Käykö teidän miehet/käyttekö te perheelliset miehet oma-aloitteisesti kaupassa?

Vierailija kirjoitti:

1. Mies on yksinkertaisesti laiska. 2. Mies pelkää ostavansa väärin ja ei halua kuulla nalkutusta. 3. Mies on salaa sosiaalisesti rajoittunut ja pelkää käydä kaupassa. Sitähän ei voi myöntää kellekään, edes sinulle. 4. Mies on pihi eikä halua tuhlata kerralla paljon rahaa ruokaan (mikä on älytöntä, koska sinä kuitenkin joudut maksamaan). 5. Häiriöitä aivon päätöksenteon alueilla. Kun ei tiedä, mitä tehdä, ahdistuu suunnattomasti.

Todennäköisesti näissä tapauksissa vähän kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me syömme eri leipää, ja jos mies huomaa oman leipänsä tai kinkkusiivunsa loppuneen, hän menee oma-aloitteisesti kauppaan ostamaan itselleen tuotteita ja saattaa tuoda myös jotain yhteistä niiden heräteostosmakkarapakettien lisäksi. Jos muksu menee mukaan, kotiin tulee myös muovikassillinen hedelmiä.

Kenkiä hän ei ole oma-aloitteisesti lapselle ostanut. Kerran kävi lapsen kanssa käskystä ostamassa jonkun juhlavaatteen, kun minulla ei kerta kaikkiaan ollut töiden puolesta yhtään aikaa lähteä kaupunkiin kolttuostoksille.

Minä hoidan meillä tavallisesti ostokset ennen kuin haen lapsen päiväkodista (pääsen töistä kaksi tuntia miestä aiemmin). Jos kysyn mieheltä, mitä hän haluaa viikonloppuna ruuaksi, tavallisesti vastaus on makaronilaatikko. Itse en jaksa sitä syödä pääsääntöisesti joka viikonloppu, joten yritän miettiä jotain muuta itse ja ostaa sen mukaan tarvikkeita.

Koska pyöritän mielessäni kaiken muunkin metatyön, mitä tämä arki vaatii, minulla on päässä koko ajan lista siitä, mitä kaapeista puuttuu, ja siksi minun on helpompi käydä itse siellä kaupassa. Jos miehen pitäisi mennä ostamaan jotain, minun pitäisi ensin laittaa kaikki paperille tai miehen pitäisi käydä kaikki kaapit läpi.

Kai se mieskin kaapeilla joskus käy?

Käy varsin usein, mutta ei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä siellä on ja mitä ei ole. Hän ei myöskään ymmärrä kertoa, jos hän käyttää jonkin aineksen loppuun, ja minä siinä kohtaa raivoan, kun on tarkoitus ruveta vaikka mannavelliä tekemään lapsille iltapalaksi ja purkki onkin tyhjä. Hän ei myöskään ymmärrä imuroida tai vaihtaa petivaatteita kuin käskystä. Ihan kuin viisivuotiaan tasolla, mitä tulee normaaleihin kotitöihin. Ei jaksaisi aikuiselle ihmiselle joka kerta sanoa, että voisitko ystävällisesti imuroida ja vaihtaa lakanat. PMS-aikaan varsinkaan ei tahdo pinnaa meikäläisellä riittää.

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta samaistun aloitukseen. Mieheni myös tuntui jossain vaiheessa haluavan ostoslistan, tai hänelle piti kertoa erikseen, mikä on kaapista loppu ja mitä tarvitaan. Ja minä hölmö tein hänelle paljon valmiiksi. Nykyisin, kun alkaa kuulua, että "pitäisi löydä kaupassa", niin vastaukseni on "niin pitäisi" ja seuraava kysymys on, "mitäs sieltä pitäisi ostaa", vastaan tähän, että "katso kaapista, mitä puuttuu." Anna sen miehesi tehdä ihan itse, ilman neuvomista ja apua. Jos sinä tarvitset jotain tiettyä merkkiä olevaa hoitoainetta/kuukautissuojia/tms. Niin sen verran voi miestä auttaa, kyllä mies ruokaa osaa kaupasta ostaa. Ja varaudu siihen, että ruoanteossa joutuu soveltamaan, aina on jotain loppu, mutta kyllä mieskin oppii, kun aikansa saa tehdä omalla tyylillään.

Tavallaan OK, mutta miehet ei osaa lukea ajatuksia. Mies siis saa ostaa kaupasta pelkkää leipää ja makkaraa, jos katsoo, että perhe sillä pärjää ja ihmeesti muuten pärjääkin.Mies ei voi tietää, että tietynmerkkinen oliiviöljy on lopussa, hän käyttää paistamiseen voita. Mies ei voi tietää, että juuri tänään haluat kauramaitoa, hän ostaa appelsiinimehua, koska pitää siitä.

Jos haluan tehdä ruuaksi lihapullia, niin ostan itse ruokatarpeet. Jos mies haluaa syödä kaalilaatikkoa, hän ostaa itse siihen tarpeet. Jos on yhdessä päätetty tehdä jotain ruokaa, niin osataan yhdessä päättää, kumpi menee kauppaan ja ostaa listan mukaiset tarpeet - myös minä tarvitsen listaa siitä, mitä kotoa mahdollisesti puuttuu. Mutta jos sanon miehelle, että katso mitä kaapista puuttuu, niin hän ei todellakaan tiedä, mitä minun mielestäni puuttuu.

Minä olen kyllä 20 yhteisen vuoden aikana oppinut aika hyvin myös sen mitä vaimolta puuttuu. Ei ole kummoinen homma havainnoida arjessa että mitä se toinen yleensä suuhunsa laittaa tai kaupasta tuo kotiin. Jos vaimo haluaa jotain normista poikkeavaa niin sitten pyytää mutta muuten tiedän hyvin tarkkaan mitä ostetaan, terveyssiteiden merkkiä ja mallia myöten.

Ongelma: vaikka mies on havainnoinut minua jo 25 vuotta, ei hän voi tietää, mitä aion huomenna syödä. Ei hän voi tietää, mitä minulta ruokakaapista puuttuu enkä minäkään ole varma, haluaako mies tänään loimulohta vai ei. Tiedän, että hän syö sitä, mutta syökö tällä viikolla - täysi arvoitus, jos en kysy. Ja vaikka jääkaapissa on vajaa tölkillinen hillosipuleita, en osta niitä lisää, koska en tiedä, onko juuri nyt jääkaapissa oleva tölkillinen se mieluisin vaihtoehto vai pikainen ostos.

Ehei, en ole 25 vuodessa oppinut huomaamaan, mitä mieheltä puuttuu. Eikä päinvastoin.

Ei kummankaan tarvitse tietää mitä toinen haluaa huomenna syödä vaan päättää mitä te huomenna syötte. Kun toisen tuntee, tietää myös mistä ruoista hän pitää. Sitten vain tehdään jotain sellaista joka maistuu molemmilla ja jota ei ole vähään aikaan syöty. Miten tämä voi olla näin vaikeaa???

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin niin voinut kirjoittaa ap:n aloituksen. Ihan samoin siis meillä.

Kun jotkut kirjoittivat, että ovat saaneet pakotettua aiemmin kauppa-asioissa laiskan miehensä kauppaan ja vieläpä ilman listaa, niin miten ihmeessä tuo on onnistunut? Ei mun mies kerta kaikkiaan suostu. Yritetty on. Mies sanoo että ei osta sitten mitään. Piste. Pari kertaa olen onnistunut _pakottamaan_ miehen ostamaan "jotain ruokaa" siis pääruokatarvikkeita, ilman listaa ja niin pahasti on mennyt pieleen, että enää ei suostu. Huom, minä en ole valittanut tuodusta ruoasta, vaan lapset. Lapset eivät siis ole suostuneet sitä syömään. Mies on vaan sanonut, että katso nyt mitä käy jos ei listaa ole. En tiedä tekikö mies tuon tahallaan, vai eikö ihan oikeasti tiennyt, että esim. toinen lapsistamme ei missään nimessä syö kalaa (ei ole syönyt vuosiin lohen syönnin jälkeen tullun mahataudin jälkeen) ja toinen ei saa kurkustaan alas voimakasmausteista ruokaa. En tiedä kumpi olisi pahempaa. Tietämättömyys vai tahallisuus.

Juju on siinä että valitsee miehen joka on aikuinen ja jolla on kyky ja halu myös oppia jotain uutta. Jos mies on uhmaikään juuttuneen lapsen tasolla niin ei siihen enää myöhemmin mikään auta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin niin voinut kirjoittaa ap:n aloituksen. Ihan samoin siis meillä.

Kun jotkut kirjoittivat, että ovat saaneet pakotettua aiemmin kauppa-asioissa laiskan miehensä kauppaan ja vieläpä ilman listaa, niin miten ihmeessä tuo on onnistunut? Ei mun mies kerta kaikkiaan suostu. Yritetty on. Mies sanoo että ei osta sitten mitään. Piste. Pari kertaa olen onnistunut _pakottamaan_ miehen ostamaan "jotain ruokaa" siis pääruokatarvikkeita, ilman listaa ja niin pahasti on mennyt pieleen, että enää ei suostu. Huom, minä en ole valittanut tuodusta ruoasta, vaan lapset. Lapset eivät siis ole suostuneet sitä syömään. Mies on vaan sanonut, että katso nyt mitä käy jos ei listaa ole. En tiedä tekikö mies tuon tahallaan, vai eikö ihan oikeasti tiennyt, että esim. toinen lapsistamme ei missään nimessä syö kalaa (ei ole syönyt vuosiin lohen syönnin jälkeen tullun mahataudin jälkeen) ja toinen ei saa kurkustaan alas voimakasmausteista ruokaa. En tiedä kumpi olisi pahempaa. Tietämättömyys vai tahallisuus.

Miksi sinä suostut jos mies ei suostu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me syömme eri leipää, ja jos mies huomaa oman leipänsä tai kinkkusiivunsa loppuneen, hän menee oma-aloitteisesti kauppaan ostamaan itselleen tuotteita ja saattaa tuoda myös jotain yhteistä niiden heräteostosmakkarapakettien lisäksi. Jos muksu menee mukaan, kotiin tulee myös muovikassillinen hedelmiä.

Kenkiä hän ei ole oma-aloitteisesti lapselle ostanut. Kerran kävi lapsen kanssa käskystä ostamassa jonkun juhlavaatteen, kun minulla ei kerta kaikkiaan ollut töiden puolesta yhtään aikaa lähteä kaupunkiin kolttuostoksille.

Minä hoidan meillä tavallisesti ostokset ennen kuin haen lapsen päiväkodista (pääsen töistä kaksi tuntia miestä aiemmin). Jos kysyn mieheltä, mitä hän haluaa viikonloppuna ruuaksi, tavallisesti vastaus on makaronilaatikko. Itse en jaksa sitä syödä pääsääntöisesti joka viikonloppu, joten yritän miettiä jotain muuta itse ja ostaa sen mukaan tarvikkeita.

Koska pyöritän mielessäni kaiken muunkin metatyön, mitä tämä arki vaatii, minulla on päässä koko ajan lista siitä, mitä kaapeista puuttuu, ja siksi minun on helpompi käydä itse siellä kaupassa. Jos miehen pitäisi mennä ostamaan jotain, minun pitäisi ensin laittaa kaikki paperille tai miehen pitäisi käydä kaikki kaapit läpi.

Kai se mieskin kaapeilla joskus käy?

Käy varsin usein, mutta ei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä siellä on ja mitä ei ole. Hän ei myöskään ymmärrä kertoa, jos hän käyttää jonkin aineksen loppuun, ja minä siinä kohtaa raivoan, kun on tarkoitus ruveta vaikka mannavelliä tekemään lapsille iltapalaksi ja purkki onkin tyhjä. Hän ei myöskään ymmärrä imuroida tai vaihtaa petivaatteita kuin käskystä. Ihan kuin viisivuotiaan tasolla, mitä tulee normaaleihin kotitöihin. Ei jaksaisi aikuiselle ihmiselle joka kerta sanoa, että voisitko ystävällisesti imuroida ja vaihtaa lakanat. PMS-aikaan varsinkaan ei tahdo pinnaa meikäläisellä riittää.

Ihan samanlainen mies ap:lla! Kertaakaan ei ole kymmenen vuoden aikana vaihtanut oma-alotteisesti lakanoita. Joskus vielä kokeilin miten pitkään lakanat voivat olla, että mies niitä alkaisi vaihtamaan. Nyt en enää usko että ikinä vaihtaisi. Ne saisi olla varmaan vuosia samat. Ja imuroinnin suhteen sama. Pitäisi olla aivan järkyttävän likaista ja paskaista että herra tarttuisi imuriin PYYTÄMÄTTÄ OMA-ALOTTEISESTI. Ja sama koskee oikeastaan myös kaikkea pyykkihuoltoa. Pyykeistä olen kyllä sanonut, että voin hoitaa lajittelun ja pesukoneen päälle. Kuivamaan laittaa joskus ja kaappeihin vie vaan jos pyydän. T. Ap

Käy, meillä mies on se joka hoitaa kaupassa käynnin. Mies käy töistä tullessaan, itse olen nyt kolmen alle kouluikäisen kanssa kotona ja näiden kanssa en lähde kauppaan kuin hätätapauksessa tai joskus opettaakseni käytöstapoja. Hyvinhän lapset kyllä käyttäytyy, mutta on se vaan aika raskasta.