Oi tätä yhteismökkeilyn ihanuutta...

Tavallaan on yhteismökki kun sukulaiset tykkäävät tulla muutamaksi päiväksi kerrallaan mökilleni kyläilemään. Mikäs siinä, saunakamarissa on tilaa asua ja kukaan kyläilijä ei ole tullut passattavaksi todellakaan vaan aina siinä kaljanjuontinsa ohessa puuhailevat kaikenlaista. Kysyvät aina tullessaan että mitä sitä tällä kertaa saa tehdä. Taidan olla aika sopuisasta suvusta kun koskaan ei ole tullut mitään kähinää mökillä.

Onnellinen pikku untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Meilke ei ole koskaan - ei siis ikinä - tullut sisarusten kesken riitaa yhteismökin käytöstä.

Mieheni syö myös graham-puuroa, mutta laittaa sekaan palan voita ja ripottaa päälle ruokosokeria. Myöskään hän ei koskaan riitele sisarustensa kanssa.

Miettikääpäs vähän omaa elämäntapaanne !

Minä juon sellerinlehti juomaa puoli litraa joka aamu.

Miestä minulla ei ole.

Koskaan ei ole riitoja yhteismökin käytöstä.

Nyt valmistan kohta iltajuomaksi kuusenkerkkäteetä.

Voimaa hyvin.

Ap, miksi siskosi ei osaa toimia perikunta ne mökillä?

Miten huussiin mahtui 2 kuutiometriä kuorikatetta?

Vihaan mökkeilyä. Oli se sitten yhteismökkeilyä tai vaikka olisin yksin. Kuka sitä työleiriä haluaa. Jos jotain elämästä olen oppinut, niin sen, että kiertänyt mökit kaukaa. En kutsu itseäni kylään kavereiden tai sukulaisten mökeille. Jos minut oikeasti kutsutaan, minulla on aina jotain muuta menoa. Miehen suvulla on yhteismökki. Perhesovun vuoksi käyn siellä velvollisuudesta kaksi kertaa kesässä ja teen kyllä oman osani töistä. Kannan puita, lämmitä saunaa, siivoan ja laitan ruokaa omalle perheelle. Valentelisin, jos sanoisin että nautin mökkeilystä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä pitää mökkipäiväkirjaa.

Siihen tallennetaan millaista oli kun itse läksi mökiltä ja pvm ja nimet ja tehdyt työt.

Ja myös mitä on ostellut ns. yhteiskäyttöön ( näitäkin kilttejä ihmisiä kun suvusta aina löytyy).

Kaikkien on täytettävä tätä päiväkirjaa.

Tuohan on perusjuttu kaikilla mökeillä, että seuraavalle tulijalle kannetaan puut valmiiksi tupaan.

Kivaa mökkeilykesää kaikille!

Päiväkirjaa on kokeiltu meidän mökillä. Yksi osakas pitää sitä ihan pelkkänä vittuiluareenana ja samainen henkilö ei suostu edes polttamaan minun sisälle kantamiani puita, vaan kantaa niitä sitten pahvilaatikolla. Ei kelpaa tuomani talouspaperit, eikä mikään muukaan. Nytkin oli viikonlopun vierailustaan narinaa, kun oli syönyt grilliruokaa vessapaperista, koska minun tuomani paperit ja kertikset eivät olleet kelvanneet...

Jätä ne sijat!

Mummo-isomummo kirjoitti:

Ei muuta valittamista kuin että takkapuita ei ole koskaan kannettu lisää sisälle laatikkoon. Minä siis ostan rangat ja myös pienin ne halkaisijalla ja kirveellä, kuivatan (siis siirrän välillä eri paikkoihin että kuivuisivat ja huolehdin peittämisestä), vien pienittyä puuta saunalle laatikkoon ja mökkiin laatikkoon myös ja olisi tosi, tosi kiva jos muutkin mökin käyttäjät voisivat edes joskus kantaa puita tupaan, jotta voisin heti alkaa lämmittää tuvassa lämmenneillä puilla, mutta ei, aina on puut poltettu eikä lisää haettu. Jopa jos saunalta (minun kantamani) puut loppuvat niin tuvasta ovat hakeneet vaikka viimeiset, eivät puuvajasta, onhan sinne sentään ainakin kymmenen mettiä pitempi matka kuin mökkiin! Armahtakaa hyvät ihmiset minua vanhaa! Ovat muuten kelpo sukulaisia, mutta eivät sitten millään opi, että puulaatikko täytetään kun se tyhjenee! Ei kun aloita aina alusta puunkanto.

Kuuleppa,tästä lähtien otat vaan omat puusi mukaan,tasan senverran kuin käytät!

Katoppa mikä mukava riita siitä puhkeaa kun ne tappelee keskenään kenen kuuluu ne puut sinne hankkia!

En kyllä ymmärtä tällaista yhteisomistusta. Nämä jakamattomien kuolinpesien omistamat mökit ovat vihoviimeisiä.

Kannattaisi ottaa välittäjältä realistinen arvio mökin hinnasta ja ilmoittaa pesän osakkaille, että halukkaalla on mahdollisuus myydä oma osuutensa pois yhdelle osakkaalle. Yksi maksaa, saa paikan omakseen, ja muut saavat rahaa, jolla rahoittaa oman mökkinsä hankintaa.

Miettikää, kuinka hankalaksi asioiden hoito tulee jos kuolinpesää ei jaeta ja yhteisomistus siirtyy taas seuraavalle sukupolvelle, jolloin mökin omistajia saattaa olla vieläkin useampi. Eli lisää osapuolia riidoille.

Edesmenneellä miehelläni ja hänen sisaruksillaan oli perikunnan mökki ison ja kauniin järven rannalla. Sellainen askeettinen, mutta kodikas. Ilmapiiri sisaruksien kesken oli huono ja riitaisa, joten mökkiasioista sopiminen oli minimaalista: kuka saa olla ja koska siellä. 

Yksi sisaruksista halusi haalia aivan kaiken mökin pihalle, joten hän sai sen muutamassa vuodessa näyttämään rojukeräämöltä. Saati sitten mökin sisätilat, puuh. Toinen sisaruksista luovi em sisaruksen tapaa pitää mökkiä, joten mökillä ei tapahtunut koskaan mitään mikä olisi kohentanut mökin kuntoa tai sen pihapiiriä. 

Niinpä päätimme miehen kanssa antaa mökin olla ja vuokrasimme pitkäaikaiseen käyttöön mökin lähempää kotiamme. Mieheni kävi joka toinen kesä vilkaisemassa, miten pahasta sisarukset mökin mädättävät. Hyvin tuntuivat siinä asiassa kunnostautuvan.

Asioista ei voinut sopia, sillä appivainaan viimeisenä toivomuksena oli jakaa mökki kaikkien kesken ja luottaa siihen, miten heidän perheessä kaikki osataan yhdessä puhua ja hoidella. Siihen vedoton sisarukset ovatkin eläneet, mutta siihen ei oikein sopinut mieheni tyyli hoitaa mökkiä ja sen ympäristöä. Viisain väisti!

Eipä paljoa ihanuuksia ole, yllättävän kivasti menee.

Yksi asia hieman häiritsee. Kun menemme mökille, usein hommat alkavat tiskaamisella, jostain syystä kaappeihin on ladottu likaisia ruokailuvälineitä ja astioita. Ja uunista usein löytyy uunivuoka likaisena.

Varmaan niin kova lähtöhärdelli, että unohtuu hommista yksi oleellinen vaihe 😂

Onnellinen pikku untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Meilke ei ole koskaan - ei siis ikinä - tullut sisarusten kesken riitaa yhteismökin käytöstä.

Mieheni syö myös graham-puuroa, mutta laittaa sekaan palan voita ja ripottaa päälle ruokosokeria. Myöskään hän ei koskaan riitele sisarustensa kanssa.

Miettikääpäs vähän omaa elämäntapaanne !

Minäpäs olenkin vegaani!  Häpeä itseäsi, lihapää!  Voi on murhaa, ja ruokosokerin tuotannossa käytetään lähes orjatyövoimaa!

Miksi roikottaa perikuntaa mökin omistuksessa? Yhteisomistus toimii aniharvoin. Jos haluat mökin omaksi, vaadi perinnön jakamista ja osta muut ulos.

Meilläkin oli ihan liian pitkään mökki jakamatta, kunnes kyllästyin siihen että mökki vain rapistuu, kun muut eivät halunneet osallistua kustannuksiin. Nyt mökki on minun kokonaan, ja saan tehdä siellä mitä haluan. Omalla kustannuksellani ja pitkälti omalla työlläni, mutta jääpä hyötykin minulle, puhumattakaan päätäntävallasta.

Miehen huumehörhö veli kuseskeli ulkohuussin lauteille kun ei osunut reikään. Todella ällöttävää. Miehen sisko ja muu suku söi jääkaapin ja kuivatavarakaapin tyhjäksi, eivätkä tuoneet täydennystä. Heidän jäljiltään mökki siivoamatta, kun taas meidän mökkietikettiin kuuluu jopa tuoda seuraavalle tulijalle puut valmiiksi sisään ja siivota puhtaaksi omat jäljet. Ihan käsittämätön pellesuku. Onneksi oma mies on ainoa järkevä tuosta sakista.

Vierailija kirjoitti:

Mummo-isomummo kirjoitti:

Ei muuta valittamista kuin että takkapuita ei ole koskaan kannettu lisää sisälle laatikkoon. Minä siis ostan rangat ja myös pienin ne halkaisijalla ja kirveellä, kuivatan (siis siirrän välillä eri paikkoihin että kuivuisivat ja huolehdin peittämisestä), vien pienittyä puuta saunalle laatikkoon ja mökkiin laatikkoon myös ja olisi tosi, tosi kiva jos muutkin mökin käyttäjät voisivat edes joskus kantaa puita tupaan, jotta voisin heti alkaa lämmittää tuvassa lämmenneillä puilla, mutta ei, aina on puut poltettu eikä lisää haettu. Jopa jos saunalta (minun kantamani) puut loppuvat niin tuvasta ovat hakeneet vaikka viimeiset, eivät puuvajasta, onhan sinne sentään ainakin kymmenen mettiä pitempi matka kuin mökkiin! Armahtakaa hyvät ihmiset minua vanhaa! Ovat muuten kelpo sukulaisia, mutta eivät sitten millään opi, että puulaatikko täytetään kun se tyhjenee! Ei kun aloita aina alusta puunkanto.

Jätä lähtiessäsi tyhjäksi, kun se kumminkin on tyhjä tullessa.

Puut ovat kuitenkin kuivempia, jos ovat olleet sisällä, vaikka mökki onkin lämmittämättä ja voisi muutenkin laittaa ensin tulen ja saada mökin lämpimäksi, voisi alkaa nauttia lämmöstä ja vasta vähän päästä ryhtyä töihin, mutta ei, ensin puunkantoon! Toinen on se, että mökki on aika lähellä ja jos en ole yötä niin tulen kuitenkin parin päivän päästä, jolloin puut olisivat valmiina. Kurillani ajattelin, että hankin lukon puulaatikkoihin, paitsi vaan että ne ovat avoinna jotta puut kuivuisivat vielä sisällä. (Jospas vaihdankin avorimaisiin kansiin ja ne lukot.)

Mukavia sukulaisia, osallistuvat hyvin kaikkiin muihin töihin ja kuluihin, mutta tämä ärsyttää minua, voi tuntua pikkuasialta, mutta ei ole minulle. Lisää työtä, vie ilon mökille tulosta ja saa toiset vaikuttamaan niin ajattelemattomilta.

Laitappa iso lappu puukorin päälle ” muista kantaa uudet puut puuladosta tilalle ennen lähtöäsi jos poltat niitä tästä”

Toimisiko?

Meillä oli sekaomisteinen yhteismökki (mummonperintö) ja siellä oli ihan selvät säännöt: tätini hallinnoi avainta, ja se kuka ei noudattanut sääntöjä, ei saanut avainta enää. Puulaatikon päällä luki: kuka käyttää, myös täyttää, "siivoa lähtiessäsi: pyyhi tahrat, puistele matot, imuroi ja laita tavarat paikoilleen ja vie roskasi pois" "jos vuodevaatteet tai matot likaantuivat, pese ne saunalla ja laita kuivumaan". Mökki oli sen verran iso, että kaksi kolme perhettä mahtui ihan hyvin oleskelemaan siellä yhtä aikaa. Jauhoja ym. kuivatavaraa. ei kaapeissa pidetty, vaan jokainen toi omansa ja vei mennessään, ihan jo hiiririskin takia. 

Homma toimi parikymmentä vuotta. Viime vuonna luovuimme yhteisomistuksesta, koska elämäntilanteet muuttuivat sen verran, että mökin ylläpito ei ollut kaikille enää järkevää, itsellä oli oma mökki ja yksi serkuista oli työtön, eikä ollut varaa osallistua kunnostuksiin tai ylläpitokustannuksiin (esim. sähkön vuosikustannukset laskettiin ja sitten jaettiin per viikko, ja meillä oli veloitus käyttöviikkojen perusteella, tilillemaksu tädille). Serkkuni osti lopulta paikan.

Juttu on vaan niin, että pidemmän päälle yhteismökit ei toimi. 

Graham-puuro on hyvää ja se valmistuu helposti mökkiolosuhteissakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiskäytössä oleva mökki, jonne hankin kuivaa koivuriukua polttopuiksi ja minä olen kuulema mielenvikainen, koska en sahannut niitä pätkiksi ja jättänyt pinoamista muille - juuri näillä sanoilla asia minulle ilmaistiin. Tarkoitus oli sahata ja pilkkoa puut ilman v***uilujakin, mutta soitin puiden toimittajan hakemaan ne pois ja maksoin siitä ilosta kolminkertaisen hinnan pihaan tuontiin nähden. Jatkossa tuon mökille omat halot tullessani.

  Hyvä! Juuri noin pitää toimia v**tumaisten ihmisten kanssa.

Mummo-isomummo kirjoitti:

Ei muuta valittamista kuin että takkapuita ei ole koskaan kannettu lisää sisälle laatikkoon. Minä siis ostan rangat ja myös pienin ne halkaisijalla ja kirveellä, kuivatan (siis siirrän välillä eri paikkoihin että kuivuisivat ja huolehdin peittämisestä), vien pienittyä puuta saunalle laatikkoon ja mökkiin laatikkoon myös ja olisi tosi, tosi kiva jos muutkin mökin käyttäjät voisivat edes joskus kantaa puita tupaan, jotta voisin heti alkaa lämmittää tuvassa lämmenneillä puilla, mutta ei, aina on puut poltettu eikä lisää haettu. Jopa jos saunalta (minun kantamani) puut loppuvat niin tuvasta ovat hakeneet vaikka viimeiset, eivät puuvajasta, onhan sinne sentään ainakin kymmenen mettiä pitempi matka kuin mökkiin! Armahtakaa hyvät ihmiset minua vanhaa! Ovat muuten kelpo sukulaisia, mutta eivät sitten millään opi, että puulaatikko täytetään kun se tyhjenee! Ei kun aloita aina alusta puunkanto.

  Ei ole sinun asiasi palvella noita sukulaisia. Jätät sen laatikon tyhjäksi lähtiessäsi ja käytät puita sen verran kun itse tarvitset. Siinäpähän itkevät kun ei ole puita laatikossa valmiina.

Minulla on tuosta aamiaisasiasta aika ikävä kokemus. Kerran mökillä grahamjauhot pääsivät loppumaan, eikä saatu puuroa. No, syötiin sitten kuka mitäkin, viiliä, voileipää, hedelmiä ja taisi joku syödä kahvin kanssa pullaakin.

Seuraavalla viikolla mökki oli autiona, kun kaikilla sattui olemaan muuta menoa. Ja kun tultiin seuraavalla viikolla paikalle, mökki oli palanut kivijalkaan asti. Se oli kuulkaas opetus, jota meidän suvussa ei kukaan unohda.