Mies huusi mulle tänään enkä pitänyt huutamisesta. Onko äänenkorottaminen ja huutaminen typerä syy päättää suhde?

Huutaminen on niin lapsellista, että näyttäytyy minulle lähinnä kehitysvammaisuutena.

Itse lehmänhermoisena miehenä en siedä yhtään että joku mölinällään vetää minut mukanaa moiseen moukkamaisuuteen.

Samanlaiset temperamentit sopivat paremmin yhteen keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ou nou.... muutitte jopa heti yhteen.... Ei voi olla totta.

Miksi mies halusi heti saman katon alle?

Huutaminen ei todellakaan lakkaa vaan pahenee esim. sitten, jos saisitte lapsia, näin minä uskon.

Jos on asiasta eri mieltä, kyllä se pitää pystyä puhumaan. Ei ehkä kaikkein rauhallisimmalla tavalla, mutta ei huutamallakaan.

Ou nou. Huutaminen kovenee, Sit se hakkaa sut ja sit se tappaa sut ja sit se tappaa sun perheen. Oikeesti tätä tapahtuu paljon. 

Eikö se näin mene mammat?

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

On. Mutta jos tuollaisen perusteella pohtii eroa niin ehkä suhteessa on jotain muutakin miksi haluat erota.

Ideaalitilanteessa aikuiset pystyvät keskustelemaan mutya reaalimaailmassa se harvoin niin menee. Kyllä meillä sattuu ehkä kerran puoleen vuoteen jostakin kunnon huutoriita, missä lentää ties mitä ärräpäitä mutta se on elämää.

On käyty yhdessä läpi nuoruusvuosien kasvut aikuiseksi, työttömyydet, avioliitto, lapsensaannit yms. Riidan keskellä sitä ehkä pohtii onko tässä mitään järkeä mutta kyllä sitä aikuinen fiksu ihminen pystyy rauhoituttuaan keskustelemaan asiat puhtaaksi ja jatkamaan elämää.

Enemmän minusta on väliä sillä huudetaanko jatkuvasti vai joskus harvoin. Minusta se että ei huudeta koskaan ei ole realistinen vaihtoehto. Minusta on realistista odottaa että jokainen meistä huutaa joskus, vaikka jotkut onnekkaat pystyvät olemaan kuin viilipytty suurimmankin riidan keskellä.

Ehdottomasti ero. 

Se saksalainen der Johtajakin huusi aina Katsokaa mitä se teki Euroopalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, ettei pidä toisesta on oikein hyvä syy erota. Ap ei tykkää miehestä -> ap eroaa miehestä.

Eikun ainiin, pitää päästä päivittelemään, tuomitsemaan ja kauhistelemaan "voi kauhea kun jotkut ihmiset sitten tykkää huutaa, en voi ymmärtää mitenkään sellaista" *haukkoo henkeä 😱

Eli jos ei tykkää toisen ihmisen yhdestä ominaisuudesta, niin se on heti ero. Sulle en kyllä povaa pitkiä parisuhteita.

Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä.

Eli jops puolisosi kiroilee kerrankin, niin otat hänestä eron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, ettei pidä toisesta on oikein hyvä syy erota. Ap ei tykkää miehestä -> ap eroaa miehestä.

Eikun ainiin, pitää päästä päivittelemään, tuomitsemaan ja kauhistelemaan "voi kauhea kun jotkut ihmiset sitten tykkää huutaa, en voi ymmärtää mitenkään sellaista" *haukkoo henkeä 😱

Eli jos ei tykkää toisen ihmisen yhdestä ominaisuudesta, niin se on heti ero. Sulle en kyllä povaa pitkiä parisuhteita.

Huutaminen ei ole ominaisuus vaan käytöshäiriö, jota kenenkään ei tarvitse sietää. Kertoi todella ikävästä luonteesta. Minä en huuda muille ja muut ei huuda minulle.- ohid

Ei ole ihmisen ominaisuus, vaan käytöshäiriö, joka aiheutuu luonteesta. Luonneko ei ole ihmisen ominaisuus?

On. On todellakin. Josaikuinen ihminen ei kykene käsittelemään äänen korottamista, on kyllä itsessä vikaa.

Puhumattakaan siitä, että on asettanut tällaisia pommeja parisuhteen taakaksi.

"Jos meillä ollaan yksikin viikko ilman seksiä, otan eron!"

Millaisissa pehmotaloissa te olette lapsuutenne eläneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, ettei pidä toisesta on oikein hyvä syy erota. Ap ei tykkää miehestä -> ap eroaa miehestä.

Eikun ainiin, pitää päästä päivittelemään, tuomitsemaan ja kauhistelemaan "voi kauhea kun jotkut ihmiset sitten tykkää huutaa, en voi ymmärtää mitenkään sellaista" *haukkoo henkeä 😱

Eli jos ei tykkää toisen ihmisen yhdestä ominaisuudesta, niin se on heti ero. Sulle en kyllä povaa pitkiä parisuhteita.

Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä.

Eli jops puolisosi kiroilee kerrankin, niin otat hänestä eron?

Se on ihan hyvä syy. Menis top kymppiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, ettei pidä toisesta on oikein hyvä syy erota. Ap ei tykkää miehestä -> ap eroaa miehestä.

Eikun ainiin, pitää päästä päivittelemään, tuomitsemaan ja kauhistelemaan "voi kauhea kun jotkut ihmiset sitten tykkää huutaa, en voi ymmärtää mitenkään sellaista" *haukkoo henkeä 😱

Eli jos ei tykkää toisen ihmisen yhdestä ominaisuudesta, niin se on heti ero. Sulle en kyllä povaa pitkiä parisuhteita.

Huutaminen ei ole ominaisuus vaan käytöshäiriö, jota kenenkään ei tarvitse sietää. Kertoi todella ikävästä luonteesta. Minä en huuda muille ja muut ei huuda minulle.- ohid

Yleensä ottaen en harrasta huutamista, mutta juuri tuollainen ehdottomuus on se, mikä voisi ajaa minut huutamaan, jos olisit minulle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ou nou.... muutitte jopa heti yhteen.... Ei voi olla totta.

Miksi mies halusi heti saman katon alle?

Huutaminen ei todellakaan lakkaa vaan pahenee esim. sitten, jos saisitte lapsia, näin minä uskon.

Jos on asiasta eri mieltä, kyllä se pitää pystyä puhumaan. Ei ehkä kaikkein rauhallisimmalla tavalla, mutta ei huutamallakaan.

Miehen asunto on lähempänä molempien työpaikkoja ja kaikki palvelutkin ovat tässä lähellä. Luovuin kauempana olevasta asunnosta ja muutin miehen kanssa yhteen, koska mies perusteli yhteenmuuttoa sillä että on parempi asua yhdessä, tutustua toisiimme ja syventää suhdetta.

Toisin sanoen mies halusi jonkun jakamaan asumiskulut ja tekemään kotityöt, jotta hänelle jää enemmän rahaa omiin huveihin. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tietysti on kunnioittavampaa tulla viereen sanomaan asiansa, kuin huudella toisesta huoneesta. Yhtä tämmöistä laiskuutta en kuitenkaan pitäisi eron aiheena.

Mies ei huutanut toisesta huoneesta vaan huusi vieressä ja huutaminen ei ole terveen aikuisen tapa keskustella.

Aika tarkat kriteerit on terveille ihmisillä tässä... :D Jos joku joskus huutaa, tuskin se hänestä sairasta tekee.

Minä en siedä huutajia. Jos aikuinen ei osaa kommunikoida aikuisen ihmisen tavoin, sitten saa häipyä. En muutenkaan jaksa tapella. Huutaminen on mielekästä ainoastaan jos se on tarpeen etäisyyden/metelin tms vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

On. On todellakin. Josaikuinen ihminen ei kykene käsittelemään äänen korottamista, on kyllä itsessä vikaa.

Puhumattakaan siitä, että on asettanut tällaisia pommeja parisuhteen taakaksi.

"Jos meillä ollaan yksikin viikko ilman seksiä, otan eron!"

Millaisissa pehmotaloissa te olette lapsuutenne eläneet?

Huutaminen on huutamista, ei "äänen korottamista". Ei parisuhteessa kommunikoida niin että pyritään mylvimään toinen kumoon. Tietysti joskus voi vähän volyymi nousta kun joku asia tarpeeksi ärsyttää, mutta minusta toiselle huutaminen tarkoittaa jo jotain rajumpaa.

Minä elin lapsuuteni sellaisessa pehmotalossa missä äiti huusi ihan liikaa, ja muistan usein piilotelleeni hiljaa huoneessani odottamassa että raivoaminen laantuu. Vanhempien ero oli lopulta helpotus. Nykyään ovat suhteissa joissa ei huudeta. Sellainenkin on mahdollista. Ei paskaa parisuhdetta tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, ettei pidä toisesta on oikein hyvä syy erota. Ap ei tykkää miehestä -> ap eroaa miehestä.

Eikun ainiin, pitää päästä päivittelemään, tuomitsemaan ja kauhistelemaan "voi kauhea kun jotkut ihmiset sitten tykkää huutaa, en voi ymmärtää mitenkään sellaista" *haukkoo henkeä 😱

Eli jos ei tykkää toisen ihmisen yhdestä ominaisuudesta, niin se on heti ero. Sulle en kyllä povaa pitkiä parisuhteita.

Huutaminen ei ole ominaisuus vaan käytöshäiriö, jota kenenkään ei tarvitse sietää. Kertoi todella ikävästä luonteesta. Minä en huuda muille ja muut ei huuda minulle.- ohid

Ei ole ihmisen ominaisuus, vaan käytöshäiriö, joka aiheutuu luonteesta. Luonneko ei ole ihmisen ominaisuus?

Itsekin erilaisten huutajien kanssa yhdessä vuosikausia asuneena toteaisin, että huutaminen ei johdu luonteesta vaan yleensä kasvatuksesta. Kaikki tuntemani huutajat ovat kasvaneet perheissä, joissa on huudettu. Ensimmäisen kerran kun taistelin yhden huutajan kanssa siitä, miten huuto minua ahdisti, tajusin, että kyseiselle ihmiselle tuo ahdistuminen oli täysin käsittämätön reaktio. Itse kun oli täysin tottunut siihen, että kun tunteet kuumenee, äänikin kovenee. Jos on saanut elellä hiljaisten ihmisten kanssa koko ikänsä, toki huutaminen alkuun järkyttää, mutta vuoden päästä siihen on jo itsekin ihan tottunut.

Suomalaiset ovat sellaista kansaa, että järkyttyvät sydänjuuriin asti huutamisesta, mutta tappavat kuitenkin toisiaan paljon enemmän kuin vaikkapa eteläeurooppalaiset, jotka kiljuvat vaikka viinin väristä jos sikseen tulee. Englannissa on myös tullut todistettua aivan järkyttävää superaggressiivista huutoa täysin absurdeista aiheista, mutta silti yhteiskunta on todella kohtelias ja väkivaltaa vähemmän kuin Suomessa. Tilastot eivät valehtele. Huutaminen on sinänsä ikävää, mutta parempi kai päästellä höyryjä huutamalla kuin vetää kaveria moralla keuhkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, ettei pidä toisesta on oikein hyvä syy erota. Ap ei tykkää miehestä -> ap eroaa miehestä.

Eikun ainiin, pitää päästä päivittelemään, tuomitsemaan ja kauhistelemaan "voi kauhea kun jotkut ihmiset sitten tykkää huutaa, en voi ymmärtää mitenkään sellaista" *haukkoo henkeä 😱

Eli jos ei tykkää toisen ihmisen yhdestä ominaisuudesta, niin se on heti ero. Sulle en kyllä povaa pitkiä parisuhteita.

Huutaminen ei ole ominaisuus vaan käytöshäiriö, jota kenenkään ei tarvitse sietää. Kertoi todella ikävästä luonteesta. Minä en huuda muille ja muut ei huuda minulle.- ohid

Sulla taas on aika pahana jumalkompleksi.

Hämmentävää lukea kuinka monet ajattelevat, että kun kerran huutaa niin siitä se sitten lähtee ja pahenee vaan. Itse olen lapsuudenperheestä oppinut, että huutaminen on tapa käsitellä asioita enkä ole edes ymmärtänyt, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Huutaminen on siis tullut luonnostaan ja olen myös toivonut, että kumppanini huutaa minulle. Minulle siis riitelemiseen on aivan selvästi kuulunut äänen korottaminen.

Olen nyt ollut parisuhteessa parisen vuotta ihmisen kanssa, joka ei ala huutamaan. Eikä annan minunkaan raivota pienistä asioista. Alkuun tämä oli itselleni provosoivaa ja saatoin kyllä kiukustua lisää. En toki ole koskaan heitellyt tavaroita, haukkunut, mollannut tai mennyt muilla tavoin kuin äänenvoimakkuudeltani hyvän käytöksen rajojen  yli. Kontrollini on siis kyllä ollut hallinnassani koko ajan, olen vain toteuttanut opittua tapaa.

Pointtina tässä nyt se, että kumppanini kärsivällisyyden kautta olen nykyään oppinut, että erimielisyydet voi hoitaa keskustelemalla. Olen kiitollinen, että hän antoi minulle aikaa kasvaa ihmisenä ja auttoi minuakin ymmärtämään itseäni paremmin. Tietenkin tiedostan, että on ihmisiä, jotka menevät suuttuessaan monien rajojen yli eikä sellaista pidä tietenkään hyväksyä.

Meillä ei kotona huudettu ja se onkin ensisijainen mallini toimia ja olla. MUTTA minulla ei myöskään ollut ääntä eikä näkyvyyttä kotona vaan jouduin kantamaan huolen itse itsestäni sekä piilottamaan minua isosti satuttaneet asiat (vanhemman menetys, laiminlyönnit jne.). Nyt kun olen aikuinen, minun ei tarvitse enää alistua tuohon. Jos minua prässätään liikaa, ei kuulla mitä sanon, saatan räjähtää huutamaan. En koskaan nimittele tai solvaa tai raivoa itsekseni, mutta huomaan, että puhe muuttuu huudoksi ja ajatukset muuttuvat sekaviksi. Jos taas minulla on turvaa ja tila, en huuda vuosikausiin kenellekään mistään mitään. 

Huutamiseen voi siis olla mitä moninaisimpia syitä tavasta reaktioihin ja huutamisen aikana käytetyn kielen sisältö vaihtelee paljon. Surullista, jos ei olisi valmis kasvamaan yhdessä rakkaansa rinnalla paremmaksi ihmiseksi ja muovaamaan ihmissuhdetta paremmaksi ihmissuhteeksi. 

Nyt lähde vitomaan ja sassiin.