Mies huusi mulle tänään enkä pitänyt huutamisesta. Onko äänenkorottaminen ja huutaminen typerä syy päättää suhde?
Kysymys otsikossa. Suhteen alussa sanoin etten pidä huutamisesta ja jos mies erehtyy huutamaan niin se on heti eronpaikka eikä asiasta keskustella.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen ei ole hyvää käytöstä mutta ei taida teidän suhde olla kovin vahvalla pohjalla jos yksi huutamiskerta sen kaataisi. Suosittelen teille eroa jo tässä vaiheessa
Suhde on tuore olemme seurustelleet vasta kolme kuukautta ja muutimme heti yhteen miehen pyynnöstä.
Ei lupaa hyvää. Kannattaa unohtaa suhde hänen kanssaan.
No jos aiheesta huutaa niin ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se typerää pistää kerrasta poikki noin pienestä asiasta. En itse ikinä huuda, enkä arvosta kun toiset huutaa, mutta tuommoisesta voi oppia eroon. Jos sinä autat ja tuet häntä käyttäytymismallien muutoksessa, ja hänellä on tahto muuttua. Ei ne helpolla muutu silti, se vie aikaa, tarvitaan kärsivällisyyttä ja toistoja.
Miehen koulutus ja opetus on vanhempien tehtävä lapsuudenkotona. Valmiiksi kasvatettuja miehiäkin on olemassa, joten turha ryhtyä kokeilemaan pedagogisia taitojaan näiden kanssa. Tällainen huutava raakile sopii hyvin jollekulle wt muijalle.
Kyllä fiksut käyttää koko elämänsä kehitykseen ja oppimiseen, ja hyvät kumppanit tukee toisiaan siinä. Lisäksi tässä tapauksessa kyse on enemmän kommunikointityylistä, kuin oikeasta ja väärästä tavasta kommunikoida. Enkä itse edelleenkään kuulu huutajiin, tai arvosta semmoisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ero.
Se saksalainen der Johtajakin huusi aina Katsokaa mitä se teki Euroopalle.
Ai Kohl?
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat sellaista kansaa, että järkyttyvät sydänjuuriin asti huutamisesta, mutta tappavat kuitenkin toisiaan paljon enemmän kuin vaikkapa eteläeurooppalaiset, jotka kiljuvat vaikka viinin väristä jos sikseen tulee. Englannissa on myös tullut todistettua aivan järkyttävää superaggressiivista huutoa täysin absurdeista aiheista, mutta silti yhteiskunta on todella kohtelias ja väkivaltaa vähemmän kuin Suomessa. Tilastot eivät valehtele. Huutaminen on sinänsä ikävää, mutta parempi kai päästellä höyryjä huutamalla kuin vetää kaveria moralla keuhkoon.
En ole ihan varma, onko parempi. Jos hinta hyvästä käyttäytymisestä on muutama ruumis, ehkä sen voisi jopa maksaakin.
Vierailija kirjoitti:
On se typerää pistää kerrasta poikki noin pienestä asiasta. En itse ikinä huuda, enkä arvosta kun toiset huutaa, mutta tuommoisesta voi oppia eroon. Jos sinä autat ja tuet häntä käyttäytymismallien muutoksessa, ja hänellä on tahto muuttua. Ei ne helpolla muutu silti, se vie aikaa, tarvitaan kärsivällisyyttä ja toistoja.
On se, jos siitä on alunalkaen puhuttu ja aplle tärkeä tekijä suhteessa. Joko mies haluaa eroon loukkaamalla näin, tai sitten se henkinen kypsyminen voi kestää liian kauan. Huutaminen osoittaa tasapainottomuutta tai älyn puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat sellaista kansaa, että järkyttyvät sydänjuuriin asti huutamisesta, mutta tappavat kuitenkin toisiaan paljon enemmän kuin vaikkapa eteläeurooppalaiset, jotka kiljuvat vaikka viinin väristä jos sikseen tulee. Englannissa on myös tullut todistettua aivan järkyttävää superaggressiivista huutoa täysin absurdeista aiheista, mutta silti yhteiskunta on todella kohtelias ja väkivaltaa vähemmän kuin Suomessa. Tilastot eivät valehtele. Huutaminen on sinänsä ikävää, mutta parempi kai päästellä höyryjä huutamalla kuin vetää kaveria moralla keuhkoon.
En ole ihan varma, onko parempi. Jos hinta hyvästä käyttäytymisestä on muutama ruumis, ehkä sen voisi jopa maksaakin.
Ei huutamattomuus ole hyvää käytöstä. Moni voi olla huutamatta, mutta ei siltikään osaa keskustella ja toimia rakentavasti suhteen vuorovaikutustilanteissa. Ja tosiaan, en pidä huutamista hyvänä tai hyväksyttävänä, mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että asiat osattaisiin ratkaista turvallisesti ja empaattisesti ja tasapuolisesti molemmat huomioiden. Yleensä se rääkyminen alkaa siitä, kun toinen tuntee tulleensa jyrätyksi tai ei nähdyksi, eikä sekään ole hyvä asia.
Joskus on tilanteita, että sitä vaan yksinkertaisesti suuttuu.
Kauheasti riippuu siitä, mistä asiasta huudetaan. Esim. minä ja mieheni normaalisti keskustelemme asiat halki asiallisesti, joskus vähän kiivaaseen sävyyn. Pahoja riitoja on ehkä kerran tai pari vuodessa, jolloin kumpikin korottaa sitä ääntään, enkä todellakaan lähtisi niiden takia eroamaan. Ne ovat kuitenkin loppupeleissä aika asiakeskeisiä, eivätkä esim. toistemme nimittelyä.
Kai se riippuu vähän ihmisen luonnetyypistä. En minäkään mitään jatkuvasti ääntään korottavaa kiljukaulamiestä alkaisi katsoa tai sellaista, joka huutaa ihan järjettömistä syistä tai esim. haukkuu minua.
Riitelyä on niin monenlaista. Meillä se on kumppanin tekemisiin kohdistuvaa kritiikkiä, harvemmin mitenkään henkilöön menevää. Ja siinä sitten ratkaisuna, että etsitään toimintatavat, jotka käyvät molemmille osapuolille. Ja useinmiten tosiaan ratkotaan asiat keskustellen.
Minusta kuulostaa jotenkin todella epäinhimilliseltä vaatimukselta, ettei kumppanille saisi suuttua milloinkaan. Parempi se paha olo on päästää ulos kuin hautoa sitä vuosikaudet sisällään.
Jokainen tietty tablaa tyylillään.
On olemassa miehiä, jotka eivät huuda.
Onko kyseessä yli rajojen ylittäminen, huono tapa vai jotain muuta? Sinä itse sen ratkaiset, menevätkö tämän suhteen hyvät asiat ohi tästä yhdestä huonosta.
Rauhallisena ihmisenä en siedä huutajaa puolisona. Haluan leppoisan suhteen, en mitää kilparääkymistä. Asiat voi käsitellä ihan puhumalla, kun molemmat osaavat käsitellä vaikeita asioita sivistyneesti, toista osapuolta jyräämättä.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa miehiä, jotka eivät huuda.
Onko kyseessä yli rajojen ylittäminen, huono tapa vai jotain muuta? Sinä itse sen ratkaiset, menevätkö tämän suhteen hyvät asiat ohi tästä yhdestä huonosta.
Toki on huutamattomia ihmisiä, mutta kukin priorisoi ihmisten piirteet eri tavalla. Joku voi olla valmis kestämään ajoittaista huutoa, jos palkintona on muuten hyvä tyyppi. Toisaalta pelkkä huutamattomuus on täysin merkityksetön ominaisuus ihmisen kokonaisuudessa, jos se tyyppi on muuten ihan turha.
Ja se mitä Suomessa pidetään huutamisena, on jossain muualla pelkkää vaativaa äänenkäyttöä. Esim. Englannissa ihmiset vaan kestävät huutamista paremmin, eikä äänen kovuus ole keskeistä, vaan viestin sisältö. Ja naisetkin uskaltavat korottaa ääntään. Suomessa pitää aina hissutella, vaikka kärsisi minkälaista epäreiluutta.
Oliko mies asunnoton kun tapasitte? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisena ihmisenä en siedä huutajaa puolisona. Haluan leppoisan suhteen, en mitää kilparääkymistä. Asiat voi käsitellä ihan puhumalla, kun molemmat osaavat käsitellä vaikeita asioita sivistyneesti, toista osapuolta jyräämättä.
Joo, mutta kun puolisosi kokee sinun jyräävän häntä ja reagoi siihen niin jätätkö sinä hänet siinä vaiheessa vai opettelettko yhdessä uusia toimintatapoja puolin ja toisin?
Kolme kuukautta seurustelua, mies on heti halunnut muuttaa yhteen ja huutaa jo nyt.
Heitä se jätkä ulos. Sillä on ollut valmiiksi ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies asunnoton kun tapasitte? Miksi?
Minä luovuin omasta asunnosta ja muutin miehen luo. Olen pakkaillut kamojani ja kirjoitin miehelle erokirjeen, jonka jätän pöydälle tänä iltana ennen lähtöäni. Mies on ollut juhlimassa ja makaa kaverinsa sohvalla krapulaisena.
Mitä väliä sillä on, onko se muiden mielestä typerää vai ei? Sillä perusteellako sinä hoidat ihnissuhteitasi, että viis siitä mitä sinä itse haluat, tärkeintä on se mitä muut ajattelevat?
Vierailija kirjoitti:
Kolme kuukautta seurustelua, mies on heti halunnut muuttaa yhteen ja huutaa jo nyt.
Heitä se jätkä ulos. Sillä on ollut valmiiksi ongelmia.
En heitä miestä ulos vaan pakkasin kamani ja lähden itse pois asunnosta ja suhteesta. Mies ei ole nyt kotona ja tuskin tulee ihan heti. Ystäväni lupasi, että saan majoittua heidän luokseen kunnes löydän itselleni asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, onko se muiden mielestä typerää vai ei? Sillä perusteellako sinä hoidat ihnissuhteitasi, että viis siitä mitä sinä itse haluat, tärkeintä on se mitä muut ajattelevat?
Ei muiden mielipiteellä ole väliä ja itse teen päätöksen kenen kanssa seurustelen. Nyt kävi näin ja en siedä huutamista, joten mies rikkoi rajan josta varoitin ja sen takia päätän suhteen. Mies ei tule tykkäämään erosta, mutta parempi erota kuin olla vääränlaisen kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat sellaista kansaa, että järkyttyvät sydänjuuriin asti huutamisesta, mutta tappavat kuitenkin toisiaan paljon enemmän kuin vaikkapa eteläeurooppalaiset, jotka kiljuvat vaikka viinin väristä jos sikseen tulee. Englannissa on myös tullut todistettua aivan järkyttävää superaggressiivista huutoa täysin absurdeista aiheista, mutta silti yhteiskunta on todella kohtelias ja väkivaltaa vähemmän kuin Suomessa. Tilastot eivät valehtele. Huutaminen on sinänsä ikävää, mutta parempi kai päästellä höyryjä huutamalla kuin vetää kaveria moralla keuhkoon.
En ole ihan varma, onko parempi. Jos hinta hyvästä käyttäytymisestä on muutama ruumis, ehkä sen voisi jopa maksaakin.
Ei huutamattomuus ole hyvää käytöstä. Moni voi olla huutamatta, mutta ei siltikään osaa keskustella ja toimia rakentavasti suhteen vuorovaikutustilanteissa. Ja tosiaan, en pidä huutamista hyvänä tai hyväksyttävänä, mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että asiat osattaisiin ratkaista turvallisesti ja empaattisesti ja tasapuolisesti molemmat huomioiden. Yleensä se rääkyminen alkaa siitä, kun toinen tuntee tulleensa jyrätyksi tai ei nähdyksi, eikä sekään ole hyvä asia.
Mutta huutaminen on huonoa käytöstä. Huutamattomuus on siis vähintään merkittävä askel parempaan käytökseen.
Mies korotti ääntä ja alkoi huutamaan ja huuto yltyi karjumiseksi joka pelotti minua. En halua että minulle huudetaan ja sanoin miehelle että jos alkaa huutamaan niin eroamme. Mies ylitti rajan, pakkaan laukkuni ja lähden.