Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla olisi painoa 265 kg, millä tavoin lähtisit sitä vähentämään?
19.05.2019 |
Tuli vaan mieleeni kysyä, kun bongasin Instassa tuon painoisen ihmisen, joka laihduttaa ketodieetillä. Hiukan hirvittää se (punaisen) lihan, kerman, kananmunien, pekonin + muun prosessoidun lihan ja majoneesin määrä.
Itse varmaankin tuon painoisena alottaisin kasvispainotteisen Välimeren ruokavalion. VLCD voisi olla toinen vaihtoehto alkuun, että saisi painoa nopeasti alas.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetan syömisen jo, jos paino nousee yli 60 kg. Jos on vararavintoa yli 200 kg niin ei siihen kuole, kunhan muistaa juoda vettä. Putoaakin paljon nopeammin niin ei tarvitse kiduttaa itseään vähentämällä 500 kcaloria päivittäisestä tarpeesta. Paljon helpompi tottua myös pienempiiin annoskokoihin.
Syömisen lopettaminen ja vedellä eläminen ei kyllä tule onnistumaan etenkään tuon painoisella. Maksimissaan päivän-pari jaksaa paastota, kunnes verensokerit on niin alhaalla, että sitten vedetään kaksin käsin kaikkea epäterveellistä. Siitä se kierre sitten lähtee.
Kyllä pystyy, jos todella haluaa. Ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Mielen voima on kuitenkin ihmeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata minkään ruokavalion noudattamista vaan sitä, että oppii mikä on terveellistä ja mikä ei ja kuinka paljon ruokaa kuuluu syödä.
Minusta tuntuu, että laihduttavien/elämäntapamuutosta tekevien ihmisten on helpointa noudattaa jonkinlaista ruokavaliota johtotähtenä. Kun on selvät rajat, että mitä syödään ja mitä ei, niin se ei ole sellaista päätöntä haahuilua. Tietysti annoskoko täytyy myös ottaa huomioon.
Tuo kuitenkin edellyttää, että noudatettu ruokavalio on sillä tavalla mieluinen, ettei edes halua palata entiseen. Lihavalla ihmisellä energiankulutus on suurempi kuin normalipainoisella, vaikka ei tekisikään muuta kuin makaisi ja kävisi välillä vessassa ja jääkaapilla. Runsaasti ylipainoinen laihtuu kivasti samalla kalorimäärällä, jolla hän normaalipainoa lähestyessään alkaakin taas lihoa. Tämä on tavallisin syy, miksi laihtuminen joko pysähtyy tai laihtuminen ei ole pysyvää vaan henkilö lihoo uudelleen.
Mulla ei ole ylipainoa enää kuin 4 kg. Olen pudottanut 22 kg luopumatta kokonaan mistään. Olen vain vähentänyt syömäni ja juomani määrää sekä alkanut syödä tiettyjä juttuja vain kerran tai kaksi kuukaudessa ja silloinkin vain pieniä määriä.
Vierailija kirjoitti:
Normaalipainoisena ei mielikuvitus riitä kuvittelemaan tilannetta, missä painoindeksi olisi lähes 90.
Ei riitä ei. Minun painoindeksi oli korkeimmillaan 40 (170 cm, 116 kg) ja olo oli jo silloin todella tuskainen. Polvia särki, selkä oli kipeä, kyykistyminen ei onnistunut, kengännauhojen sitominen vaikeaa ja pienikin ponnistus kuten kodin siivoaminen aiheutti hikoilun ja punaisen naaman (sekä entistä kipeämmän selän.) En osaa edes kuvitella, että millaista olisi ollut yli tuplasti korkeammalla painoindeksillä, kun jo bmi 40:ssä oli jo niin tuskaista. Nykyään painoindeksini on 33, ja on tämäkin jo tarpeeksi vaikeaa. Laihtuminen siis jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetan syömisen jo, jos paino nousee yli 60 kg. Jos on vararavintoa yli 200 kg niin ei siihen kuole, kunhan muistaa juoda vettä. Putoaakin paljon nopeammin niin ei tarvitse kiduttaa itseään vähentämällä 500 kcaloria päivittäisestä tarpeesta. Paljon helpompi tottua myös pienempiiin annoskokoihin.
Syömisen lopettaminen ja vedellä eläminen ei kyllä tule onnistumaan etenkään tuon painoisella. Maksimissaan päivän-pari jaksaa paastota, kunnes verensokerit on niin alhaalla, että sitten vedetään kaksin käsin kaikkea epäterveellistä. Siitä se kierre sitten lähtee.
Kyllä pystyy, jos todella haluaa. Ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Mielen voima on kuitenkin ihmeellinen.
Höpö höpö, mene muualle trollaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetan syömisen jo, jos paino nousee yli 60 kg. Jos on vararavintoa yli 200 kg niin ei siihen kuole, kunhan muistaa juoda vettä. Putoaakin paljon nopeammin niin ei tarvitse kiduttaa itseään vähentämällä 500 kcaloria päivittäisestä tarpeesta. Paljon helpompi tottua myös pienempiiin annoskokoihin.
Syömisen lopettaminen ja vedellä eläminen ei kyllä tule onnistumaan etenkään tuon painoisella. Maksimissaan päivän-pari jaksaa paastota, kunnes verensokerit on niin alhaalla, että sitten vedetään kaksin käsin kaikkea epäterveellistä. Siitä se kierre sitten lähtee.
Vaikka tahdonvoima riittäisi ei kannata kokeilla. Voi olla että sydän pettää ilman energiansaantia kun kuormaa on noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon kokoisen ihmisen pitää syödä ihan järkyttäviä määriä jo pelkästään ylläpitääkseen painonsa. Eli annoskokojen normalisoiminen auttaisi jo kummasti.
Brittien lihavin teini söi 13 000 kaloria päivässä, ja nuorena aikuisena se painoikin korkeimmillaan 400 kg. Toinen lihava britti, joka painoi 260 kg, söi yli 7000 kcal/päivä. Tuosta kun tiputtaisi kalorit edes 2500 tienoille, niin alkaisi varmasti laihtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetan syömisen jo, jos paino nousee yli 60 kg. Jos on vararavintoa yli 200 kg niin ei siihen kuole, kunhan muistaa juoda vettä. Putoaakin paljon nopeammin niin ei tarvitse kiduttaa itseään vähentämällä 500 kcaloria päivittäisestä tarpeesta. Paljon helpompi tottua myös pienempiiin annoskokoihin.
Syömisen lopettaminen ja vedellä eläminen ei kyllä tule onnistumaan etenkään tuon painoisella. Maksimissaan päivän-pari jaksaa paastota, kunnes verensokerit on niin alhaalla, että sitten vedetään kaksin käsin kaikkea epäterveellistä. Siitä se kierre sitten lähtee.
Kyllä pystyy, jos todella haluaa. Ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Mielen voima on kuitenkin ihmeellinen.
"Jos todella haluaa". Mutta kun ei halua. Vaikka joku nyt kuinka lujasti päättäisi kiduttaa itseään nälkälakossa, tulee nälkä vaikuttamaan hänen aivoissaan olevaan mieleensä niin, että siellä tapahtuu päätös syödä. Ellei sitten ole vankina jossain, missä ei voi syödä, vaikka haluaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetan syömisen jo, jos paino nousee yli 60 kg. Jos on vararavintoa yli 200 kg niin ei siihen kuole, kunhan muistaa juoda vettä. Putoaakin paljon nopeammin niin ei tarvitse kiduttaa itseään vähentämällä 500 kcaloria päivittäisestä tarpeesta. Paljon helpompi tottua myös pienempiiin annoskokoihin.
Syömisen lopettaminen ja vedellä eläminen ei kyllä tule onnistumaan etenkään tuon painoisella. Maksimissaan päivän-pari jaksaa paastota, kunnes verensokerit on niin alhaalla, että sitten vedetään kaksin käsin kaikkea epäterveellistä. Siitä se kierre sitten lähtee.
Kyllä pystyy, jos todella haluaa. Ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Mielen voima on kuitenkin ihmeellinen.
"Jos todella haluaa". Mutta kun ei halua. Vaikka joku nyt kuinka lujasti päättäisi kiduttaa itseään nälkälakossa, tulee nälkä vaikuttamaan hänen aivoissaan olevaan mieleensä niin, että siellä tapahtuu päätös syödä. Ellei sitten ole vankina jossain, missä ei voi syödä, vaikka haluaisikin.
Joo, ja vesipaastoilu 60 kiloisena on ihan eri asia kuin vesipaastoilu 260 kiloisena. Jälkimmäisen vatsalaukku on niin venynyt, että henkilö ei tule kestämään paastoa ja sen tuomaa julmettua nälkää kovin montaa tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi antanut painoni mennä edes sataan kiloon.
Sunko mielestä lihavat päättää ”aha mäpäs aattelen että tuun nyt 120-kiloseksi!!”?
Ajattelin mäkin 50-kilosena, ettei mun paino tuu ikinä ylittää 70kg ja nyt pari vuotta myöhemmin painan 103kg.Minä myös,kilpirauhasen vajaatoiminta kun on niin kiloja tulee hetkessä.Eikä lähde vaikka kuinka kävelis ja pyöräilisi.Ruokavaliosta oon koittanut tiputtaa epäterveellistä nyt pois/syödä vähemmän ja myös syön vähemmän ruokaa.Tuntuu vaan ettei huikeita saavuttele,kun kilppari on niin kiloja pukkaa lisää vaikka mitä tekis.
Oikein hoidettu vajaatoiminta ei painonhallintaan vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vaikea sanoa, miten pyrkisin laihduttamaan, jos olisin noin sairaalloisen ylipainoiseksi päässyt. Silloin on niin suurta psyykkistä ongelmaa sen ahmimisen taustalla yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Tuon kokoisen ihmisen pitää syödä ihan järkyttäviä määriä jo pelkästään ylläpitääkseen painonsa. Eli annoskokojen normalisoiminen auttaisi jo kummasti.
Annoskokojen normalisoimisella kyseinen ihminen todennäköisesti elää loppuelämänsä nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonkokoiset eivät ala laihduttaa, ennen kuin se on todella elämän ja kuoleman kysymys tai kun kukaan ei enää mahdollista ahmimista kantamalla ruokaa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kokoisen ihmisen pitää syödä ihan järkyttäviä määriä jo pelkästään ylläpitääkseen painonsa. Eli annoskokojen normalisoiminen auttaisi jo kummasti.
Annoskokojen normalisoimisella kyseinen ihminen todennäköisesti elää loppuelämänsä nälässä.
Annoskokojen normalisoinnin myötä myös mahalaukku pienenee, joten ei tarvitse elää loppuelämää nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kokoisen ihmisen pitää syödä ihan järkyttäviä määriä jo pelkästään ylläpitääkseen painonsa. Eli annoskokojen normalisoiminen auttaisi jo kummasti.
Annoskokojen normalisoimisella kyseinen ihminen todennäköisesti elää loppuelämänsä nälässä.
Annoskokojen normalisoinnin myötä myös mahalaukku pienenee, joten ei tarvitse elää loppuelämää nälässä.
Ei se mahalaukun koko ole mikään ensisijainen kylläisyyttä määrittävä tekijä vaan yhtälössä on mm. geenien ja suolostobakteerien ohjaamaa hormonitoimintaa. Ilouutinen on se, että ruokavaliolla ja muilla elintapamuutoksilla voidaan vaikuttaa esim. siihen suolistoflooraan, mutta pelkkä annoskokojen pienentäminen on tuhoon tuomittu yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi antanut painoni mennä edes sataan kiloon.
Sunko mielestä lihavat päättää ”aha mäpäs aattelen että tuun nyt 120-kiloseksi!!”?
Ajattelin mäkin 50-kilosena, ettei mun paino tuu ikinä ylittää 70kg ja nyt pari vuotta myöhemmin painan 103kg.
Miksi? Mitä ihmettä olet tehnyt? Ryypännyt? Mä käyn joka aamu puntarilla juuri tuon vuoksi, ettei paino pääse nousemaan huomaamatta.
Tunsin kerran tyypin, joka painoi enimmillään jotain 250 kg. Sairaalaoloissa dieetillä sai laihdutettua 50 kg muistaakseni kolmessa kuukaudessa. Ruoka oli siis valmiiksi annosteltu ja kalorit laskettu, muuten samaa ruokaa, mitä muutkin söivät. Ihan hyvänkokoisia annoksia, en tiedä paljonko kaloreita oli. Sairaalasta päästyään lihoi parissa vuodessa 20 kg. En tiedä, onko lihonut sen jälkeen, todennäköisesti. Ongelmana varmaan heikko impulssikontrolli, nautinnonhalu ja psyykkiset tekijät. Pystyy tuossakin painossa kävelemään pari kilometriä, pyöräilemään ja uimaan. Kerran kokeili Atkinsia ja sai naaman täyteen finnejä ja järkyttävän ummetuksen. Painoon ei vaikutusta, ainakaan positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että kukaan alkaisi ensimmäistä kertaa laihduttaa vasta tuon 265 kilon kohdalla.
Jos löytäisin itseni tilanteesta, jossa painan 265 kg, olisin varmasti yrittänyt jo laihduttaa sitä ennen monta kertaa eri tavoin. Jos olisin kaikkien keinojen yrittämisen jälkeen jonain päivänä 265-kiloinen, niin ei siinä varmaan enää riittäisi esimerkiksi aikomus aloittaa kasvispainotteinen ruokavalio, kun se olisi varmasti jo aikapäiviä sitten yritetty. Miksi se sitten ei olisi onnistunut, en osaa sanoa. Olisiko niin syöminen tuntunut liian vastenmieliseltä ja vienyt ilon elämästä?
Ehkä jäljellä olisi lihavuusleikkaus?
Et voi tietää että olisit yrittänyt kaikin keinoin laihduttaa jo ennen kuin olet 265 kg. Sinulle voi esimerkiksi tapahtua jotain sellaista, minkä vuoksi lakkaat näkemästä elämällä, saati sitten painolla yhtään mitään merkitystä etkä halua yrittää laihduttaa millään keinolla ennen kuin elämänhalusi palaa ja painatkin esim. 265 kg ja on aivan pakko alkaa laihduttaa. Eli kysymys kuuluu, mikä olisi ensimmäinen keinosi?
Vierailija kirjoitti:
Pystyy tuossakin painossa kävelemään pari kilometriä, pyöräilemään ja uimaan.
Kuuluu siis harvinaiseen marginaaliin tuon painoisissa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyy tuossakin painossa kävelemään pari kilometriä, pyöräilemään ja uimaan.
Kuuluu siis harvinaiseen marginaaliin tuon painoisissa ihmisissä.
Kenties, en ole lukenut tilastoja aiheesta. Toisaalta pituus on aika olennainen tieto sen arvioimisessa, paljonko sitä ylipainoa on.
Syömisen lopettaminen ja vedellä eläminen ei kyllä tule onnistumaan etenkään tuon painoisella. Maksimissaan päivän-pari jaksaa paastota, kunnes verensokerit on niin alhaalla, että sitten vedetään kaksin käsin kaikkea epäterveellistä. Siitä se kierre sitten lähtee.