Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisukuun kuulunen tädin jäämistöstä löytyi myös paljon sellaista, mitä hän oli saanut lahjaksi, todellakin avaamattomissa paketeissa.  Tuntuipa turhauttavalta, kun sieltä löytyi omassa pakkauksessaan oleva ja siis täysin käyttämätön radio, jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi yli 10 vuotta ennen kuolemaansa.  Hän oli valitellut huonoa radiotaan ja tykkäsi kuunnella sitä aina iltaisin yöpöydällään, mutta se oli mennyt todella huonoksi.  Ostimme siis lahjaksi uuden, aika lailla entisen mallisen ja kokoisen, mutta laatumerkin.  Siellä se oli käyttämättömänä paketissaan vaatekaapissa.

Samoin löytyi ihan laadukkaita pussilakanoita avaamattomissa pakkauksissa.  Hän käytti vain kuluneita ja rispaantuneita vanhoja.  

Löysin myös kauniin ja laatuisan patakinnas-patalappu -setin, jonka olin tuonut hänelle Tallinnasta joskus kauan sitten.  Ne oli vielä muovipussissaan, aivan kuin uudet.  Käytössä hänellä oli rasvaiset ja mustuneet likaisen näköiset patalaput.  

Ihmettelimme hänen rikkinäisiä ja kuluneita pyyhkeitään ja kummastelin, kun ei missään näkynyt niitä ihania paksuja valkoisia kylpypyyhkeitä, jotka äitini antoi hänelle lahjaksi monta vuotta sitten.  Ilmeni, että hän oli antanut ne ihan pakkauksissaan lahjaksi sukulaistytölle, hän itse ilmoitti sellaiset tädiltä saaneensa.  Täti itse käytti ikivanhoja pyyherisoja.  

Voi näitä tätejä ym.  Säästetään, säästetään ja pihistellään eikä sittenkään voida käyttää kunnollisia tavaroita, vaikka ne olisi ilmaiseksi saatu.  Mitä itsepiiskausta tämä oikein on?   

Täti olisi ehkä saattanut tarvita apua uuden teknisen laitteen käyttöön ottamisessa.

Pyyhkeet, lakanat, patakintaat ja -laput eivät ole kovinkaan teknisiä.

Radio oli.

Niin? Jos ei ota mitään uutta käyttöön, niin miksi radio olisi ollut poikkeus?

Toimivasta radiosta olisi ollut hänelle todellista iloa ja ajankulua.

Oma läheiseni on todella iäkäs, mutta seuraa aikaansa. Mutta kaikki tekninen on ylivoimaista. Kännykän edesottamuksia ym. tsekkaillaan joka kerta kun käydään. - Lahjan antajana olisin laittanut laitteen käyttökuntoon ja olisi yhdessä katsottu ja testattu, että vanhus osaa käyttää sitä. Ja siirtänyt sen vanhan, epäkuntoisen radion muualle.

Niin olisi, mutta kuten kirjoittajan viestistä voi lukea, tämä ihminen ei ottanut mitään uutta tavaraa käyttöönsä. Ei siis ollut kysymys siitä, ettei tämä henkilö olisi sitä samanlaista uutta radiota osannut käyttää.

Vanhuksia voi auttaa. Jo sellainen radio pakkauksineen on ahdistava. Styrox-suojuksineen, minne tämän johdon liitän ongelmineen.

Vanhalle ihmiselle tehdään asioita helpoksi.

Ajatellaan vaikka niitä lakanapaketteja. Jos ja kun vien tällaisia lahjoja vanhukselle, huolehdin siitä, että paketti avataan. Uudet lakanat tulee pestä ennen käyttöä, joten vien käyttövalmiin, pestyn lakanan.

Tutulle ihmiselle voi myös tarjoutua pujottamaan sen pussilakanan peiton päälle sekä yhdessä katsotaan ja tunnustellaan, että onpas kaunis ja miellyttävän tuntuinen.

No, kunhan tulette vanhoiksi, jos elää saatte, huomaatte, kuinka voimien vähenemisen myötä toiminnot hidastuvat ja moni asia on ylivoimainen, jos se vaatii ylimääräistä voimainponnistusta. Totuttu rutiini vielä sujuu, mutta moni uusi asia, olipa se mitä lajia hyvänsä, koetaan ylimääräisenä rasitteena.

Älä esitä pyhimystä. Ihan jokainen tuon ymmärtää. Kuten on ymmärtänyt myös tuon viestin kirjoittaja. Missään ei mainittu, että kysymyksessä olisi ihminen, joka ei kykene ottamaan esim patalappua tai pyyhettä käyttöön. Todella törkeää vanhojen ihmisten aliarviointia tuollainen.

Yksinäisyyden tuoma masennus esim. voi aiheuttaa välinpitämättömyyttä niiden "helppojenkin" uusien asioiden, kuten juuri lahjojen, suhteen.

Hetkellinen pirteys vieraiden käydessä menee ohi, kun kävijä sulkee oven takanaan.

En aliarvioi vanhoja ihmisiä. Vanhusten kanssa toimiminen ja eläminen on kuulunut aina sekä työ- että yksityiselämääni. Alan olla itse siinä iässä, että on aiheellista miettiä ja arvioida omaa jaksamistani arjessa sekä parhaillaan että tulevina vuosina ikääntymisen näkökulmasta.

Missään ei sanottu lahjan saajan olleen masentunut, yksinäinen tai edes erityisen iäkäs.

Yleisellä tasolla puhun. Moni ihminen, varsinkaan vanhus, ei mainosta masentuneisuuttaan. Eikä vanhuksen kokema yksinäisyys ole mitenkään harvinaista Suomessa.

Lue ketjun aihe.

Muuten oli ihan tavallista, melko arvotonta jäämistöä, mutta iskän jäljiltä löytyi isosta kiinalaisesta puistesta tee-laatikosta mekaanisia sveitsiläisiä rannekelloja paperikääröissä.

En koskaan muista iskän käyttäneen koskaan muuta kelloa, kuin sellaista kulahtanutta harmaata Citizeniä, joten olihan se vähän yllättävää.

Tai edes puhuneen mitään kelloista, noin yleensä.

Suurin osa oli muutaman satasen hintaisia huutokaupassa ja vain kolme kelloa oli oikeasti arvokkaita.

Miksi omistaa kasa hienoja kelloja (ne halvemmatkin olivat hienoja ja hyvässä kunnossa) ja ei koskaan sitten käytä niitä?

Kun pienenä lapsena leikin isoisäni suvun kotitalon vintilla, löysin vintin hiekkapohjasta useita hienoja ikoneja. Katselin niitä, mutta peittelin ne uudestaan piiloon.

Suku oli tuonut ne Venäjän Karjalasta aikoinaan. Koska Venäjän keisarikunnan aikana viranomaiset vainoasivat karjalaisia vanhauskoisia ortodokseja, pidettiin siellä ikonit piilossa ja pappejakin piiloteltiin taloissa salaisissa huoneissa. Suomen puolella isoisäni lapsuuden kodissa ikonit olivat esillä vapaasti. Mutta talvisodan alkaessa alkoivat suomalaiset painostaa ortodokseja, joten isoisän suku joutui kääntymään luterilaiseksi. Siksi mun lapsuudessa näitä ikoneja piiloteltiin taas.

Sitten kun isoisäni sukupolvesta alkoi aika jättää, kaivettiin ikonit esiin ja lahjoitettiin lähimmälle ortodoksikirkolle.

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppilan jäämistöstä löytyi mummon ja vaarin nuoruudessaan ottamia eroottisia valokuvia. Nyt kaikki huokailee ihastuksesta, että ai että, varmaan sellaisia mustavalkoisia pikkutuhmia ja kumminkin tyylikkäitä otoksia...

No ei. Kuvat oli otettu ehkä 80-luvulla, kotona, ja kuvat oli just sellaisia hiukan tärähtäneitä pokkarikameralla räpsäistyjä kuvia, joissa anoppi polkee EE-kupin tissit paljaana kuntopyörää olohuoneessa pyykkiteline taustalla tai appiukko seisoo täydessä stondiksessa keittiönpöydän edessä, taustalla nakkisoppakattila ja likaisia astioita. Vähän tällaista Iiu Susiraja -henkistä estetiikkaa.

Kuvat tosin tuntuivat hämmästyttävän vain minua. Lapset ilmeisesti olivat aina tienneet tuon albumin olemassa olosta, se oli olohuoneen kirjahyllyssä esillä ihan siinä muiden kuva-albumien joukossa. Tuo ex-miehen sukukunta oli kyllä kaikella tapaa hyvin erikoista sakkia.

Upeeta👍👍👍

Muistan kun olin mummuni kanssa saunassa ja mummu kaihosi: kun saisi oikeeseen pellavapyyhkeeseen kuivata itsensä. Olin silloin 10 vuotias.

Ostin mummulle pellavapyyhkeen joululahjaksi silloin. Mummu kuoli 25 vuotta myöhemmin ja mun antama pyyhe oli muovissa edelleen kaapissa. Tuli jotenkin surullinen olo.

Nyt oon itse tehnyt jonkinlaista kuolinsiivousta. Vanhat päiväkirjat, runokirjat, rakkauskirjeet on hävitetty. Laatikossa on päällimmäisenä asiakirjat eli testamentti, osakekirjat, salasanat. Dildoja en ihan vielä oo hävittänyt :D Ikää on nyt 58

Ei mitään superoutoa ollut meillä. Äidiltä jäi 2 muovikassillista opiaattikipulääkkeitä kun tokihan se resepti on pitäny tyhjäks ostaa aina kun mahdollista. Isän jäämistössä yllättävintä oli pikavippikuitit joita oli todella paljon, useita kymmeniä. Papalta jäi joku hänen pappansa sotapäiväkirja kansalaissodan ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin mummuni kanssa saunassa ja mummu kaihosi: kun saisi oikeeseen pellavapyyhkeeseen kuivata itsensä. Olin silloin 10 vuotias.

Ostin mummulle pellavapyyhkeen joululahjaksi silloin. Mummu kuoli 25 vuotta myöhemmin ja mun antama pyyhe oli muovissa edelleen kaapissa. Tuli jotenkin surullinen olo.

En tiedä miksi, mutta tämä toi kyyneleet silmiini. Ymmärrän surusi, mutta sitä on tosi vaikea selittää.

Mummun kaiho, lapsen myötätynto ja hyväsydämisyys, vanhan ihmisen jäykkyys; niukkuudessa ja kieltäytymisessä eläminen, lahjan torjuminen, kyvyttömyys edes pienenpienessä asiassa muuttaa omaa elämäänsä mukavampaa suuntaan, hylätyksi tulemisen tunne kun sydämestä annettu lahja ei olekaan kelvannut, ihmetys siitä että miksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.

Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut. 

Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.

Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.

Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?

Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.

Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua. 

Aseen kuntohan tarkistetaan joka tapauksessa itse!

Eikä sotavaltio pistooleita jaa, paitsi lentäjille, vaunumiehille yms. harvoille.

Itse jättäisin mieluusti pistoolin emännälle kodinturvaksi, jos tilanne sellaiseksi menisi ja itseni pitäisi rintamalle lähteä! Kyllä minä siitä niin paljon välitän! Viisainta olisi ollut pitää tuo varalla, lupiahan noihin ei enää saa. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin mummuni kanssa saunassa ja mummu kaihosi: kun saisi oikeeseen pellavapyyhkeeseen kuivata itsensä. Olin silloin 10 vuotias.

Ostin mummulle pellavapyyhkeen joululahjaksi silloin. Mummu kuoli 25 vuotta myöhemmin ja mun antama pyyhe oli muovissa edelleen kaapissa. Tuli jotenkin surullinen olo.

Nyt oon itse tehnyt jonkinlaista kuolinsiivousta. Vanhat päiväkirjat, runokirjat, rakkauskirjeet on hävitetty. Laatikossa on päällimmäisenä asiakirjat eli testamentti, osakekirjat, salasanat. Dildoja en ihan vielä oo hävittänyt :D Ikää on nyt 58

Siis EI! Älkää hävittäkö niitä päiväkirjojanne, rakkauskirjeitä ym. Kallisarvoisinta mitä on, ovat äitini päiväkirjat teinivuosiltaan. Sain ne luettavakseni vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Ei kuolinsiivouksia, ei ei ei.

Kyllä, isäni jäämistöstä löytyi liukuvoideputkilo ja monta pakettia erektiolääkkeitä. Ällötti ja ällöttää edelleen. Mietin, et kelle ne antaisin.... Hävitin ne. Valitettavasti mielestä niitä ei pysty niin poistamaan.

strap-on

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, isäni jäämistöstä löytyi liukuvoideputkilo ja monta pakettia erektiolääkkeitä. Ällötti ja ällöttää edelleen. Mietin, et kelle ne antaisin.... Hävitin ne. Valitettavasti mielestä niitä ei pysty niin poistamaan.

Ainoa outo asia tuossa on se, että sinä aiot antaa reseptilääkkeitä muille ihmisille. Liukuvoidekin on niin henkilökohtainen, ettei kukaan sellaista "käytettynä" halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, isäni jäämistöstä löytyi liukuvoideputkilo ja monta pakettia erektiolääkkeitä. Ällötti ja ällöttää edelleen. Mietin, et kelle ne antaisin.... Hävitin ne. Valitettavasti mielestä niitä ei pysty niin poistamaan.

Ainoa outo asia tuossa on se, että sinä aiot antaa reseptilääkkeitä muille ihmisille. Liukuvoidekin on niin henkilökohtainen, ettei kukaan sellaista "käytettynä" halua.

aioit*

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, isäni jäämistöstä löytyi liukuvoideputkilo ja monta pakettia erektiolääkkeitä. Ällötti ja ällöttää edelleen. Mietin, et kelle ne antaisin.... Hävitin ne. Valitettavasti mielestä niitä ei pysty niin poistamaan.

Missä hänen olisi niitä pitänyt säilyttää ellei omassa kodissaan? Viedä naapurille jemmaan, siltä varalta jos sattuu kuolemaan. Jotain kunnioitusta nyt.

95 vuotias mummo. Oli aina tarkkana, että ullakolle ei saa sitten kukaan mennä. Aina mietittiin, että miksei.

No mummo sitten kuoli. Mentiin siivoamaan paikkaa ja mentiin ullakolle. Ullakko oli ihan täynnä dildoja ja muita seksivälineitä. Oli myös sänky ja videokamera osoittamassa sitä. Löytyi myös useita sexvideoita mummosta. Ja lespoporno lehtiä.

Olimme ihan järkyttyneitä.

Isoäitini äidin jäämistöstä löytyi valokuva, jossa hän pitelee sylissään puolivuotiaan poikavauvansa ruumista. Muutenkin kuva oli erikoinen, mutta erityisesti kuvasta jäi mieleen kuinka äiti katsoo kuvassa kameraan onnellinen hymy kasvoillaan vaikka hänellä on kuollut lapsensa sylissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin hiusneulan, mummini nimi oli Aino.

Henkilöllisyystodistus jossa teksti: tilallisen vaimo.

???

Vanhanaikainen hiusneula oli siksi erikoinen ettei koskaan annettu lupaa tavata häntä.  Kysyin saanko ottaa lupa annettiin.

On valokuvakin ja tosiaan meissä samaa näköä.  Sain tietää hän oli ollut kirjanpitäjä.

Miten joku voi ilmaista itseään noin epäselvästi? Ymmärtääkö joku mitä noissa viesteissä oikein selitetään?

Selvästi ilmaistu:  kaikesta ei puhuttu, johon kyllästyin.

Kiitos loukkaavasta kommentista.

Minä puhuin ainakin totta.

Ei kyllä selventänyt yhtään :D

Pyysin jo anteeksi.  Tarkoitin ettei ollut yhtään mitään jäämistöä.  Tahdoin edes yhden muiston mummosta.

Luulenpa, että moni ihmettelee juuri ensimmäistä virkettäsi. Miten mummisi nimi Aino liittyy siihen, että löysit hiusneulan?

Yhden Suomen tunnetuimman lelutehtailijan perukirjan.

Iäkkään tätini jäämistöstä löytyi sähkötupakka. Sinänsä siinä ei ole mitään kummallista, mutta en tiedä miksi täti oli halunnut salata yrittäneensä sen avulla eroon tupakasta.  Hän oli polttanut nuoruudesta lähtien ja kuoli keuhkosyöpään.

Ei löytynyt mitään kun suomussalmen pesärosvot

oli käynyt.