Jos sinulla olisi painoa 265 kg, millä tavoin lähtisit sitä vähentämään?

En olisi antanut painoni mennä edes sataan kiloon.

Vierailija kirjoitti:

En olisi antanut painoni mennä edes sataan kiloon.

Sunko mielestä lihavat päättää ”aha mäpäs aattelen että tuun nyt 120-kiloseksi!!”?

Ajattelin mäkin 50-kilosena, ettei mun paino tuu ikinä ylittää 70kg ja nyt pari vuotta myöhemmin painan 103kg.

Kasviksia,kalaa,proteiinia.Ruokajuomaksi vesi/tee.Kävelyä,jos pystyy,tai tuolijumppaa edes.Sängystä nousu/lasku.Kun pystyy niin kävelyä.Kun olisin laihtunut hiukka,niin aloittaisin uinnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi antanut painoni mennä edes sataan kiloon.

Sunko mielestä lihavat päättää ”aha mäpäs aattelen että tuun nyt 120-kiloseksi!!”?

Ajattelin mäkin 50-kilosena, ettei mun paino tuu ikinä ylittää 70kg ja nyt pari vuotta myöhemmin painan 103kg.

Minä myös,kilpirauhasen vajaatoiminta kun on niin kiloja tulee hetkessä.Eikä lähde vaikka kuinka kävelis ja pyöräilisi.Ruokavaliosta oon koittanut tiputtaa epäterveellistä nyt pois/syödä vähemmän ja myös syön vähemmän ruokaa.Tuntuu vaan ettei huikeita saavuttele,kun kilppari on niin kiloja pukkaa lisää vaikka mitä tekis.

Tuon kokoisen ihmisen pitää syödä ihan järkyttäviä määriä jo pelkästään ylläpitääkseen painonsa. Eli annoskokojen normalisoiminen auttaisi jo kummasti.

Vähän vaikea kuvitella, vaikka olen ylipainoinen itsekin. Kuitenkin ihan eri lukemat tuossa... Näin varmaan:

1. Lopettaisin santsaamisen kokonaan. Annos voisi olla iso, mutta ei santsaamista.

2. Söisin 5 ateriaa päivässä ( eli aamupala, lounas, päivällinen, iltapala ja yksi välipala ennen tai jälkeen lounaan).

3. Jokaisella aterialla tuoretta hedelmää, kasvista tai marjoja. Lisäksi joka kerta myös jotakin proteiinia.

4. Hankkiutuisin uima-altaaseen 3-6 kertaa/viikko. Vaikka vartti aluksi, mutta jotakin liikettä vedessä.

Tuon kokoisena kannattaisi aloittaa siitä, että jättää pikaruoan ja herkut pois. Yrittää myös liikkua enemmän, ihan vaan vaikka nousta tuolilta muutaman kerran päivässä enemmän kuin normaalisti.

En kannata minkään ruokavalion noudattamista vaan sitä, että oppii mikä on terveellistä ja mikä ei ja kuinka paljon ruokaa kuuluu syödä. Pitää ymmärtää miksi syö niin paljon ja hakea apua siihen esimerkiksi terapiasta.

Sairaalloisen lihavaksi kukaan tuskin tulee ilman jonkinlaista ongelmaa pään sisällä.

Olen seurannut Hengenvaarallisesti lihava -sarjaa ja pistänyt merkille, että lääkärin määrättyä 1200 kcal/vrk dieetin, henkilöillä ei ole mitään hajua, paljonko silloin voi syödä. Olen itse laihduttanut tuolla kalorimäärällä ja huomannut, että monilla tuossa ohjelmassa on jo yhdellä aterialla enemmän kuin 1200 kcal. Sitten ihmetellään, kun paino ei pudonnutkaan odotettua määrää. 

Rasva ja proteiinit pitävät nälkää paremmin kuin hiilihydraatit. Ikävä kyllä noin lihava ihminen ei yleensä syö nälkäänsä vaan psyykkisistä syistä. Jos pitää koko ajan puputtaa jotain, kannattaa puputtaa kurkkua, porkkanaa, kaalia yms vähäkalorista. Jos taas kykenee olemaan syömättä muulloin kuin aterioilla, ei sinänsä ole merkitystä, mihin ruokavalio perustuu, kunhan saatu energiamäärä on pienempi kuin kulutettu energiamäärä. Laihduttamisen kannalta mönkään menee, jos korvaa 100 g hillomunkkeja 100 g:lla pekonia. 

Hiukan hirvittää se (punaisen) lihan, kerman, kananmunien, pekonin + muun prosessoidun lihan ja majoneesin määrä.

Siinä on kyllä verisuonet ja koko kroppa kovilla, kun jo valmiiksi huonossa hapessa olevaa kroppaa ruokitaan noin. Terveysriskit on melkoiset jo valmiiksi, eikä ketoilu ainakaan niitä vähennä.

Kauhistus. Olen itsekin ylipainoinen, mutta en läheskään noin pahasti. Jonkin verran amerikkalaisia laihdutusohjelmia katsoneena ("joo, tämä toki tekee minusta täysin pätevän psykologin") oletan, että takana on jonkilainen henkinen vamma, jota sitten on alettu lääkitä syömisellä, kunnes se on riistäytynyt täysin hallinnasta. Eli ottaisin yhteyttä nyt ihan ekaksi psykiatriin ja koettaisin selvittää, millä tavoin sitä henkistä oloa voisi parantaa muutoin kuin syömällä. Ja koska psykiatriaikoja saa maassamme odotella todella kauan, niin en jäisi vain odottamaan, vaan samaan aikaan aloittaisin kasvispainotteisen ruokavalion ja lisäisin fyysistä aktiivisuutta.

Lisäksi tekisin huoneentaulun muistuttamaan, että pienikin edistys on parempi kuin ei mitään. Liiallinen ankaruus itseä kohtaan ei yleensä toimi, varsinkaan silloin, jos taustalla on todella jokin henkinen ongelma. Kyllähän paino alkaa tippua väkisinkin, jos vähentää kalorinsaantia vaikkapa vain kolmanneksen. Mutta tuon painoisen täytyy muistaa, että on jo ajanut itsensä hengenvaaralliseen tilaan, ja siksi ruokavalion pitää olla järkevä, kohtuullinen ja terveellinen - mitä rasva- ja proteiinipainotteinen ruokavalio ei ole. Kärsivällisyyttäkin tarviaan siinä mielessä, ettei voi kuvitella laihtuvansa yhtäkkiä ihannemittoihinsa, vaan asetetaan se tavoite realistisen aikajänteen päähän, ja tehdään välitavoitteita, jolloin voi palkita itsensä jollain kivalla tavalla (mutta ei ruualla).

P.S. näillä eväillä minunkin painokäyräni näyttää hidasta, mutta selkeää suuntaa alaspäin.

Söisin 200 grammaa kultakalkkuna leikkelettä ja 250 grammaa minitomaatteja päivässä sekä joisin paljon vettä.

Ja lisäksi pieniä kävelylenkkejä, jos jalat suinkin jaksavat.

Vierailija kirjoitti:

En kannata minkään ruokavalion noudattamista vaan sitä, että oppii mikä on terveellistä ja mikä ei ja kuinka paljon ruokaa kuuluu syödä.

Minusta tuntuu, että laihduttavien/elämäntapamuutosta tekevien ihmisten on helpointa noudattaa jonkinlaista ruokavaliota johtotähtenä. Kun on selvät rajat, että mitä syödään ja mitä ei, niin se ei ole sellaista päätöntä haahuilua. Tietysti annoskoko täytyy myös ottaa huomioon. 

Lopetan syömisen jo, jos paino nousee yli 60 kg. Jos on vararavintoa yli 200 kg niin ei siihen kuole, kunhan muistaa juoda vettä. Putoaakin paljon nopeammin niin ei tarvitse kiduttaa itseään vähentämällä 500 kcaloria päivittäisestä tarpeesta. Paljon helpompi tottua myös pienempiiin annoskokoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut Hengenvaarallisesti lihava -sarjaa ja pistänyt merkille, että lääkärin määrättyä 1200 kcal/vrk dieetin, henkilöillä ei ole mitään hajua, paljonko silloin voi syödä. Olen itse laihduttanut tuolla kalorimäärällä ja huomannut, että monilla tuossa ohjelmassa on jo yhdellä aterialla enemmän kuin 1200 kcal. Sitten ihmetellään, kun paino ei pudonnutkaan odotettua määrää. 

Rasva ja proteiinit pitävät nälkää paremmin kuin hiilihydraatit. Ikävä kyllä noin lihava ihminen ei yleensä syö nälkäänsä vaan psyykkisistä syistä.

Minäkin olen satunnaisesti nähnyt noita erilaisia laihdutusohjelmia, en nyt muista nimiä. Mutta siis kyseessä todella obeesit ihmiset, sellaiset ettei autoon oikein  mahduta jne.

Niin ihmetyttää, ettei automaattisesti ole jotakin psykoterapiaa mukana kuvioissa. Tässä ihan viime päivinä tuli ohjelma, jossa nainen epäonnistui monessa kohdassa ja vasta viime vaiheessa lääkäri ohjasi psykoterapiaan.

Ilman muuta kyse on muustakin kuin ruokavaliosta, jos painoa on tuplat normaaliin tai enemmän. Ja se taustalla vaikuttava trauma / psyyken ongelma / mikä kelläkin jää sinne muhimaan, jos vaan kuurin kautta mennään leikkaukseen ja sitten ollaan muka selätetty kaikki vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuon painoisen täytyy muistaa, että on jo ajanut itsensä hengenvaaralliseen tilaan, ja siksi ruokavalion pitää olla järkevä, kohtuullinen ja terveellinen - mitä rasva- ja proteiinipainotteinen ruokavalio ei ole.

Jep. Jos tuollaista ruokavaliota haluaa harjoittaa, niin sen aika on siellä 200 kg:n päässä, ei vielä tässä vaiheessa. Minun on vaikea ymmärtää, että miksi hyvistä hiilihydraateista (vihannekset, hedelmät, marjat, täysviljatuotteet) kohtuullisesti nautittuna on tullut sellainen mörkö. Enemmän niistä olisi tuossa kohtaa hyötyä kuin punaisesta lihasta ja kermasta.

Vaikea uskoa, että kukaan alkaisi ensimmäistä kertaa laihduttaa vasta tuon 265 kilon kohdalla.

Jos löytäisin itseni tilanteesta, jossa painan 265 kg, olisin varmasti yrittänyt jo laihduttaa sitä ennen monta kertaa eri tavoin. Jos olisin kaikkien keinojen yrittämisen jälkeen jonain päivänä 265-kiloinen, niin ei siinä varmaan enää riittäisi esimerkiksi aikomus aloittaa kasvispainotteinen ruokavalio, kun se olisi varmasti jo aikapäiviä sitten yritetty. Miksi se sitten ei olisi onnistunut, en osaa sanoa. Olisiko niin syöminen tuntunut liian vastenmieliseltä ja vienyt ilon elämästä?

Ehkä jäljellä olisi lihavuusleikkaus?

Ensin pudottaisin pelkällä ruokavaliolla ainakin 40-50 kiloa ennen kuin lähtisin liikuntaa (uintia) lisäämään. Tuolla painolla jo päivittäiset askareet on tuskaa. Ensimmäisillä viikoilla painoa putoaisi varmaan huima määrä, kun ylimääräiset nesteet poistuisivat. Söisin usein pieniä aterioita, mahalaukku olisi varmaan niin venyttynyt, että en kestäisi alkuun pitkää taukoa ruokailuissa.

Kyllä tuossa tilanteessa pitäisi aloittaa varaamalla aika lääkärintarkastukseen, ravinto-terapeutille ja kunto-ohjaajalle. Itsenäisesti ei kannata kokeilla sitä sun tätä. Voi tehdä itselleen enemmän haittaa kuin hyötyä. Tuollainen paino on jo niin iso rasite elimistölle että vaatii kyllä lääkärin seurantaa miten sitä on turvallista lähteä pudottamaan (ja alkuun selvittelyt onko sisäelimet/ tuki- ja liikuntaelimet jo kärsineet vaurioita jotka pitää huomioida)

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jäljellä olisi lihavuusleikkaus?

Tehdäänköhän niitä miten usein tuon painoisille? Hengenvaarallisesti lihava-sarjassa se kirurgi on ainoa (tai ainakin niitä harvoja) Jenkeissä, jotka suostuu tekemään lihavuusleikkauksen tuon kokoisille. Toki sehän pistää nekin aina laihduttamaan sillä 1200 kcal/päivä dieetillä x ajan, ennen kuin suostuu edes harkitsemaan leikkausta.

Normaalipainoisena ei mielikuvitus riitä kuvittelemaan tilannetta, missä painoindeksi olisi lähes 90.