Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.
Aika moni vanhempi nainen ottaa lääkkeeksi eikä ne määrät välttämättä isoja ole, mutta eivät ilkeä pulloja palautella joten niitä kertyy.
Totta. Siksi ihmeteltiin, kun tyhjiä konjakkipulloja ei ollut. Mummolle ostettiin tulijaisiksi konjakkia, aika moni meistä serkuksistakin. Ja nimenomaan sydänlääkkeeksi. Niitä pulloja olisi pitänyt kertyä vuosittain muutama.
Karseeta. Meidän vintillä on varmaan väh. 199 kpl viinapulloja. Tyhjiä. Ne on mehupulloja, kun meillä on kymmeniä marjapensaita. Kaikista ei ole saanut irrotettua etikettejä.
Nyt jos heitän henkeni, mua luullaan alkoholistiksi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksikerroksinen rintamamiestalo, jossa isohko ullakkotila, joka toimi varastona. Oli siellä jos jonkinlaista tavaraa, roskaa ja ryönää. Mutta se oli tupaten täynnä sanomalehtiä. Sellaisiin nippuihin/paaleihin niputettu ja lankalla sidootu kiinni. Miksi ihmeessä kaikki sanomalehdet piti säilyttää ullakolla? Miksi ei voinnut vaan viedä paperinkeräykseen? Kiva olis sitten siivota tuollaista. Mikä ajatus tuossa on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan alkaessa oli isoisäni jäänyt leskeksi ja yksivuotiaan tyttäreni (mun äitini) yksinhuoltajaksi. Äitini jäämistössä oli muutama kirje,jonka hänen isänsä oli lähettänyt omille vanhemmilleen. Niissä han mietti elämän tarkoitusta ja kertoi lapsensa kehityksestä. Kirjeissä ei ollut niinkään surua, jonkinlaista haikeutta vaan ja pelkoa tulevaisuudesta. Muutama kuukausi myöhemmin tämä nuori isä kaatui sodassa jossain Valkovenäjän rajalla. Hyvin kaunis nuori mies.
- - -
Sorry, Off-Topic
"nuori isä kaatui sodassa jossain Valkovenäjän rajalla."
???
Kuka siellä soti ja ketä vastaan?
Jos suomen historiaa tunnet niin jotain joukkoja oli myös saksalaisten mukana keskieuroopan rintamilla.
- - -
SS-joukoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Kun valtio on antanut sotaan lähtiessä upseerille pistoolin, niin valtio ei kysy kotiutettaessa että "haluatko antaa sen pistoolin takaisin valtiolle, vai vietkö kotiisi sotamuistoksi? Haluatko patruunoitakin mukaan, pärjäätkö sadalla vai laitetaanko kolmesataa kipaletta?" Ei, se pistooli on valtiolle palautettava kun siviiliin tie käy. Kun sotilaat kotiutettiin, niin varusteet palautettiin, poislukien päälläoleva vaatekerta. Niistä saatiin siviilivermeet saksimalla olkapää- jutut (epoletti?) pois. Aseet ja patruunat kerättiin pois erityisellä huolella.
Niin että vaihtoehtoina on että pistooli on esim. sotasaalista, ja näin ollen tuotu "ulkopuolella kirjanpidon". Jos pistooli on venäläinen (esim. Nagant- revolveri tai tähtipistooli) tai vaikkapa Colt joita neukut sai amerikan- apuna niin tämä vaihtoehto todennäköinen. Jos on Parabellum tai vastaava, niin silloin muu vaihtoehto on kyseessä. Niitä muitakin vaihtoehtoja on muutama.
Ex-anoppilan jäämistöstä löytyi mummon ja vaarin nuoruudessaan ottamia eroottisia valokuvia. Nyt kaikki huokailee ihastuksesta, että ai että, varmaan sellaisia mustavalkoisia pikkutuhmia ja kumminkin tyylikkäitä otoksia...
No ei. Kuvat oli otettu ehkä 80-luvulla, kotona, ja kuvat oli just sellaisia hiukan tärähtäneitä pokkarikameralla räpsäistyjä kuvia, joissa anoppi polkee EE-kupin tissit paljaana kuntopyörää olohuoneessa pyykkiteline taustalla tai appiukko seisoo täydessä stondiksessa keittiönpöydän edessä, taustalla nakkisoppakattila ja likaisia astioita. Vähän tällaista Iiu Susiraja -henkistä estetiikkaa.
Kuvat tosin tuntuivat hämmästyttävän vain minua. Lapset ilmeisesti olivat aina tienneet tuon albumin olemassa olosta, se oli olohuoneen kirjahyllyssä esillä ihan siinä muiden kuva-albumien joukossa. Tuo ex-miehen sukukunta oli kyllä kaikella tapaa hyvin erikoista sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Kun valtio on antanut sotaan lähtiessä upseerille pistoolin, niin valtio ei kysy kotiutettaessa että "haluatko antaa sen pistoolin takaisin valtiolle, vai vietkö kotiisi sotamuistoksi? Haluatko patruunoitakin mukaan, pärjäätkö sadalla vai laitetaanko kolmesataa kipaletta?" Ei, se pistooli on valtiolle palautettava kun siviiliin tie käy. Kun sotilaat kotiutettiin, niin varusteet palautettiin, poislukien päälläoleva vaatekerta. Niistä saatiin siviilivermeet saksimalla olkapää- jutut (epoletti?) pois. Aseet ja patruunat kerättiin pois erityisellä huolella.
Niin että vaihtoehtoina on että pistooli on esim. sotasaalista, ja näin ollen tuotu "ulkopuolella kirjanpidon". Jos pistooli on venäläinen (esim. Nagant- revolveri tai tähtipistooli) tai vaikkapa Colt joita neukut sai amerikan- apuna niin tämä vaihtoehto todennäköinen. Jos on Parabellum tai vastaava, niin silloin muu vaihtoehto on kyseessä. Niitä muitakin vaihtoehtoja on muutama.
Suomen historia ei taida olla varsinaisesti vahvuuksiasi, jos et ole kuullut asekätkennästä. Sotilaat ja erityisesti upseerit kätkivät sodan jälkeen aivan valtavan määrän aseita, koska sodan hävinnyt Suomi joutui Neuvostoliiton syyniin ja armeijaan tuli isoja rajoituksia ja isänmaalliset ihmiset halusivat parantaa Suomen puolustuskykyä myös vastaisuuden varalle.
Kait ymmärrät myös, että aseista ei ollut yhtään mitään oikeasti ajantasaista kirjanpitoa. Niitä jäi valtavat määrät rintamalle ja kenelläkään ei ollut mitään mahdollisuutta seurata, olivatko kadonneiksi ilmoitetut aseet oikeasti kadoksissa vai viety turvaan kotirintamalle. Kyllä meiltäkin löytyi vanhaa sukutaloa remontoitaessa mm. konekiväärin vöitä kätkettynä ovenkarmien sisään yms. ja ympäri metsiä on vieläkin varmasti haudattuna valtavat määrät sotatarvikkeita, joiden olemassaolosta kukaan ei tiedä, koska tieto niistä on kuollut ihmisten mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Tämä on niin tuttua. On yksi tapa, millä nämä esineet päätyvät käyttöön:
1) Lahja avataan saajan läsnäollessa.
2) Samalla vanhat esineet poistetaan käytöstä
3) Ne vanhat esineet tuhotaan esimerkiksi polttamalla tai muutoin hajottamalla niin, ettei niitä voi enää kaivaa takaisin käyttöön
4) Uhataan antaa selkään, jos eivät ole käytössä, kun seuraavan kerran käydään. Tarvittaessa uhkaus toteutetaan.
Tällä nelivaiheisella prosessilla on ainakin meidän suvussa saatu vanahat jäärät uusimaan tavaroitaan.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan alkaessa oli isoisäni jäänyt leskeksi ja yksivuotiaan tyttäreni (mun äitini) yksinhuoltajaksi. Äitini jäämistössä oli muutama kirje,jonka hänen isänsä oli lähettänyt omille vanhemmilleen. Niissä han mietti elämän tarkoitusta ja kertoi lapsensa kehityksestä. Kirjeissä ei ollut niinkään surua, jonkinlaista haikeutta vaan ja pelkoa tulevaisuudesta. Muutama kuukausi myöhemmin tämä nuori isä kaatui sodassa jossain Valkovenäjän rajalla. Hyvin kaunis nuori mies.
- - -
Sorry, Off-Topic
"nuori isä kaatui sodassa jossain Valkovenäjän rajalla."
???
Kuka siellä soti ja ketä vastaan?
Jos suomen historiaa tunnet niin jotain joukkoja oli myös saksalaisten mukana keskieuroopan rintamilla.
- - -
SS-joukoissa?
Ei joukkoja, vaan yksittäisiä sotilaita. Ns. Panttipataljoona palautui Suomeen 1943.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.
Aika moni vanhempi nainen ottaa lääkkeeksi eikä ne määrät välttämättä isoja ole, mutta eivät ilkeä pulloja palautella joten niitä kertyy.
Totta. Siksi ihmeteltiin, kun tyhjiä konjakkipulloja ei ollut. Mummolle ostettiin tulijaisiksi konjakkia, aika moni meistä serkuksistakin. Ja nimenomaan sydänlääkkeeksi. Niitä pulloja olisi pitänyt kertyä vuosittain muutama.
Karseeta. Meidän vintillä on varmaan väh. 199 kpl viinapulloja. Tyhjiä. Ne on mehupulloja, kun meillä on kymmeniä marjapensaita. Kaikista ei ole saanut irrotettua etikettejä.
Nyt jos heitän henkeni, mua luullaan alkoholistiksi. :(
Äiti oli samanlainen. Sillä oli kanssa kellarissa tyhjiä kerättyjä viina/viinipulloja yms. mehujen tekoa varten monta laatikollista. Varmaan yli sata silläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoisän ullakolta 50 luvun cocktail pornolehtiä.
Keräilijät maksaa noista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kirjoitettu noista ihmisistä, mitkä on säästäneet kaikki vanhat jugurttipurkit sun muut, näinhän se varsinkin tietyn ikäisille on ollut tyypillistä. Löytyy ikivanhoja lankoja ja narunpätkiä, hapertuneita muovipusseja ja käyttökelvottomiksi menneitä hyllypaperirullia ja vastaavaa sälää.
Mun kävi sääliksi, mutta myös ihmetytti yksi sukulaistäti, joka oli siis kanssa tällainen hamstraaja. Aika vaikuttavat kokoelmat pestyjä purtiloita ja lasipurkkeja ja pulloja löytyi pitkin taloa ja ulkorakennuksestakin. Jopa niitä 60-70 -luvulla myytyjä Jacky jugurttipikareita oli isot määrät.
Täti sairasti parantumatonta syöpää ja siis tiesi kuolevansa sinä kesänä, kun siis kuolikin. Täti halusi olla kotonaan vielä niin kauan kuin pystyi ja niinpä me sukulaiset käytiin sille kaupassa ja auteltiin monin tavoin. Voi miten tuntui pahalta, kun sitten taloa tyhjentäessä löydettiin astiakaapista niitä puhtaaksipestyjä viili- ja jugurttipurkkeja, ja muita muovipakkauksia, mitä oltiin vielä hetki sitten tuotu sille kaupasta. Mitä ihmettä täti ajatteli pestessään vielä viimeisinä elinviikkoinaankin näitä purkkeja ja säilöessään niitä talteen. Ketä hän siinä ajatteli?
Minunkin anoppini hamstrasi varsinkin viimeisinä vuosinaan, lievästi dementoituneena, roskia. Kaapeissa oli pestyjä, siististi litistettyjä maitopurkkeja, kahvipusseja, viilipurkkeja jne. Kun yritin heittää niitä pois, anoppi kauhistui. Kuulemma joku voi vielä tehdä niistä jotain. Jotkuthan tosiaan punoo kahvipusseista kauppakasseja ja viilipurkkeja voi käyttää taimien idätykseen. Meidän suvussa ei kylläkään ollut yhtään askartelijaa. Roskiin lensivät ensimmäiseksi pesää selvitettäessä.
Löytöjä ei tehty. Semmoinen jäi avoimeksi, että appivainaalla (talvi- ja jatkosodan käynyt mies) oli eläessään pistooli, mieheni oli usein nähnyt sen. Pesän raivauksessa pistoolia ei kuitenkaan löydetty mistään. Ilmeisesti appi oli kätkenyt sen jonnekin maalaistaloon tai piharakennukseen, olisi hyvinkin ollut hänen tapaistaan. Kätkö on edelleen löytymättä. Talo on nyt meillä, ehkä seuraava sukupolvi löytää aseen.
Kahvipussit ja viilipurkit kuuluvat muovinkeräykseen eikä roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäis tehdä hienolle " teatterikiikareille" kun oikeasti tarvitsee purjeveneeseen isot kiikarit. Jos saa puoli mertriä halkaisjaltaan olevaa persoonallista keramiikkaa, jossa on oma nimi, kelle semmoisen kehtaa antaa kiertoon. Vihaan Aarikkaa ja Kalevalakoruja ja olen sen usein sanonut. Väärään liikkeseen saatu lajhakortti on huonompi kuin lahja kuin raha. Muistakaa tämä nyt lauantaina. En halua lahjakortteja hoitoihin enkä liikuntalaitoksiin, enkä halua käydä Lapissa.
Onneksi nämä keramiikkaesineet voi vahingossa tipahtaa lattialle.
Tyhjennettiin papan asuntoa ja vanhan Reino-tohvelin sisältä löytyi 400e, kirjaimellisesti tipahti syliin.Oltiin jo ehditty jo viedä yksi lasti tavaroita kaatopaikalle ja jäätiin miettimään, että meniköhän montakin tonnia lavalle.Papalla siis dementia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dick pics. Äitini jäämistössä. Järkytyin.
Ai siis oikeasti?
Mielikuva, kun joku on ottanut parrustaan kameralla kuvan ja lähettänyt sen kehitettäväksi.
Minkä ikäinen olet? Kyllä kai tuollaisia kuvia ja kaiken maailman pyllistelykuvia on otettu maailman sivu, ja toden totta ysärillä ja ennen sitä ne kehitettiin valokuvaamossa tai ifipussilla lähetettiin.
Olen melko varma että siitä kun ensimmäinen valokuva räpsästiin niin eiköhän toinen kuva ollut jo joku munakuva. Jos yhtään ihmisiä tunnen.
Mutta onhan se silti huvittavaa löytää omalta siveältä uskovaismummolta sellaisia, myönnetään!
Ensimmäistä valokuvaa ei todellakaan räpsäisty, vaan sen ottaminen kesti 8 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.
Aika moni vanhempi nainen ottaa lääkkeeksi eikä ne määrät välttämättä isoja ole, mutta eivät ilkeä pulloja palautella joten niitä kertyy.
Totta. Siksi ihmeteltiin, kun tyhjiä konjakkipulloja ei ollut. Mummolle ostettiin tulijaisiksi konjakkia, aika moni meistä serkuksistakin. Ja nimenomaan sydänlääkkeeksi. Niitä pulloja olisi pitänyt kertyä vuosittain muutama.
Karseeta. Meidän vintillä on varmaan väh. 199 kpl viinapulloja. Tyhjiä. Ne on mehupulloja, kun meillä on kymmeniä marjapensaita. Kaikista ei ole saanut irrotettua etikettejä.
Nyt jos heitän henkeni, mua luullaan alkoholistiksi. :(
Vanhojen talojen vintit ovat usein täynnä sanomalehtiä ja pulloja. Ei tee kenestäkään alkoholistia.
Isäni jäljiltä löytyi kaikenlaista isoisälleni kuulunutta tavaraa. Joukossa oli tikari, jonka terässä oli koko pituudelta etsattuja tai kaiverrettu kuvioita. Joku sitten osasi sanoa, että kyseessä on vapaamuurarien tikari. Eipä ole ollut mitään viitettä siitä, että isoisäni olisi ollut vapaamuurari?? Oli siellä myös kokoontaitettava viivotin ja eräänlainen medaljonki ketjussa, jotka ovat myös vapaamuurariesineitä. Täysin arvoituksellista. Kiinnostaisikohan jotain keräilijää ostaa sata vuotta vanhan tikarin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Isäni jäljiltä löytyi kaikenlaista isoisälleni kuulunutta tavaraa. Joukossa oli tikari, jonka terässä oli koko pituudelta etsattuja tai kaiverrettu kuvioita. Joku sitten osasi sanoa, että kyseessä on vapaamuurarien tikari. Eipä ole ollut mitään viitettä siitä, että isoisäni olisi ollut vapaamuurari?? Oli siellä myös kokoontaitettava viivotin ja eräänlainen medaljonki ketjussa, jotka ovat myös vapaamuurariesineitä. Täysin arvoituksellista. Kiinnostaisikohan jotain keräilijää ostaa sata vuotta vanhan tikarin?
Kiinnostaa.
Näitä juttuja lukiessa en tiedä pitäisikö olla kiitollinen vai kateellinen siitä että oman vanhemman jäämistöstä ei löytynyt oikeastaan mitään ihmeellistä.
Tämä vanhempi tiesi kuitenkin ettei aikaa ole kuin ehkä vuosi tietyssä vaiheessa joten kaikki paperiarkistot yms. oli siivottu aika tarkkaan turhasta sälästä ja jos siellä kaapin perukoilla jotain jättisilikoniapuvälineitä jossain vaiheessa oli niin ne oli hävitetty jo hyvissä ajoin ennen kuin me päästiin kaappeja penkomaan.