Lue keskustelun säännöt.
Käykö teidän miehet/käyttekö te perheelliset miehet oma-aloitteisesti kaupassa?
21.05.2019 |
Vai käskeekö vaimo aina/kertoo koska pitäis käydä kaupassa?
Kyselen, koska meillä mies ei ikinä oma-aloitteisesti mene kauppaan. Ehkä silloin jos jääkaapissa ei todella ole yhtään mitään, niin voi tulla ahaa-elämys, ja toki siinäkin vaiheessa vasta yleinen toteamus ”kaupassa pitäisi käydä”. Sen sijaan että sanoisi ”minäpä lähden tästä kauppaan”.
Ja silloinkin, jos siis pyydän häntä menemään kauppaan ja kiireessä koitan miettiä jonkun hätäisen ostoslistan, niin ostaa tasan tarkkaan ne asiat jotka listassa. Vaikka kaupassa olisi jotain sellaisia tuotteita joita päivittäin syömme lähes ilmaiseksi myynnissä, ei niitä osta, kuin ei myöskään esim vessapaperia, joka täysin loppu, jos olen sattumoisin unohtanut sen listalta...
Joku voi pitää avautumistani yhdentekevänä jaaritteluna, mutta mua kiinnostaa tietää miten muissa perheissä on työnjako tämän kauppa-asian suhteen? Itse koen raskaaksi sen että se on aina minun vastuulla 100%.
Kommentit (107)
Käy se joskus ostamassa olutta ja herkkuja vaikkei erikseen käskisikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies viihtyy hyvin kaupoissa. Ostaa tilaamani tuotteet ja osaa itsekin arvioida, mitä puuttuu ja ostaa sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on oikeastaan enemmän kaupassakäyvä osapuoli. Ja osaa käydä paremmin kuin minä, itse en esimerkiksi kerran löytänyt mustikkakeittoa kun en tiennyt, että se on kylmähyllyssä. Jos käyn kaupassa, ostan yleensä joko vähintään satasella tai alle kympillä. Siis joko pakastin täyteen kaikkea mahdollista, tai rasia tomaatteja ja ruokakerma, jotta saan paistettua ne eilen ostetut kanat ja herkkusienet. Mies myös kokkaa useammin, itse lähinnä matkin hänen ruokiaan ja joskus tehdään yhdessä.
Ollaan lapseton pari, joten mulla ei ole mitään äitipaineitakaan alkaa panostaa ruokapuoleen enemmän. Oma panos talouteen on enemmän siivoilua ja asioiden muistamista (minulla on supermuisti, ja uskokaa pois, se on yllättävän iso henkinen panos taloudelle muistaa kaikkien kaappien ja sohvatyynyn alusten sisällöt valokuvantarkasti).Miksi pilaat kanan ruokakermalla? Parempaa tulisi ilman.
Kuten sanottu, mies on meillä se kokki, jolla on paperit hommasta. Itse heitän semmoiset safkat, mitä osaan ja mikä tuntuu hyvältä. Eipä tuo ole valittanut, meillä suhteeseen kuuluu että ei napista turhaan pikkujutuista ja riittää kun kumpikin tekee osaamistason mukaan parhaansa.
Mieheni käy oma-aloitteisesti Motonetissä ja Puuilossa. Ruokakauppaan tarvitsee kauppalistan, jonka tunnollisesti hoitelee kyllä kotiin. Työskentelemme molemmat perheyrityksessä ja meillä on selkeä työnjako. Mies tekee enemmän tunteja yrityksessä ja minä kotona. Meillä on yhteiset rahat ja minä hallitsevamoi noin niitä. Ikinä ei ole mies narsisst mistään ostoksestani.
Onneksi käy kaupassa ja osaa katsoa mitä puuttuu. Myös tiskit ja roskien vienti hoituu, mutta kaikki muu onkin minun vastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi käy kaupassa ja osaa katsoa mitä puuttuu. Myös tiskit ja roskien vienti hoituu, mutta kaikki muu onkin minun vastuullani.
Meillä mieheltä hoituu kotitöistä juurikin oma-aloitteisesti tiskit ja roskien vienti, ei tule mieleen muuta mitä nyt päivittäin tai edes viikottain pitäisi tehdä. Lisäksi hoitelee erilaisia korjaustöitä, huonekalujen kasaamista/siirtoja ym tällaisia jota harvemmin joutuu tekemään. Jopa lumitöitä joutuu patistaa tekemään talvella, ja itse teen niitä enemmän. Joten ei voi sanoa, että tasapuolisesti olisi työt jaettu, ja että kaupassa käynnin sijaan mies tekisi jotain muuta - ei tee. T. Ap
Meillä kaupassa käynnin hoitaa mies tai sitten käydään yhdessä, päivittäin on kauppaan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on taitavia heittäytymään yksinkertaiseksi kotitöissä. Eivät mukaa ”huomaa” tai ”tajua”...
Kuulostaapa täällä tutulta :D Meillä menee myös usein niin, että vasta kriittisesti tyhjentynyt jääkaappi saa aikaan toteamuksen "kaupassa pitäisi varmaan käydä". Toki mies tarjoutuu käymään siellä, mutta on minun vastuullani tehdä lista. Joskus jos en ole tehnyt vaan sanonut että katsopa mitä kaapissa on ja mitä tarvii tuoda, niin ei ole mitään takeita tuleeko sieltä kaupasta tarpeelliset asiat kotiin. Ja oikeastaan, vaikka olisikin lista niin kauppakassiin katsomalla voi usein sanoa että eipä sitä listaa hirveämmin ole kaupassa katseltu :D Mies on hyväntahtoinen, mutta onnettoman hajamielinen. Pikkuhiljaa ollaan saatu tätä kaupassa käyntiä treenattua, ja myös sitä, että syömiset voi suunnitella (useimmiten minä, mutta mieskin opettelee) monta päivää etukäteen niin kaupassa ei tarvitse joka päivä käydä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta samaistun aloitukseen. Mieheni myös tuntui jossain vaiheessa haluavan ostoslistan, tai hänelle piti kertoa erikseen, mikä on kaapista loppu ja mitä tarvitaan. Ja minä hölmö tein hänelle paljon valmiiksi. Nykyisin, kun alkaa kuulua, että "pitäisi löydä kaupassa", niin vastaukseni on "niin pitäisi" ja seuraava kysymys on, "mitäs sieltä pitäisi ostaa", vastaan tähän, että "katso kaapista, mitä puuttuu." Anna sen miehesi tehdä ihan itse, ilman neuvomista ja apua. Jos sinä tarvitset jotain tiettyä merkkiä olevaa hoitoainetta/kuukautissuojia/tms. Niin sen verran voi miestä auttaa, kyllä mies ruokaa osaa kaupasta ostaa. Ja varaudu siihen, että ruoanteossa joutuu soveltamaan, aina on jotain loppu, mutta kyllä mieskin oppii, kun aikansa saa tehdä omalla tyylillään.
Onko kauppalistan tekeminen palstallamakaajille jokin ponnistus?
Toisekseen, miehenkö pitäisi ilman listaa osata lukea ajatuksenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v yhdessä ja oisko mies käynyt 4krt kaupassa. Ei vaan ehdi kun aina töissä. Mä olen kotiäiti joten mulla aikaa käydä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta samaistun aloitukseen. Mieheni myös tuntui jossain vaiheessa haluavan ostoslistan, tai hänelle piti kertoa erikseen, mikä on kaapista loppu ja mitä tarvitaan. Ja minä hölmö tein hänelle paljon valmiiksi. Nykyisin, kun alkaa kuulua, että "pitäisi löydä kaupassa", niin vastaukseni on "niin pitäisi" ja seuraava kysymys on, "mitäs sieltä pitäisi ostaa", vastaan tähän, että "katso kaapista, mitä puuttuu." Anna sen miehesi tehdä ihan itse, ilman neuvomista ja apua. Jos sinä tarvitset jotain tiettyä merkkiä olevaa hoitoainetta/kuukautissuojia/tms. Niin sen verran voi miestä auttaa, kyllä mies ruokaa osaa kaupasta ostaa. Ja varaudu siihen, että ruoanteossa joutuu soveltamaan, aina on jotain loppu, mutta kyllä mieskin oppii, kun aikansa saa tehdä omalla tyylillään.
Tavallaan OK, mutta miehet ei osaa lukea ajatuksia. Mies siis saa ostaa kaupasta pelkkää leipää ja makkaraa, jos katsoo, että perhe sillä pärjää ja ihmeesti muuten pärjääkin.Mies ei voi tietää, että tietynmerkkinen oliiviöljy on lopussa, hän käyttää paistamiseen voita. Mies ei voi tietää, että juuri tänään haluat kauramaitoa, hän ostaa appelsiinimehua, koska pitää siitä.
Jos haluan tehdä ruuaksi lihapullia, niin ostan itse ruokatarpeet. Jos mies haluaa syödä kaalilaatikkoa, hän ostaa itse siihen tarpeet. Jos on yhdessä päätetty tehdä jotain ruokaa, niin osataan yhdessä päättää, kumpi menee kauppaan ja ostaa listan mukaiset tarpeet - myös minä tarvitsen listaa siitä, mitä kotoa mahdollisesti puuttuu. Mutta jos sanon miehelle, että katso mitä kaapista puuttuu, niin hän ei todellakaan tiedä, mitä minun mielestäni puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuna saatetaan käydä yhdessä kaupassa mutta yleensä n. 95% hoidan kauppakäynnit koska minulla on enemmän aikaa ja lisäksi teen ruoat.
Kumpikin ostaa omat ruokansa. Ei mitään ongelmia sen kanssa, että pitäisi yrittää keksiä, mitä toisen mielestä puuttuu.
Ruanlaitto ja kaupassakäynti on näitä kotitöitä, joista teen 98%.
Olen siis mies.
Meillä on kauppalista (tai kauppavihko) samassa paikassa, ja jokainen perjheen jäsen kirjoittaa siihen asioita, joita tarvitaan kaupasta.
Käy, koska en ole naimisissa 8-vuotiaan kanssa
Meillä molemmat todetaan usein, että pitäis käydä kaupassa. Ainakin meillä tuo sanonta on sellainen keskustelun aloite, että aletaan jahkailemaan, että milloin mennään ja mitä syödään.
Kyllä, mies käy itse kaupassa. Ei tarvitse mua sanomaan. Molemmat laittaa puolin ja toisin viestiä jos haluaa, että toinen käy vaikka töistä tullessaan.
Kolmekymppisiä ollaan.
Käy ihan oma-aloitteisesti eikä tarvitse mitään minun tekemiä ostoslistoja, vaan tekee itse itselleen tarvittaessa :D
Vuorotellen käydään, kauppalista ja ruoat keksitään yhdessä. Lastenvaatteet ja tarvikkeet ostaa emäntä, koska hän nauttii siitä ja lapsilisät tulevat hänen tililleen - sopii hyvin mulle.