Jos ihminen on ollut eläessään täysi ku.sipää, mitä hänestä voi kertoa muistopuheessa

Muistopuhetta ei ole pakko pitää. Mutta jos nyt välttämättä kokee tarvetta, tuollaisesta ihmisestä voisi ehkä sanoa, että oli itsenäinen oman tiensä kulkija, joka teki rajujakin valintoja elämässään. Hän ei elänyt muita miellyttääkseen. Tai sitten voi kertoilla jostain harrastuksesta tia työelämästä. Oli innokas kalamies ja nautti luonnosta tai tiesi kaiken moottoreista tai teki pitkän uran yrityksessä x tms.

Yksi ratkaisu on käydä vainajan elämä läpi. Missä syntyi, kävi koulua, mistä valmistui, muutti lasten syntymät, ura jne. Viitekehyksen voi ottaa historiasta, tyyliin Jussi syntyi pian sodan jälkeen, keskelle jälleenrakennusta, elämä oli niukkaa jne. Elintaso alkoi kohentua ja niin Jussikin sai ostettua lopulta talon Pieksämäeltä, jonne syntyivät Maisa ja Mikko. Jos jokin neutraali tai positiivinen anekdootti sekaan löytyy, niin hyvä. 

Amerikkalaisista elokuvista opittu toi että esim. lasten on ”pakko” pitää puhe. Ei ole, eikä ole pakko osallistua koko hautajaisiin. Jos joku haluaa puheen pitää niin pitäkööt, hautajaiset on eläviä varten.

Ei ole pakko pitää mitään puhetta,mistä niin päättelet? Pappi sepostaa jotain muodollista.

Voit pitää vaikka tällaisen muistopuheen; hän oli aivan täydellinen kus*pää ja tässä asiassa hän loisti jättäen muut varjoonsa. Kaikki jotka hänet tunsivat tiesivät hänen ominaisuutensa ja ymmärsivät sen olevan luonnonlahja joka vain harvoille ja valituille suodaan. Hän loisti tällä kyvyllään jättäen meidät varjoonsa, loistaen, kuin musta aurinko joka imee kaiken valon ja ilon mestarillisesti sisäänsä. Tätä muistoa kunnioittaen saatamme nyt hänet viimeiselle matkalle huokaisten helpotuksesta ja toivoen ettei hän saapuisi missään muodossa enää takaisin.

Tähän tapaan vääntämään suomenkielisiä vastineita: https://www.listenandlearnusa.com/blog/obituary-euphemisms/

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko pitää mitään puhetta,mistä niin päättelet? Pappi sepostaa jotain muodollista.

Kyllä nykyää on tapana että vainajan lapsi tai kaikki lapset pitää puheen.

Tämä on hirveä stressi jos vanhempi on ollut huono.

Olen vähän vastaavassa tapauksessa kuullut vainajaa luonnehdittavan näin:"Hän oli särmikäs ihminen joka kulki omia polkujaan muiden mielipiteistä välittämättä."

Ainakin hänet paremmin tunteneet ymmärsivät kyllä mitä sillä käytännössä tarkoitettiin.

Lapsen tai lesken ei ole mikään pakko pitää muistopuhetta! Sen voi pitää vaikka vainajan sisarus, serkku tai työkaveri. Asiasta pitää vaan aopia hyvissä ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tai lesken ei ole mikään pakko pitää muistopuhetta! Sen voi pitää vaikka vainajan sisarus, serkku tai työkaveri. Asiasta pitää vaan aopia hyvissä ajoin.

Mun hirviöisästä ei KULAAN halua pitää puhetta eikä kellään ole mitään hyvää sanottavaa. Eikö pappi voi hoitaa puheet kokonaan? Jirveä kiusaantuneisuus jos pappi kysyy että haluaako joku sanoa pari sanaa? Tässä tapauksessa ei halua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tai lesken ei ole mikään pakko pitää muistopuhetta! Sen voi pitää vaikka vainajan sisarus, serkku tai työkaveri. Asiasta pitää vaan aopia hyvissä ajoin.

Mun hirviöisästä ei KULAAN halua pitää puhetta eikä kellään ole mitään hyvää sanottavaa. Eikö pappi voi hoitaa puheet kokonaan? Jirveä kiusaantuneisuus jos pappi kysyy että haluaako joku sanoa pari sanaa? Tässä tapauksessa ei halua!

Sovi sitten papin kanssa, että hän puhuu. Se voi olla faktapitoinen puhe vainajan lapsuudesta ja elämästä, työstä jne. Voi neuvoa, että puhuu lyhyesti. Papilla on vaitiolovelvollisuus eli voi kertoa suoraankin, miksi omaiset ei halua puhua.

"Siinä se makaa, munat näkyy perseen takaa. Ketään se ei enää petä ja hevosettomaks jätä"