Muistaako kukaan taistolaisuuden aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50-vuotias, enkä muista lapsuudestani mitään koko taistolaisuudesta. Olen kuullut siitä vasta aikuisena. Telkkarissa näytettiin vappumarsseja ja Neuvostoliiton puoluekokouksia ja paraateja, mutta ei ne meidän perheessä mitään merkinneet, ehkä vanhemmat vähän naureskelivat niille. 

Sen sijaan muistan hyvin kyllä Koijärvi-liikkeen, sillä luonnonsuojelu oli tuolloin aivan uusi käsite. Olin jo lapsena innokas luonnossa ja metsissä kulkija. 

Olet liian nuori, taistolaiset ovat nykyisin 60+ elleivät ole jo mullan alla.

Olen 49 eli syntynyt 1970 enkä muista taistolaisuutta. Erilaisia pioneerijuttuja oli lapsille ja kai ne olivat joku vasureiden nuorisojaosto. Tuli tämä taistolaisuus mieleen kun luin millaisella raivolla ja kritiikittömyydellä täällä meuhkataan ilmaston puolesta. Sitten on vielä tuo lastensuojelun sivujuonne kuinka herkästi palstalaiset olisivat ottamassa lapsia pois vanhemmiltaan enemmän rangaistuksena vanhemmille kuin lapsen edun vuoksi.

Suomalaisissa on joku juttu että on vaikea suhtautua asioihin neutraalisti. Ollaan puolesta tai vastaan mutta täydellä intensiteetillä ilman mitään harmaan sävyjä. Jos tästä tulisi totalitaristinen maa niin varmaan menisi kuin kulttuurivallankumous Kiinassa. Ei tarvittu edes salaista poliisia kuten muissa kommunistisissa maissa vaan ihmiset antoivat kilpaa toisiaan ilmi ja järjestivät vielä tuomioistuimetkin ja panivat tuomiot täytäntöön itse. Karmea skenaario.

AP

Onhan se näin. Joko ollaan puolesta tai vastaan. Mutta kyllä me suomalaiset osaamme suhtautua neutraalistikin. Yleensä tämä tarkoittaa, että suljetaan silmät siltä, mitä ei haluta nähdä. 

Menin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani 14-vuotiaana 1970-luvulla. Ja kun sain ensimmäisen palkkani, liityin heti Animaliaan. En koskaan ollut mikään aktiivijäsen, mutta halusin maksaa jäsenmaksun. Jotta niillä, joilla oli rohkeutta toimia, olisi paremmin mahdollisuutta toimia. Mut oli kasvatettu siihen, että ihminen on luomakunnan ylin ja saa päättää ihan oman mielensä mukaan, mitä alemmille tehdään. Ei edes uskottu vielä, että eläimillä olisi mitään tunteita. Varsinkaan pelkoa, kauhua tms. 60-luvulla olin kerran vaarini kanssa soutelemassa. Kuten niin monet kerrat ennenkin. Yks kaks vaari viskasi säkin järveen ja kuulin kissanpentujen hätäisen naukumisen. Oli siihen aikaan ihan normaali tapa päästä eroon kissanpennuista, mutta mä muistan tuon kammottavan hetken varmasti vielä kuolinvuoteellanikin. 

Olen aikuistuttuani oppinut suhtautumaan neutraalisti eli sulkemaan silmäni monilta asioilta tässä maailmassa. En enää edes ärsyynny asioista, jotka nuorena olisivat saaneet mut raivon partaalle. Tunnen vain hiljaista surua. 

- Nro 11 -

Mun äiti löi kissanpennuilta pään poikki. En nyt tiedä onko se loppupeleissä yhtään parempi kuin hukuttaa säkissä järveen. Vaikka pään laittaa poikki niin aivot toimivat vielä 5-15 sekuntia.

Ajat vain ovat muuttuneet niin että nykyään eläinlääkärin löytää joka kaupungista eikä kissan leikkauttaminen tule kalliiksi. Sekä tietysti valistus että kissat pitäisi leikkauttaa.

Olen myös kuullut että Suomessa olisi ollut menneinä vuosikymmeninä kulkukoiria niinkuin nykyään tapaa jossain Romaniassa esimerkiksi. En tiedä onko totta... -77 syntynyt.

Nykyfeministit muistuttavat paljon stalinisteja. Ehdottomuus, vauhtisokeus, oikeamielisyyden luulo ja lynkkausmieliala on samanlaista.

Ensin valittiin syyllinen, kuten nykyäänkin. Ja sitten keksittiin vielä rikos.

70 -luvulla oli nuoria ihmisiä, jotka halusivat kaikille hyvää rock, rauha, rakkausideologialla. Kuuluttiin laululiikkeeseen. laulettiin : Rauha, ystävyys ja solidaarisuus.

Amerikkalaista imperialistia oli helppo syyttää kakesta. Ensimmäisen kerran sota tuli olohuoneesseen . Vietnamilaisia pikkulapsia pommitettiin amerikkalaisten toimesta. 

Neuvostoliitolla oli samat aseet "rauhaa turvaamassa". Suljettu yhteiskunta ja valtava propagandakoneisto.  Nuoriin oli helppo vaikuttaa ja tarjota muka vaihtoehtoa. Työläisten valtio haluaa rauhaa kaikille ja me uskoimme.

Olkaa te nuoret viisaampia ja ymmärtäkää miten helppo ihmisiä on aivopestä.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena taistolainen. Aikuistuttuani sanouduin irti koko vasemmistolaisuudesta, en enää kokenut aatetta omakseni. Porvarillistuin siis.

Tämän päivän ilmastovouhottajat ovat aivan samaa sakkia. Nuorilla on usein suuri tunteen palo, oikeudentunto ja tarve muuttaa maailmaa. Tietoa saa nykyisin kaikenlaista mutta vähäisellä elämänkokemuksella on hankala muodostaa järkevää kokonaiskuvaa asioista.

Tarvitseeko sanoakaan, että ilmastokiihkoiluun en lähde. Jos maapallon ilmasto lämpenee, emme me sille mitään voi. Ongelmapesäkkeitä ovat tietyt ylitiheät ihmispopulaatiot Aasiassa ja Afrikassa. Humanitääriset katastrofit niissä lisääntyvät emmekä me sillekään mitään voi. Syntyvyyden rajoittaminen on ainoa tehokas keino, kaikki muu on lapsellista hosumista mikä ei auta yhtikäs mitään.

Jokainen voi miettiä mitä on saatu aikaan massiivisella kehitysavulla Afrikkaan, kun ainakin siellä lisäännytään entistä tehokkaammin.

Helvetillistä myöntää sinun olevan minun mielestäni oikeassa.

En haluaisi myöntää.

Olin nuorena rauhanpuolustaja, ehkä jopa lähes kiihkomielinen.

Olin aseistakieltäytyjäliitossa aktiivinen, koska kuvittelin maailman muuttuvan siten, että makaan sotilasparaatin edessä.

Tein paljon hyviäkin tekoja, joista olen ylpeä, mutta nyt 5-kymppisenä hymyilen entiselle minulleni.

Rakastin rauhantekoja, rakastin aktiivisuutani.

Rakastan vähän vieläkin.