Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Tai sitten vaan on sitä mieltä, että entinenkin vielä toimii ja säästetään sitä uutta pahan päivän varalle. Mutta kannattaa tosiaan auttaa ottamaan käyttöön. Me annoimme puolison isovanhemmille käyttötavaraa siten, että otimme entisen täysin viimeisiään vetelevän kappaleen roskiin vietäväksi ja laitoimme uuden tilalle. Ne jäivät aina käyttöön. Monet muut jättivät sen uuden juuri paketissa. Sitten nämä vanhukset puhuivat, että pitäisi korjauttaa tämä vanha (kuten täysin puhkikulunut vaatekappale), vaikka kaapissa oli uusi lahjaksi saatu samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pneumaattinen kyrpäjyrä, Hitlein rintakuva ja DDR:n lippu. Isoäidin jäämistöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin mummuni kanssa saunassa ja mummu kaihosi: kun saisi oikeeseen pellavapyyhkeeseen kuivata itsensä. Olin silloin 10 vuotias.
Ostin mummulle pellavapyyhkeen joululahjaksi silloin. Mummu kuoli 25 vuotta myöhemmin ja mun antama pyyhe oli muovissa edelleen kaapissa. Tuli jotenkin surullinen olo.
En tiedä miksi, mutta tämä toi kyyneleet silmiini. Ymmärrän surusi, mutta sitä on tosi vaikea selittää.
Mummun kaiho, lapsen myötätynto ja hyväsydämisyys, vanhan ihmisen jäykkyys; niukkuudessa ja kieltäytymisessä eläminen, lahjan torjuminen, kyvyttömyys edes pienenpienessä asiassa muuttaa omaa elämäänsä mukavampaa suuntaan, hylätyksi tulemisen tunne kun sydämestä annettu lahja ei olekaan kelvannut, ihmetys siitä että miksi...
🙌💖
Vierailija kirjoitti:
Isäni peri isotätini, siis hänen tätinsä. Tämä oli ollut eräässä taiteilija perheessä taloudenhoitajana. Isotätini elämä oli kuin Kauniissa ja rohkeissa, vai mitä niitä nyt on. Hän tekaisi perheen isän kanssa lapsen, joka adoptoitiin perheeseen. Tässä nyt vain jäävuoren huippu. Myöhemmin kaikki tästä perheestä kuolivat, myös ko. lapsi. Isotätini jäi yksin valtavaan taloon, joka oli täynnä arvotavaraa, mutta myös ns. Tiimar moskaa. Isotätini peri koko helahoidon ja myöhemmin siis isäni. Separoimme sitten isäni kanssa taloa ja jäämistö melkein kaksi vuotta. Huonekalut, kiinalainen posliini, hopeat ja korut menivät pääsääntöisesti kansainvälisen huutokaupan puolelle pääkaupunkiseudulla olevaan huutokauppayritykseen. Erikseen jouduimme arvioittamaan mm. kolikkokokoelmat ja valtavat määrät kirjoja ja postikortteja. Kurioositeetteina saattoi esiin putkahta sappikivet kauniissa rasiassa, tai vielä kauniimmassa rasiassa 24 kultahammasta. Käsitöitä, joissa hopea ja helmikoristeluja 1800-luvun puolivälistä. Lista on loputon. Mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin se, kun huomasimme, että kabinettikaapin takaosassa oli salalokero. Vapisevin käsin sain lokeron auki ja näin, että sinne oli piilotettu tasan yksi paperinen litteä paketti. Vielä vapisevimmin käsin avasin paketin. Paketista pölähti käsiini linnunhöyheniä. Jotain pikkulinnun höyheniä, ei muuta. Perintötalon perkauksen kohokohta.
Tässä on jotain outoa. "Isotätini peri koko helahoidon ja myöhemmin siis isäni." Silti isä oli kuitenkin käymässä läpi tätinsä jäämistöä, vaikka tämä täti oli aiemmin perinyt hänet itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtainen kiitoskirje Mannerheimilta mummolleni.
Mummoni ja Mannerheim!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iäkkään tätini jäämistöstä löytyi sähkötupakka. Sinänsä siinä ei ole mitään kummallista, mutta en tiedä miksi täti oli halunnut salata yrittäneensä sen avulla eroon tupakasta. Hän oli polttanut nuoruudesta lähtien ja kuoli keuhkosyöpään.
Miten niin salata? Oli varmaankin ostanut sähkötupakan, huomannut ettei toimi hänellä ja jatkanut normi tupakan polttoa.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkään tätini jäämistöstä löytyi sähkötupakka. Sinänsä siinä ei ole mitään kummallista, mutta en tiedä miksi täti oli halunnut salata yrittäneensä sen avulla eroon tupakasta. Hän oli polttanut nuoruudesta lähtien ja kuoli keuhkosyöpään.
Miten niin salata? Oli varmaankin ostanut sähkötupakan, huomannut ettei toimi hänellä ja jatkanut normi tupakan polttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni peri isotätini, siis hänen tätinsä. Tämä oli ollut eräässä taiteilija perheessä taloudenhoitajana. Isotätini elämä oli kuin Kauniissa ja rohkeissa, vai mitä niitä nyt on. Hän tekaisi perheen isän kanssa lapsen, joka adoptoitiin perheeseen. Tässä nyt vain jäävuoren huippu. Myöhemmin kaikki tästä perheestä kuolivat, myös ko. lapsi. Isotätini jäi yksin valtavaan taloon, joka oli täynnä arvotavaraa, mutta myös ns. Tiimar moskaa. Isotätini peri koko helahoidon ja myöhemmin siis isäni. Separoimme sitten isäni kanssa taloa ja jäämistö melkein kaksi vuotta. Huonekalut, kiinalainen posliini, hopeat ja korut menivät pääsääntöisesti kansainvälisen huutokaupan puolelle pääkaupunkiseudulla olevaan huutokauppayritykseen. Erikseen jouduimme arvioittamaan mm. kolikkokokoelmat ja valtavat määrät kirjoja ja postikortteja. Kurioositeetteina saattoi esiin putkahta sappikivet kauniissa rasiassa, tai vielä kauniimmassa rasiassa 24 kultahammasta. Käsitöitä, joissa hopea ja helmikoristeluja 1800-luvun puolivälistä. Lista on loputon. Mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin se, kun huomasimme, että kabinettikaapin takaosassa oli salalokero. Vapisevin käsin sain lokeron auki ja näin, että sinne oli piilotettu tasan yksi paperinen litteä paketti. Vielä vapisevimmin käsin avasin paketin. Paketista pölähti käsiini linnunhöyheniä. Jotain pikkulinnun höyheniä, ei muuta. Perintötalon perkauksen kohokohta.
Tässä on jotain outoa. "Isotätini peri koko helahoidon ja myöhemmin siis isäni." Silti isä oli kuitenkin käymässä läpi tätinsä jäämistöä, vaikka tämä täti oli aiemmin perinyt hänet itsensä.
No ei vaan isä peri tädin kuten kolme ekaa sanaakin kertoo.
e-r-i
Vierailija kirjoitti:
Sodan alkaessa oli isoisäni jäänyt leskeksi ja yksivuotiaan tyttäreni (mun äitini) yksinhuoltajaksi. Äitini jäämistössä oli muutama kirje,jonka hänen isänsä oli lähettänyt omille vanhemmilleen. Niissä han mietti elämän tarkoitusta ja kertoi lapsensa kehityksestä. Kirjeissä ei ollut niinkään surua, jonkinlaista haikeutta vaan ja pelkoa tulevaisuudesta. Muutama kuukausi myöhemmin tämä nuori isä kaatui sodassa jossain Valkovenäjän rajalla. Hyvin kaunis nuori mies.
Tästä tuli tippa linssiin. Elämä on niin haurasta. Toivottavasti äitisi sai hyvän lapsuuden ja elämän vaikkakin ilman vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hävitän kaiken henkilökohtaisen tai 'oudon' materiaalin ensi kesän aikana.
No mutta ei kun nyt on hyvä sauma etsiä kaikkea tosi outoa kirppiksiltä ja jemmata nurkkiin. On jotain huvia sitten kun perikunta perkaa paikkoja. Sille äimistelylle voi jo etukäteen naureskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin mummuni kanssa saunassa ja mummu kaihosi: kun saisi oikeeseen pellavapyyhkeeseen kuivata itsensä. Olin silloin 10 vuotias.
Ostin mummulle pellavapyyhkeen joululahjaksi silloin. Mummu kuoli 25 vuotta myöhemmin ja mun antama pyyhe oli muovissa edelleen kaapissa. Tuli jotenkin surullinen olo.
En tiedä miksi, mutta tämä toi kyyneleet silmiini. Ymmärrän surusi, mutta sitä on tosi vaikea selittää.
Mummun kaiho, lapsen myötätynto ja hyväsydämisyys, vanhan ihmisen jäykkyys; niukkuudessa ja kieltäytymisessä eläminen, lahjan torjuminen, kyvyttömyys edes pienenpienessä asiassa muuttaa omaa elämäänsä mukavampaa suuntaan, hylätyksi tulemisen tunne kun sydämestä annettu lahja ei olekaan kelvannut, ihmetys siitä että miksi...
Vanhusta olisi pitänyt neuvoa, miten pyyhe otetaan käyttöön, miten mukavalta pyyhe tuntuu ja miten pyyhettä käytetään. Niinhän tässä ketjussa eräs viisas ylevänä ohjeistaa muita ymmärtämättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin mummuni kanssa saunassa ja mummu kaihosi: kun saisi oikeeseen pellavapyyhkeeseen kuivata itsensä. Olin silloin 10 vuotias.
Ostin mummulle pellavapyyhkeen joululahjaksi silloin. Mummu kuoli 25 vuotta myöhemmin ja mun antama pyyhe oli muovissa edelleen kaapissa. Tuli jotenkin surullinen olo.
Nyt oon itse tehnyt jonkinlaista kuolinsiivousta. Vanhat päiväkirjat, runokirjat, rakkauskirjeet on hävitetty. Laatikossa on päällimmäisenä asiakirjat eli testamentti, osakekirjat, salasanat. Dildoja en ihan vielä oo hävittänyt :D Ikää on nyt 58
Siis EI! Älkää hävittäkö niitä päiväkirjojanne, rakkauskirjeitä ym. Kallisarvoisinta mitä on, ovat äitini päiväkirjat teinivuosiltaan. Sain ne luettavakseni vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Ei kuolinsiivouksia, ei ei ei.
Itse poltan ensi kesänä vanhat teinikalenterit ja päiväkirjat. Yritin lukea niitä monen vuosikymmenen jälkeen enkä pystynyt, kun iski niin kova ahdistus. Poikaystävän eli lasteni isän kirjeet säästän, ne on edelleen ihania. Lapset ei niistä taida tietää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa. Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi. Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin. Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.
Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa. Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.
Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten. Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet. Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.
Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten. Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa. Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.
Voi näitä tätejä ym. Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu. Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?
Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.
Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.
Radio oli.
Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?
Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.
Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.
Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.
Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.
Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.
Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.
Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.
No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.
Tai sitten vaan on sitä mieltä, että entinenkin vielä toimii ja säästetään sitä uutta pahan päivän varalle. Mutta kannattaa tosiaan auttaa ottamaan käyttöön. Me annoimme puolison isovanhemmille käyttötavaraa siten, että otimme entisen täysin viimeisiään vetelevän kappaleen roskiin vietäväksi ja laitoimme uuden tilalle. Ne jäivät aina käyttöön. Monet muut jättivät sen uuden juuri paketissa. Sitten nämä vanhukset puhuivat, että pitäisi korjauttaa tämä vanha (kuten täysin puhkikulunut vaatekappale), vaikka kaapissa oli uusi lahjaksi saatu samanlainen.
Vanhuksilla on itsemääräämisoikeus ja sitä tulee kunnioittaa. Ei ole oikein puuttua toisen elämään ja määräillä miten tulee toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaarin kaapeista löytyi ihan perältä harmonikka. Lapsia ja lapsenlapsia paljon mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt vaarin soittavan tai muutenkaan osoittavan minkäänlaista kiinnostusta musiikkiin. Tuli jollain lailla surullinen olo, miksi se oli kuin piilotettuna siellä niinkuin joku varjeltu salaisuus. Ujostuttiko soittaa toisten kuullen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Etkö ole aseluvista kuullut? Ne on henkilökohtaisia. Luvattoman aseen hallussapito on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vaarin kaapeista löytyi ihan perältä harmonikka. Lapsia ja lapsenlapsia paljon mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt vaarin soittavan tai muutenkaan osoittavan minkäänlaista kiinnostusta musiikkiin. Tuli jollain lailla surullinen olo, miksi se oli kuin piilotettuna siellä niinkuin joku varjeltu salaisuus. Ujostuttiko soittaa toisten kuullen?
Voihan kyseessä olla lahja, josta hän ei ole luopunut. Monella on periaate, että mitään lahjaksi saatua ei saa antaa eteenpäin.
Se ion kauhea asia. Järkyttää varsinkin vuonna 2023.
Vierailija kirjoitti:
Vanha tätini. Oli todella ihana. Kutoi sukkia ja aina oli tuoretta pullaa tarjolla. Pihalla kasvoi orvokkeja ja joka joulu tuli itsetehty joulukortti. Työskenteli kirkossa suntiona
Kuoli 99 vuotiaana. Kun menimme siivoamaa, niin makuuhuoneesta löytyi aivan järkyttävän iso anaalidildo. Myös muita dildoja löytyi useissa eri väreissä ja eri kokoisia.
Pakasteesta löytyi iso jätesäkki huumeita. Tietoknoneen avatessa huomasimme, että tädillä oli ollut onlyfans ja tilaajia satojatuhansia. Sähköpostista saimme selville, että täti oli toiminut prostituoituna.
Erään kaapin takaa löysimme salaoven, joka vei johonkin seksihuoneesen. Siellä oli kaikkia erilaisia sexvälineitä.
. Luulimme että tätimme ei juonnut ollenkaan alkoholia. Mutta tyhjiä kossupulloja lojui siellä täällä. Yksi kaappi oli täynnä jotain huumeruiskuja.
Lopuksi löysimme jotain valokuva albumeita, jotka olivat täynnä kaikkia todella outoja sex kuvia tädistä ja jostain toisesta vanhasta naisesta. Kuvat oli otettu seurakunnan tiloissa.
Olipahan siivoaminen.
:D
Mm. Valokuvia sodasta. Yhdessä valokuvassa oli kaksi iloista suomalaista sotilasta. Heidän kanssaan kuvaan oli laitettu kaksi luurankoa, joilla oli venäläiset asepuvut.