Lue keskustelun säännöt.
Avioero vireillä ja saman katon alla asuminen
Ap.
18.05.2019 |
Miten tästä selviää järjissä kun joutuu väkisin asumaan saman katon alla vaikka ero jo tullut? Alan olla henkisesti jo niin loppu. Eropaperit olen jättänyt jo reilu kuukausi sitten, asuntoa ollaan lasten kanssa etsitty jo alkuvuodesta lähtien mutta ei vaan olla saatu. Mies kai luulee että jossain uhkailumielessä vaan olen eroa hakenut ja käyttäytyy kuin kakara, osoittaa mieltään, ilkeilee ja haukkuu, ei vietä lasten kanssa aikaa enää yhtään, hyvä jos edes tervehtii kun on niin kiireinen nälvimään mua silloin kun täällä kotona käy kääntymässä. 99% ajasta notkuu jossain omissa menoissaan. Ei osallistu rahallisesti enää mihinkään, maksaa ainostaan oman osuutensa vuokrasta ja oman autonsa kulut. Ruokaostokset, vaatteet, harrastukset, sähkö- ym laskut, kaikki jäävät minun maksettavaksi koska mies ei maksa. Olen äitiyslomalla 8kk vauvan kanssa joten tuloni ovat puolet pienemmät kuin miehellä. Asumme miehen nimissä olevassa överikalliissa vuokra-asunnossa. En kai mihinkään tukiinkaan ole oikeutettu kun edelleen yhdessä asutaan ja miehen tulojen takia ei olla ns vähävaraisia? Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Varmasti osasyy siihen miksei asuntoa olla saatu vieläkään on se, että haen sitä vain tästä nykyisestä kaupunginosasta, koska lasten koko elämä on täällä ja he vastustavat voimakkaasti jos edes ajatuksen tasolla puhun muualle muuttamisesta.. Olen henkisesti ja myös fyysisesti niin väsynyt ja umpikujassa etten tiedä mitä tehdä. Yöt menee stressatessa että mistä löydän rahaa ruokaan ja vaippoihin. Tähän asti pärjätty sillä että olen myynyt vanhoja vaatteita tms., mutta ei niitäkään ikuisuuteen asti riitä. Olen täytellyt asuntohakemuksia kuin hullu ja arkipäivät soittelen niiden perään mutta tuloksetonta. Ei ole tukiverkkoa laisinkaan mistä pyytää apua tähän tilanteeseen. Tuntuu että mies pitää minua ahtaalla niin kauan kunnes luovutan ja otan eropaperit takaisin.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Jos asunto on miehen nimissä, niin miksi maksat vuokraa?
Jos asuu samassa asunnossa, niin kyllä sitä kuuluu vuokraakin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pakko taas kerran ihmetellä...Miksi teillä on neljä lasta jos mies ei ole pätkääkään kiinnostunut lapsista?! En tajua tätä ollenkaan. Tällaisiin ongelmaperheisiin just hankitaan vaan lisää lapsia vaikka asiat on jo valmiiksi päin pyllyä.
Ei ole tilanne aina todellakaan ollut tämä. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Riippuvuus kun vie ihmisen mennessään niin siinä jää valitettavasti lapset kakkoseks ja sit vielä kun eron tullessa kostetaan lasten kautta, eli laiminlyödään omat velvollisuudet isänä ihan vaan siks että saa vittuiltua sille toiselle osapuolelle ja kaataa kaikki hänen harteille. 4. lapsen syntymän aikoihin tapahtu yks koko perhettä koskenut iso vastoinkäyminen joka jotenkin ajoi miehen kokonaan pois raiteiltaan ja hän masentui ja kuvioihin tuli pelaaminen->valehtelu->viina jne. Ei tartte sun tajuta. En mäkään tajua ihmisiä joilla lähtokohtaisesti on tarve sanoo toisille ilkeesti ja halveksuvasti ja tuomita kun ei faktoja mistään edes tiedä.
Rankkaa henkistä pahoinpitelyä, juopottelua, rahattomuutta, herjaamista, laskujen maksamattomuutta, raiteiltaan menoja ja yöt valvomista huolehtien miten ruokon lapseni.
Ja sun suurin huoli on ettet muuta eri asuinalueelle. Jep jep. Myy vielä ripset ja bugabuut.
Et halua miehellesi mitään pahaa ja sitten valitat.
Ei omista oikeuksista kiinni pitäminen ole toiselle ilkeyttä, vaikka toinen asian niin kokisikin.
Varaat ajan lastenvalvojalle ja etsit pienempää vuokra-asuntoa, jos kerran niitä pienempiä asuntoja on haluamaltasi alueelta tarjolla.
Lähinnä tuo valittaminen ja tietynlainen joustamattomuus aiheuttaa sinulle enemmän stressiä kuin todellinen toimeen tarttuminen.
Neljä lasta ja kolme huonetta, maksimi. Pienimmän kanssa sinä voit nukkua samassa huoneessa, ehkä jopa jonkun muunkin lapsen kanssa. Et kerro, ehkä "taktisista" syistä, minkä ikäisiä muut lapset ovat.
Kun olet päässyt jaloillesi uudessa asunnossa, voit etsiä myöhemmin teidän kokoonpanolle täydellistä asuntoa.
Vaatimuksesi on, että kaiken pitäisi natsata kerralla, jotta ei tulisi kenellekään paha mieli, mutta olet unohtanut yhden tosiasian: elämässä on toisinaan tilanteita, joissa siltä ei voi välttyä ja ne hetket on vaan hammasta purren mentävä läpi. P%& tulee koko ajan ja tuntuu, että kaikki suurinpiirtein on epäreilua. Niinpä, sitä se elämä joskus on, mutta jos tartut toimeen, se ei ole sitä ikuisesti.
Valitat täällä myös siitä, että sinulle ilkeillään. Näyttää siltä, että et sinäkään sanattomaksi jää.
Ihmiset ovat tuoneet objektiivisia mielipiteitä esille, mutta et tunnu haluavan muuta kuin valittaa. Totuus monesti sattuu ja oman elämänsä ulkopuolelle kannattaa joskus mennä, jolloin ratkaisut ovatkin usein paljon yksinkertaisempia kuin omien linssien läpi katsottuna.
Voimia, ap. Vaikutat tomeralta ihmiseltä, joten nyt "käärimään hihat ylös" ja toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääset omaan asuntoon ja rauhaan, pystyt jonkin ajan kuluttua ajattelemaan selkeämmin. Saat asumistukea ja lapsilisiin yksinhuoltajakorotukset. Älä ylpeyttäsi kieltäydy elatusmaksuista, nehän ovat lasten parhaaksi, hyvänen aika. Jos kerran miehellä on varaa ne maksaa. Ja jollei maksa, haet Kelan kautta. Tietenkin tarvitaan elatussopimus. Nekin rahat ovat sitten pois miehen pelaamisesta. Jollet rahoja tarvitse, säästä ne vaikka lasten opiskeluihin. Et voi koskaan tietää, mitä tapahtuu, mitä jos sairastut tai loukkaannut vakavasti?
Lapset ei kyl tarvitse kaikki omaa huonetta. Vauva voi nukkuu sun kanssa samassa huoneessa ja kaksi lapsista voi jakaa yhden huoneen. Sinä olet aikuinen, sinä päätät - ei lapset. Vaikka et haluaisi heillle pahaa mieltä aiheuttaa.
Hassua kyllä, lapset kyl tottuvat yllättävän nopeasti uuteen. Vahemmat ei. Käsittääkseni pk-seuduöla on myös sellainen juttu kuin "joukkoliikenne" jolla pääsee tapaamaan kavereita.
Tiedän myös yhden sukulaisparin jonka avioliitto oli yhtä helv.. Äijä täys mulk.. Ja vaimo alistui. Lasten takia piti mukamas yhessä. Lopulta ero ja kappas. Lapsilla olo edellen äiti ja isä ja kaikkien elämä helpottui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. kirjoitti:
Kuka on sanonut et ongelmia ollut pitempään? Onks sulla laskutaidoissa jotain vikaa? Ootko ikinä ollut tekemisissä peliriippuvaisen ihmisen kanssa? Kai tajuut että useimmiten sen tilanne tulee täysin puskista ja käy ilmi vasta sitten kun on jo korvia myöten kussu raha-asiansa? Oon sanonut että tammikuusta lähtien oon asuntoa hakenut. Vauva 8kk. Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Kun alkoi miehen peliongelmat paljastua/selvis kaikki valheet ja siitä sit alko tissuttelu ja rankka henkinen väkivalta.
En tiedä, kuinka vaan jättää laskuja maksamatta, eikö siitä katkea sähköt ja lähde laskut ulosottoon? En tähän todellakaan mitään maksuhäiriötä tahdo enempää asioita sotkemaan.
Ei sinulle tule mitään maksuhäiriömerkintöjä, jos miehesi nimissä olevat laskut jäävät maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isät aina rääkyy niitä elareita? Pitäähän sitä omat lapset elättää edes puoliksi äidin kanssa oli avioliitossa tai eronnut.
Ei ne lapset pyhällä hengellä elä sillan alla vai sekö olisi tavoite?
Omille lapsille ei olla valmiita antamaan mitään! Ei edes peruselintasoa.
Jep, turha rääkyä, kun isät voisivat alkaa paljon useammin lähivanhemmiksi.
Eipä sitä lähivanhemmutta aina anneta...
etäisä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isät aina rääkyy niitä elareita? Pitäähän sitä omat lapset elättää edes puoliksi äidin kanssa oli avioliitossa tai eronnut.
Ei ne lapset pyhällä hengellä elä sillan alla vai sekö olisi tavoite?
Omille lapsille ei olla valmiita antamaan mitään! Ei edes peruselintasoa.
Jep, turha rääkyä, kun isät voisivat alkaa paljon useammin lähivanhemmiksi.
Eipä sitä lähivanhemmutta aina anneta...
etäisä
Miten niin ei anneta? Kannattaisiko ottaa vastuu lapsista jo vauvoina? Jakaa perhevapaat? Olla tasavertainen vanhempi, joka huolehtii lasten asioista ja hyvinvoinnista? Jos ei ole edes yrittänyt niin ei kannata itkeä myöhemminkään.
Minkä ikäisiä 3 vanhinta lasta ovat? Onko kaikilla siis sama isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7v kaksoset ja 5v. 46:lle, en tiedä mitä tarkotat ”taktisilla syillä”? Minkä ihmeen takia mun pitäisi av-palstalla taktikoida yhtään mitään, enhän mä tätä kautta suinkaan asuntoa ole saamassa, ihan vaan vertaistukea ja vinkkejä saman läpi käyneiltä halusin, en valmiita ratkaisuja ongelmiini. MÄ olen valmis joustamaan ja kituuttelemaan tässä henkisessä helvetissä vähän pitempään ennemmin kuin että lapset joutuis joustamaan ja muuttamaan pois kaveripiirin luota koska äiti pääsee helpommalla kun muutetaan kokonaan muualle. Kyllä varsin hyvin sen tiedostan että elämässä on vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, mutta jos mä voin siihen vaikuttaa kehen ne pettymykset koviten iskee itseeni vai lapsiini niin kyllä mä ne itselleni mielummin otan. Erossa itsessään on mielestäni lapsille ihan riittävästi kestämistä. Ymmärsi sitä muut ihmiset tai ei. Ei se mun mielestä silti tarkota sitä ettenkö sais valittaa miehestä jos hän toimii väärin, tai purkaa tämän tilanteen aiheuttamaa ahdistusta.
Etkö sä tajua, että sun lapsetkin ovat siinä henkisessä helvetissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuitenkin varmaan itse sen parhaiten tiedän mikä mun lapsille on parasta. Meillä on taustalla homeasunnon kanssa taistelua ja evakkoon muuttamista paikasta toiseen ja yhden lapsen pitkäkestoista kiusaamista ja vihdoin ollaan löydetty asuinalue jossa kaikilla hyvä olla, jokainen löytänyt oman paikkansa ja saanut ihan parhaita ystäviä, hyvät opettajat, harrastukset, en todellakaan ole sitä lapsiltani viemässä! Onko olemassa kivutonta eroa? En usko. Aina se on vaikeaa kaikille osapuolille ja musta silloin on tärkeää että on niitä asioita joista saa turvaa ja pysyvyyden tunnetta ja voimavaroja, ja meille se asia on tämä meidän asuinalue. Emme todellakaan asu millään Helsingin tavoitelluimmalla hienostoalueella, emme todellakaan, vaan ihan tavallisessa lähiössä joka nyt vaan sattuu olemaan meidän lasten koko elämä. Kuten oon jo sanonut mä olen hakemuksiin laittanut myös ne 3h asunnot tältä alueelta, ja haetaan asuntoa myös naapurikaupunginosista jotka kuuluu samaan koulupiiriin, en nyt käsitä että miks kaikki tähän asuntoasiaan niin takertuu? Mä en ole ennen käynyt läpi avioeroa, mä en tiedä onko esim olemassa jotain tahoa josta vois saada jotain taloudellista apua kun tilanne on tämä. Näihin asioihin olisin jotain vinkkejä/kokemuksia/vertaistukea kaivannut mutta jos ei niin ei.
Ei taloudellista apua saa kuin toimeentulotukea, mut saat äitiyspäivärahaa, isän kuuluu maksaa elatusapua (kun asutte erillään), lapsilisät tulee sulle ja asumistukea saa, jos siihen tulot sopivat. Ei ole mitään erotukea... Eikä lasten isälle säälivapautta lasten elatuksesta. Jos niin pienituloinen, ettei kykene maksamaan minimiä, kela maksaa loput.
Mä varmaan laskisin vuokrasta oman osuuden ja maksaisin vain sen, lasten ja miehen osuuden jättäisin miehen maksettavaksi. Sama juttu sähkön, veden ym asumiskulujen kanssa. Syyksi antaisin sen että sä maksat lasten ruuat ja kulutustavarat, nii mies maksakoon heidän asumiskulunsa. Ellei sitten hoida asumiskuluja niin pahimmillaan vuokrasopimus puretaan, mutta silloin saat lasten kanssa asunnon nopeammin kun asunnottomuus uhkaa. Lapset on niin pieniä että voit ottaa alkuun kolmion tai jopa ison kaksion jos alue on tärkein, ja hakea myöhemmin vaihtoa isompaan. Lastenvalvojalle kannattaa varata aika elatussopimuksen tekoa varten, elatusapu lasketaan miehen tulojen mukaan ja on lasten oikeus. Voisit myös varata ajan perheasiain neuvotteluun ja saada sieltä tukea eroon liittyviin asioihin, ja mieskin halutessaan. Miestä et voi muuten auttaa kuin neuvoa hakemaan apua peliriippuvuuteen psykiatrisen sairaanhoidon puolelta.
Voi jumalauta oikeesti.. Kuten on tuhansia kertoja jo sanottu mulla EI ole ongelmaa suoriutua taloudellisesti vuokrista ym sitten kun olen yksin tavallisessa vuokra-asunnossa enkä nykyisessä ylihinnoitellussa kalustetussa asunnossa jonka puolikas vuokra on se sama kuin mitä yksin maksaisin jos lasten kanssa asuisin normihintaisessa vuokra-asunnossa, MUTTA nyt en saa asumistukea, en yh-korotuksia lapsilisiin koska asumme edelleen saman katon alla joten miehen tulot lasketaan talouteen mukaan MUTTA KUN HÄN EI OSALLISTU MENOIHIN KUTEN HÄNEN KUULUISI! Eli sen vuokran lisäksi joudun venyttää penniä ruokiin, vaatteisiin, muihin laskuihin joihin miehen vielä toistaiseksi samassa taloudessa olevana vanhempana kuuluisi osallistua mutta kun ei osallistu. Kiusallaan ei osallistu. Välillä mietin miks vaivautua vastaamaan jos ei viitsi edes kaikki viestejä lukea että tietäis faktat? Toisaalla on nyt tän aamun aikana selvinnyt että esim diakonilta voin ruoka-apua saada, tämmöstä apua tähän tämänhetkiseen tilanteeseen nimenomaan tarvitsin, en mitään toimeentulon loppuelämän asiakkuutta ja vinkkejä miehen talouden romuttamiseen elarivaatimuksien kanssa..
57. kiitos vastauksesta. Itsekin mietin tota kaksion hakemista mutta toisaalta en tiedä onko se ihan turhaa, tarjoaakohan esim kaupunki kaksiota 5 hengelle vai meneekö niihin ensisijaisesti ne joille kaksio on oikeasti sopivan kokoinen. Täytyy taas maanantaina soitella ja kysyä. Onko tuo perheasiainjuttu siis lastenvalvojan kautta varattavissa vai miten? Just näissä tämmösiss käytännön asioissa oon ihan pihalla. Tiedän etten miestä voi auttaa jollei hän itse apua halua, enkä sitä ole asiakseni ottamassakaan, harmittaa tietysti jos/kun alan maksamaan vuokrista ja laskusta vain oman laskennallisen osuuteni ja pahimmillaan mies saakin vaikka maksuhäiriön vuokravelasta niin on varmaan aika vaikea sieltä suosta nousta. Mutta tosiaan, nyt mun pitää vaan ajatella itseäni ja lapsia.
Sinä et tarvitse neljän lapsen kanssa 4h+ asuntoa. Kolmio riittää. Kaksi lasta per makuuhuone ja itse nukut olohuoneessa. Ihmiset tekevät ihan itse asioistaan vaikeita. Yksi vuokrakämppä löytyy takuulla seuraavana päivänä, jos niin haluaa. Kyllähän nyt tuollainen tilanne on saatava muuttumaan välittömästi.
Sitä kun on pätäkkää....