Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun elämäni (vammaisena) on arvokasta jonkun mielestä
20.05.2019 |
jos down-sikiön keskeytys on ihan aiheellista monen mielestä? Monesti kun avaan suuni epäilyyn, onko elämäni mielekästä, niin kovasti ollaan toppuuttelemassa ja vaientamassa, että kyllä siitä jotain iloa vielä löytyy. En oikein käsitä, kuinka vammainen elämän alku on sellainen että kannattaa jättää väliin, mutta vammaisen aikuisen kannattaisi olla olemassa ja vielä mielellään ilolla. Av sensuuri varmaan poistaa, mutta mietin kyllä ihan tosissani tätä.
Kommentit (84)
Ihmiselämällä on arvo, onpa kysymys syntyneestä tai syntymättömästä, myös sinun elämälläsi.
Abortti on murha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vain vammanen et kehitysvammanen joten luultavasti voit olla ihan tuottava yhteiskunnan jäsen. (Kyynisesti vastattuna)
Mistä sinä päättelit aloittajan olevan tuottava yhteiskunnan jäsen?
Itse olen tuottamaton viisikymppisenä kognitiivisten ongelmien takia. Muuten olen "terve", eli liikun ja ajattelen normaalisti. Keskittymiskyky ja muisti vaan reistailevat.
Miksi pidät omaa elämääsi arvottomana? Mitä väliä mitä muut ajattelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain vammanen et kehitysvammanen joten luultavasti voit olla ihan tuottava yhteiskunnan jäsen. (Kyynisesti vastattuna)
Mistä sinä päättelit aloittajan olevan tuottava yhteiskunnan jäsen?
Itse olen tuottamaton viisikymppisenä kognitiivisten ongelmien takia. Muuten olen "terve", eli liikun ja ajattelen normaalisti. Keskittymiskyky ja muisti vaan reistailevat.
Kirjoitin, että "voit olla" enkä olet, kirjoitin alkuosan kommentistani puhtaasti taloudellisena kommenttina jos arvoa mitattaisiin vain rahassa. Itse en niin ajattele mutta oletin apn haluavan useita eri näkökantoja tukemaan ja laajentamaan pohdintojaan.
Se on tabu meidän yhteiskunnassa, ei saa sanoa että neliraahalvaantunut koko elämänsä hermosäryistä tuskissaan huutavan ihmisen olisi parempi päästä pois, kuin että pidetään väkisin hengissä koko ikä sängyn pohjalla maaten, kenties ei mitään ymmärrystä mistään muusta kuin siitä kivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ihmiselämällä on arvo, jos ihminen itse kokee niin. Pidän vammaisen lapsen synnyttämistä moraalittomana, mutta ymmärrettävänä, koska väkisin on tunteet pelissä. Olen tavannut paljon vammaisia. Jotkut ovat niin huonossa kunnossa, etteivät ymmärrä oikein mistään mitään, kunhan ovat. Ne jotka jotain ymmärtävät ovat masentuneita, koska tajuavat se, etteivät pysty samaan kuin "normaalit". En näe tällaista elämää mielekkäänä enkä voisi vammaista lasta synnyttää. Jos vammainen kokee elämänsä hyväksi, se on tottakai ihana asia. Niin kuuluisi ollakin, mutta valitettavasti ei aina ole. Voit kuitenkin ap löytää merkityksen elämääsi. Jos et mitään suurta saisikaan aikaan, voit tehdä asioita, joista itse saat nautintoa ja pitää elämää itseisarvoisesti merkityksellisenä, koska itse pidät elämästäsi. Toivottavasti opit nauttimaan elämästä.
Lähikorttelissa on vaikeasti vammaisten hoitokoti.
Näitä sään mukaan joskus ulkoilutetaan. Ihan kasviksia kaikki, pää ja raajat pyörätuolissa vääntyneet kivuliaan näköisiin asentoihin.
Suusta tulee pelkkää mölinää, jos sitäkään. En usko, että heidän elämänsä on arvokasta heille itselleen tai kenellekään muulle.
Tietysti organisaatio ja sen työntekijät siitä leipänsä saavat, mutta siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, luulen että esittämäsi esimerkit nähdään eri näkökulmista.
Down-lapsen abortoivat vanhemmat tekevät henkilökohtaisen päätöksen. Emme tiedä onko ongelmana itse vammaisuus sinänsä vai onko perheessä rasitteita, jotka tekisivät arjen kohtuuttoman raskaaksi ja lapsen hoitamisen vaikeaksi. Tälläiseen tilanteeseen on vaikea suhtautua, koska ne ovat niin yksilöllisiä. Joku toinen perhe pitäisi lapsen, vaikka tietäisivät vammasta, toiset eivät.
Se, että sanotaan että "kaikkien vammaisten elämä on arvokasta" on fraasi, jota toistellaan. Toistaalta se on humanistinen suhtautuminen vammaisuuteen, poikkeaa paljon siitä kun ennen vanhaan vammaiset vietiin metsään susille, siinä mielesssä myönteistä.
Toisaalta vammaisuus on Suomessa edelleen jollain tavalla tabu, joten aiheesta keskusteleminen on vaikeaa. Vammaisuutta on niin monenlaista ja vammaistenkin ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia. Toisaalta se syrjintä ja byrokratia mitä edelleen joutuu kohtaamaan, vaikeuttaa vammaisten elämää, mutta terveet eivät halua asiasta hirveästi keskustella (ellei omassa lähipiirissä ole vammaista). Siten päädytään tuollaisiin yleisiin fraaseihin kuten "sun elämä on arvokasta vaikka olet vammainen". Unohdetaan että terveetkin ihmiset tekevät itsemurhia tai eivät koe elämäänsä välttämättä arvokkaaksi. Pitäisi muistaa että eiköhän lopulta vammainen henkilö itse ole se, joka määrittelee oman elämänsä arvon omista lähtökohdistaan. Lain mukaan meidän pitäisi olla yhdenvertaisia muiden kanssa, muu on sitten jokaisen yksilöllinen valinta.
Ja sitten taas lievästi kehitysvammainen sisarukseni on elämäänsä tyytyväisin ihminen, jonka tunnen
Hän rakastaa työtään ( josta saa pienen tukikorvauksen),harrastuksiaan, pientä (vuokra-)kotiaan, ja meitä perhettään, sekä ystäviään joiden kanssa käy esim. Elokuvissa ja konserteissa.
Hän on kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, lukee kirjoja, lehtiä ja seuraa uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähikorttelissa on vaikeasti vammaisten hoitokoti.
Näitä sään mukaan joskus ulkoilutetaan. Ihan kasviksia kaikki, pää ja raajat pyörätuolissa vääntyneet kivuliaan näköisiin asentoihin.
Suusta tulee pelkkää mölinää, jos sitäkään. En usko, että heidän elämänsä on arvokasta heille itselleen tai kenellekään muulle.
Tietysti organisaatio ja sen työntekijät siitä leipänsä saavat, mutta siinä se.
Minusta ei ollut tekemään tuota työtä, ei mitään niissä jotka kykenee edes jotenkin kommunikoimaan tunteitaan ulos, mutta ne, jotka eivät puhu lainkaan ja joiden aivotoiminta on hyvin vähäistä keho tosiaan vääntynyt epämuotoisiin asentoihin ja kipuja aivan varmasti on, niin ei ole kivaa elämää sellainen.
Pitäisi ottaa jokaisesta aivokuva, että paljonko siellä on elämää, puolestani kasviksia voidaan säilyttää vaikka 100 vuotta jos se koetaan tarpeelliseksi, mutta sellaiset jotka oikeasti ovat kivuissa koko ajan, kykenemättä tekemään yhtään mitään, välttämättä eivät saada edes silmiä auki tai ovat kuurosokeita jotka eivät pysty liikkumaan, niin vähintään elvytyskielto ja "hoitokielto" sellaisille, ensimmäinen keuhkokuume vie sitten mennessään.
He sanovat minkä tietävät olevan meidän kulttuurissamme se mitä pitää sanoa. Toisaalta myös eivät halua keskustella asiasta vaan tavallaan pyyhkäisevät sen pois kohteliaisuudella. Vaikeahan siitä olisikin keskustella, kun ei oikein tiedä millaista elämäsi sitten on ja miksi tunnet niin kuin tunnet. Mutta ehkä juuri siitä haluaisit keskustella näiden ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ihmiselämällä on arvo, jos ihminen itse kokee niin. Pidän vammaisen lapsen synnyttämistä moraalittomana, mutta ymmärrettävänä, koska väkisin on tunteet pelissä. Olen tavannut paljon vammaisia. Jotkut ovat niin huonossa kunnossa, etteivät ymmärrä oikein mistään mitään, kunhan ovat. Ne jotka jotain ymmärtävät ovat masentuneita, koska tajuavat se, etteivät pysty samaan kuin "normaalit". En näe tällaista elämää mielekkäänä enkä voisi vammaista lasta synnyttää. Jos vammainen kokee elämänsä hyväksi, se on tottakai ihana asia. Niin kuuluisi ollakin, mutta valitettavasti ei aina ole. Voit kuitenkin ap löytää merkityksen elämääsi. Jos et mitään suurta saisikaan aikaan, voit tehdä asioita, joista itse saat nautintoa ja pitää elämää itseisarvoisesti merkityksellisenä, koska itse pidät elämästäsi. Toivottavasti opit nauttimaan elämästä.
”Jotka jotain ymmärtävät” aika suppea näkemys vammaisista, cp-vammaiset ymmärtävät kyllä ihan yhtä paljon kuin sinäkin.
Mitä tarkoitetaan vammaisella? Sekin on joskus häilyväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähikorttelissa on vaikeasti vammaisten hoitokoti.
Näitä sään mukaan joskus ulkoilutetaan. Ihan kasviksia kaikki, pää ja raajat pyörätuolissa vääntyneet kivuliaan näköisiin asentoihin.
Suusta tulee pelkkää mölinää, jos sitäkään. En usko, että heidän elämänsä on arvokasta heille itselleen tai kenellekään muulle.
Tietysti organisaatio ja sen työntekijät siitä leipänsä saavat, mutta siinä se.
Juu samassa tilanteessa oli Stephen Hawking myös.
Kasvis näyttäisit olevan itse, kun et tajua että ihminen voi olla tunteva, ajatteleva - jopa nero - vaikka keho olisi pahasti vammautunut.
Ihmisten yleistietämys on kyllä aivan uskomattoman huonoa tässäkin asiassa. Monilla on lievästi cp-vammainen 10 vuotias poika ja aina ihmiset jaksavat hämmästellä ”kuinka normaalilta hän vaikuttaa!” ”Käykö ihan normaalia koulua??” ”Jossain erityisopetuksessa ilmeisesti?” Hän on ihan normaali lapsi, jalat vaan eivät taivu ihan niinkuin muilla, eikä jaksa kävellä kovin pitkää matkaa jalkojen virheasennon takia. Juosta ja hyppiä osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ihmiselämällä on arvo, jos ihminen itse kokee niin. Pidän vammaisen lapsen synnyttämistä moraalittomana, mutta ymmärrettävänä, koska väkisin on tunteet pelissä. Olen tavannut paljon vammaisia. Jotkut ovat niin huonossa kunnossa, etteivät ymmärrä oikein mistään mitään, kunhan ovat. Ne jotka jotain ymmärtävät ovat masentuneita, koska tajuavat se, etteivät pysty samaan kuin "normaalit". En näe tällaista elämää mielekkäänä enkä voisi vammaista lasta synnyttää. Jos vammainen kokee elämänsä hyväksi, se on tottakai ihana asia. Niin kuuluisi ollakin, mutta valitettavasti ei aina ole. Voit kuitenkin ap löytää merkityksen elämääsi. Jos et mitään suurta saisikaan aikaan, voit tehdä asioita, joista itse saat nautintoa ja pitää elämää itseisarvoisesti merkityksellisenä, koska itse pidät elämästäsi. Toivottavasti opit nauttimaan elämästä.
”Jotka jotain ymmärtävät” aika suppea näkemys vammaisista, cp-vammaiset ymmärtävät kyllä ihan yhtä paljon kuin sinäkin.
Joillakin näyttää olevan jonkinlainen asennevamma. Luullaan että sana vammainen tarkoittaa vain ns. "aivovammaista". Unohdetaan että vammaisia ovat astmaatikot, reumaatikot, suolistosairauksista kärsivät, diabeetikot, selkävammaiset, kuulo- ja näkövammaiset, psoriaatikot, tapaturmissa loukkaantuneet, sydänpotilaat, lyhytkasvuiset, MS-tautia kärsivät, oppimisvaikeuksia kokevat, jne... Suppeastikin rajattuna vammaisten määrä Suomessa on yli miljoona.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan vammaisella? Sekin on joskus häilyväistä.
Itse olen MS-taudin takia sairaseläkkeellä ja saan siis 100% invalidivähennyksen verotuksessa, mutta en pidä itseäni vammaisena, koska en tarvitse mitään apuvälineitä arjessa selviämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ihmiselämällä on arvo, jos ihminen itse kokee niin. Pidän vammaisen lapsen synnyttämistä moraalittomana, mutta ymmärrettävänä, koska väkisin on tunteet pelissä. Olen tavannut paljon vammaisia. Jotkut ovat niin huonossa kunnossa, etteivät ymmärrä oikein mistään mitään, kunhan ovat. Ne jotka jotain ymmärtävät ovat masentuneita, koska tajuavat se, etteivät pysty samaan kuin "normaalit". En näe tällaista elämää mielekkäänä enkä voisi vammaista lasta synnyttää. Jos vammainen kokee elämänsä hyväksi, se on tottakai ihana asia. Niin kuuluisi ollakin, mutta valitettavasti ei aina ole. Voit kuitenkin ap löytää merkityksen elämääsi. Jos et mitään suurta saisikaan aikaan, voit tehdä asioita, joista itse saat nautintoa ja pitää elämää itseisarvoisesti merkityksellisenä, koska itse pidät elämästäsi. Toivottavasti opit nauttimaan elämästä.
”Jotka jotain ymmärtävät” aika suppea näkemys vammaisista, cp-vammaiset ymmärtävät kyllä ihan yhtä paljon kuin sinäkin.
Joillakin näyttää olevan jonkinlainen asennevamma. Luullaan että sana vammainen tarkoittaa vain ns. "aivovammaista". Unohdetaan että vammaisia ovat astmaatikot, reumaatikot, suolistosairauksista kärsivät, diabeetikot, selkävammaiset, kuulo- ja näkövammaiset, psoriaatikot, tapaturmissa loukkaantuneet, sydänpotilaat, lyhytkasvuiset, MS-tautia kärsivät, oppimisvaikeuksia kokevat, jne... Suppeastikin rajattuna vammaisten määrä Suomessa on yli miljoona.
MS-taudin oirekirjo on niin laaja, että potilaan leimaaminen automaattisesti vammaiseksi on naurettavaa. Tiedän tämän, koska se tauti vaivaa minuakin.
Taas mentiin tähän, ei saa puhua vakavasti vammaisista, kun joku ottaa esille, että onhan jokainen jolla on silmälasitkin vammainen. Hohhoi.
Sitten ne jotka on tehneet töitä vammaisten parissa kertoo kokemuksistaan, niin ne teilataan, kun ei ollutkaan pelkää toimintakykyistä, hymyilevää ja iloista downia.
Olet vain vammanen et kehitysvammanen joten luultavasti voit olla ihan tuottava yhteiskunnan jäsen. (Kyynisesti vastattuna)
Abortti on sen vanhemman päätös eikä sitä ihmistä joka voisi syntyä ole oikeastaan vielä olemassa oli se sitten vammainen tai ei, joten sillä ei voi vielä olla ihmisarvoa. Syntyneellä ihmisellä se arvo aina on.