Lue keskustelun säännöt.
Avioero vireillä ja saman katon alla asuminen
Ap.
18.05.2019 |
Miten tästä selviää järjissä kun joutuu väkisin asumaan saman katon alla vaikka ero jo tullut? Alan olla henkisesti jo niin loppu. Eropaperit olen jättänyt jo reilu kuukausi sitten, asuntoa ollaan lasten kanssa etsitty jo alkuvuodesta lähtien mutta ei vaan olla saatu. Mies kai luulee että jossain uhkailumielessä vaan olen eroa hakenut ja käyttäytyy kuin kakara, osoittaa mieltään, ilkeilee ja haukkuu, ei vietä lasten kanssa aikaa enää yhtään, hyvä jos edes tervehtii kun on niin kiireinen nälvimään mua silloin kun täällä kotona käy kääntymässä. 99% ajasta notkuu jossain omissa menoissaan. Ei osallistu rahallisesti enää mihinkään, maksaa ainostaan oman osuutensa vuokrasta ja oman autonsa kulut. Ruokaostokset, vaatteet, harrastukset, sähkö- ym laskut, kaikki jäävät minun maksettavaksi koska mies ei maksa. Olen äitiyslomalla 8kk vauvan kanssa joten tuloni ovat puolet pienemmät kuin miehellä. Asumme miehen nimissä olevassa överikalliissa vuokra-asunnossa. En kai mihinkään tukiinkaan ole oikeutettu kun edelleen yhdessä asutaan ja miehen tulojen takia ei olla ns vähävaraisia? Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Varmasti osasyy siihen miksei asuntoa olla saatu vieläkään on se, että haen sitä vain tästä nykyisestä kaupunginosasta, koska lasten koko elämä on täällä ja he vastustavat voimakkaasti jos edes ajatuksen tasolla puhun muualle muuttamisesta.. Olen henkisesti ja myös fyysisesti niin väsynyt ja umpikujassa etten tiedä mitä tehdä. Yöt menee stressatessa että mistä löydän rahaa ruokaan ja vaippoihin. Tähän asti pärjätty sillä että olen myynyt vanhoja vaatteita tms., mutta ei niitäkään ikuisuuteen asti riitä. Olen täytellyt asuntohakemuksia kuin hullu ja arkipäivät soittelen niiden perään mutta tuloksetonta. Ei ole tukiverkkoa laisinkaan mistä pyytää apua tähän tilanteeseen. Tuntuu että mies pitää minua ahtaalla niin kauan kunnes luovutan ja otan eropaperit takaisin.
Kommentit (71)
Asunto irtoaa varmasti heti, kun soitat esim. kaupungin vuokra-asuntoja tarjoavaan firmaan ja selität missä tilanteessa elät. Että olet eronnut jo monta kuukautta sitten etkä enää kestä päivääkään henkisen paineen alla.
Mikä tässä voi olla niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. kirjoitti:
57. kiitos vastauksesta. Itsekin mietin tota kaksion hakemista mutta toisaalta en tiedä onko se ihan turhaa, tarjoaakohan esim kaupunki kaksiota 5 hengelle vai meneekö niihin ensisijaisesti ne joille kaksio on oikeasti sopivan kokoinen. Täytyy taas maanantaina soitella ja kysyä. Onko tuo perheasiainjuttu siis lastenvalvojan kautta varattavissa vai miten? Just näissä tämmösiss käytännön asioissa oon ihan pihalla. Tiedän etten miestä voi auttaa jollei hän itse apua halua, enkä sitä ole asiakseni ottamassakaan, harmittaa tietysti jos/kun alan maksamaan vuokrista ja laskusta vain oman laskennallisen osuuteni ja pahimmillaan mies saakin vaikka maksuhäiriön vuokravelasta niin on varmaan aika vaikea sieltä suosta nousta. Mutta tosiaan, nyt mun pitää vaan ajatella itseäni ja lapsia.
Googleta kuntasi nimi + perheasiain neuvottelu, tosin myös lastenvalvoja voi toimia neuvottelijana, mutta perheasiain neuvottelukeskus antaa myös keskusteluapua yksin tai eroavien kesken.
ARVAA vaan kuinka monta kertaa olen soittanut! Ennen sentään kysyttiin hetu eli oletan että jäi joku merkintä sinne että on soiteltu, mutta nyt eivät edes avaa hakemusta/pyydä hetua vaan voivotellaan vaan että voi voi, jonoa on, ei auta kuin odotella vaikka ummet lammet selitin tilanteestani. Kaupungin vapautuvia asuntoja ei netistä näe, mutta esim vvo, avara m2kodit ym näkee ja yleensä tällä alueella vapautuu vähän väliä just niitä 3h asuntoja mutta jostain syystä ei tässä n. 3 viikkoon ole vapaita näkynyt (vajaa 3 viikkoa sitten lisäsin hakemukseen myös 3h asunnot). Lyhyt aika sinäläänhän 3 viikkoa on mutta pitkät viikot ne on itselle olleet. Luulen että aika jonon kärkipäässä olen kunhan täältä joku asunto vapautuu. Alue miltä haen sisältää kuitenkin reippaasti yli 100 asuntoa niin kyllä toivoa on.
Kiitos, otankin heti selvää tuosta!
Hirveä valittaja olet. Itse olet ongelman aiheuttanut, sillä kuten moni on tuonut esiin jo: muutat pieneen asuntoon heti ja sitten haet ajan kanssa sitä täydellistä.
Miksi ihmeessä et järjestänyt asioita alunperinkin eri järjestyksessä: ensin uusi asunto valmiiksi, sitten ero. Ei tarttis vinkua rahojen riittävyydestä. Mitä ihmettä odotit tapahtuvan kun ilmoitat erosta: että mies jatkaa kuten ennenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että se on ihan normaali käytäntö että kun ero tulee niin mies vapautuu oitis kaikista velvotteistaan? Kaikkien mielestä miehen toiminnassa ei oo mitään outoa/epäreilua, ihan oon tän kaiken ansainnut ja hyihyi kun vielä kehtaan valittaa? Selvä 👍 3h asunto on mielestäni 5 hengen perheelle jo pieni ja sellasta tässä jo haenkin. Yksiöihin ja kaksioihin taitaa olla kaikista eniten hakijoita joten suurperhe tuskin heidän ohi menee kun kaksioita vapautuu.
Jos olisit yhtään viittinyt kommentteja lukea niin tietäisit että asuntoa olen jo tammikuusta asti hakenut. Joo silloin vain 4h asuntoja koska tilanne ei silloin vielä ollut sama mitä se nyt on kun jätin eropaperit ja mies havahtui todellisuuteen että ihan tosissani eroa tässä haen. Alunperin olikin tarkotus pistää eropaperit vasta sitten kun oon lasten kanssa saanut asunnon, mutta kun ei asuntoa kuulunut niin ajattelin eropaperien laiton nopeuttavan sen saamista ja kun miehelle tuli tiedoksianto käräjäoikeudesta niin siitähän se helvetti vasta alkoikin. Onnea sulle jos sulla kaikki asiat aina sujuneet kuin tanssi, hienoa että osaat ennakoida ihan kaiken täydellisesti etkä ikinä ole joutunut tiukan paikan eteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap tuskasi, ihan käsittämättömän raskas tilanne. 😕 Et ole kyllä mitään tehnyt väärin. Ihmiset muuttuu, asioita paljastuu, eikä kukaan voi ennustaa että oma mies, lasten isä, olisi sama vielä 5 tai 10 v. päästä.
Sinuna ehkä yrittäisin saada miehen lastenvalvojalle jo nyt. Itse eronneena 2,5 v. sitten, koin myös että mies teki/tekee kiusaa, vaikka hän oli se joka eroa lopulta haki. Vaikea liitto oli vuosia. Jos itse yritin hänen kanssa sopia jotain, hän oli periaatteessa aina vastaan. Kun mentiin lastenvalvojalle, ne samat asiat siellä olikin yhtäkkiä ok, kun ei vieraan edessä kehdannut kiukutella. Myös minä halusin pitää lasten elämän mahd. samana enkä muuttaa hornantuuttiin. Jos saisit siellä sovittua raha-asioista ja vaikka jopa niin että voisiko mies muuttaa muualle ja sinä jäisit tuohon asuntoon?
Äitinä sitä ajattelee kaikessa lapsia ensin, kaikessa. Olen huomannut että miehille usein järjestys on he itse ensin, sitten lapset ja muut.
Ymmärrän, miksi ap vaikuttaa vähän valittajalta, mut vaikuttaa myös siltä, että pitkäaikainen henkinen paine on vienyt näköalat.
Jos millään mahdollista, yritä järjestää edes pieni breikki itsellesikin. Oon ollut just tuossa tilanteessa, kun tuntuu, et lapsia on jo elämä riepotellut liikaakin (homeasunto meilläkin takana) , vielä pitäisi itse riepottaa, omat voimat on lopussa eikä oo yhtään luovuutta nähdä muuta kuin seiniä ympärillä.
Saattais myös auttaa, jos teet ihan paperille listan ongelmista, pilkot ne niin pieniksi kuin voit ja taklaat yksi kerrallaan.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap kävi? Vieläkö elämä jatkuu ylikalliissa kalustetussa vuokra-asunnossa vai pääsitkö omillesi?
Ihanko tosi? Aika monta kertaa tässä oon maininnut, että hakemuksella on myös kolmiot. Luitko yhtäkään kommenttia?