Perustelkaa minulle, miksi tämä lapsettomuus on ihan hyvä juttu..!

Maailmassa on jo liikaa ihmisiä, joten luonnon kannalta on hyvä asia. Ymmärrän, että henkilökohtaisella tasolla voi olla ikävä asia joillekin. Mutta maailmassa on paljon lapsia, jotka tarvitsevat perhettä eli harkitkaa adoptiota.

Osanottoni. Surkaa menetys rauhassa.

Nyt voitte matkustella mielin määrin, ostaa valkoiset huonekalut ja kaksipaikkaisen urheiluauton.

Muuttaa Kallioon kaksioon, käydä kulttuuririennoissa joka ilta, tehdä päivittäin eksoottista ruokaa erikoismaustein jota ei voisi harkita lapsille tarjoavansakaan. 

Näitä riittää niin paljon etten edes keksi tähän hätään enempää. Elämä velana on vaan niin täydellistä että alta pois.

Jan-Erik, Korsnäs

Lapsettomuus on hyvä juttu vain silloin, kun se on vapaaehtoista ja itse valittua. Niille, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät voi niitä saada, lapsettomuus on yksi suurimmista kriiseistä ja suruista mitä pari vo kohdata. Asian työstäminen vie pitkään, joskus siitä ei pääse koskaan yli. Voisitte saada apua terapiasta. Varautukaa myös siihen, että jos lapsettomuus johtuu vain toisesta, liittonne ei välttämättä kestä. Silloin jätetyllä osapuolella on vielä vaikeampaa.

Minä nautin lapsettomuudesta, koska rakastan toteuttaa itseäni ja kaikkein mieluisimmat hankkeet ovat aika suuruudenhulluja. Tai olisivat, jos minulla olisi lapsia. Mutta kun ei ole, niin voin esimerkiksi hakea opiskelemaan arkkitehdiksi 42-vuotiaana (ensin käyn korottamassa yhtä yo-tutkinnon arvosanaa). Tämä on vain yksi esimerkki, tähänkin asti olen elänyt aika huikentelevaisesti. Minulla ei ole missään vaiheessa ollut ikäkriisejä tai sellaista "elämäni on ohi" -fiilistä, enkä usko että tuleekaan. Ehkä sitten kun keho alkaa toden teolla pettää.

Olen tähänkin asti tehnyt itseäni kiinnostavia töitä, eikä ole tarvinnut välittää/stressata siitä että palkka on pieni. Pienistäkin rahoista on riittänyt aina sijoitettavaksi, joten tällä hetkellä minulla on 250 000 euron "eläkekassa" vanhuuden vaivojen varalle. Sitä ehtii toivon mukaan vielä kasvattaa huomattavasti ennen kuin rahoja pitää alkaa käyttää elämiseen.

Pidän lapsista ja käyn välillä hoitamassa ystävieni lapsia. Viimeksi pari päivää sitten leikin monta tuntia putkeen erään vauvan kanssa. Vauvan äiti oli tyytyväinen kun joku jaksaa hemmotella vauvaa ihan eri energialla kuin omat vanhemmat, jotka ovat vauvaan sidottuja 24/7. On ihanaa saada seurata lasten kasvua ja kehittymistä läheltä, joutumatta kuitenkaan olemaan itse heistä vastuussa. 

Mieheni on elämäni rakkaus ja hyvä ihminen, mutta hänellä on hyvin vaikea tausta, mistä johtuen hän ei ole aina ja kaikissa tilanteissa täysin luotettava, eikä pysty aina käsittelemään ristiriitoja aikuismaisesti. Tämä sopii minulle. Haluan olla hänelle turvallinen ihminen tässä elämässä, sellainen jota hänellä ei koskaan aiemmin ole ollut. Lapsia emme kuitenkaan voisi yhdessä hankkia. Pärjään mieheni kanssa oikein hyvin nyt, mutta lasten kanssa olisin paljon haavoittuvampi ja tällainen suhde olisi liian suuri riski lasten kannalta. Jos olisin halunnut lapsia, olisin joutunut jättämään tämän miehen ja etsimään vakaamman yksilön tilalle. Olisin kuitenkin loppuelämäni jollakin tasolla ikävöinyt nykyistä miestäni. Hänen kanssaan sekä onnen hetket että vaikeudet ovat normaalia parisuhdetta suurempia.

Tässä nyt joitakin esimerkkejä siitä, miten lapsettomuus ilmenee myönteisenä omassa elämässäni. Olemme kaikki erilaisia, joten sinulla edut voivat olla toisenlaisia. Uskon kuitenkin, että löydät kyllä onnen lapsettomuudesta, kunhan uskallat ajatella vapaasti.

Voi teitä mahoja :( Tsemppiä! Ainakin teillä on aikaa ja rahaa tehdä mitä haluatte!

Kun on lapsivapaa, on vapaa ihan eri lailla kuin lapsellinen. On vapaa muuttamaan, ottamaan riskejä, vaihtamaan maata (tai puolisoa), valitsemaan elämäntapansa kun ei tarvitse näyttää esimerkkiä tai pelätä huostaanottoa, on vapaa päättämään keitä ihmisiä ottaa elämäänsä, voi nukkua, urheilla, harrastaa ihan milloin haluaa (pl työt), voi säästää ja jäädä töistä pois aikaisin, voi lähteä opiskelemaan tai sapattivuodelle, ei ole pakko tehdä joka päivä ruokaa-siivousta-kotitöitä, ei tarvitse huolehtia tarha-koulu-opiskelusta... On vapaa valitsemaan asuinpaikkansa kun ei tarvitse miettiä lasten palveluita ja koulumatkaa ja kavereita. Lista on ihan ääretön.

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä mahoja :( Tsemppiä! Ainakin teillä on aikaa ja rahaa tehdä mitä haluatte!

Ööh, jos se mitä haluaa on lapsi?

Mutta niitä positiivisia puolia: ainakaan lapsettomuutta suurempaa ekotekoa ei voi yksilö tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä mahoja :( Tsemppiä! Ainakin teillä on aikaa ja rahaa tehdä mitä haluatte!

Ööh, jos se mitä haluaa on lapsi?

Mutta niitä positiivisia puolia: ainakaan lapsettomuutta suurempaa ekotekoa ei voi yksilö tehdä.

Anteeksi, korjaan viestini:

Voi teitä mahoja :( Tsemppiä! Ainakin teillä on aikaa ja rahaa tehdä mitä haluatte, paitsi tietenkään sitä lasta!

Onko viestin 8 kirjoittaja nyt tyytyväinen?

Adoptio? Sijoituslapsi?

Saa nukkua. Ei tarvitse heräillä ja valvoa lapsen vuoksi. Lomillakin saa nukkua jos nukuttaa, ei tule kukaan huutamaan ja potkimaan.

Ei tarvitse tapella koko ajan joka asiasta. Hampaiden pesu, pukeminen, syöminen, nukkumaanmeno, jne. Ei tarvitse selittää lapselle sataa kertaa, miksi pitää laittaa toppahaalari ja kurakintaat kun ulkona on kaksi astetta lämmintä ja sataa räntää, kun lapsi haluaisi lähteä ulos kukkamekossa ja sukkahousuissa.

Ei tarvitse kaupassa olla hermot kireällä kiukkuisen lapsen vuoksi, vaan saa olla ihan rauhassa, ja hymyillä kun muut tappelevat huutavien ja potkuraivaria vetävien lastensa kanssa.

Ei tarvitse jatkuvasti elää sotkun keskellä ja koettaa siivota muiden jälkiä. Koti ei ole puklussa, ku.sessa, paskassa, oksennuksessa, räässä ja kuolassa. Lapsiperheissä haisee, vaikka he eivät sitä itse huomaakaan. Aka monille esim. ku.sen siivoaminen sohvasta on ylivoimainen asia, joten oli sohva mitä materiaalia tahansa, se haisee kus.elta. En tiedä kumpi on pahempi, kangas- vai nahkasohva, kun siihen on ku.stu 30 kertaa ja annettu ku.sen vain kuivua, kun lapsi ei ole halunnut mennä potalle ja "ei siinä enää pissaa ole, sehän on jo kuiva". Ja seuraavana päivänä lapsi ku.see alleen uudelleen... Ja se haju.

Rahaa jää omaan käyttöön enemmän, eikä tarvitse miettiä että millä rahalla ostaa lapselle taas kaikkea tarpeellista. Eikä tarvitse kuunnella kitinää siitä, miten kaikilla muilla on, miksi tämä asia pitää juuri nyt saada kun se on muotia, ja miksi joku perusvaate/puhelin/polkupyörä ei kelpaa, vaan pitää olla muotivaate, uusi lähemmäs tonnin muotipuhelin joka vuosi kun "vanha on niin nolo!", ja polkupyöränkin pitää olla joku erikoinen, ei riitä tavis fillari. Mikä nyt onkaan muodissa, jopohan on vielä halpa. Mutta kun puhutaan kunnon cyclosta, fatbikesta tms, niin alle tonnin peruspyörähän ei enää kelpaa.

Eikä tarvitse miettiä että kiusataanko sitä omaa lasta koulussa, harrastuksissa, päivähoidossa kun se on vähän erilainen, nössö, hiljainen, käytöstavaton, pukeutunut tavisvaatteisiin kun ei ole varaa muotivaatteisiin, sillä on puhevika, vähän hidas, lihava tai kömpelö, käyttää silmälaseja, geenilotossa perinyt hassun nenän tai rumat hiukset, jne. Muut keksivät haukkumiseen ja kiusaamiseen kyllä syyn  aivan mistä tahansa. Aivan mistä tahansa.

Ei tarvitse viedä sairasta lasta lääkärille kidutettavaksi, kun tehdään kivuliaita ja inhottavia toimenpiteitä niin että vain väkisin pidellään paikoillaan eikä suostuta nukuttamaan, humauttamaan, kipulääkitsemään tai mitään. Ihan vain, koska säästetään resursseja.

Ei tarvitse pelätä että saisitte sairaan tai vammaisen lapsen. Lapsihan voi olla täysin terve, mutta vammautua synnytyksessä, tai sairastua tai vammautua synnytyksen jälkeen. Esimerkiksi kaksivuotiaana autokolarissa. Sellaisessa tilanteessa toivotte, että lasta ei olisi koskaan syntynyt, niin vähän apua ja tukea sairaan/vammaisen lapsen hoitamiseen saatte. Kaveritkin hylkäävät, kun eivät osaa suhtautua teihin eivätkä halua nähdä lastanne.

Ja kun oikeasti katsotte ympärillä olevia lapsiperheitä. Näyttävätkö onnellisilta? Minusta eivät.

Miksi lapselliset valittavat jatkuvasti, että on niin rankkaa? Kun saa hetken omaa aikaa, niin siitä pitää huutaa ja kailottaa ympäriinsä "JEEE!! Mahtavaa!! KERRANKIN SAAN OLLA TUNNIN IHAN YKSIN!!!" Ja jos vanhemmat pääsevät yhdessä pariksi tunniksi kahdestaan jhonkin, se on mainostamisen arvoinen asia. Lapet ovat siis p erseestä, kun niistä hetken erossa oleminen on niin mahtavaa. Lapseton saa siis hymyillä, että onneksi oma arkeni ei ole tuollaista paskaa, että omista lapsista vapaan hetken saaminen on juhlimisen arvoista.

Lapsellisten on myös pakko päästä baariin tuulettumaan, ja kavereiden kanssa juodaan alkoholia, kun pitää saada rentoutua. Lapettomat taas eivät hingu baariin, eikä ole tarvetta rentoutua kännäämällä.

Toisesta ketjusta kopioitu aika hyvä pätkä:

"Lapsellisilla on aina hirveä kiire ja stressi, ja joka asiasta tehdään ongelma ja valituksen aihe. Kaikki on aivan per.seestä ja mikään ei ole helppoa ja kivaa. Joku ihmeellinen marttyyrin kruunu on koko ajan vinossa ja ilmeisesti hiertää niin päätä kuin persettäkin. En kai minä sellaista elämää halua elää."

TÄMÄ. Niiiin tämä. Sivusta seurattuna tuntuu että lapsiperheen ihan tavallinen arkikin on enemmän tai vähemmän jatkuvaa kitinää, vinkunaa ja nurinaa JOKA asiasta. Ja siis jokaiselta sen perheen osapuolelta, ei vain niiltä lapsilta. Valivalivali kitikitikiti. Ei mee hyvin, se on huonosti, tämä on huonosti, tuokin juttu ku.see ja tääkin menee taas ihan päin per.settä. Vanhempien välillä on jatkuva pieni riita ja nälviminen meneillään ja se vastuun ja työtaakan jönglooraaminen heidän välillään on ihan loputonta. Jatkuvaa kitkaa, hiertämistä, konfliktia ja yleistä tyytymättömyyttä."

Eli kun se lapsiperhe-elämä ei olekaan niin ihanaa, niin parisuhteenne kärsii. Vi.haatte toisianne, lastanne, elämäänne, itseänne. Onko se sitten kivaa? Onko se sitä elämää, mitä haluatte elää?

Lapsettomuudesta kannattaa nauttia :)

Lapsettomuus on hyvä juttu. Kyllä sen ymmärtää, kun lakkaa parkumasta minä minä minä ja minä minä! Katsele vähän ympärillesi ja mieti millainen tämä yhteiskunta nykyisin on. Millaista päivähoitoa, perusopetusta ja ammattikoulutusta lapsesi saisi? Millaisia tukia itse saisit äitinä?

Kannattaa olla lapseton. En ainakaan itse haluaisi olla tällä hetkellä päivähoidossa tai peruskoulussa...

up

Vierailija kirjoitti:

Osanottoni. Surkaa menetys rauhassa.

Alapeukkuidiootit, miksi?

up