Oi tätä yhteismökkeilyn ihanuutta...

Vierailija kirjoitti:

Mitäs vinkkejä teillä olisi tähän yhteismökkeilyyn? Mieheni vanhemmat antoivat ennakkoperintönä mökin lapsilleen, ja mies osti kaikkien sisarustensa osuudet. Mökki on siis hänen. Vanhemmilla on kauppakirjaan kirjattu mökin käyttöoikeus, eli saavat käyttää mökkiä kun haluavat. No siitä vaan, harvoin me sinne ehditään, se ei ole ollut ongelma. Ongelma on se, että mies toivoisi nyt oman perheensä viettävän aikaa mökillä, kun meillä sellainen on. Minä en halua sinne mennä, kun siitä ei saa tehdä oman näköistä mökkiä. Mökki on ihan täynnä jotain krääsää, siellä ei ole oikeastaan yhtään kunnollista huonekalua. Mattoja, verhoja, pöytäliinoja jne. ei ole vaihdettu 40 vuoteen, seinät ovat täynnä ihan karmeita tauluja jne. Ja mitään ei saa muuttaa. Viimeksi siellä käydessämme yritin edes siivoilla kaikkea krääsävuorta kaappeihin ja kun menimme seuraavan kerran, ne oli kaikki purettu takaisin esille jokaista rikkinäistä taskulamppua, teippirullaa ja purnukkaa myöten. 

Sukupolvenvaihdokset perintötiloilla ja miksei mökeilläkin ovat aina haastavia! Monien mielessä on nostalgista että kaikki säilyy kuten on ennenkin ollut, mutta heille ei tule mieleen että paikan nykyinen omistaja on rahallisesti vastuussa paikasta, eikä ole motivoitunut pelkästään hyvää hyvyyttään pitämään ilmaista museota muille tarjolla.

Näistä saa helposti riidan aikaiseksi, mutta keskustele nyt ainakin rauhassa ensin miehesi kanssa siitä että voit käydä mökillä missä saat sisustaa ja remontoida sitä mielesi mukaan, et halua käydä jossain sukupolvien vanhassa mausoleumissa. Uskon että miehesi ymmärtää kyllä tämän jos selität sen kauniisti, ja tuot vaihtoehtona esille sen että hankitte ihan toisen mökin. Miehesi tehtävä no sitten ilmoittaa asiasta vanhemmilleen esimerkiksi tyyliin että "Jotta Mirkkuakin huvittaisi käydä mökillä, pitää hänenkin saada sitä sisustaa ja laittaa, joten sovitaanko että esimerkiksi ikivanhaa sisustusta voisi vähän uusia? Muussa tapauksessa joudumme harkitsemaan toista mökkiä, koska Mirkulla ei ole tänne suku- tai tunnesiteitä eikä hän saa täällä oleilusta niin paljon iloa kun tuntee olevansa pelkästään vieraana".

Avoukkoni omistaa siskonsa ja veljensä kanssa Keski-Suomessa kesämökin, joka on isänsä rakentama ja täysin homeessa. Eivät vaan älyä heivata sitä rotiskoa maantasalle ja hankkia uutta mökkirakennusta tilalle. Ilmeisesti on heille jonkunlainen pyhäinjäännös vanhempiensa muistosta tai jotain, mutta mitä järkeä, kun ei siinä rotiskossa enää kukaan voi turvallisesti yöpyä/oleilla pidempää aikaa. Tontti siinä on ihan kiva. Muutenkaan eivät sisarukset ole kukaan tehneet siellä yhtään mitään remonttia yms. isänsä kuoleman jälkeen. Ovat ilmeisesti sen verran kyräileviä keskenään, että eivät pysty/viitsi järkevästi sopimaan mistään kustannuksista yms, niin eivät siellä yhtään mitään teekään.

Onnellinen pikku untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Meilke ei ole koskaan - ei siis ikinä - tullut sisarusten kesken riitaa yhteismökin käytöstä.

Mieheni syö myös graham-puuroa, mutta laittaa sekaan palan voita ja ripottaa päälle ruokosokeria. Myöskään hän ei koskaan riitele sisarustensa kanssa.

Miettikääpäs vähän omaa elämäntapaanne !

Painu v***uun täältä mainostamasta.

Vanha äiti vieraili tänään suvun mökillä ja ensimmäinen kommentti pihaan astuessa oli, kun nurmikkoa ei oltu niitetty hänen mielestään oikein, että: "Kyllä se isänne oli oikeassa, että teistä kenestäkään ei ole mihinkään ja teidät olisi pitänyt jättää tekemättä - työhön pitää osata tarttua pyytämättäkin!"...

Meidän mökillä sisareni ei hyväksynyt minun tuomaani nestekaasupulloa, vaan oli heittänyt sen rantapusikkoon saunan taakse. Isältä (kuoli vuosi sitten) jäänyt kaasupullo oli taasen piilotettu halkoliiteriin puupinon taakse. Lisäksi tuomani vesipumpun sähköjohto oli vedetty monesta kohtaa solmuun ja solmut vedetty voimalla kireälle, joten johto on pilalla - mukava tulla mökille matkan takaa...

Vierailija kirjoitti:

Mitäs vinkkejä teillä olisi tähän yhteismökkeilyyn? Mieheni vanhemmat antoivat ennakkoperintönä mökin lapsilleen, ja mies osti kaikkien sisarustensa osuudet. Mökki on siis hänen. Vanhemmilla on kauppakirjaan kirjattu mökin käyttöoikeus, eli saavat käyttää mökkiä kun haluavat. No siitä vaan, harvoin me sinne ehditään, se ei ole ollut ongelma. Ongelma on se, että mies toivoisi nyt oman perheensä viettävän aikaa mökillä, kun meillä sellainen on. Minä en halua sinne mennä, kun siitä ei saa tehdä oman näköistä mökkiä. Mökki on ihan täynnä jotain krääsää, siellä ei ole oikeastaan yhtään kunnollista huonekalua. Mattoja, verhoja, pöytäliinoja jne. ei ole vaihdettu 40 vuoteen, seinät ovat täynnä ihan karmeita tauluja jne. Ja mitään ei saa muuttaa. Viimeksi siellä käydessämme yritin edes siivoilla kaikkea krääsävuorta kaappeihin ja kun menimme seuraavan kerran, ne oli kaikki purettu takaisin esille jokaista rikkinäistä taskulamppua, teippirullaa ja purnukkaa myöten. 

Meillä otettiin raaka peli ranualla tyyppinen -ratkaisu. Minä ja mieheni ostimme minun vanhemmiltani mökin.

Ensin veljeni jakeluun ei mennyt uusi omistajuussuhde sitten millään. Kerran komensin, että ei, te ette voi jäädä ensi viikoksi, vaan tiistaihin mennessä teidän pitää lähteä. Totta kai siitä suututtiin. Veli ei käynyt varmaan kolmeen kesään mökillä. Leppyi se siitä lopulta. Nyt kysyy etukäteen, että voiko mennä ja kuinka kauan olla. Meillä on facebookissa nyt suljettu ryhmä, missä minä ilmoitan vapaita aikoja ja milloin ei ainakaan voi tulla.

Sisustuksessa sama peli. Ilmoitin, että alamme remppaamaan tai ainakin sisustamaan huoneet uusiksi, 1 huone / vuosi. Aloitin helposta, eli vierashuoneesta. Siitä asti olen ottanut huoneen kerrallaan ”haltuuni”. Kustakin huoneesta kertynyt sälä on sortteerattu äitini kanssa läpi ja roskat on pantu roskiin ja hyvät pidetty. Vanhempieni makuuhuoneeseen en ole koskenut. Se on niIn pikkuinen putka ja vain heidän käytössään, että olen antanut olla.

Se ”isännyys” pitää vaan ottaa. Tottakai se sattuu johonkin, mutta vanhatkin aikanaan tottuu ja huomaa uuden käytännöllisyyden. Ainakin lopulta tai joskus. Jos ei kelpaa, niin ei tartte tulla. Meillä on kelvannut.