Lue keskustelun säännöt.
3v kotihoidon puolesta
22.05.2019 |
Mielestäni valtion tulisi tukea kaikella mahdollisella tavalla sitä, että äiti hoitaisi lastaan kotonaan ensimmäiset kolme vuotta.
1. Vartalolla (sisäelimillä) kestää kolme vuotta palautua täysin synnytyksestä. Tämä on siis biologinen perusteeni naisen "pesäajalle".
2. Lapsi hyötyy kotihoidosta. Stressinsietokyky, kiintymyssuhde, turvallisuuden tunne.
3. Päivähoito alle kolme vuotiaille on kova paikka niin lapsille kuin hoitajillekkin. Kasvattajat eivät pysty pientenryhmässä vastaamaan kaikkiin lasten tarpeisiin. Päivähoito tulee myös kalliiksi kunnalle/valtiolle.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun sohaisen ampiaspesään, kuulostaa siltä kun olisi nainen joka ei halua mennä töihin, ja rahat ei riitä, että jäisi kotiin hoitamaan lasta. Eli keksitään tekosyitä siihen, että yhteiskunta rahoittaisi monen vuoden kotona olon.
Mutta olen sitä mieltä, että miehet tulisi jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, vaikka naiset sanoisivat mitä. Ja, kyllä se naisen sisäelimet palautuvat ihan töissäkin.
On varmasti montakin naista jotka eivät halua palata töihin lapsen ollessa alle 3.v. Esimerkiksi päiväkotityössä joudut vielä omasi hoitoon päiväkotiin jotta pääset hoitamaan toisten lapsia. On paljon äitejä jotka pitävät tärkeänä hoitaa lasta itse kotona tuon varhaislapsuuden. On toki myös niitä jotka haluavat palata nopeasti takaisin työtön ja hyvä että se on järjestetty mahdolliseksi. Ei kuitenkaan tulisi evätä äideiltä mahdollisuutta hoitaa lasta kotona jos niin haluavat.
Ja tuosta että yhteiskunta rahoittaisi? Ymmärrätkö suhteuttaa että kotihoidontuki on 300€/kk - verot, kun taas lapsen päivähoidon järjestäminen tulee kustantamaan kunnalle 700€/kk.
Työttömälle maksetaan noin 650€/kk.
Itse tein osa-aikatyötä ja sain soviteltua työmarkkinatukea 450€/kk. Miksi nämä ei ketään riivaa? Ei tuolla kotihoidontuella kukaan elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen perheen talous kestää sen, että äiti on kotona 3 v ja putoaa täysin urakehityksestä?
Monella kestää, eikä oma työ ole niin urakeskeinen että sieltä tippuu mihinkään. Monet ns. asiantuntijatyössä olevat voivat kaikessa rauhassa päivittää oppejaan myös hoitovapaan aikana jos intoa riittää.
Ne joilla ei kestä, on täysi oikeus palata työhön myös aikaisemmin.Ei juuri kukaan asiantuntija olekaan kolmea vuotta kotona. Minun mielestäni pienten lasten vanhempien osa-aikatyö olisi kaikista paras ratkaisu.
Sekä isä että äiti voisivat tehdä osa-aikatyötä. Kumpikin jakaisi vastuun kodista, toimeentulosta ja omasta ammatillisesta kehityksestään, eläkekertymä mukaan lukien. Loistoratkaisu.
Hyvä ratkaisu. Miten tämä siis toimii perheellä jossa mies tienaa 6000€/kk ja asumiskulut/ elämisen kustannukset ovat mitoitettu sen mukaan, ja äiti tekee töitä kaupan kassalla 1200€/kk tuloilla?
Jääkö isä ansiotyöstä vuodeksi tuolla 280€/kk tuella ja myydään asunto pois jonka velkaa ei pystytä äidin palkalla maksamaan? Vai viedäänkö näiden perheiden lapsilta mahdollisuus 3.v kotihoitoon jos hoitovapaat jaetaan tasan?Mielenkiintoinen pariskunta. Mitä ajattelet tapahtuvan, jos he vaikka eroavat lapsen ollessa alle kolmevuotias?
Lasta jäisi varmaan hoitamaan se joka päähuoltajuuden saisi? Vai ajatko takaa että siltikin perhevapaat täytyisi jakaa puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen perheen talous kestää sen, että äiti on kotona 3 v ja putoaa täysin urakehityksestä?
Monella kestää, eikä oma työ ole niin urakeskeinen että sieltä tippuu mihinkään. Monet ns. asiantuntijatyössä olevat voivat kaikessa rauhassa päivittää oppejaan myös hoitovapaan aikana jos intoa riittää.
Ne joilla ei kestä, on täysi oikeus palata työhön myös aikaisemmin.Ei juuri kukaan asiantuntija olekaan kolmea vuotta kotona. Minun mielestäni pienten lasten vanhempien osa-aikatyö olisi kaikista paras ratkaisu.
Sekä isä että äiti voisivat tehdä osa-aikatyötä. Kumpikin jakaisi vastuun kodista, toimeentulosta ja omasta ammatillisesta kehityksestään, eläkekertymä mukaan lukien. Loistoratkaisu.
Hyvä ratkaisu. Miten tämä siis toimii perheellä jossa mies tienaa 6000€/kk ja asumiskulut/ elämisen kustannukset ovat mitoitettu sen mukaan, ja äiti tekee töitä kaupan kassalla 1200€/kk tuloilla?
Jääkö isä ansiotyöstä vuodeksi tuolla 280€/kk tuella ja myydään asunto pois jonka velkaa ei pystytä äidin palkalla maksamaan? Vai viedäänkö näiden perheiden lapsilta mahdollisuus 3.v kotihoitoon jos hoitovapaat jaetaan tasan?Mielenkiintoinen pariskunta. Mitä ajattelet tapahtuvan, jos he vaikka eroavat lapsen ollessa alle kolmevuotias?
Lasta jäisi varmaan hoitamaan se joka päähuoltajuuden saisi? Vai ajatko takaa että siltikin perhevapaat täytyisi jakaa puoliksi?
Mutta eihän heillä kummallakaan olisi varaa
jäädä kotiin tai edes tehdä osa-aikatyötä. Miehen palkka on liian suuri ja naisen liian pieni.
Olen johtaja julkisella (jossa ei ole niin armotonta menoa kuin pörssifirmoissa, niistäkin on kyllä kuokemusta 10v ajalta).
Julkisella voi olla ihan hyvin töistä pois parikin vuotta eikä kukasn ihmettele. Yksityisellä näin pitkä poissaolo ei onnistu. Ollessani pörssifirmassa pidin vain 9 kk äippälomat. Nyt viimeisen lapsen saadessani olin nelikymppinen ja julkisella, ja olin vähän yli 2 v kotona.
Ei tämä minulla haitannut uraa ja palasin samaan johtajanvirkaan kuin ennenkin. Nyt kun lapset on tehty on tavoite palata takaisin ykaityiselle ja työtä olenkin kohta vaihtamassa.
Mulla on siis kolme lasta ja en voi sanoa että tämä olisi uraani ainakaan merkityävästi haitannut. Minusta nuoria naisia pelotellasn ihan liikaa että tiput uraltasi ja joudut työkkärin luukulle jos teet lapsen. Ei näin käy jos olet hyvä työssäsi ja cv:ssä hyvä kokemustausta.
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen perheen talous kestää sen, että äiti on kotona 3 v ja putoaa täysin urakehityksestä?
Monella kestää, eikä oma työ ole niin urakeskeinen että sieltä tippuu mihinkään. Monet ns. asiantuntijatyössä olevat voivat kaikessa rauhassa päivittää oppejaan myös hoitovapaan aikana jos intoa riittää.
Ne joilla ei kestä, on täysi oikeus palata työhön myös aikaisemmin.Ei juuri kukaan asiantuntija olekaan kolmea vuotta kotona. Minun mielestäni pienten lasten vanhempien osa-aikatyö olisi kaikista paras ratkaisu.
Sekä isä että äiti voisivat tehdä osa-aikatyötä. Kumpikin jakaisi vastuun kodista, toimeentulosta ja omasta ammatillisesta kehityksestään, eläkekertymä mukaan lukien. Loistoratkaisu.
Hyvä ratkaisu. Miten tämä siis toimii perheellä jossa mies tienaa 6000€/kk ja asumiskulut/ elämisen kustannukset ovat mitoitettu sen mukaan, ja äiti tekee töitä kaupan kassalla 1200€/kk tuloilla?
Jääkö isä ansiotyöstä vuodeksi tuolla 280€/kk tuella ja myydään asunto pois jonka velkaa ei pystytä äidin palkalla maksamaan? Vai viedäänkö näiden perheiden lapsilta mahdollisuus 3.v kotihoitoon jos hoitovapaat jaetaan tasan?Jos mies tienaa 6000 euroa kuussa, onko täysin mahdoton ajatus että hän vaikka elättäisi oman perheensä ilman avustuksia?
Vuoden tai 1.5 vuotta? Eihän tuo 300€/kk kotihoidontuki elätä muutenkaan ketään. Ei kukaan elä sillä, vaan oletus on että silloin toisen palkka riittää. Monelta vain tahtoo unohtua näissä keskusteluissa että varsinkin naisvaltaisilla aloilla palkat ovat niin pienet että niillä ei koko perhettä elätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun sohaisen ampiaspesään, kuulostaa siltä kun olisi nainen joka ei halua mennä töihin, ja rahat ei riitä, että jäisi kotiin hoitamaan lasta. Eli keksitään tekosyitä siihen, että yhteiskunta rahoittaisi monen vuoden kotona olon.
Mutta olen sitä mieltä, että miehet tulisi jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, vaikka naiset sanoisivat mitä. Ja, kyllä se naisen sisäelimet palautuvat ihan töissäkin.
On varmasti montakin naista jotka eivät halua palata töihin lapsen ollessa alle 3.v. Esimerkiksi päiväkotityössä joudut vielä omasi hoitoon päiväkotiin jotta pääset hoitamaan toisten lapsia. On paljon äitejä jotka pitävät tärkeänä hoitaa lasta itse kotona tuon varhaislapsuuden. On toki myös niitä jotka haluavat palata nopeasti takaisin työtön ja hyvä että se on järjestetty mahdolliseksi. Ei kuitenkaan tulisi evätä äideiltä mahdollisuutta hoitaa lasta kotona jos niin haluavat.
Ja tuosta että yhteiskunta rahoittaisi? Ymmärrätkö suhteuttaa että kotihoidontuki on 300€/kk - verot, kun taas lapsen päivähoidon järjestäminen tulee kustantamaan kunnalle 700€/kk.
Työttömälle maksetaan noin 650€/kk.
Itse tein osa-aikatyötä ja sain soviteltua työmarkkinatukea 450€/kk. Miksi nämä ei ketään riivaa? Ei tuolla kotihoidontuella kukaan elä.
Työttömän on tarkoitus saada töitä, ja tuloistaan hän maksaa veroa. Ovatko nämä mekanismit jotenkin vieraita aikuisille ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
Teillä oli tosiaan helppoa. Mitä jos miehesi olisi jäänyt työttömäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen perheen talous kestää sen, että äiti on kotona 3 v ja putoaa täysin urakehityksestä?
Monella kestää, eikä oma työ ole niin urakeskeinen että sieltä tippuu mihinkään. Monet ns. asiantuntijatyössä olevat voivat kaikessa rauhassa päivittää oppejaan myös hoitovapaan aikana jos intoa riittää.
Ne joilla ei kestä, on täysi oikeus palata työhön myös aikaisemmin.Ei juuri kukaan asiantuntija olekaan kolmea vuotta kotona. Minun mielestäni pienten lasten vanhempien osa-aikatyö olisi kaikista paras ratkaisu.
Sekä isä että äiti voisivat tehdä osa-aikatyötä. Kumpikin jakaisi vastuun kodista, toimeentulosta ja omasta ammatillisesta kehityksestään, eläkekertymä mukaan lukien. Loistoratkaisu.
Hyvä ratkaisu. Miten tämä siis toimii perheellä jossa mies tienaa 6000€/kk ja asumiskulut/ elämisen kustannukset ovat mitoitettu sen mukaan, ja äiti tekee töitä kaupan kassalla 1200€/kk tuloilla?
Jääkö isä ansiotyöstä vuodeksi tuolla 280€/kk tuella ja myydään asunto pois jonka velkaa ei pystytä äidin palkalla maksamaan? Vai viedäänkö näiden perheiden lapsilta mahdollisuus 3.v kotihoitoon jos hoitovapaat jaetaan tasan?Jos mies tienaa 6000 euroa kuussa, onko täysin mahdoton ajatus että hän vaikka elättäisi oman perheensä ilman avustuksia?
Vuoden tai 1.5 vuotta? Eihän tuo 300€/kk kotihoidontuki elätä muutenkaan ketään. Ei kukaan elä sillä, vaan oletus on että silloin toisen palkka riittää. Monelta vain tahtoo unohtua näissä keskusteluissa että varsinkin naisvaltaisilla aloilla palkat ovat niin pienet että niillä ei koko perhettä elätä.
Silsi pitää etukäteen säästää. Säästimme annalloon 20ke jolla pustyimme olemssn vuorotellen vuoden hoitovapaalla. Se rupu kotihoidontuki (250e netto) riittää YHTEEN KAUPPREISSUUN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen perheen talous kestää sen, että äiti on kotona 3 v ja putoaa täysin urakehityksestä?
Monella kestää, eikä oma työ ole niin urakeskeinen että sieltä tippuu mihinkään. Monet ns. asiantuntijatyössä olevat voivat kaikessa rauhassa päivittää oppejaan myös hoitovapaan aikana jos intoa riittää.
Ne joilla ei kestä, on täysi oikeus palata työhön myös aikaisemmin.Ei juuri kukaan asiantuntija olekaan kolmea vuotta kotona. Minun mielestäni pienten lasten vanhempien osa-aikatyö olisi kaikista paras ratkaisu.
Sekä isä että äiti voisivat tehdä osa-aikatyötä. Kumpikin jakaisi vastuun kodista, toimeentulosta ja omasta ammatillisesta kehityksestään, eläkekertymä mukaan lukien. Loistoratkaisu.
Hyvä ratkaisu. Miten tämä siis toimii perheellä jossa mies tienaa 6000€/kk ja asumiskulut/ elämisen kustannukset ovat mitoitettu sen mukaan, ja äiti tekee töitä kaupan kassalla 1200€/kk tuloilla?
Jääkö isä ansiotyöstä vuodeksi tuolla 280€/kk tuella ja myydään asunto pois jonka velkaa ei pystytä äidin palkalla maksamaan? Vai viedäänkö näiden perheiden lapsilta mahdollisuus 3.v kotihoitoon jos hoitovapaat jaetaan tasan?Jos mies tienaa 6000 euroa kuussa, onko täysin mahdoton ajatus että hän vaikka elättäisi oman perheensä ilman avustuksia?
Vuoden tai 1.5 vuotta? Eihän tuo 300€/kk kotihoidontuki elätä muutenkaan ketään. Ei kukaan elä sillä, vaan oletus on että silloin toisen palkka riittää. Monelta vain tahtoo unohtua näissä keskusteluissa että varsinkin naisvaltaisilla aloilla palkat ovat niin pienet että niillä ei koko perhettä elätä.
Silsi pitää etukäteen säästää. Säästimme annalloon 20ke jolla pustyimme olemssn vuorotellen vuoden hoitovapaalla. Se rupu kotihoidontuki (250e netto) riittää YHTEEN KAUPPREISSUUN.
Mulla on viisihenkinen perhe, ja meillä menee ruokakauppaan kerralla 80-100 euroa. Enempää kamaa en jaksaisi kantaa kaupasta autoon. Syömme kasvispainotteisesti ja hyvin.
Sitä, kumman vanhemman kotiin jäämistä tuetaan valtion taholta, ei minusta kannata määritellä, vaan kukin perhe tehköön sen valinnan itse, kuinka viisaimmaksi näkee.
Mitä tulee tuohon ensimmäiseen perusteluun, niin on kodinulkopuolisia töitä, jotka ovat huomattavasti kevyempiä keholle kuin kotona lasten kanssa oleminen ja kotitöiden tekeminen.
Tuon toisen perustelun kohdallakin tilanne on perhekohtainen: joissain perheissä isä pystyy luomaan rauhallisemman ilmapiirin kotiin kuin äiti. Samoin joskus isä jäisi mielellään kotiin lasten kanssa ja äiti haluaisi takaisin töihin mahdollisimman nopeasti. Valtion ei tule puuttua tähän. On lapsillekin huonoksi, jos kotona heidän kanssaan on vastentahtoinen vanhempi.
Kolmas perustelu on ok, ja minustakin alle 3-vuotiaan päivähoitoon vieminen kuulostaa omituiselta, mutta kuulemma sekin on yksilöllistä. On taaperoita, jotka tykkäävät, sopeutuvat ja hyötyvätkin päivähoidosta, näin sanotaan.
Minusta kannattaa tukea koti-isyyttä tekemällä se nykyistä houkuttelevammaksi, yhtä houkuttelevaksi kuin kotiäitiys. Siten vanhemmat voivat tehdä valinnan ensisijaisesti muun kuin rahan perusteella.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
No, vastaan kuitenkin. Eli tuo on juuri se pointti, sinun miehellä on ollut varaa maksaa sinun eläkkeen, niin varmaan olisi ollut rahaa kustantaa sinun kotona olemisen ilman kodinhoitotukea. Mutta, se ei poista sitä faktaa, että naiset jäävät jalkoihin palkka-asiassa. ja, kyllä tasa-arvo on tärkeä. Meillä, jossa mies on ollut kotona, arvostaa naisten työtä ihan toisella tavalla. Eli ei jää kotona makaamaan sohvalle, ja nainen palvelee. Lapset myös huutavat isää yhtä paljon kuin äitiä. Meillä lapset ovat olleet hyvin läheisiä jo ihan vauvasta saakka isälle. Hän ei ole kummajainen, joka tulee kotiin ja kaikki on valmista. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kuka jää sairaanlapsen kanssa kotiin. Se jäi jonka työt antoivat periksi, melkein vuorotellen, ja toiseksi ei ne lapset ollut hyvin usein sairaita. Kerran puolessa vuodessa. Hän osaa käydä lääkärissä lasten kanssa, hän osaa lohduttaa ja osallistuu myös kolmikantakeskusteluihin. Hän myös huomaa itse kuinka läheinen hän on verrattuna muihin miehiin, joka ei ole ollut kotona. Miesvaltaisilla aloilla ei välttämättä arvosteta kotityötä koska nainen ne hoitaa, koska hän on kotona hoitamassa lapsia.
Minä näen, että miehellä on samanlainen oikeus olla kotona kuin nainen, ja koska nainen ei arvosta työtä, niin hän keksii tekosyyt. Nainen pitää tästä enemmän meteliä kuin miehet, eli naiset haluavat olla kotona. Sitten on toinen asia, nainen kouluttautuu tänään korkeammalle kuin miehet, jos naiset jäävät kotiin 10 vuodeksi, vaikka 15 vuodeksi niin koulutus on ollut aivan turha. Miksi sitten maksamme naisten koulutuksesta, jos se kuitenkin jää kotiin hoitamaan lapsia.
n lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
Teillä oli tosiaan helppoa. Mitä jos miehesi olisi jäänyt työttömäksi?
No ei jäänyt. Ja on sen verran fiksu ja älykäs, että kysyntää on aina riittänyt. Ja tietysti säästettiin ja tehtiin sijoituksia mahdollisen pahan päivän varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on pullollaan perheitä joissa lapsi istuu telkkarin edessä ja vanhemmat tuojottaa kännykkää. Päivähoito on monelle lapselle parempi paikka kuin koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun sohaisen ampiaspesään, kuulostaa siltä kun olisi nainen joka ei halua mennä töihin, ja rahat ei riitä, että jäisi kotiin hoitamaan lasta. Eli keksitään tekosyitä siihen, että yhteiskunta rahoittaisi monen vuoden kotona olon.
Mutta olen sitä mieltä, että miehet tulisi jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, vaikka naiset sanoisivat mitä. Ja, kyllä se naisen sisäelimet palautuvat ihan töissäkin.
On varmasti montakin naista jotka eivät halua palata töihin lapsen ollessa alle 3.v. Esimerkiksi päiväkotityössä joudut vielä omasi hoitoon päiväkotiin jotta pääset hoitamaan toisten lapsia. On paljon äitejä jotka pitävät tärkeänä hoitaa lasta itse kotona tuon varhaislapsuuden. On toki myös niitä jotka haluavat palata nopeasti takaisin työtön ja hyvä että se on järjestetty mahdolliseksi. Ei kuitenkaan tulisi evätä äideiltä mahdollisuutta hoitaa lasta kotona jos niin haluavat.
Ja tuosta että yhteiskunta rahoittaisi? Ymmärrätkö suhteuttaa että kotihoidontuki on 300€/kk - verot, kun taas lapsen päivähoidon järjestäminen tulee kustantamaan kunnalle 700€/kk.
Työttömälle maksetaan noin 650€/kk.
Itse tein osa-aikatyötä ja sain soviteltua työmarkkinatukea 450€/kk. Miksi nämä ei ketään riivaa? Ei tuolla kotihoidontuella kukaan elä.
Edelleen työssäkävä nainen on tuo enemmän verotuloja kuin kotona oleva ja nostamalla työmarkkina tukea. Tosin kannatan osa-aikaista työtä vaikka molemmille jotta tasa-arvoisuus toteutuisi. Työmarkkinat pitää muuttua jotta se kannattaisi. Ruotsissa miehet ovat kotona lasten kanssa pidempään kuin suomessa, siellä myös osa-aikainen työ molemmilla vanhemmilla on jopa yleistä. Eli vanhempainrahan voi nostaa erissä, eli voit itse päättää koska jäätä äityslomalle ja kuinka monta päivää viikossa nostat vanhempainrahaa, eli jos rahat riittää voit nostaa 3 päivää viikossa, ja silloin äitysloma jatkuu pidempään. Sama voi mies tehdä, koska ne on korvamerkittyä rahaa, jolloin voidaan olla kotona yhtäaikaa pienemmällä summalla tai eri aikaa jolloin vanhempainkausi jatkuu normaalisesti siihen saakka kun lapsi on kolme vuotias. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että joku raha pitää merkata isälle, koska muuten äisit omii senkin edun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
No, vastaan kuitenkin. Eli tuo on juuri se pointti, sinun miehellä on ollut varaa maksaa sinun eläkkeen, niin varmaan olisi ollut rahaa kustantaa sinun kotona olemisen ilman kodinhoitotukea. Mutta, se ei poista sitä faktaa, että naiset jäävät jalkoihin palkka-asiassa. ja, kyllä tasa-arvo on tärkeä. Meillä, jossa mies on ollut kotona, arvostaa naisten työtä ihan toisella tavalla. Eli ei jää kotona makaamaan sohvalle, ja nainen palvelee. Lapset myös huutavat isää yhtä paljon kuin äitiä. Meillä lapset ovat olleet hyvin läheisiä jo ihan vauvasta saakka isälle. Hän ei ole kummajainen, joka tulee kotiin ja kaikki on valmista. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kuka jää sairaanlapsen kanssa kotiin. Se jäi jonka työt antoivat periksi, melkein vuorotellen, ja toiseksi ei ne lapset ollut hyvin usein sairaita. Kerran puolessa vuodessa. Hän osaa käydä lääkärissä lasten kanssa, hän osaa lohduttaa ja osallistuu myös kolmikantakeskusteluihin. Hän myös huomaa itse kuinka läheinen hän on verrattuna muihin miehiin, joka ei ole ollut kotona. Miesvaltaisilla aloilla ei välttämättä arvosteta kotityötä koska nainen ne hoitaa, koska hän on kotona hoitamassa lapsia.
Minä näen, että miehellä on samanlainen oikeus olla kotona kuin nainen, ja koska nainen ei arvosta työtä, niin hän keksii tekosyyt. Nainen pitää tästä enemmän meteliä kuin miehet, eli naiset haluavat olla kotona. Sitten on toinen asia, nainen kouluttautuu tänään korkeammalle kuin miehet, jos naiset jäävät kotiin 10 vuodeksi, vaikka 15 vuodeksi niin koulutus on ollut aivan turha. Miksi sitten maksamme naisten koulutuksesta, jos se kuitenkin jää kotiin hoitamaan lapsia.
n lapsia.
Moni asia tekstissäsi karahti korvaani: kyllä meillä oli ja on isä todella läheinen lastemme kanssa. Eikä hän koskaan lojunut laiskana sohvalla, ei vaan sovi hänen luonteelleen. Ja tottakai hänkin osasi tarvittaessa lähteä lasten kanssa lääkäriin, esim. silloin, kun minä olin matkoilla. Eli ei minun kotiin jäämiseni todellakaan sulkenut näitä asioita pois.
P.s. Koulutuksesta ei ole koskaan haittaa! Sen olen todennut monen monta kertaa. Hyvä koulutus takaa hyvän yleissivistyksen ja luo pohjan pärjätä tilanteissa kuin tilanteissa, ei tarvitse tuppisuuna istuskella, kun pitää itsensä ajan tasalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka minulla olikaan ennen helppoa! Kotihoidontukea sai siihen asti, että lapsi täytti 3.v. Oli lähes itsestään selvää, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Kolmen lapsen perheessä se tarkoitti sitä, että äiti oli lähes 10 v. kotona eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Perhe-elämä oli tasaista ja rauhallista, ei tarvinnut riidellä, kuka jää kotiin lapsen sairastaessa, kuka vie roskat, kuka pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, laittaa ruoan, ei tarvinnut raahata aamuväsyneitä lapsia hoitoon eikä illalla väsyneitä lapsia hoidosta kaupan kautta kotiin.
Mutta eihän tämä nykyään toimi, kun kaikkien pitää olla niin tasa-arvoisia ja kaikkien pitää saada kaikki heti.
Pistää kuitenkin miettimään, onko se kaiken sen stressin arvoista? Itse en ole päivääkään katunut sitä, että jäin kotiin ja kasvatin lapsistamme kunniallisia kansalaisia, hyvin ovatkin pärjänneet. Pitkä parisuhteemme voi edelleen hyvin, kun ei ole tarvinnut turhista riidellä ja elämä on olut helppoa myös miehelle, kun ei ole tarvinnut kotiasioista huolehtia, hän tiesi, että tausta on aina kunnossa.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minulla, miehelläni ja lapsillamme oli ja on kaikki hyvin. Tietenkin mieheni huolehti myös minun eläkkeestäni jne, koska tämä oli yhteinen päätöksemme.
Teillä oli tosiaan helppoa. Mitä jos miehesi olisi jäänyt työttömäksi?
No ei jäänyt. Ja on sen verran fiksu ja älykäs, että kysyntää on aina riittänyt. Ja tietysti säästettiin ja tehtiin sijoituksia mahdollisen pahan päivän varalle.
Kerro nyt vielä, että lapsilisätkin rahastoitiin sen kymmenen vuoden hoitovapaan ajan, niin saat 4/5.
Ooooo tänään on se päivä kun mun sisäelimet palautuivat vihdoin synnytyksestä <3 Kävin sen kunniaksi juoksemassa ja kyykkäämässä kunnolla, lapsivuodeaika vihdoinkin ohitse!
Faith kirjoitti:
Sitä, kumman vanhemman kotiin jäämistä tuetaan valtion taholta, ei minusta kannata määritellä, vaan kukin perhe tehköön sen valinnan itse, kuinka viisaimmaksi näkee.
Mitä tulee tuohon ensimmäiseen perusteluun, niin on kodinulkopuolisia töitä, jotka ovat huomattavasti kevyempiä keholle kuin kotona lasten kanssa oleminen ja kotitöiden tekeminen.
Tuon toisen perustelun kohdallakin tilanne on perhekohtainen: joissain perheissä isä pystyy luomaan rauhallisemman ilmapiirin kotiin kuin äiti. Samoin joskus isä jäisi mielellään kotiin lasten kanssa ja äiti haluaisi takaisin töihin mahdollisimman nopeasti. Valtion ei tule puuttua tähän. On lapsillekin huonoksi, jos kotona heidän kanssaan on vastentahtoinen vanhempi.
Kolmas perustelu on ok, ja minustakin alle 3-vuotiaan päivähoitoon vieminen kuulostaa omituiselta, mutta kuulemma sekin on yksilöllistä. On taaperoita, jotka tykkäävät, sopeutuvat ja hyötyvätkin päivähoidosta, näin sanotaan.
Minusta kannattaa tukea koti-isyyttä tekemällä se nykyistä houkuttelevammaksi, yhtä houkuttelevaksi kuin kotiäitiys. Siten vanhemmat voivat tehdä valinnan ensisijaisesti muun kuin rahan perusteella.
Tuohon toisiksi viimeiseen kappaleeseen kommentoisin, ettei se varhaisen päivähoidon hyöty tule aina siitä että se päivähoito on niin mahtava paikka, vaan että kaikilla lapsi se koti ei ole sellainen kuin toivoisi. Kaikki äidit ei ole hyviä äitejä, ei edes kaikki ne jotka suurimpaan ääneen riehuvat miten yhteiskunnan maksama kotiäiteys olisi lasten etu.
Mielenkiintoinen pariskunta. Mitä ajattelet tapahtuvan, jos he vaikka eroavat lapsen ollessa alle kolmevuotias?