Okei olenko hirveä pirttihirmu, kun en halua että mies lähtee harrasteporukan kanssa risteilylle? Pelkkiä naisia

Miksi annoit miehelle luvan puhutella sinua? Takaisin tienaamaan elantoa! Jos on aikaa harrastaa, ei tienaa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ei ole normaalia, että mies haluaisi tuollaiselle risteilylle, ellei hän olisi kiinnostunut näistä naisista enemmän kuin vaimostaan. Bilettää voi muullakin tavalla. Jos vaimo ei saa tulla mukaan niin tilanne on aika selvä. Lähes jokainen mies pettää humalassa, jos siihen tulee mahdollisuus.

Eli suhde on siis kunnossa, jos mies ei petä vain sen vuoksi, että ei saa tilaisuutta, mutta muuten kyllä pettäisi - millainen arvo ihan oikeasti tuollaisella "uskollisuudella" on?

Minun mielestäni ihmisten parisuhteet olisivat paljon vankemmalla pohjalla, jos ihmiset tiedostaisivat, miten ihmisen psykologia useimmiten toimii. Ihmisen uskollisuus ei ole mikään vankkumaton, ehdoton tukipilari, jota joko on tai ei, vaan se on valinta. Jatkuva valinta. Ja viisas ihminen yrittää tehdä jatkuvasti valintoja, jotka eivät johda huonoihin valintoihin. Sellainen asia kuin pettäminen on huonojen valintojen summa. Toki on varmasti miehiä (ja naisia), jotka tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen pettää, mutta sellainen mies ei ole tietysti alunperinkään uskollinen. Mutta uskollinen, hyvää tarkoittava, erehtyväinen ihminen voi myös tehdä huonoja valintoja, jos ei edes tiedosta, mitä valintoja tekee. "Kyllä minä voin ihan hyvin nukkua Sirpan vieressä, vaikka Sirpa onkin hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta, kun minä sentään rakastan vaimoani Virpiä enkä ole Virpiä koskaan pettänyt" on ylpeyttä, joka käy lankeemuksen edellä.

On ihan psykologinen tosiseikka, että ihminen tuntee sitä todennäköisemmin vetoa toiseen, mitä läheisemmin on tämän kanssa tekemisissä (ns. "proximity principle"). Jos useampi ihminen tiedostaisi tämän, olisi enemmän mahdollisuuksia painaa ajoissa jarruja päälle, ennen kuin päätyy harrastuskaverin sänkyyn tai rakastuu työkaveriinsa.

Tämä on hyvin kirjoitettu! Olen pettänyt miestäni tunnemyrskyissäni+humalassa kerran kun hän loukkasi minua verisesti. Kysyin riidan jälkeen että onko ok jos käyn "kahvilla" exäni kanssa (joka oli itse juuri eronnut ja mieheni tiesi tämän) ja mieheni vastasi "tee ihan mitä tykkäät". Olin aiemmin suhteessamme sanonut miehellemme että edustan enemmän sitä leiriä jonka mielestä ei ole ok viettää vapaa-aikaa kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minun kohdalla siihen liittyy lähes aina jonkinasteinen seksuaalinen lataus. Oma valintani pettäminen oli mutta mies tarjosi siihen oivan paikan mistä laukoa. En olisi pettänyt jos olisi edes hieman kyseenalaistanut tapaamiseni agendaa ja sanonut olevansa mustis. On aika vaarallista päästää kaksi tunnekuohujen keskellä olevaa ihmistä samaan tilaan, joilla on ollut aiemmin juttua keskenään. Pettämishaluja ei ole ennen eikä jälkeen tämän tapahtuman ollut. Saa kivittää.

Täytyy olla henkisesti todella epäkypsä, jos tarvitsee viinabileitä rentoutuakseen.

Vierailija kirjoitti:

En voi tajuta, muten aikuisen miehen kohdalla puhutaan "päästämisestä".

Samaa mieltä. Mitä sitten konkreettisesti tapahtuu, jos mies ei teidän estelyjä kuuntele? Makaatteko oven suussa esteenä ja roikutte lahkeessa? Vai onko seurauksena kenties ero? Surkeita suhteita ihmisillä, ei voi muuta sanoa..

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan lähtisi. Minä en ymmärrä näitä nykyajan juttuja että kaikki on ok. Ei ihme, että eroja on niin paljon. Jos mieheni edes ehdottaisi tuollaista, olisi ihan outoa. Meillä parisuhde tulee ensin ja sitten muut asiat. Molemmilla omat harrastukset ja kaverit, mutta kunnioitamme toisiamme niin paljon, että vältämme tuollaiset turhat jutut. Nyt ihmiset hieman ryhtiä elämäänne ja miettikää oikeasti mikä on tärkeintä? Minä, minä vai kokonaisuus?

Nykyään halutaan olla parisuhteessa ja sinkkuina samaan aikaan. Oma parisuhde meni aikoinaan osittain sen takia poikki kun minun mielestä ei ollut ok että tyttöystävä lähtee interrail-reissulle jonkun lukionaikaisen jätkäporukan kanssa. Itse olisin siis jäänyt kotiin. Töihin kyllä, mutta silti kotiin. Mustasukkainen sikahan sitä oltiin, mutta samaa mieltä olen edelleen. Tietyt asiat eivät kuulu parisuhteessa olevalla ihmisiselle ja myös toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä oman mieheni "päästäisin", mutta saattaisin toivoa, että nukkuisi omassa hytissään. Muuten en kuitenkaan jaksa pelätä, että vieraalle jalalle lähtisi.

Mielestäni omassa hytissä on enemmän vaaraa kuin yhteishytissä, jos mahdollista pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ei ole normaalia, että mies haluaisi tuollaiselle risteilylle, ellei hän olisi kiinnostunut näistä naisista enemmän kuin vaimostaan. Bilettää voi muullakin tavalla. Jos vaimo ei saa tulla mukaan niin tilanne on aika selvä. Lähes jokainen mies pettää humalassa, jos siihen tulee mahdollisuus.

Eli suhde on siis kunnossa, jos mies ei petä vain sen vuoksi, että ei saa tilaisuutta, mutta muuten kyllä pettäisi - millainen arvo ihan oikeasti tuollaisella "uskollisuudella" on?

Minun mielestäni ihmisten parisuhteet olisivat paljon vankemmalla pohjalla, jos ihmiset tiedostaisivat, miten ihmisen psykologia useimmiten toimii. Ihmisen uskollisuus ei ole mikään vankkumaton, ehdoton tukipilari, jota joko on tai ei, vaan se on valinta. Jatkuva valinta. Ja viisas ihminen yrittää tehdä jatkuvasti valintoja, jotka eivät johda huonoihin valintoihin. Sellainen asia kuin pettäminen on huonojen valintojen summa. Toki on varmasti miehiä (ja naisia), jotka tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen pettää, mutta sellainen mies ei ole tietysti alunperinkään uskollinen. Mutta uskollinen, hyvää tarkoittava, erehtyväinen ihminen voi myös tehdä huonoja valintoja, jos ei edes tiedosta, mitä valintoja tekee. "Kyllä minä voin ihan hyvin nukkua Sirpan vieressä, vaikka Sirpa onkin hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta, kun minä sentään rakastan vaimoani Virpiä enkä ole Virpiä koskaan pettänyt" on ylpeyttä, joka käy lankeemuksen edellä.

On ihan psykologinen tosiseikka, että ihminen tuntee sitä todennäköisemmin vetoa toiseen, mitä läheisemmin on tämän kanssa tekemisissä (ns. "proximity principle"). Jos useampi ihminen tiedostaisi tämän, olisi enemmän mahdollisuuksia painaa ajoissa jarruja päälle, ennen kuin päätyy harrastuskaverin sänkyyn tai rakastuu työkaveriinsa.

Tämä on hyvin kirjoitettu! Olen pettänyt miestäni tunnemyrskyissäni+humalassa kerran kun hän loukkasi minua verisesti. Kysyin riidan jälkeen että onko ok jos käyn "kahvilla" exäni kanssa (joka oli itse juuri eronnut ja mieheni tiesi tämän) ja mieheni vastasi "tee ihan mitä tykkäät". Olin aiemmin suhteessamme sanonut miehellemme että edustan enemmän sitä leiriä jonka mielestä ei ole ok viettää vapaa-aikaa kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minun kohdalla siihen liittyy lähes aina jonkinasteinen seksuaalinen lataus. Oma valintani pettäminen oli mutta mies tarjosi siihen oivan paikan mistä laukoa. En olisi pettänyt jos olisi edes hieman kyseenalaistanut tapaamiseni agendaa ja sanonut olevansa mustis. On aika vaarallista päästää kaksi tunnekuohujen keskellä olevaa ihmistä samaan tilaan, joilla on ollut aiemmin juttua keskenään. Pettämishaluja ei ole ennen eikä jälkeen tämän tapahtuman ollut. Saa kivittää.

Tuo ei ole oikein reilua toista osapuolta kohtaan. Sinä petit. Se, mistä se johtuu ja etenkin toisen vaikutus siihen on aika yhdentekevää. Se saattoi johtua siitä että miehesi sanoi "ihan sama". Kuitenkin perimmäinen syyhän oli hyväksynnän hakeminen, kuten niin usein pettämisessä. Et kestänyt epävarmuutta miehen tunteiden syvyydestä joten hait huomiota muualta paikkaamaan tilannetta. Ihminen, joka ei pysty käsittelemään tunteitaan on aina epäluotettava koska tosiaan tarvitsee siihen apua aina muilta, hädän tullessa ihan keneltä vaan. Sanoit, että oli vaarallista päästää sinut. Minä sanon, että on vaarallista olla kanssasi jos haluaa suojella itseään pettymyksiltä.

Ja sama viesti kaikille miestään vartioiville naisille. Joko teillä on huono itsetunto tai kumppani on epäluotettava ja tiedätte sen. Kumpikaan ei valitettavasti ole hyvän parisuhteen perusta.

Tuon yhden ketjuun vastannenen miehen esimerkki oli hyvä, kumpikin antoi toiselle tilaa päättää ja pisti kumppaninsa etusijalle. Kumpikin, ei vain toinen. Vaimo antoi miehensä lähteä ja mies ei lähtenyt sitten kuitenkaan vaimon takia. Tällöin tulee luonnollisesti paras tulos kummankin kannalta ja kunnioitus on aitoa, ei menettämisen pelkoon perustuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan lähtisi. Minä en ymmärrä näitä nykyajan juttuja että kaikki on ok. Ei ihme, että eroja on niin paljon. Jos mieheni edes ehdottaisi tuollaista, olisi ihan outoa. Meillä parisuhde tulee ensin ja sitten muut asiat. Molemmilla omat harrastukset ja kaverit, mutta kunnioitamme toisiamme niin paljon, että vältämme tuollaiset turhat jutut. Nyt ihmiset hieman ryhtiä elämäänne ja miettikää oikeasti mikä on tärkeintä? Minä, minä vai kokonaisuus?

Nykyään halutaan olla parisuhteessa ja sinkkuina samaan aikaan. Oma parisuhde meni aikoinaan osittain sen takia poikki kun minun mielestä ei ollut ok että tyttöystävä lähtee interrail-reissulle jonkun lukionaikaisen jätkäporukan kanssa. Itse olisin siis jäänyt kotiin. Töihin kyllä, mutta silti kotiin. Mustasukkainen sikahan sitä oltiin, mutta samaa mieltä olen edelleen. Tietyt asiat eivät kuulu parisuhteessa olevalla ihmisiselle ja myös toisinpäin. 

Ja kukahan nämä asiat määrittää? Anna kun arvaan...

Anna mennä vaan. Mies pettää, jos on pettääkseen, reissussa tai sitten jossain muussa tilanteessa. Et mahda sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä oman mieheni "päästäisin", mutta saattaisin toivoa, että nukkuisi omassa hytissään. Muuten en kuitenkaan jaksa pelätä, että vieraalle jalalle lähtisi.

Mielestäni omassa hytissä on enemmän vaaraa kuin yhteishytissä, jos mahdollista pettää.[/quote

Juuri näin. Kuka kehtaa tuoda yhteiseen hyttiin vieraita? Omaan hyttiin paljon helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ei ole normaalia, että mies haluaisi tuollaiselle risteilylle, ellei hän olisi kiinnostunut näistä naisista enemmän kuin vaimostaan. Bilettää voi muullakin tavalla. Jos vaimo ei saa tulla mukaan niin tilanne on aika selvä. Lähes jokainen mies pettää humalassa, jos siihen tulee mahdollisuus.

Eli suhde on siis kunnossa, jos mies ei petä vain sen vuoksi, että ei saa tilaisuutta, mutta muuten kyllä pettäisi - millainen arvo ihan oikeasti tuollaisella "uskollisuudella" on?

Minun mielestäni ihmisten parisuhteet olisivat paljon vankemmalla pohjalla, jos ihmiset tiedostaisivat, miten ihmisen psykologia useimmiten toimii. Ihmisen uskollisuus ei ole mikään vankkumaton, ehdoton tukipilari, jota joko on tai ei, vaan se on valinta. Jatkuva valinta. Ja viisas ihminen yrittää tehdä jatkuvasti valintoja, jotka eivät johda huonoihin valintoihin. Sellainen asia kuin pettäminen on huonojen valintojen summa. Toki on varmasti miehiä (ja naisia), jotka tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen pettää, mutta sellainen mies ei ole tietysti alunperinkään uskollinen. Mutta uskollinen, hyvää tarkoittava, erehtyväinen ihminen voi myös tehdä huonoja valintoja, jos ei edes tiedosta, mitä valintoja tekee. "Kyllä minä voin ihan hyvin nukkua Sirpan vieressä, vaikka Sirpa onkin hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta, kun minä sentään rakastan vaimoani Virpiä enkä ole Virpiä koskaan pettänyt" on ylpeyttä, joka käy lankeemuksen edellä.

On ihan psykologinen tosiseikka, että ihminen tuntee sitä todennäköisemmin vetoa toiseen, mitä läheisemmin on tämän kanssa tekemisissä (ns. "proximity principle"). Jos useampi ihminen tiedostaisi tämän, olisi enemmän mahdollisuuksia painaa ajoissa jarruja päälle, ennen kuin päätyy harrastuskaverin sänkyyn tai rakastuu työkaveriinsa.

Tämä on hyvin kirjoitettu! Olen pettänyt miestäni tunnemyrskyissäni+humalassa kerran kun hän loukkasi minua verisesti. Kysyin riidan jälkeen että onko ok jos käyn "kahvilla" exäni kanssa (joka oli itse juuri eronnut ja mieheni tiesi tämän) ja mieheni vastasi "tee ihan mitä tykkäät". Olin aiemmin suhteessamme sanonut miehellemme että edustan enemmän sitä leiriä jonka mielestä ei ole ok viettää vapaa-aikaa kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minun kohdalla siihen liittyy lähes aina jonkinasteinen seksuaalinen lataus. Oma valintani pettäminen oli mutta mies tarjosi siihen oivan paikan mistä laukoa. En olisi pettänyt jos olisi edes hieman kyseenalaistanut tapaamiseni agendaa ja sanonut olevansa mustis. On aika vaarallista päästää kaksi tunnekuohujen keskellä olevaa ihmistä samaan tilaan, joilla on ollut aiemmin juttua keskenään. Pettämishaluja ei ole ennen eikä jälkeen tämän tapahtuman ollut. Saa kivittää.

Tuo ei ole oikein reilua toista osapuolta kohtaan. Sinä petit. Se, mistä se johtuu ja etenkin toisen vaikutus siihen on aika yhdentekevää. Se saattoi johtua siitä että miehesi sanoi "ihan sama". Kuitenkin perimmäinen syyhän oli hyväksynnän hakeminen, kuten niin usein pettämisessä. Et kestänyt epävarmuutta miehen tunteiden syvyydestä joten hait huomiota muualta paikkaamaan tilannetta. Ihminen, joka ei pysty käsittelemään tunteitaan on aina epäluotettava koska tosiaan tarvitsee siihen apua aina muilta, hädän tullessa ihan keneltä vaan. Sanoit, että oli vaarallista päästää sinut. Minä sanon, että on vaarallista olla kanssasi jos haluaa suojella itseään pettymyksiltä.

Ja sama viesti kaikille miestään vartioiville naisille. Joko teillä on huono itsetunto tai kumppani on epäluotettava ja tiedätte sen. Kumpikaan ei valitettavasti ole hyvän parisuhteen perusta.

Tuon yhden ketjuun vastannenen miehen esimerkki oli hyvä, kumpikin antoi toiselle tilaa päättää ja pisti kumppaninsa etusijalle. Kumpikin, ei vain toinen. Vaimo antoi miehensä lähteä ja mies ei lähtenyt sitten kuitenkaan vaimon takia. Tällöin tulee luonnollisesti paras tulos kummankin kannalta ja kunnioitus on aitoa, ei menettämisen pelkoon perustuvaa.

Tiesin että tähän tulee tekemisiäni kommentoimaan joku joka osaa olla minulle ja parisuhteelleni parempi asiantuntija ja tuomari kuin minä itse. Tuomitse vaan, olen varmasti keskivertoihmistä paskempi elinkumppani. Riita liittyi siihen ettei mies halunnutkaan naimisiin tai lapsia kanssani vaikka vuosia aiemmin oli sanonut haluavansa, mutta haluaa silti olla yhdessä saman katon alla. Kumpi sinun, asiantuntijan, mielestä on pahempi pettymys: 12v elämänhaaskuuta suhteeseen vai yksi kännipano? Oman kokemuksen jälkeen pettäminen ei ole todellakaan mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Siellä juotiin, siellä nussittiin. Keväällä oli tyhjät pussit niin.

Hienoa, nyt tuo alkoi soimaan päässä. 

Ainoastaan Tosi tarttuva täytebiisi voi pelastaa tilanteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ja naisille sopii, että mies yöpyy samassa hytissä heidän kanssaan."

Jaa. Että mies on oikein tiedustellut tätä? Normaali mies toteaisi, että otan sitten oman hytin, koska minulla on parisuhde.

M37

Lähtökohtaisesti ottaisin oman hytin. Saa sinnekin tuotua naisen, ei tarvitse kahden muun kuunnella kateellisena omaa vuoroaan odotellessa.

Juuri näin. Mieluummin oma hytti, jonne voi tuoda kenet tahansa kuin yhteishytti jonku tiukkapipon kanssa. En ymmärrä miten naiset eivät näe yhteyshyttiä rajoittavana tekijänä.

Kuka mies haluaa lähteä jonkun kälättävän akkalauman kanssa reissuun? Eniten olisin huolissani, ettei hän olekaan hetero...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ei ole normaalia, että mies haluaisi tuollaiselle risteilylle, ellei hän olisi kiinnostunut näistä naisista enemmän kuin vaimostaan. Bilettää voi muullakin tavalla. Jos vaimo ei saa tulla mukaan niin tilanne on aika selvä. Lähes jokainen mies pettää humalassa, jos siihen tulee mahdollisuus.

Eli suhde on siis kunnossa, jos mies ei petä vain sen vuoksi, että ei saa tilaisuutta, mutta muuten kyllä pettäisi - millainen arvo ihan oikeasti tuollaisella "uskollisuudella" on?

Minun mielestäni ihmisten parisuhteet olisivat paljon vankemmalla pohjalla, jos ihmiset tiedostaisivat, miten ihmisen psykologia useimmiten toimii. Ihmisen uskollisuus ei ole mikään vankkumaton, ehdoton tukipilari, jota joko on tai ei, vaan se on valinta. Jatkuva valinta. Ja viisas ihminen yrittää tehdä jatkuvasti valintoja, jotka eivät johda huonoihin valintoihin. Sellainen asia kuin pettäminen on huonojen valintojen summa. Toki on varmasti miehiä (ja naisia), jotka tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen pettää, mutta sellainen mies ei ole tietysti alunperinkään uskollinen. Mutta uskollinen, hyvää tarkoittava, erehtyväinen ihminen voi myös tehdä huonoja valintoja, jos ei edes tiedosta, mitä valintoja tekee. "Kyllä minä voin ihan hyvin nukkua Sirpan vieressä, vaikka Sirpa onkin hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta, kun minä sentään rakastan vaimoani Virpiä enkä ole Virpiä koskaan pettänyt" on ylpeyttä, joka käy lankeemuksen edellä.

On ihan psykologinen tosiseikka, että ihminen tuntee sitä todennäköisemmin vetoa toiseen, mitä läheisemmin on tämän kanssa tekemisissä (ns. "proximity principle"). Jos useampi ihminen tiedostaisi tämän, olisi enemmän mahdollisuuksia painaa ajoissa jarruja päälle, ennen kuin päätyy harrastuskaverin sänkyyn tai rakastuu työkaveriinsa.

Tämä on hyvin kirjoitettu! Olen pettänyt miestäni tunnemyrskyissäni+humalassa kerran kun hän loukkasi minua verisesti. Kysyin riidan jälkeen että onko ok jos käyn "kahvilla" exäni kanssa (joka oli itse juuri eronnut ja mieheni tiesi tämän) ja mieheni vastasi "tee ihan mitä tykkäät". Olin aiemmin suhteessamme sanonut miehellemme että edustan enemmän sitä leiriä jonka mielestä ei ole ok viettää vapaa-aikaa kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minun kohdalla siihen liittyy lähes aina jonkinasteinen seksuaalinen lataus. Oma valintani pettäminen oli mutta mies tarjosi siihen oivan paikan mistä laukoa. En olisi pettänyt jos olisi edes hieman kyseenalaistanut tapaamiseni agendaa ja sanonut olevansa mustis. On aika vaarallista päästää kaksi tunnekuohujen keskellä olevaa ihmistä samaan tilaan, joilla on ollut aiemmin juttua keskenään. Pettämishaluja ei ole ennen eikä jälkeen tämän tapahtuman ollut. Saa kivittää.

Tuo ei ole oikein reilua toista osapuolta kohtaan. Sinä petit. Se, mistä se johtuu ja etenkin toisen vaikutus siihen on aika yhdentekevää. Se saattoi johtua siitä että miehesi sanoi "ihan sama". Kuitenkin perimmäinen syyhän oli hyväksynnän hakeminen, kuten niin usein pettämisessä. Et kestänyt epävarmuutta miehen tunteiden syvyydestä joten hait huomiota muualta paikkaamaan tilannetta. Ihminen, joka ei pysty käsittelemään tunteitaan on aina epäluotettava koska tosiaan tarvitsee siihen apua aina muilta, hädän tullessa ihan keneltä vaan. Sanoit, että oli vaarallista päästää sinut. Minä sanon, että on vaarallista olla kanssasi jos haluaa suojella itseään pettymyksiltä.

Ja sama viesti kaikille miestään vartioiville naisille. Joko teillä on huono itsetunto tai kumppani on epäluotettava ja tiedätte sen. Kumpikaan ei valitettavasti ole hyvän parisuhteen perusta.

Tuon yhden ketjuun vastannenen miehen esimerkki oli hyvä, kumpikin antoi toiselle tilaa päättää ja pisti kumppaninsa etusijalle. Kumpikin, ei vain toinen. Vaimo antoi miehensä lähteä ja mies ei lähtenyt sitten kuitenkaan vaimon takia. Tällöin tulee luonnollisesti paras tulos kummankin kannalta ja kunnioitus on aitoa, ei menettämisen pelkoon perustuvaa.

Tilanteet tekevät asiasta harmaansävyisiä eikä mustavalkoisia. Jos vaikka pikkulapsiarjessa työssäkäyvälle miehelle vaimon kanssa oleminen on yleensä kiukuttelun, tiuskimisen ja väsyneen ihmisen purkauksia niin äkkiä työpaikan mukavan naisen kanssa arkena oleminen onkin sillä hetkellä enemmän positiivisia tuntemuksia tuottava ihmissuhde. Sitten sitä pikkuhiljaa hakeutuu myös muuten kuin työasioissa ja työajalla sen ihmisen pariin jonka kanssa viihtyy sillä hetkellä paremmin. Tunteille annetaan tilaisuus syventyä. Jos mies kuitenkin rakastaa vaimoaan mutta vaimo ei halua puhua tai ottaa huomioon vain oman väsymyksensä niin ei tarvita kuin yksi viimeinen kipakka vaimon kommentti pettämiselle. Tämä voi olla herätys parisuhteelle ja terapian kautta parisuhteen laadun parantamiselle. Tai erolle. Pettäminen ei aina ole (onko koskaan) vaan yhden ihmisen itsekäs äkkinäinen päähänpisto.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä nipo, mutta itse en päästäisi. Parisuhteessa on tehtävä kompromisseja ja on toki teidän päätettävissänne kumman kohdalla tässä tilanteessa pitää nyt joustaa. Oletteko olleet pitkään yhdessä ja onko suhteessanne ollut luottamuksen kanssa mitään ongelmia?

Huvittaa aina kuinka naisille kompromissi tarkoittaa sitä että mies tekee niin kuin nainen käskee. Onneksi en itse ole enää parisuhteessa vaan voin mennä vaikka työporukalla risteilylle jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ei ole normaalia, että mies haluaisi tuollaiselle risteilylle, ellei hän olisi kiinnostunut näistä naisista enemmän kuin vaimostaan. Bilettää voi muullakin tavalla. Jos vaimo ei saa tulla mukaan niin tilanne on aika selvä. Lähes jokainen mies pettää humalassa, jos siihen tulee mahdollisuus.

Eli suhde on siis kunnossa, jos mies ei petä vain sen vuoksi, että ei saa tilaisuutta, mutta muuten kyllä pettäisi - millainen arvo ihan oikeasti tuollaisella "uskollisuudella" on?

Minun mielestäni ihmisten parisuhteet olisivat paljon vankemmalla pohjalla, jos ihmiset tiedostaisivat, miten ihmisen psykologia useimmiten toimii. Ihmisen uskollisuus ei ole mikään vankkumaton, ehdoton tukipilari, jota joko on tai ei, vaan se on valinta. Jatkuva valinta. Ja viisas ihminen yrittää tehdä jatkuvasti valintoja, jotka eivät johda huonoihin valintoihin. Sellainen asia kuin pettäminen on huonojen valintojen summa. Toki on varmasti miehiä (ja naisia), jotka tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen pettää, mutta sellainen mies ei ole tietysti alunperinkään uskollinen. Mutta uskollinen, hyvää tarkoittava, erehtyväinen ihminen voi myös tehdä huonoja valintoja, jos ei edes tiedosta, mitä valintoja tekee. "Kyllä minä voin ihan hyvin nukkua Sirpan vieressä, vaikka Sirpa onkin hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta, kun minä sentään rakastan vaimoani Virpiä enkä ole Virpiä koskaan pettänyt" on ylpeyttä, joka käy lankeemuksen edellä.

On ihan psykologinen tosiseikka, että ihminen tuntee sitä todennäköisemmin vetoa toiseen, mitä läheisemmin on tämän kanssa tekemisissä (ns. "proximity principle"). Jos useampi ihminen tiedostaisi tämän, olisi enemmän mahdollisuuksia painaa ajoissa jarruja päälle, ennen kuin päätyy harrastuskaverin sänkyyn tai rakastuu työkaveriinsa.

Tämä on hyvin kirjoitettu! Olen pettänyt miestäni tunnemyrskyissäni+humalassa kerran kun hän loukkasi minua verisesti. Kysyin riidan jälkeen että onko ok jos käyn "kahvilla" exäni kanssa (joka oli itse juuri eronnut ja mieheni tiesi tämän) ja mieheni vastasi "tee ihan mitä tykkäät". Olin aiemmin suhteessamme sanonut miehellemme että edustan enemmän sitä leiriä jonka mielestä ei ole ok viettää vapaa-aikaa kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minun kohdalla siihen liittyy lähes aina jonkinasteinen seksuaalinen lataus. Oma valintani pettäminen oli mutta mies tarjosi siihen oivan paikan mistä laukoa. En olisi pettänyt jos olisi edes hieman kyseenalaistanut tapaamiseni agendaa ja sanonut olevansa mustis. On aika vaarallista päästää kaksi tunnekuohujen keskellä olevaa ihmistä samaan tilaan, joilla on ollut aiemmin juttua keskenään. Pettämishaluja ei ole ennen eikä jälkeen tämän tapahtuman ollut. Saa kivittää.

Tuo ei ole oikein reilua toista osapuolta kohtaan. Sinä petit. Se, mistä se johtuu ja etenkin toisen vaikutus siihen on aika yhdentekevää. Se saattoi johtua siitä että miehesi sanoi "ihan sama". Kuitenkin perimmäinen syyhän oli hyväksynnän hakeminen, kuten niin usein pettämisessä. Et kestänyt epävarmuutta miehen tunteiden syvyydestä joten hait huomiota muualta paikkaamaan tilannetta. Ihminen, joka ei pysty käsittelemään tunteitaan on aina epäluotettava koska tosiaan tarvitsee siihen apua aina muilta, hädän tullessa ihan keneltä vaan. Sanoit, että oli vaarallista päästää sinut. Minä sanon, että on vaarallista olla kanssasi jos haluaa suojella itseään pettymyksiltä.

Ja sama viesti kaikille miestään vartioiville naisille. Joko teillä on huono itsetunto tai kumppani on epäluotettava ja tiedätte sen. Kumpikaan ei valitettavasti ole hyvän parisuhteen perusta.

Tuon yhden ketjuun vastannenen miehen esimerkki oli hyvä, kumpikin antoi toiselle tilaa päättää ja pisti kumppaninsa etusijalle. Kumpikin, ei vain toinen. Vaimo antoi miehensä lähteä ja mies ei lähtenyt sitten kuitenkaan vaimon takia. Tällöin tulee luonnollisesti paras tulos kummankin kannalta ja kunnioitus on aitoa, ei menettämisen pelkoon perustuvaa.

Tiesin että tähän tulee tekemisiäni kommentoimaan joku joka osaa olla minulle ja parisuhteelleni parempi asiantuntija ja tuomari kuin minä itse. Tuomitse vaan, olen varmasti keskivertoihmistä paskempi elinkumppani. Riita liittyi siihen ettei mies halunnutkaan naimisiin tai lapsia kanssani vaikka vuosia aiemmin oli sanonut haluavansa, mutta haluaa silti olla yhdessä saman katon alla. Kumpi sinun, asiantuntijan, mielestä on pahempi pettymys: 12v elämänhaaskuuta suhteeseen vai yksi kännipano? Oman kokemuksen jälkeen pettäminen ei ole todellakaan mustavalkoista.

Niin, tuossa tapauksessahan olisi ollut fiksuinta keskustella yhteisen tulevaisuuden mahdollisuuksista ja kummankin toiveista. Pettäminen ei ratkaissut kumpaakaan. Paitsi tietenkin jos halusit kostaa miehesi aiheuttaman pettymyksen. Henkilö joka lähtee riidan päätteeksi pettämään, sanoutuu irti halusta selvittää asioita sen toisen kanssa ja mitä sitten jää jäljelle? Toki miehellä on varmaan ollut syyt, miksi ei ole halunnut silloin perhettä perustaa. Olisitko ollut luotettava kumppani, myös hankalampina aikoina? Myös lasten kanssa tulee eteen pettymyksiä, joita täytyy sietää.

Olen itse pettänyt ja siihen perustan väittämäni. Elämä ei ole mustavalkoista, mutta tämä ei ole mikään syy olla ottamatta vastuuta omista teoistaan ja niiden seuraamuksista. Seuraus voi olla vaikka se, että kasvaa miettimään, mitkä ovat motivaattorit toimia niinkuin toimii eli ottaa vastuun tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mies on neiti. Ihan tosi, ei kai mikään "sonni" lähde tyttöjen reissuun. Provo luultavasti, jossei niin ap on naimisissa neidin kanssa.

Vähemmän yllättäen tämäkin aloitus on tyypillinen provo. Mikähän mahtaa olla toi mystinen harrastus missä muut on naisia, mistä AP tietää että varsinkin yksi naisista on päällekäyvä? Ylipäätään yksikään aikuinen mies ei lähde naislauman kanssa risteilylle, koko ajatus kuulostaa aivan helvetin ankeelta

Vähintään yhtä nöyryyttävää on että se on pakotettuna kotona sun kanssa, vaikka haluaisi olla risteilyllä flirttibertan kanssa...

Mä pitäisi sua ehkä kevyenä pirttihirmuna. Toisaalta mä olen myös hiton sinisilmäinen ihmisten suhteen. Mitään ei ole tapahtunut, ennen kuin on tapahtunut.

Mä en omaa elämääni halua elää jossittelun varassa ja sen takia kieltää mitään keneltäkään. Enkä sanois miehellekään, etten tykkää risteilyideasta.

Omalla kohdalla ihmettelisin suuresti, että mies edes haluaisi lähteä koko risteilylle. Tai yli päänsäkään, että sillä olisi moinen harrastus, missä olisi vaan naisia muutoin harrastamassa.