Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtainen kiitoskirje Mannerheimilta mummolleni.
Pussillinen mummon neulomia vauvansukkia ja tumppua + lappu että "Tiinan (siis minun) tuleville lapsille" . Olin mummon kuollessa teini-ikäinen. Tulivat käyttöön lapsillamme 10 v myöhemmin.
ihanat nuo valmiiksi neulotut sukat ja tumput! alkaa ihan itkettään kun ees ajattelee koko asiaa
Mun mielestä on kyllä melko karmivaa. Ihan kuin noituu vastoinkäymisiä. Mitäs jos ei saa lasta, saa vain mummon kutomat töppöset lapselle jota ei voi saada tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Älä esitä pyhimystä. Ihan jokainen tuon ymmärtää. Kuten on ymmärtänyt myös tuon viestin kirjoittaja. Missään ei mainittu, että kysymyksessä olisi ihminen, joka ei kykene ottamaan esim patalappua tai pyyhettä käyttöön. Todella törkeää vanhojen ihmisten aliarviointia tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Kaksikerroksinen rintamamiestalo, jossa isohko ullakkotila, joka toimi varastona. Oli siellä jos jonkinlaista tavaraa, roskaa ja ryönää. Mutta se oli tupaten täynnä sanomalehtiä. Sellaisiin nippuihin/paaleihin niputettu ja lankalla sidootu kiinni. Miksi ihmeessä kaikki sanomalehdet piti säilyttää ullakolla? Miksi ei voinnut vaan viedä paperinkeräykseen? Kiva olis sitten siivota tuollaista. Mikä ajatus tuossa on ollut?
Meillä oli lapsuudenkodin vintillä samanlainen kokoelma isovanhempien jäljiltä, nuorena oli kiinnostavaa lukea vanhoja aikakauslehtiä aina 1920 -luvulta lähtien. Mieleen on jäänyt 30-40-lukujen vaihteesta Suomen Kuvalehti jonka kansitekstissä oltiin aamukahvilla tms Hermann Göringin luona. Taisi siinä olla herran kuvakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Ihan turhaa nostat itseäsi jalustalle. Ihan jokainen ymmärtää auttaa vanhoja ihmisiä, jos he apua tarvitsevat. Siitähän tässä ei ollut lainkaan kysymys.
Oma 81- vuotias äitini muuten vetelisi minua kyllä ansaitusti pitkin korvia, jos menisin häntä holhoamaan pussilakanoiden tai muuhun kodinhoitoon liittyvän asian suhteen. Pitää kotinsa viimeisen päälle siistinä ja tarkka yksityisyydestään ja rajoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini (s. 1921) eli hyvin keskiluokkaisen elämän, joutumatta koskaan samalla tavalla raatamaan elämänsä tai arkensa eteen kuin moni muu ikäluokkansa ihminen. Hän syntyi isoon, rikkaaseen maatalon, nai kauppiaan jonka kanssa kiersi avaamassa osuuskauppoja sinne tänne. Hän synnytti kaksi lastaan sairaalassa, ja hänellä oli kotiapulainen niin kauan kun lapset oli kotona. Hän papan kanssa rakensi mökin, kuopsutti onnellisena sen kasvimaata niin kauan kuin jaksoi, hän matkusti ympäri Eurooppaa ja hoiti meitä lapsenlapsia suurella sydämellä.
Siksi olikin todella kummallista löytää mummin kuoleman jälkeen hänen korurasian pohjalta yksi luoti. Siellä se oli meripihkakorujen ja helminauhojen alla pienessä pahvirasiassa. Mummilla tai papalla ei ollut aseita.
Mummi oli kyllä sodassa lääkintälottana, ja joskus mietin että ehkä se oli jonkun sotilaan surmannut luoti, mutta toisaalta silloin rasiassa pitäisi olla pelkkä hylsy. Asia jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Siis ammuttu luoti vai ampumaton luoti hylsyssään. Lääkintälottahan on voinut luodin kaivaa jostain vainajasta ja jostain syystä (esim tuttu vainaja) halunnut säästää. Ampumaton taas on voinut kulkea sodassa omaa tarvetta varten jos vaikka vangituksi tuleminen uhkaa.
Ampumattomalla patruunalla ei tee mitään ilman asetta. Ei sitä nallia puremalla saa laukeamaan vaikka elokuvissa niin voidaan väittääkin.
Selvittäkää nyt itsellenne termit:
Patruuna= sisältää hylsyn, luodin, ruutia ja nallin.
Luoti= metallinkappale, yleensä lyijyä tai kuparia tai kuparivaippaista lyijyä. Kiinni hylsyssä.
Hylsy=messinkinen putki, jonka sisällä ruutia. Perässä nalli ja toisessa päässä luoti. Kuin iskuri osuu nalliin, se sytyttää hylsyssä olevan ruudin ja paineaalto "sylkäisee" luodin irti hylsystä ja edelleen piippua pitkin ja kohteeseen. Uudelleenladatessa latausliike sylkäisee hylsyn ulos aseesta.
Käyttämätön luoti on sellainen puikula, johonkin osunut (vaikka vaan pehmytkudoksiin) leviää kuin sieni. Teräsvaippaiset poislaskettuina, ne vaan sujahtaa muotonsa säilyttäen kohteesta läpi, mikä on tappamismielessä hyvin epäkäytännöllistä. Suurin osa liike-energiasta kuluu siis lentämiseen kohteen ulkopuolella. Näitä ei esim. metsästyksessä saa käyttää, koska luoti on silloin toisaalta tehoton, toisaalta tappavan vaarallinen muille vielä osuttuaankin. Leviävä luoti aiheuttaa isompaa vahinkoa, koska kaikki liike-energia purkautuu kohteeseen. Ja toisaalta on turvallisempi, koska se joko jää ruumiin sisään (isommilla eläimillä) tai on ainakin menettänyt suurimman osan tehostaan jos sattuukin tulemaan läpi.
Sitten on kaikenlaisia erikoisluoteja, dumdum, hydra shock jne.
Hei, kiitos, tuo oli opettavaista ja tervetullutta tietoa! Mä oon usein noita miettinyt, mutta en ole kehd. kysyä. Kuitenkin kiinnostaa, koska lapsena näin vierestä, kun isoisälläni haulikko laukesi käsissä vahingossa ja hylsy läpäisi veljeni takin hihan (kättä vahingoittamatta) ja otti kaivonpumpusta kimmokkeen ja vinkuen lensi korvani juuresta minnelie pöpelikköön. Myös olen löytänyt monta messinkistä / kultaista patruunaa maasta hirvimiesten jäljiltä, semmoisia tyhjiä putkiloita. Ei niissä hirven verta näy kylläkään. Naapurin vaimo, kenenkä kanssa usein sienestän, niitä nostelee ja puhaltaa niihin sillai erikoisesti, niin se viheltää. Itse panen kernaasti silmät kiinni aina kun jossain ammutaan.
Haulikon patruunoiden hylsyt eivät tuolla tavalla lentele. Eikä patruuna ole tyhjä putkilo. Kysymyksessä on ollut kiväärinpatruunan hylsy. Miksi niissä olisi verta? Luoti on se, joka lähtee hylsystä ja osuu eläimeen, jos on osuakseen.
Hih! Joku otti tuon hulluttelun tosissaan. Tärkeänä selittää "Luoti on se, joka...." ja varmaan kirjoittaessaankin heristi sormea. (Tai niin ainakin toivon, että edellisen opetuksia ensin kiittelevä hylsyjuttu oli vitsi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Kun valtio on antanut sotaan lähtiessä upseerille pistoolin, niin valtio ei kysy kotiutettaessa että "haluatko antaa sen pistoolin takaisin valtiolle, vai vietkö kotiisi sotamuistoksi? Haluatko patruunoitakin mukaan, pärjäätkö sadalla vai laitetaanko kolmesataa kipaletta?" Ei, se pistooli on valtiolle palautettava kun siviiliin tie käy. Kun sotilaat kotiutettiin, niin varusteet palautettiin, poislukien päälläoleva vaatekerta. Niistä saatiin siviilivermeet saksimalla olkapää- jutut (epoletti?) pois. Aseet ja patruunat kerättiin pois erityisellä huolella.
Niin että vaihtoehtoina on että pistooli on esim. sotasaalista, ja näin ollen tuotu "ulkopuolella kirjanpidon". Jos pistooli on venäläinen (esim. Nagant- revolveri tai tähtipistooli) tai vaikkapa Colt joita neukut sai amerikan- apuna niin tämä vaihtoehto todennäköinen. Jos on Parabellum tai vastaava, niin silloin muu vaihtoehto on kyseessä. Niitä muitakin vaihtoehtoja on muutama.
Suomen historia ei taida olla varsinaisesti vahvuuksiasi, jos et ole kuullut asekätkennästä. Sotilaat ja erityisesti upseerit kätkivät sodan jälkeen aivan valtavan määrän aseita, koska sodan hävinnyt Suomi joutui Neuvostoliiton syyniin ja armeijaan tuli isoja rajoituksia ja isänmaalliset ihmiset halusivat parantaa Suomen puolustuskykyä myös vastaisuuden varalle.
Kait ymmärrät myös, että aseista ei ollut yhtään mitään oikeasti ajantasaista kirjanpitoa. Niitä jäi valtavat määrät rintamalle ja kenelläkään ei ollut mitään mahdollisuutta seurata, olivatko kadonneiksi ilmoitetut aseet oikeasti kadoksissa vai viety turvaan kotirintamalle. Kyllä meiltäkin löytyi vanhaa sukutaloa remontoitaessa mm. konekiväärin vöitä kätkettynä ovenkarmien sisään yms. ja ympäri metsiä on vieläkin varmasti haudattuna valtavat määrät sotatarvikkeita, joiden olemassaolosta kukaan ei tiedä, koska tieto niistä on kuollut ihmisten mukana.
Ei asekätkennässäkään aseita jaeltu holtittomasti kenelle tahansa vastaantulijalle. Toiminta oli suojeluskuntapiirien järjestämä, ja käytännön kätkennän hoitivat piirien johdon tuntemat luotettavat henkilöt. Tähän viittasin lopun "niitä muitakin vaihtoehtoja on muutama" lauseella. Jos konekiväärin vöitä löytyy, niin viittaa asekätkennän hommiin. Niitä kätköjä on vieläkin, maastossa maakätköissä, ja myös talojen rakenteissa, välipohjissa tms.
No ei ollu vanhempi, eikä isovanhempi, mutta:
Setä kertoi, että toiselta sedältäni jääneessä kännykässä oli ollut kikulikuvia ja viestejä miehiltä, jotka kehuivat isoa vehjettä.
Tämä setä eli vaikean elämän, monenlaisia harhaisia kuvitelmia muista ihmisistä, mielenterveysongelmia. Poltti sillat sukulaisiinsa, haukkuen kaikki. Ollen itse aina oikeassa....siis hankala.
Oliko vaikeuksien takana kaappihomous? Naissuhteita oli kyllä ollut nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Miksi kukaan lahjoittaisi moisen muistoesineen poliisille!?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Älä esitä pyhimystä. Ihan jokainen tuon ymmärtää. Kuten on ymmärtänyt myös tuon viestin kirjoittaja. Missään ei mainittu, että kysymyksessä olisi ihminen, joka ei kykene ottamaan esim patalappua tai pyyhettä käyttöön. Todella törkeää vanhojen ihmisten aliarviointia tuollainen.
Yksinäisyyden tuoma masennus esim. voi aiheuttaa välinpitämättömyyttä niiden "helppojenkin" uusien asioiden, kuten juuri lahjojen, suhteen.
Hetkellinen pirteys vieraiden käydessä menee ohi, kun kävijä sulkee oven takanaan.
En aliarvioi vanhoja ihmisiä. Vanhusten kanssa toimiminen ja eläminen on kuulunut aina sekä työ- että yksityiselämääni. Alan olla itse siinä iässä, että on aiheellista miettiä ja arvioida omaa jaksamistani arjessa sekä parhaillaan että tulevina vuosina ikääntymisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Älä esitä pyhimystä. Ihan jokainen tuon ymmärtää. Kuten on ymmärtänyt myös tuon viestin kirjoittaja. Missään ei mainittu, että kysymyksessä olisi ihminen, joka ei kykene ottamaan esim patalappua tai pyyhettä käyttöön. Todella törkeää vanhojen ihmisten aliarviointia tuollainen.
Yksinäisyyden tuoma masennus esim. voi aiheuttaa välinpitämättömyyttä niiden "helppojenkin" uusien asioiden, kuten juuri lahjojen, suhteen.
Hetkellinen pirteys vieraiden käydessä menee ohi, kun kävijä sulkee oven takanaan.
En aliarvioi vanhoja ihmisiä. Vanhusten kanssa toimiminen ja eläminen on kuulunut aina sekä työ- että yksityiselämääni. Alan olla itse siinä iässä, että on aiheellista miettiä ja arvioida omaa jaksamistani arjessa sekä parhaillaan että tulevina vuosina ikääntymisen näkökulmasta.
Missään ei sanottu lahjan saajan olleen masentunut, yksinäinen tai edes erityisen iäkäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempien jäämistöistä en tiedä kun isoäiti kuoli jo äidin teiniaikaan ja muutkin isovanhemmat kuolivat ollessani lapsi. Isän lapsuuskodin vintillä oli vaan normitavaroita kuten koulukirjoja ja ukin vaatteita. Oma isä kuoli ja häneltä jäi tavallisia käyttötavaroita, eli äidin kanssa. Sitä en halua ajatella mitä kaikkea löytyy äidin jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Ihan turhaa nostat itseäsi jalustalle. Ihan jokainen ymmärtää auttaa vanhoja ihmisiä, jos he apua tarvitsevat. Siitähän tässä ei ollut lainkaan kysymys.
Oma 81- vuotias äitini muuten vetelisi minua kyllä ansaitusti pitkin korvia, jos menisin häntä holhoamaan pussilakanoiden tai muuhun kodinhoitoon liittyvän asian suhteen. Pitää kotinsa viimeisen päälle siistinä ja tarkka yksityisyydestään ja rajoistaan.
Tilanteesta ja henkilön terveydestähän se riippuu, ikä on vanhuksellekin pelkkä numero, eikä määritä sinänsä mitään. Terve kahdeksankymppinen selviytyy kyllä omien asioidensa hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Ihan turhaa nostat itseäsi jalustalle. Ihan jokainen ymmärtää auttaa vanhoja ihmisiä, jos he apua tarvitsevat. Siitähän tässä ei ollut lainkaan kysymys.
Oma 81- vuotias äitini muuten vetelisi minua kyllä ansaitusti pitkin korvia, jos menisin häntä holhoamaan pussilakanoiden tai muuhun kodinhoitoon liittyvän asian suhteen. Pitää kotinsa viimeisen päälle siistinä ja tarkka yksityisyydestään ja rajoistaan.
Tilanteesta ja henkilön terveydestähän se riippuu, ikä on vanhuksellekin pelkkä numero, eikä määritä sinänsä mitään. Terve kahdeksankymppinen selviytyy kyllä omien asioidensa hoidosta.
Niin. Miksi jankutat tästä asiasta, mikä ei edes liity asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Älä esitä pyhimystä. Ihan jokainen tuon ymmärtää. Kuten on ymmärtänyt myös tuon viestin kirjoittaja. Missään ei mainittu, että kysymyksessä olisi ihminen, joka ei kykene ottamaan esim patalappua tai pyyhettä käyttöön. Todella törkeää vanhojen ihmisten aliarviointia tuollainen.
Yksinäisyyden tuoma masennus esim. voi aiheuttaa välinpitämättömyyttä niiden "helppojenkin" uusien asioiden, kuten juuri lahjojen, suhteen.
Hetkellinen pirteys vieraiden käydessä menee ohi, kun kävijä sulkee oven takanaan.
En aliarvioi vanhoja ihmisiä. Vanhusten kanssa toimiminen ja eläminen on kuulunut aina sekä työ- että yksityiselämääni. Alan olla itse siinä iässä, että on aiheellista miettiä ja arvioida omaa jaksamistani arjessa sekä parhaillaan että tulevina vuosina ikääntymisen näkökulmasta.
Missään ei sanottu lahjan saajan olleen masentunut, yksinäinen tai edes erityisen iäkäs.
Yleisellä tasolla puhun. Moni ihminen, varsinkaan vanhus, ei mainosta masentuneisuuttaan. Eikä vanhuksen kokema yksinäisyys ole mitenkään harvinaista Suomessa.
Aasin kumidildon, oli siinä möhkälettä...
Mummon ja vaarin jäämistöstä löytyi sitä tavanomaista tavaraa ja iso määrä säilöttyjä meidän mielestä turhia tavaroita. Kuten viinipullojen korkkeja, narun pätkiä, pussin sulkijoita, jne.
Vanhoja rahoja, valokuvia, lääkkeitä. Ei mitään mukavaa.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.