Käykö teidän miehet/käyttekö te perheelliset miehet oma-aloitteisesti kaupassa?

Käy kyllä. Itse inhoan kaupassa käymistä, joten onneksi mies taas puolestaan pitää siitä.

Isänikin on se, joka hoitaa kaupassa käynnin.

Minun mies käy ihan oma-aloitteisesti aina kaupassa ja laittaa myös ruoan ja aamupalat jne, kun mietin yksi aamu että lääkkeeni taitaa kohta loppua ja pitäisi käydä ostamassa lisää niin mies oli huolehtinut ja lääkekaapista löytyi täysi paketti, olen pitänyt sitä normaalina kun meillä se on mennyt aina näin.

Me ollaan alusta asti käyty yhdessä kaupassa. Sillä saa sen muutaman hetken lisää aikaa olla yhdessä kiireisen lapsiperhearjen keskellä. Yleensä loppuviikosta pakataan koko sirkus autoon ja lähdetään kaupoille tekemään seuraavan viikon ostokset. Jos arkena tarvitsee jotain hakea lisää voidaan pistäytyä lähikaupassa kimpassa päivälenkin yhteydessä. Tai mies pyörähtää kaupoilla kun on matkalla töistä kotiin, tai minä lasten kanssa kun ollaan aamupäivällä ulkoilemassa. Hoidetaan kyllä kotona kaikki muutenkin yhdessä. Minä laitan ruokaa enemmän, koska pidän kokkailusta ja mies siivoaa ehkä vähän enemmän. Muistan miten vaikuttunut olin suhteemme alussa, kun miestä ei tarvinnut koko ajan pyytää ja ohjeistaa tekemään asioita yhteisen kodin ja mukavan elämisen eteen.

Eikö kellään muulla ole jääkaapin ovessa kiinni magneetilla sellaista muistilappukuutiota tms paperiliuskaa?

Meillä on aina ollut muistilaput jääkaapin ovessa kiinni, ja siinä kynä roikkumassa. Aina kun joku loppuu, niin listaan kirjoitetaan se tarvike/ruoka. Se kumman kohdalla tietty tuote loppuu, kirjoittaa sen listaan.

Mies täydentää listaa siinä missä minäkin, viimeinen täydennys siinä vaiheessa kun kauppaan ollaan lähdössä. Eli lähdön hetkellä vielä tsekkaus esim jääkaappiin ja hedelmäkippoon, että puuttuuko listasta mitään oleellista.

Ei ole vaikeaa, eikä unohdu ostaa mitään, kun on lista siinä jääkaapin ovessa aina!

Ja kyllä, jos minä olen vaikkapa työreissulla/kampaajalla/tms, niin kyllä se mies käy lapsen kanssa siellä kaupassa ihan oma-aloitteisesti, ilman että lähetän mitään muistutus-tekstiviestiä perään! :D

Ja tajuaa mun mies itsekin, että kaupassa käyvän osapuolen vastuulla on ostaa seuraavan päivän ruokatarvikkeet, että voidaan tehdä ruoka heti kun töistä tullaan. Usein kauppalistassa lukeekin tyyliin "leipää, juustoa, mustapippuria, vessapaperia, vaippoja, RUOKAA HUOMISELLE", ja mies keksii sitten ihan itse siellä kaupassa että mitä huomenna syödään, ja ostaa siihen tarvikkeet.

Taitaa osalla teidän miehistä olla äo ameeban luokkaa jos ei osaa ilman lappua tai vaimon ohjeita käydä kaupassa ja ajatella siellä vielä toisenkin tarpeita, tai sitten suhde on muuten huono eli yhdessä ollaan kun ei muuta osata.

Vierailija kirjoitti:

Onko kauppalistan tekeminen palstallamakaajille jokin ponnistus?

Toisekseen, miehenkö pitäisi ilman listaa osata lukea ajatuksenne? 

Tervehdys myös sinulle palstamakaaja-kolleega! (Niin naurettava termi ;D)

Meillä mies tekee ruuan ja käy kaupassa. Minä hoidan kauppaostokset vain joskus satunnaisesti. Meillä jääkaapin ovessa ostoslista johon kirjataan puuttuvat tavarat sitä mukaa kun ne loppuu. Näin molemmat tietää mitä kaupasta tarvii tuoda.

Ap, sano miehellesi että olet väsynyt nykyiseen työnjakoon ja aiot pitää 3 viikon tauon kaupassakäymisestä ja listojen tekemisestä. Jos mies sen 3 viikkoa hoitaa kaiken yksin, niin alkaa vähitellen selvitä kannattaako ostaa vaan paria maitopurkkia ja että seuraavanakin päivänä pitää syödä... ja pysyt sitten kovana etkä mene kauppaan jos on leikkeleet loppu, vaan mies saa itse miettiä miten ongelman ratkaisee.

Meillä vaimo käy kerran (tai kaksi) viikossa autolla jossain supermarketissa ostamassa isosti ruokaa.

Ehkä noin 40% kerroista menen mukaan.

Ja sitten käyn itse lähikaupassa varmaan viitisen kertaa viikossa ostamassa sitä kaikkea, mitä vaimon "isolta ostosreissulta" on kuitenkin unohtunut tai ihan vaan ostamassa jotain maitoa, kun sitä nyt ei ihan viikoksi viitsi kerralla ostaa.

Itse olen enemmän lähikauppamiehiä, voisin käydä siellä joka päivä ostamassa erikseen ne päivän syömiset ja miettiä/päättää sen päivän ruuan siellä kaupassa, enkä miettiä mitään pitkiä ostoslistoja ja vaeltaa hypermarketissa niitä etsimässä.

Toisaalta on myös niin, että vaimolle ei meikäläisen tarjoilut kelpaa, aina on joko liian einestä tai liian oudon makuista tai valmistaminen kesti liian pitkään, joten olen myös ajatellut, että pitäköön tunkkinsa ja hoitakoon tuon ruokapuolen sitten itse.

Jos ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, ei ruokailu tuota sen suuremmin harmaita hiuksia kuin tiskiäkään, eikä lasten marmatusta siitä, että on pahaa. Eli näkisin, että asia hoituu myös minulta, mutta jos se normaalioloissa kerran pitää tehdä "äitistandardin" mukaan, niin siinäpähän tekee.

Käy se , tosin meidän perheessä on vielä toistaiseksi vain me kaksi. Eikä se ihan käytännöllisiä aina ostele mutta mitäs tuosta :D

MInä (siis mies) huolehdin pääasiallisesti perheenmme ruoanlaitosta joten on myös luonnollista että hoidan ison osan kauppareissuista. Toki vaimo käy myös välillä ja silloin kyselee mitä tarvsen seuraavien päivien ruokiin ja tuo sitten ihan oma-aloitteisesti loput "perustarvikkeista". Vaimo sitten hoitaa enemmän lasten vaatehankintoja yms.

Me käydään kaupassa koko perheen voimin tasan kerran viikossa ja ostetaan kaikki mitä tarvitaan. Melko rutiininomaisesti menee meidän kauppareissu, koska ostetaan suunnilleen aina samaa kamaa pieniä variaatioita lukuunottamatta, vihanneksia ja hedelmiä kauden mukaan ja vaihdellen lihaa ja kalaa. Jos jotain tärkeää unohtuu (esim. leivinpaperi) käyn itse sen ostamassa ruokatunnilla, kun se on minulle helpointa. Ei tuhlaannu turhaa aikaa kaupassa käymiseen jatkuvasti. Eli mies ei tarvitse minkäänlaista oma-aloitteisuutta kauppareissuihin... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta samaistun aloitukseen. Mieheni myös tuntui jossain vaiheessa haluavan ostoslistan, tai hänelle piti kertoa erikseen, mikä on kaapista loppu ja mitä tarvitaan. Ja minä hölmö tein hänelle paljon valmiiksi. Nykyisin, kun alkaa kuulua, että "pitäisi löydä kaupassa", niin vastaukseni on "niin pitäisi" ja seuraava kysymys on, "mitäs sieltä pitäisi ostaa", vastaan tähän, että "katso kaapista, mitä puuttuu." Anna sen miehesi tehdä ihan itse, ilman neuvomista ja apua. Jos sinä tarvitset jotain tiettyä merkkiä olevaa hoitoainetta/kuukautissuojia/tms. Niin sen verran voi miestä auttaa, kyllä mies ruokaa osaa kaupasta ostaa. Ja varaudu siihen, että ruoanteossa joutuu soveltamaan, aina on jotain loppu, mutta kyllä mieskin oppii, kun aikansa saa tehdä omalla tyylillään.

Tavallaan OK, mutta miehet ei osaa lukea ajatuksia. Mies siis saa ostaa kaupasta pelkkää leipää ja makkaraa, jos katsoo, että perhe sillä pärjää ja ihmeesti muuten pärjääkin.Mies ei voi tietää, että tietynmerkkinen oliiviöljy on lopussa, hän käyttää paistamiseen voita. Mies ei voi tietää, että juuri tänään haluat kauramaitoa, hän ostaa appelsiinimehua, koska pitää siitä.

Jos haluan tehdä ruuaksi lihapullia, niin ostan itse ruokatarpeet. Jos mies haluaa syödä kaalilaatikkoa, hän ostaa itse siihen tarpeet. Jos on yhdessä päätetty tehdä jotain ruokaa, niin osataan yhdessä päättää, kumpi menee kauppaan ja ostaa listan mukaiset tarpeet - myös minä tarvitsen listaa siitä, mitä kotoa mahdollisesti puuttuu. Mutta jos sanon miehelle, että katso mitä kaapista puuttuu, niin hän ei todellakaan tiedä, mitä minun mielestäni puuttuu.

Minä olen kyllä 20 yhteisen vuoden aikana oppinut aika hyvin myös sen mitä vaimolta puuttuu. Ei ole kummoinen homma havainnoida arjessa että mitä se toinen yleensä suuhunsa laittaa tai kaupasta tuo kotiin. Jos vaimo haluaa jotain normista poikkeavaa niin sitten pyytää mutta muuten tiedän hyvin tarkkaan mitä ostetaan, terveyssiteiden merkkiä ja mallia myöten.

Mistä tuon tyyppisiä miehiä oikein sikiää?

Vai oletko perheesi työnjohtaja?

Ollaan oltu yhdessä yli 20vuotta ja kyllä mies on ihan oma-aloitesti käynyt kaupassa ja tietää tarkalleen mitä ruokatarvikkeita puuttuu.

Sama lasten tavaroiden kanssa, on paljon aktiivisempi kuin minä, eikä jää odottamaa vieläkö mahtuu kumisaappaat jalkaan, vaan toimii hyvissä ajoin, samoin jos shampoo on loppumassa tai jokin muu.

Miten teillä noin on edes päässyt käymään? Eikö ilmennyt jo seurustelun aikana?

Jospa juju onkin siinä, että teidän perheessä mies odottaa sitä käskyttämistä.

Mitä jos lopettaisit käskyttämisen ja olisitte tasavertaisia kumppaneita.

Varsinaisia helmiä naiset valikoi miehikseen jos kaupassa käynti ottaa hiekkaan! 😁

Mä olisin niin voinut kirjoittaa ap:n aloituksen. Ihan samoin siis meillä.

Kun jotkut kirjoittivat, että ovat saaneet pakotettua aiemmin kauppa-asioissa laiskan miehensä kauppaan ja vieläpä ilman listaa, niin miten ihmeessä tuo on onnistunut? Ei mun mies kerta kaikkiaan suostu. Yritetty on. Mies sanoo että ei osta sitten mitään. Piste. Pari kertaa olen onnistunut _pakottamaan_ miehen ostamaan "jotain ruokaa" siis pääruokatarvikkeita, ilman listaa ja niin pahasti on mennyt pieleen, että enää ei suostu. Huom, minä en ole valittanut tuodusta ruoasta, vaan lapset. Lapset eivät siis ole suostuneet sitä syömään. Mies on vaan sanonut, että katso nyt mitä käy jos ei listaa ole. En tiedä tekikö mies tuon tahallaan, vai eikö ihan oikeasti tiennyt, että esim. toinen lapsistamme ei missään nimessä syö kalaa (ei ole syönyt vuosiin lohen syönnin jälkeen tullun mahataudin jälkeen) ja toinen ei saa kurkustaan alas voimakasmausteista ruokaa. En tiedä kumpi olisi pahempaa. Tietämättömyys vai tahallisuus.

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta samaistun aloitukseen. Mieheni myös tuntui jossain vaiheessa haluavan ostoslistan, tai hänelle piti kertoa erikseen, mikä on kaapista loppu ja mitä tarvitaan. Ja minä hölmö tein hänelle paljon valmiiksi. Nykyisin, kun alkaa kuulua, että "pitäisi löydä kaupassa", niin vastaukseni on "niin pitäisi" ja seuraava kysymys on, "mitäs sieltä pitäisi ostaa", vastaan tähän, että "katso kaapista, mitä puuttuu." Anna sen miehesi tehdä ihan itse, ilman neuvomista ja apua. Jos sinä tarvitset jotain tiettyä merkkiä olevaa hoitoainetta/kuukautissuojia/tms. Niin sen verran voi miestä auttaa, kyllä mies ruokaa osaa kaupasta ostaa. Ja varaudu siihen, että ruoanteossa joutuu soveltamaan, aina on jotain loppu, mutta kyllä mieskin oppii, kun aikansa saa tehdä omalla tyylillään.

Tavallaan OK, mutta miehet ei osaa lukea ajatuksia. Mies siis saa ostaa kaupasta pelkkää leipää ja makkaraa, jos katsoo, että perhe sillä pärjää ja ihmeesti muuten pärjääkin.Mies ei voi tietää, että tietynmerkkinen oliiviöljy on lopussa, hän käyttää paistamiseen voita. Mies ei voi tietää, että juuri tänään haluat kauramaitoa, hän ostaa appelsiinimehua, koska pitää siitä.

Jos haluan tehdä ruuaksi lihapullia, niin ostan itse ruokatarpeet. Jos mies haluaa syödä kaalilaatikkoa, hän ostaa itse siihen tarpeet. Jos on yhdessä päätetty tehdä jotain ruokaa, niin osataan yhdessä päättää, kumpi menee kauppaan ja ostaa listan mukaiset tarpeet - myös minä tarvitsen listaa siitä, mitä kotoa mahdollisesti puuttuu. Mutta jos sanon miehelle, että katso mitä kaapista puuttuu, niin hän ei todellakaan tiedä, mitä minun mielestäni puuttuu.

Minä olen kyllä 20 yhteisen vuoden aikana oppinut aika hyvin myös sen mitä vaimolta puuttuu. Ei ole kummoinen homma havainnoida arjessa että mitä se toinen yleensä suuhunsa laittaa tai kaupasta tuo kotiin. Jos vaimo haluaa jotain normista poikkeavaa niin sitten pyytää mutta muuten tiedän hyvin tarkkaan mitä ostetaan, terveyssiteiden merkkiä ja mallia myöten.

Ongelma: vaikka mies on havainnoinut minua jo 25 vuotta, ei hän voi tietää, mitä aion huomenna syödä. Ei hän voi tietää, mitä minulta ruokakaapista puuttuu enkä minäkään ole varma, haluaako mies tänään loimulohta vai ei. Tiedän, että hän syö sitä, mutta syökö tällä viikolla - täysi arvoitus, jos en kysy. Ja vaikka jääkaapissa on vajaa tölkillinen hillosipuleita, en osta niitä lisää, koska en tiedä, onko juuri nyt jääkaapissa oleva tölkillinen se mieluisin vaihtoehto vai pikainen ostos.

Ehei, en ole 25 vuodessa oppinut huomaamaan, mitä mieheltä puuttuu. Eikä päinvastoin.

1. Mies on yksinkertaisesti laiska. 2. Mies pelkää ostavansa väärin ja ei halua kuulla nalkutusta. 3. Mies on salaa sosiaalisesti rajoittunut ja pelkää käydä kaupassa. Sitähän ei voi myöntää kellekään, edes sinulle. 4. Mies on pihi eikä halua tuhlata kerralla paljon rahaa ruokaan (mikä on älytöntä, koska sinä kuitenkin joudut maksamaan). 5. Häiriöitä aivon päätöksenteon alueilla. Kun ei tiedä, mitä tehdä, ahdistuu suunnattomasti.

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta samaistun aloitukseen. Mieheni myös tuntui jossain vaiheessa haluavan ostoslistan, tai hänelle piti kertoa erikseen, mikä on kaapista loppu ja mitä tarvitaan. Ja minä hölmö tein hänelle paljon valmiiksi. Nykyisin, kun alkaa kuulua, että "pitäisi löydä kaupassa", niin vastaukseni on "niin pitäisi" ja seuraava kysymys on, "mitäs sieltä pitäisi ostaa", vastaan tähän, että "katso kaapista, mitä puuttuu." Anna sen miehesi tehdä ihan itse, ilman neuvomista ja apua. Jos sinä tarvitset jotain tiettyä merkkiä olevaa hoitoainetta/kuukautissuojia/tms. Niin sen verran voi miestä auttaa, kyllä mies ruokaa osaa kaupasta ostaa. Ja varaudu siihen, että ruoanteossa joutuu soveltamaan, aina on jotain loppu, mutta kyllä mieskin oppii, kun aikansa saa tehdä omalla tyylillään.

Tavallaan OK, mutta miehet ei osaa lukea ajatuksia. Mies siis saa ostaa kaupasta pelkkää leipää ja makkaraa, jos katsoo, että perhe sillä pärjää ja ihmeesti muuten pärjääkin.Mies ei voi tietää, että tietynmerkkinen oliiviöljy on lopussa, hän käyttää paistamiseen voita. Mies ei voi tietää, että juuri tänään haluat kauramaitoa, hän ostaa appelsiinimehua, koska pitää siitä.

Jos haluan tehdä ruuaksi lihapullia, niin ostan itse ruokatarpeet. Jos mies haluaa syödä kaalilaatikkoa, hän ostaa itse siihen tarpeet. Jos on yhdessä päätetty tehdä jotain ruokaa, niin osataan yhdessä päättää, kumpi menee kauppaan ja ostaa listan mukaiset tarpeet - myös minä tarvitsen listaa siitä, mitä kotoa mahdollisesti puuttuu. Mutta jos sanon miehelle, että katso mitä kaapista puuttuu, niin hän ei todellakaan tiedä, mitä minun mielestäni puuttuu.

Minä olen kyllä 20 yhteisen vuoden aikana oppinut aika hyvin myös sen mitä vaimolta puuttuu. Ei ole kummoinen homma havainnoida arjessa että mitä se toinen yleensä suuhunsa laittaa tai kaupasta tuo kotiin. Jos vaimo haluaa jotain normista poikkeavaa niin sitten pyytää mutta muuten tiedän hyvin tarkkaan mitä ostetaan, terveyssiteiden merkkiä ja mallia myöten.

Ongelma: vaikka mies on havainnoinut minua jo 25 vuotta, ei hän voi tietää, mitä aion huomenna syödä. Ei hän voi tietää, mitä minulta ruokakaapista puuttuu enkä minäkään ole varma, haluaako mies tänään loimulohta vai ei. Tiedän, että hän syö sitä, mutta syökö tällä viikolla - täysi arvoitus, jos en kysy. Ja vaikka jääkaapissa on vajaa tölkillinen hillosipuleita, en osta niitä lisää, koska en tiedä, onko juuri nyt jääkaapissa oleva tölkillinen se mieluisin vaihtoehto vai pikainen ostos.

Ehei, en ole 25 vuodessa oppinut huomaamaan, mitä mieheltä puuttuu. Eikä päinvastoin.

Miten turhaa voikin jonkun jaarittelu olla?