Voi vitt€&@ että mä vihaan mun nukkuvaa miestä

Siis tuohan on mieheltä aivan moukkamaista käytöstä. Ei ota vastuuta mistään,kuten tekemistään lapsista. Nyt sitten kunnon keskustelu miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Pieni on syy. Voisihan se mies istua kaljakuppiloissa vknloppuna ja käydä vieraissa.

Se, että huomaa viikosta toiseen hoitavansa yhteisiä lapsia suurimmaksi osaksi yksin, ei ole mikään pieni syy.

En tajua, miksi täällä on sivutolkulla väitelty aamu- ja iltavirkkuudessa, kun kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että ap:n ja miehen lapset heräävät aamuisin anivarhain ja tarvitsevat jonkun olemaan kanssaan. Ja tällä hetkellä se joku on aina ap. Asetelma on epäreilu.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee ilmi yleinen harhaluulo, että unirytmiään ei voi muuttaa. Tai, että se olisi vähintäänkin tuskien taival. Kyllä sitä voi, mutta se vaatii tahdonvoimaa. Jos on tarpeeksi tärkeä syy, niin se onnistuu. Kyllähän te töihinkin heräätte. Jotkut kokee sen sitten niin suurena vääryytenä, että laittavat unirytminsä taas sekaisin vapaapäivinään, jolloin sunnuntaina kukutaan ja maanantaina on aamulla vaikea herätä.

Unen korjaaminen alkaa aina siitä, että heräät aikaisin, joten olet illalla tarpeeksi väsynyt jotta menet nukkumaan. Ja myös sitä, että tietoisesti poistaa illasta kaikki häiriöt, eikä valitse sitä valvomista. Tätä kun jatkaa keskeytymättä muutaman viikon niin plastiset aivot korjaavat itsensä uudestaan.

Minä olin 30 vuotta siinä uskossa, että minä en aamulla herää helposti ja illalla vain en saa unta. Mutta se johtui siitä, että omilla toimilla aiheutin tämän rytmin. En malttanut mennä nukkumaan, koska virkistyin illalla ja oli niin kivaa tehdä kaikkea. En myöskään ymmärtänyt, että juuri siinä kohdassa minun pitäisi alkaa hiljentää ja rauhoittua.

Sitten elämäni muuttui ja minun oli aivan pakko herätä muutaman vuoden ajan aikaisin joka päivä, joten pakotin itseni sänkyyn jo klo 22, että saan tarpeeksi unta. Muuten minun pää olisi alkanut hajoamaan ja elämästä olisi tullut liian raskasta. En olisi millään halunnut muuttaa tapojani, mutta kun oli pakko, niin oli pakko. Nyt herään ilman kelloa klo 7 jokainen päivä kunhan vain menen ajoissa nukkumaan. Enkä tästä mallista halua luopua. Tämä on huomattavasti helpompi yhteiskunnan kanssa.

Jos käyn istumassa iltaa jossain, niin kadotan rytmin. Nukun pitkään ja en saa illalla unta, jolloin herääminen on vaikeampaa. Mutta en tee tätä usein, koska arvostan nukkumista ja untani niin paljon.

On suuri viisaus ymmärtää kuitenkin etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia, jokainen elää oman elämänsä ja on sen asiantuntija. Itse voisin suositella omia tapojani, mutta mielummin annan kaikkien valita omat tapansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ongelman ydin on se että on normaalia ja suotavaa muuttaa omia tapojaan ja rytmiään lapsiperheen arjessa.

Itsekin olin iltavirkku ennen kuin tapasin mieheni ja hänellä on lapsia. Uuteen aikaiseen unirytmiin tottumisessa meni vuosi ja sen jälkeen aloin jo nauttia aikaisesta heräämisestä.

Jo se kun lapsistakin huomaa että heistäkin on kiva kun minäkin olen hereillä aamupala-aikaan ja voidaan tehdä kaikkia juttuja jo aamusta. Lapset arvostaa sitä.

Ja vaikka ei lasten kanssa haluaisi tehdä mitään, ap :lla on kuitenkin miehen kanssa yhteiset lapset. Työnjako ei käy ap aamulla ja mies illalla koska miehelle jää vähemmän tunteja lasten kanssa joka tapauksessa. Monesti lapset saattaa iltapäivällä olla jo väsyneitä ja tylsistyneitä jos pitää neljään saakka odottaa että tehdään jotain perheen kanssa.

Olin itse tänä aamuna miehelleni vähän vihainen eräästä asiasta.. mutta nyt kun luin tätä ketjua tajusin taas miten uskomattoman hyvä kumppani hän on ja suuttumukseni syy aivan turha. Voisi olla huonomminkin.

Tsemppiä ap:lle!

Kiva että sulla onnistui. Iltavirkkuutesi ei ilmeisesti ollut biologista, vaan opittu tapa. Sellaiset voi opetella uusiksi, se on ihan totta. Silloin kyse on ainoastaan tahdosta. 

Mutta se että vaadit kaikkia muuttumaan samalla tavalla on vähän kuin vaatisit kaikkia muuttumaan lasten saannin myötä naisiksi, koska naiset nyt vaan ovat parempia lapsiperheissä. 

Erään tuttavani mies ei nuku, vaan kittaa kaljaa kaikki viikonloput. Valvoo aina yöt vähintään kolmeen-neljään metallimusiikkia ja ysäriteknoa luukuttaen, mutta jaksaa kyllä nousta sängystä aina viimeistään kahdeksan-yhdeksän aikaan jatkamaan kaljanjuontia ja mölyämistä. Ja vaimo ei enää jaksa edes valittaa tästä yhtään, koska sama meno on jatkunut ainakin viimeiset 15 vuotta.

Herääkö se viikolla töihin? Oletko sinä viikolla töissä? Jos itsekin heräät viikolla töihin ja viikonloppuna jäät yksin lasten kanssa, onhan se väärin. Ja pleikkaa ei voi suositella minkään ikäiselle ajan tuhoamiseen, aivopesupelien hampaisiin. Mutta jos sä olet koti-ihminen, ja voit ongelmitta herätä aamulla ja olet virkeä tekemään kaikkea omaa, tee kaikkea ja anna hyvänen aika sen nukkua vapaapäivänä. Pleikka on silti aina huono idea mutta nukkuminen ei.

Mikähän aapeen oikea ongelma on?

Ei oo pakko viikonloppuna nousta aikaisin. Koiran voi käyttää yöllä, joten sillä ei aamulla oo mitään kiirettä ulos.

Meillä lapset nukkuu ihan mielellään pidempään viikonloppuisin ja vaikka heräisivätkin aikaisemmin, alkavat katsella lastenohjelmia telkkarista. Syötävää osaavat ottaa auttamattakin.

Me heräillään puoliltapäivin ja laitellaan aamupala silloin. Tai brunssi.

Että tällainen nukkuvamiesvihaketju.

Mun luona saa kyllä meluta aamuisin. En meinaa herätä edes herätyskelloon :D

t. iltavirkku

Meillä vaimo valittaa samasta, mutta on itse työtön. Hän myös vaatii minua 10h työpäivän jälkeen osallistumaan siivoiluun ja viikonloppuisin heräämään aikaisin lasten kanssa aamutoimille.

Toki voisin tehdä tuon kaiken työttömänä, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Olen todella väsynyt. Hän ilmeisesti kuvittelee että työelämä on lomaa kotoa. Koti on kyllä melkoinen työleiri.

Itse aina sanon että tehdään kotityöt kun molemmat ollaan levänneitä. Itse en esimerkiksi nyt jaksaisi enää junamatkan päätteeksi enää siivoilla, kun pitää vielä käydä kaupassa ja tehdä ruokaa lapsille.

Vaimo ei jaksa lasten kanssa käydä kaupassa, kun ovat niin villejä.

Tulen kotiin yleensä kaupasta noin 19.30 aikaan ja alan valmistamaan perheelle päivällistä, koska vaimoni mielestä päivällinen on tärkeä tapahtuma, jossa koko perhe istuu pöydän äärelle ja kertoo päivästään.

Minä haluaisin skipata päivällisen tai illallisen whateva, väliin ja mennä suoraan nukkumaan, kun aamulla on herätys klo 5.

Viikonloppuisin vaimo haluaa nukkua pitkään, kun joutuu viemään lapset päiväkotiin työttömänä klo 8 mennessä.

Minusta se on kohtuullista. Itse juon pe-la välisen ajan olutta ja valvon koko yön. Alan paistamaan munakasta kello 6 ja teen aamupalan. Sitten kun vaimo herää klo 12 niin menen päiväunille ja herään lauantaisaunaan ja valvon la-su välisen ajan.

Turha nukkua jos unien määrä on pari tuntia.

Otan mieluummin koko yön valvottuna omaa aikaa.

Minä suoraansanottuna vihaan työelämää. Palkka on kehnoa ja oma-aika sekä perheen aika jää niin vähiin ettei illalla ole aikaa mihinkään. Työmatkat junalla on ihan kivoja, kun on omaa aikaa valittaa asiasta tänne aihe vapaalle. Vaihtaisin paikkaa vaimoni kanssa ihan koska tahansa työttömäksi, jos voisin.

Olisin parempi työtön ja kodinhenki kuin hän ikinä on. Tekisi aina ruokaa koko perheelle ja kävisin kaupassa ja siivoisin, ettei työssä käyvän tarvitse rasittaa itseään työelämän lisäksi.

Monesti sitä miettii että miksi niitä lapsia piti hankkia. Toki vaimo halusi koiran ja lapsia, mutta minä sen ilmeisesti sallin hänelle. Nyt sitten kärsin kaikesta monta monta vuotta.

T: Työjuhta

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo valittaa samasta, mutta on itse työtön. Hän myös vaatii minua 10h työpäivän jälkeen osallistumaan siivoiluun ja viikonloppuisin heräämään aikaisin lasten kanssa aamutoimille.

Toki voisin tehdä tuon kaiken työttömänä, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Olen todella väsynyt. Hän ilmeisesti kuvittelee että työelämä on lomaa kotoa. Koti on kyllä melkoinen työleiri.

Itse aina sanon että tehdään kotityöt kun molemmat ollaan levänneitä. Itse en esimerkiksi nyt jaksaisi enää junamatkan päätteeksi enää siivoilla, kun pitää vielä käydä kaupassa ja tehdä ruokaa lapsille.

Vaimo ei jaksa lasten kanssa käydä kaupassa, kun ovat niin villejä.

Tulen kotiin yleensä kaupasta noin 19.30 aikaan ja alan valmistamaan perheelle päivällistä, koska vaimoni mielestä päivällinen on tärkeä tapahtuma, jossa koko perhe istuu pöydän äärelle ja kertoo päivästään.

Minä haluaisin skipata päivällisen tai illallisen whateva, väliin ja mennä suoraan nukkumaan, kun aamulla on herätys klo 5.

Viikonloppuisin vaimo haluaa nukkua pitkään, kun joutuu viemään lapset päiväkotiin työttömänä klo 8 mennessä.

Minusta se on kohtuullista. Itse juon pe-la välisen ajan olutta ja valvon koko yön. Alan paistamaan munakasta kello 6 ja teen aamupalan. Sitten kun vaimo herää klo 12 niin menen päiväunille ja herään lauantaisaunaan ja valvon la-su välisen ajan.

Turha nukkua jos unien määrä on pari tuntia.

Otan mieluummin koko yön valvottuna omaa aikaa.

Minä suoraansanottuna vihaan työelämää. Palkka on kehnoa ja oma-aika sekä perheen aika jää niin vähiin ettei illalla ole aikaa mihinkään. Työmatkat junalla on ihan kivoja, kun on omaa aikaa valittaa asiasta tänne aihe vapaalle. Vaihtaisin paikkaa vaimoni kanssa ihan koska tahansa työttömäksi, jos voisin.

Olisin parempi työtön ja kodinhenki kuin hän ikinä on. Tekisi aina ruokaa koko perheelle ja kävisin kaupassa ja siivoisin, ettei työssä käyvän tarvitse rasittaa itseään työelämän lisäksi.

Monesti sitä miettii että miksi niitä lapsia piti hankkia. Toki vaimo halusi koiran ja lapsia, mutta minä sen ilmeisesti sallin hänelle. Nyt sitten kärsin kaikesta monta monta vuotta.

T: Työjuhta

Mikä pakko olla yhdessä? Eroa. Toivottavasti jaksat huolehtia lapsista vuoroviikoin täysipäiväisesti sen jälkeen.

"Minusta se on kohtuullista. Itse juon pe-la välisen ajan olutta ja valvon koko yön. Alan paistamaan munakasta kello 6 ja teen aamupalan. Sitten kun vaimo herää klo 12 niin menen päiväunille ja herään lauantaisaunaan ja valvon la-su välisen ajan." siis anteeks mitä, juot olutta ja valvot kaksi yötä viikossa? Onko ihme jos et mitään arkena jaksa? Kiusallasiko pidät itseäsi väsyneenä? Huhhuh miehen logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Illanvirkku kirjoitti:

Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.

Jostain syystä aamuvirkuille on aina ongelma ja jatkuvan häirinnän syy toisten erilainen nukkumisrytmi. En ole kuitenkaan kuullut iltavirkuista jotka herättelisivät nukkumaan aiemmin menneitä kumppaneitaan tai valittaisivat siitä kuinka elämä kärsii toisen nukkumisesta.

Pointti on se, että miehen nukkuminen ei häirinnyt silloin kun lapsia ei ollut: mies kyllä nukkui puolille päivin, mutta nainen teki silloin mitä lystäsi: heräili rauhassa, lokoisat aamukahvit, lähti shoppailemaan, lenkille tms. Ja sehän oli ihan ok.

Nyt kun mies jatkaa vanhalla tyylillään mutta nainen on joutunut lellutteluaamuistaan klo 06.15 alkavaan aamulapsihärdelliin, niin tottakai ottaa aivoon. Noin oli minullakin eksän kanssa. Hän heräili klo 11, loikoili tunnin ja ihmetteli puolita päivin, että oikeestiko jotain pitää tehdä. Siinä klo 17.30 olikin jo kovaa kyytiä menossa pelaamaan ja sen jälkeen suoraan veljen luo saunomaan. Kotiin joskus puolenyön kieppeillä.

Itse heräilin lasten kanssa seiskan maissa aamulla. Olihan se pitkä aika ootella toisen heräilyjä, kun itsellä kova kiire jo lounaanlaittoon. Että muuten otti kupoliin. Oli kyllä tuskasta, kun itsekin olin juuri äidiksi tullut ja oli itsellänikin vaikeuksia itseäni motivoida, puhumattakaan, että piti motivoida toista. Sanominen ei auttanut, ei kaunis eikä ruma. Olihan tuo avioerosta ihan yllättynyt. Kuutisen vuotta jaksoin katsella toisen lähes täydellistä osallistumattomuutta perhe-elämään.

Miehet tekee hyvin yleisesti sitä, että valvovat myöhään ja täten nukkuvat myöhään: hyvässä lykyssä lasten kanssa vietetystä ajasta saa napsastua pois 25-50%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo valittaa samasta, mutta on itse työtön. Hän myös vaatii minua 10h työpäivän jälkeen osallistumaan siivoiluun ja viikonloppuisin heräämään aikaisin lasten kanssa aamutoimille.

Toki voisin tehdä tuon kaiken työttömänä, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Olen todella väsynyt. Hän ilmeisesti kuvittelee että työelämä on lomaa kotoa. Koti on kyllä melkoinen työleiri.

Itse aina sanon että tehdään kotityöt kun molemmat ollaan levänneitä. Itse en esimerkiksi nyt jaksaisi enää junamatkan päätteeksi enää siivoilla, kun pitää vielä käydä kaupassa ja tehdä ruokaa lapsille.

Vaimo ei jaksa lasten kanssa käydä kaupassa, kun ovat niin villejä.

Tulen kotiin yleensä kaupasta noin 19.30 aikaan ja alan valmistamaan perheelle päivällistä, koska vaimoni mielestä päivällinen on tärkeä tapahtuma, jossa koko perhe istuu pöydän äärelle ja kertoo päivästään.

Minä haluaisin skipata päivällisen tai illallisen whateva, väliin ja mennä suoraan nukkumaan, kun aamulla on herätys klo 5.

Viikonloppuisin vaimo haluaa nukkua pitkään, kun joutuu viemään lapset päiväkotiin työttömänä klo 8 mennessä.

Minusta se on kohtuullista. Itse juon pe-la välisen ajan olutta ja valvon koko yön. Alan paistamaan munakasta kello 6 ja teen aamupalan. Sitten kun vaimo herää klo 12 niin menen päiväunille ja herään lauantaisaunaan ja valvon la-su välisen ajan.

Turha nukkua jos unien määrä on pari tuntia.

Otan mieluummin koko yön valvottuna omaa aikaa.

Minä suoraansanottuna vihaan työelämää. Palkka on kehnoa ja oma-aika sekä perheen aika jää niin vähiin ettei illalla ole aikaa mihinkään. Työmatkat junalla on ihan kivoja, kun on omaa aikaa valittaa asiasta tänne aihe vapaalle. Vaihtaisin paikkaa vaimoni kanssa ihan koska tahansa työttömäksi, jos voisin.

Olisin parempi työtön ja kodinhenki kuin hän ikinä on. Tekisi aina ruokaa koko perheelle ja kävisin kaupassa ja siivoisin, ettei työssä käyvän tarvitse rasittaa itseään työelämän lisäksi.

Monesti sitä miettii että miksi niitä lapsia piti hankkia. Toki vaimo halusi koiran ja lapsia, mutta minä sen ilmeisesti sallin hänelle. Nyt sitten kärsin kaikesta monta monta vuotta.

T: Työjuhta

Mikä pakko olla yhdessä? Eroa. Toivottavasti jaksat huolehtia lapsista vuoroviikoin täysipäiväisesti sen jälkeen.

"Minusta se on kohtuullista. Itse juon pe-la välisen ajan olutta ja valvon koko yön. Alan paistamaan munakasta kello 6 ja teen aamupalan. Sitten kun vaimo herää klo 12 niin menen päiväunille ja herään lauantaisaunaan ja valvon la-su välisen ajan." siis anteeks mitä, juot olutta ja valvot kaksi yötä viikossa? Onko ihme jos et mitään arkena jaksa? Kiusallasiko pidät itseäsi väsyneenä? Huhhuh miehen logiikka.

En minä ole väsynyt valvomisesta vaan siitä että elämäni on pelkkää työtä ja nukkumista kotona. Miksi en nukkuisi suoraan työpaikalla ilman perhettäni. Kotona kun odottaa vain lisää töitä. 

En kerkeä tutustumaan lapsiinikaan juurikaan. Oma aika on niin minimissä kuin olla ja voi. Ainoastaan tämä juna tarjoaa hengähdyksen. Toki minua pierettää koko junamatkan ajan ja vatsaan koskee.

Minusta sinä olet aika mulkku ja kohtuuton tilanteelleni. Ei myöskään vaimo nauti tästä tilanteesta yhtään.

Meillä koittaa aina hieno hetki kun pääsen työttömäksi kerran vuodessa kolmeksi kuukaudeksi. Sitten meillä on aikaa leikkiä kotia ja perhettä ansiosidonnaiseni varassa.

Pitää nyt vaan kärsiä tätä kohtuutonta epäinhimillistä pätkätyöelämää ilman ylityökorvauksia.

Minä olen sen verran itsetietoinen elämästäni ja kuolemastani että tulen valvomaan jatkossakin itsepäisesti vaikka koko witun viikon kaljaa yöllä juoden että saan korvauksen elämästäni ja kovasta työstäni.

Minusta tämä elämäni on tällä hetkellä epäreilua. Minusta myös ap on täysin kohtuuton ja sairas perce ihmisenä. Antaisi nyt hyvä ihminen toisen nukkua tai hän nukkuu pian pois kotoaan, kun on niin ahdistava tunnelma elää.

T: Työjuhta

Minusta tuo on ihan parasta. Itse saan aamulla hetken omaa rauhaa, teen kaikessa hiljaisuudessa aamupalan jonka nautin parvekkeella, touhuan omiani kunnes mies herää. Sitten vietetään aikaa yhdessä, illalla ehkä katsotaan leffa, menen nukkumaan ja mies saa omaa aikaa pelailuun.

Mulla oli tommonen mies.

25 vuotta sitä touhua katoin ja kävi yhtä hermoille ku ap:llä. Erohan siitä tuli kunhan lapset kasvoi ja hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ihan parasta. Itse saan aamulla hetken omaa rauhaa, teen kaikessa hiljaisuudessa aamupalan jonka nautin parvekkeella, touhuan omiani kunnes mies herää. Sitten vietetään aikaa yhdessä, illalla ehkä katsotaan leffa, menen nukkumaan ja mies saa omaa aikaa pelailuun.

Aivan, mutta menikö sulta ohi, että aloittajalla ja miehellään on pienet lapset, joiden kanssa on ruvettava olemaan heti aamusta? Ei siinä ole mahdollisuutta nautiskella rauhallisesta aamupalasta ja touhuta omiaan, vaan silloin huolehditaan lapsista ja vietetään aikaa heidän kanssaan.

Ei ihme että ei perheitä perusteta nykyään. Nuoret ovat viisaita.

Aika moni silti jaksaa teeskennellä tyytyväistä perheellistä. Kyllähän me velat tiedetään miten sairasta se perhe-elämä on. Helvettiähän te teette siitä toisillenne ja ihan tahallanne.

On tuokin ihan sairasta jos toisen videopelin pelaaminen tai elokuvan katselu häiritsee. Oikeasti ne lapset kyllä pärjää aamulla ihan yksinkin tosielämässä. Teidän pitää vain pingottaa elämäänne ja tehdä siitä mahdollisimman luterilaisen suloinen kärsimys.

Siinäpä kärsitte. Sääliksi käy kun pitää vetää elämä noin vaikeaksi. Ei ne lapset kuole jos joutuvat olemaan puolikin päivää syömättä. Päinvastoin, moni on nykyään niin lihava että tekisi ihan hyvää olla aamupala syömättä ihan vanhemmista lähtien.

Nukkuisitte vanhemmat aamut pitkäksi niin laihtuisitte. Ei ne lapset nälkään kuole jos ovat syömättä klo 12 asti lauantaina.

Illanvirkku kirjoitti:

Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.

Kuka hoitaa sitten lapset, jos molemmat vanhemmat nukkuvat puoleen päivään?

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että ei perheitä perusteta nykyään. Nuoret ovat viisaita.

Aika moni silti jaksaa teeskennellä tyytyväistä perheellistä. Kyllähän me velat tiedetään miten sairasta se perhe-elämä on. Helvettiähän te teette siitä toisillenne ja ihan tahallanne.

On tuokin ihan sairasta jos toisen videopelin pelaaminen tai elokuvan katselu häiritsee. Oikeasti ne lapset kyllä pärjää aamulla ihan yksinkin tosielämässä. Teidän pitää vain pingottaa elämäänne ja tehdä siitä mahdollisimman luterilaisen suloinen kärsimys.

Siinäpä kärsitte. Sääliksi käy kun pitää vetää elämä noin vaikeaksi. Ei ne lapset kuole jos joutuvat olemaan puolikin päivää syömättä. Päinvastoin, moni on nykyään niin lihava että tekisi ihan hyvää olla aamupala syömättä ihan vanhemmista lähtien.

Nukkuisitte vanhemmat aamut pitkäksi niin laihtuisitte. Ei ne lapset nälkään kuole jos ovat syömättä klo 12 asti lauantaina.

Niin että antais vaan 1-vuotiaan touhuta omiaan ja satuttaa ittensä. Juu ei. Onneksi olet vela, sen verran vammasta tekstiä kirjoitat.

Miesten kannattaisi opetella kysymään filosofisesti: "Miksi rakas vaimoni?". Tähän tulisi kuulla ihan kunnon perustelu että miksi.

Se ei käy että vituttaa herätä aikaisin. Sitä voi nukkua myös pitkään aamulla. Ei ole pakko herätä aamulla aikaisin, jos lapset heräävät.

Kyllä lapset pärjäävät oikeasti yksinkin kotona. Ei sellaista sääntöä ole olemassakaan, että toisen pitäisi olla hereillä. Se on pingottamista ja turhaa stressailua kotona. Ollaan kuitenkin kotona ja kotona pitää saada olla rauhassa ja rennosti ilman pingoittamista.

Menkääs naiset nyt vähän itseenne ja miettikää käytöstänne ja asennettanne elämään. Kyllä jokaisella on oikeus kotona nukkua ihan miten päin vaan ja ihan milloin vaan. Ei ne lapset siihen kuole.

Järki käteen nyt!