Lue keskustelun säännöt.
3v kotihoidon puolesta
22.05.2019 |
Mielestäni valtion tulisi tukea kaikella mahdollisella tavalla sitä, että äiti hoitaisi lastaan kotonaan ensimmäiset kolme vuotta.
1. Vartalolla (sisäelimillä) kestää kolme vuotta palautua täysin synnytyksestä. Tämä on siis biologinen perusteeni naisen "pesäajalle".
2. Lapsi hyötyy kotihoidosta. Stressinsietokyky, kiintymyssuhde, turvallisuuden tunne.
3. Päivähoito alle kolme vuotiaille on kova paikka niin lapsille kuin hoitajillekkin. Kasvattajat eivät pysty pientenryhmässä vastaamaan kaikkiin lasten tarpeisiin. Päivähoito tulee myös kalliiksi kunnalle/valtiolle.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla sisäelimet on varmaan täysin tohjona kun neljässä vuodessa olen saanut kolme lasta. :)
No kyllä varmasti onkin.
Ihan lääkärinä kysyisin, että mitkä ovat nämä mystiset sisäelimet jotka terveellä nuorella naisella hajoavat muutamaan normaaliraskauteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kroppa tarvi noin kauaa palautuakseen. Parempi vaan jos tekee sillä niitä asioita mitä normaalistikkin tekisi. Tutkitusti elimistö on 2 vuotta synnytyksen jälkeen hieman toisenlainen kuin ennen sitä, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Imettääkö ja millä tavalla lapsi nukkuu, miten itse liikkuu jne. Raskaus ja imetys raihnauttaa elimistöä, se on ihan totta, mutta ei todellakaan niin paljoa, etteikö töihin kykenisi.
Palautuminen on silti yksilöllistä. Minä olin viidennen synnytyksen jälkeen toisena päivänä jouluostoksilla. Mutta kyllä elimistö on kokonaisuudessaan hyvin toisenlainen vuodenkin jälkeen. Osittain parempi ja osittain huonompi. Töihin olisin voinut palata jo yhden kuukauden jälkeen omasta puolestani, mutta vauvan vuoksi en tietenkään.
Kaikki lapseni menivät hoitoon 2-3 vuoden ikäisinä. 2-vuotias on selvästi vielä liian pieni. Harmittaa, että en sitä silloin ymmärtänyt. Hyvä, että Suomessa on mahdollista hoitaa lapsi kotona pitkään, mutta on erittäin hyvä asia jos vanhemmuuden kustannuksia voisi jakaa ja jos isätkin saavat hoitaa lapsia. Meillä isä ei saanut jäädä pois töistä. Olisi menettänyt työpaikkansa jos olisi ollut hoitovapaalla 2 vuotta. Tähän toivoisin muutoksen.
Eipä kestä talous olla 3 vuotta pelkästään miehen palkalla ja 250e kotihoidontuella.
Kyllä raskauden jälkeinen kokonaisvaltainen toipuminen tosiaan kestää jopa kolme vuotta. Puhutaan siis mm. hormonitasoista.
Siksi äidin jaksamisen kannalta pieniä ikäeroja ei suositella.
Työhönpaluuaiheeseen en ota kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
No, vastaan kuitenkin. Eli tuo on juuri se pointti, sinun miehellä on ollut varaa maksaa sinun eläkkeen, niin varmaan olisi ollut rahaa kustantaa sinun kotona olemisen ilman kodinhoitotukea. Mutta, se ei poista sitä faktaa, että naiset jäävät jalkoihin palkka-asiassa. ja, kyllä tasa-arvo on tärkeä. Meillä, jossa mies on ollut kotona, arvostaa naisten työtä ihan toisella tavalla. Eli ei jää kotona makaamaan sohvalle, ja nainen palvelee. Lapset myös huutavat isää yhtä paljon kuin äitiä. Meillä lapset ovat olleet hyvin läheisiä jo ihan vauvasta saakka isälle. Hän ei ole kummajainen, joka tulee kotiin ja kaikki on valmista. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kuka jää sairaanlapsen kanssa kotiin. Se jäi jonka työt antoivat periksi, melkein vuorotellen, ja toiseksi ei ne lapset ollut hyvin usein sairaita. Kerran puolessa vuodessa. Hän osaa käydä lääkärissä lasten kanssa, hän osaa lohduttaa ja osallistuu myös kolmikantakeskusteluihin. Hän myös huomaa itse kuinka läheinen hän on verrattuna muihin miehiin, joka ei ole ollut kotona. Miesvaltaisilla aloilla ei välttämättä arvosteta kotityötä koska nainen ne hoitaa, koska hän on kotona hoitamassa lapsia.
Minä näen, että miehellä on samanlainen oikeus olla kotona kuin nainen, ja koska nainen ei arvosta työtä, niin hän keksii tekosyyt. Nainen pitää tästä enemmän meteliä kuin miehet, eli naiset haluavat olla kotona. Sitten on toinen asia, nainen kouluttautuu tänään korkeammalle kuin miehet, jos naiset jäävät kotiin 10 vuodeksi, vaikka 15 vuodeksi niin koulutus on ollut aivan turha. Miksi sitten maksamme naisten koulutuksesta, jos se kuitenkin jää kotiin hoitamaan lapsia.
n lapsia.
Moni asia tekstissäsi karahti korvaani: kyllä meillä oli ja on isä todella läheinen lastemme kanssa. Eikä hän koskaan lojunut laiskana sohvalla, ei vaan sovi hänen luonteelleen. Ja tottakai hänkin osasi tarvittaessa lähteä lasten kanssa lääkäriin, esim. silloin, kun minä olin matkoilla. Eli ei minun kotiin jäämiseni todellakaan sulkenut näitä asioita pois.
P.s. Koulutuksesta ei ole koskaan haittaa! Sen olen todennut monen monta kertaa. Hyvä koulutus takaa hyvän yleissivistyksen ja luo pohjan pärjätä tilanteissa kuin tilanteissa, ei tarvitse tuppisuuna istuskella, kun pitää itsensä ajan tasalla.
Voi ollakin läheinen. Haastan kuitenkin:
- kuinka monta kertaa oli neuvolassa mukana? Tietääkö kasvukäyrän ja edistykset?
- kuinka monta kertaa oli mukana kolmikantakeskusteluissa, tai vartti keskusteluissa?
- kuinka monta kertaa vei itsenäisesti lääkärin? Osasiko sodun ulkoa? tietääkö missä Kela kortti on?
- Muistiko jokaisen syntymäpäivän ilman, että sinä muistutit?
- osasiko pukea lasta ilman sinun neuvoja?
- tiesikö tarkasti, mitä ruokaa ja koska tarjotaan viikonloppusin lapselle?
- Kuinka monessa vanhempain illassa isä oli mukana?
Aloitetaan näistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
No, vastaan kuitenkin. Eli tuo on juuri se pointti, sinun miehellä on ollut varaa maksaa sinun eläkkeen, niin varmaan olisi ollut rahaa kustantaa sinun kotona olemisen ilman kodinhoitotukea. Mutta, se ei poista sitä faktaa, että naiset jäävät jalkoihin palkka-asiassa. ja, kyllä tasa-arvo on tärkeä. Meillä, jossa mies on ollut kotona, arvostaa naisten työtä ihan toisella tavalla. Eli ei jää kotona makaamaan sohvalle, ja nainen palvelee. Lapset myös huutavat isää yhtä paljon kuin äitiä. Meillä lapset ovat olleet hyvin läheisiä jo ihan vauvasta saakka isälle. Hän ei ole kummajainen, joka tulee kotiin ja kaikki on valmista. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kuka jää sairaanlapsen kanssa kotiin. Se jäi jonka työt antoivat periksi, melkein vuorotellen, ja toiseksi ei ne lapset ollut hyvin usein sairaita. Kerran puolessa vuodessa. Hän osaa käydä lääkärissä lasten kanssa, hän osaa lohduttaa ja osallistuu myös kolmikantakeskusteluihin. Hän myös huomaa itse kuinka läheinen hän on verrattuna muihin miehiin, joka ei ole ollut kotona. Miesvaltaisilla aloilla ei välttämättä arvosteta kotityötä koska nainen ne hoitaa, koska hän on kotona hoitamassa lapsia.
Minä näen, että miehellä on samanlainen oikeus olla kotona kuin nainen, ja koska nainen ei arvosta työtä, niin hän keksii tekosyyt. Nainen pitää tästä enemmän meteliä kuin miehet, eli naiset haluavat olla kotona. Sitten on toinen asia, nainen kouluttautuu tänään korkeammalle kuin miehet, jos naiset jäävät kotiin 10 vuodeksi, vaikka 15 vuodeksi niin koulutus on ollut aivan turha. Miksi sitten maksamme naisten koulutuksesta, jos se kuitenkin jää kotiin hoitamaan lapsia.
n lapsia.
Moni asia tekstissäsi karahti korvaani: kyllä meillä oli ja on isä todella läheinen lastemme kanssa. Eikä hän koskaan lojunut laiskana sohvalla, ei vaan sovi hänen luonteelleen. Ja tottakai hänkin osasi tarvittaessa lähteä lasten kanssa lääkäriin, esim. silloin, kun minä olin matkoilla. Eli ei minun kotiin jäämiseni todellakaan sulkenut näitä asioita pois.
P.s. Koulutuksesta ei ole koskaan haittaa! Sen olen todennut monen monta kertaa. Hyvä koulutus takaa hyvän yleissivistyksen ja luo pohjan pärjätä tilanteissa kuin tilanteissa, ei tarvitse tuppisuuna istuskella, kun pitää itsensä ajan tasalla.
Voi ollakin läheinen. Haastan kuitenkin:
- kuinka monta kertaa oli neuvolassa mukana? Tietääkö kasvukäyrän ja edistykset?
- kuinka monta kertaa oli mukana kolmikantakeskusteluissa, tai vartti keskusteluissa?
- kuinka monta kertaa vei itsenäisesti lääkärin? Osasiko sodun ulkoa? tietääkö missä Kela kortti on?
- Muistiko jokaisen syntymäpäivän ilman, että sinä muistutit?
- osasiko pukea lasta ilman sinun neuvoja?
- tiesikö tarkasti, mitä ruokaa ja koska tarjotaan viikonloppusin lapselle?
- Kuinka monessa vanhempain illassa isä oli mukana?
Aloitetaan näistä?
No vastaan haasteeseen:
- Neuvolassa oli mukana muutaman kerran. Vei jokaisen lapsen yksinkin jonkun kerran. Kasvukäyrät voi lukea neuvolakorteista. Edistyksen näkee ihan silmillä. Ja muistaa mm. milloin 1. lapsi otti ensiaskeleensa. Muiden lasten ensiaskeleita en minä ainakaan muista, enpä ole tullut kysyneeksi, muistaako hän. En tosin ymmärrä, miksi nämä ovat niin tärkeitä?
- Minäkään en tiedä, mitä ovat kolmikantakeskustelut ja varttikeskustelut.
- Mies osaa kaikkien perheemme jäsenten sotun edelleen ulkoa vaikka lapset ovat jo aikuisia. Minä en. Lääkärikysymykseen jo vastasin edellisessä kommentissani eli kyllä. Mies myös meni lapsen mukana leikkaussaliin, koska minä en pystynyt. Kelakortit löytyivät laatikosta. Meillä on aina ollut kaikki paperi- yms. asiat tarkasti järjestyksessä.
- Yleensä kysyi jo hyvissä ajoin, mitä annamme synttärilahjaksi. Edelleen kutsuu aikuiset lapsensa syntymäpäiväillalliselle. Kalenterissa on kaikkien syntymäpäivä aina ollut, samoin minun, mieheni, veljiemme, siskojemme, mummien ja vaarien.
- Aina sai asianmukaiset vaatteet lapsille päälle tarvittaessa. En ole koskaan tuntenut tarvetta päättää, miten lapset puetaan. Työmatkoilta toi myös itsenäisesti vaatteita lapsille.
- Varmasti tiesi, mitä ruokaa ja koska lapsille tarjottiin vkl, koska oli silloin kotona ja söimme yhdessä :D. Tarkasti? Ei meillä ole ollut niin tarkkaa ruoan kanssa, allergioita ei ollut. Minä kuitenkin pääosin laitoin ja laitan edelleen ruoan, koska pidän siitä ja laitan hyvää ruokaa. Mutta ei mies ja lapset nälkäänkään kuolleet, kun olin pois.
- Vanhempainilloissa oli mukana aina, kun ei ollut työmatkaa samaan aikaan.
Mitä muuta haluat tietää?
Minun pitää kyllä lähteä nyt manikyyriin ja pedikyyriin, sillä huomenna lähden kesäasunnolle, joten en ihan heti ehdi vastailemaan.
Siellä pedikyyrissä varmaan ehtisit vielä kertoa, kuinka sijoititte lapsilisät hoitovapaan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttien perusteella Suomi = Maailman pahin lapsivihaaja kansa. Tuntuu kuin aikuinen ei saisi olla vanhempi lapselleen. Ihme junttila koko Suomi lapsiperheiden hyvinvoinnin suhteen. Jos ei halua lapsia niin älä hanki ja ota vaikka kissa. Lapsettomat ja vanhemmat, joilla ei ole kiinnostusta olla vanhempi, kuulee eniten ulisemista. Hyvä kotimammat ja -isukit! Tsemppipeukku arkeen teille!
Vierailija kirjoitti:
Eipä kestä talous olla 3 vuotta pelkästään miehen palkalla ja 250e kotihoidontuella.
Ei kotihoidontuella 3 vuotta saa ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä pedikyyrissä varmaan ehtisit vielä kertoa, kuinka sijoititte lapsilisät hoitovapaan aikana.
Rahastoon niinkuin sen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kestä talous olla 3 vuotta pelkästään miehen palkalla ja 250e kotihoidontuella.
Ei kotihoidontuella 3 vuotta saa ollakaan.
Kotihoidontukea maksetaan niin kauan, että lapsi täyttää 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan suunnattomasti vanhempia jotka päättävät hoitaa lapsensa kolme vuotiaaksi kotona. Tämän huomaa lapsesta heti..myös lapsen kasvaessa. Päiväkodissa työskennellessä tämän oppii näkemään lapsesta hyvin herkästi.
Ai miten erottaa?
Kotihoidetut keskimääräisesti rauhallisempia, empaattisempia, keskittyy paremmin, hyvin vahva kiintyminen vanhempiin (tämä on hyvä asia!!! Näkee niitäkin lapsia jotka menee kenen tahansa syliin ja lähtis kenen tahansa mukaan). Kotihoidetut on tasapainoisempia. Tämä on vain fakta ja monet ei maksetut tutkimukset tukee tätä väitettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kestä talous olla 3 vuotta pelkästään miehen palkalla ja 250e kotihoidontuella.
Ei kotihoidontuella 3 vuotta saa ollakaan.
Kotihoidontukea maksetaan niin kauan, että lapsi täyttää 3v.
Jep, eli kotihoidon tuella ei olla 3 vuotta vaan reilu 2.
Urakehitys, tirsk! Suurinosa tekee töitä joissa ei ole mitään ”urakehitystä” ja jos joku asia on muuttunut parissa vuodessa niin se on aika helppo opetella uudestaan..