missä tahansa ravintolassa on kevyempiä/terveellisempiä annoksia. Minusta yrität nyt siirtää omaa vastuutasi miehen harteille. Jos ette ole siamilaisia kaksosia, voit liikkua yksin ja syodä eri ruokia kuin puoliso.

Onko parisuhteessa jotenkin kohtuutonta pyytää apua ja tukea puolisolta, etenkin näinkin tärkeän asian kohdalla, kuin terveys? Että lähtisi esimerkiksi seuraksi lenkille, jos se itselle on vaikeaa?

Koko perhettä ei voi yksi sen jäsen vaatia tekemään tismalleen hänen tavallaan edes terveyden nimissä vaan pitää löytää se kultainen keskitie, joka sopii kaikkille . Jos lenkki ei ole toisen juttu ei siitä mitään tule, eikä kumpikaan hyödy siitä mitään.  Mitä tulee noihin ruokailuihinkin mies antaa sitä elävää oppimateriaalia miten tehdä niitä oikeita valintoja haastavissa olosuhteissa. Tuskin aloittajakaan aikoo pudottaa painoa koko loppu ikänsä vaan opetella tekemään niitä valintoja? 

Eli on kohtuutonta odottaa tukea ja apua?

Tässähän on keskustelun paikka ap:lla. Kyllä mun mielestä on mieheltä törkeää käytöstä mässyttää herkkuja kotona, kun tietää varsin hyvin, että puolisolle se tekee terveellisesti syömisestä haastavaa. Jonkin verran voi tulla vastaan, jos toista arvostaa.

Onko naisella jotain diktaruurimaista rajatonta valtaa lähteä vaatimaan jotain tälläistä? Se on miehenkin koti, jossa hänellä on ihan peruslakiin perustuva itsemääräämisoikeus syödä.

Sama kun antaisi miehelle vinkin, että tässähän on keskustelun paikka kyllä mun mielestä on naiselta törkeää käytöstä mässyttää kasviksia kotona, kun tietää varsin hyvin, että puolisolle kasvisten syöminen on  haastavaa.

Irroitan tämän lauseen, koska se on ainoa järkeävä. Jonkin verran voi tulla vastaan, jos toista arvostaa. Eli ap ja miehen pitää kummankin tulla vastaa, jos he arvostavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä kuinka kumppanin vihannesten syonti vaikuttaa sinuun. Lenkillä voi käydä yksin, ja lähes missä tahansa ravintolassa on kevyempiä/terveellisempiä annoksia. Minusta yrität nyt siirtää omaa vastuutasi miehen harteille. Jos ette ole siamilaisia kaksosia, voit liikkua yksin ja syodä eri ruokia kuin puoliso.

Onko parisuhteessa jotenkin kohtuutonta pyytää apua ja tukea puolisolta, etenkin näinkin tärkeän asian kohdalla, kuin terveys? Että lähtisi esimerkiksi seuraksi lenkille, jos se itselle on vaikeaa?

Koko perhettä ei voi yksi sen jäsen vaatia tekemään tismalleen hänen tavallaan edes terveyden nimissä vaan pitää löytää se kultainen keskitie, joka sopii kaikkille . Jos lenkki ei ole toisen juttu ei siitä mitään tule, eikä kumpikaan hyödy siitä mitään.  Mitä tulee noihin ruokailuihinkin mies antaa sitä elävää oppimateriaalia miten tehdä niitä oikeita valintoja haastavissa olosuhteissa. Tuskin aloittajakaan aikoo pudottaa painoa koko loppu ikänsä vaan opetella tekemään niitä valintoja? 

Eli on kohtuutonta odottaa tukea ja apua?

Tässähän on keskustelun paikka ap:lla. Kyllä mun mielestä on mieheltä törkeää käytöstä mässyttää herkkuja kotona, kun tietää varsin hyvin, että puolisolle se tekee terveellisesti syömisestä haastavaa. Jonkin verran voi tulla vastaan, jos toista arvostaa.

Sinusta on kohtuullista alkaa esittämään vaatimuksia mitä aikuinen ihminen saa syödä omassa kodissaan?